"Kontakti, 4V,2M, elävä, katsova"
"Sain"
"Mitääh??"
Tiedustelijaryhmä eteni. Varovainen eteneminen, ääntäkään ei saanut päästää tai tapahtuisi kamalia. Tiedusteluryhmä koostui Emporiumin tehokkaimmista tiedustelijoista ja yhdestä Veljeskunnan.... "tiedustelijasta".
Oli kyseenalaista miksi Veljeskunta edes lähetti oman tiedustelijansa, ellei sen takia että halusivat varmistaa ettei Emperiumi vain nappaisi Orbia ja lähtisivät samantien paikalta. Turha huoli: jos Emporiumi lähtisi kesken kaiken pois, heidän hyökkäyksen kohteensa vain jatkaisi Emperiumin jahtaamista. Pelkkä pelastusoperaatio ei riittäisi. Heidän tulisi tappaa kohteensa.
He eivät olleet hyökkäämässä mihinkään pikkusakin tai viherkorvien säälittävään leiriin, vaan luultavasti sektorin isoimman ja tappavimman kultin kimppuun.
-------------------------------------------
Eikä minkä vaan kultin: Profeetta Arkel oli tulkinnut pikaisesti Kultistien kiinnisaatua asetta, ja riimut olivat paljastaneet minkä kultin kanssa he olivat tekemisissä: Muuttajan kulttilaiset. Kasvoton jumala oli vain yksi Muuttajan naamareista. Tiesivätkö kultistit oikeasti mitä he olivat tekemässä? Siitä ei ollut mitään varmuutta. Eikä myöskään heidän motiiveistaan. Ainoa mitä Orb Katarn ja Arkel olivat saaneet pääteltyä ennen Orbin kidnappaamista oli että Kasvottomat etsivät uhria. Jokin, joka olisi tarpeeksi vahva jonkinsortin rituaaliin. Mitä rituaaliin kuuluisi, tai mitä sillä ajetaan takaa, kukaan ei tiennyt. Eikä halunnut pahemmin tietääkkään.
Kuitenkin Kultistit, kutsuttakoon niitä nyt Kasvottomiksi, olivat julistaneet sodan Emperiumia vastaan, ja epäsuorasti Tarkan takia Veljeskuntaa vastaan. Olkoonkin että Veljeskunta oli jo aatteensa puolesta sotapolulla kaikkea ei-keisarin sanaa tottelevaa vastaan.
-------------------------------------------
"Toista toista, mitä se meinaa?" kuului taas radiosta. Anna huokaisi hengityssuojaimensa läpi "Vihollinen, toinen kerros maasta, katsoo meitä päin, älä liiku, pysy piilossa". Arkelin "tiedustelija" oli suunnilleen yhtä elegantti kuin vastakuohittu härkä. Anna oli tiedustellut kiväärinsä linssin läpi Kasvottomien vartioasemia ja tutkinut hetken etuvartioiden partiointireittejä, lopettaen tutkimisen pian aloittamisen jälkeen. Reittejä oli mahdoton ennustaa. Vaikutti siltä että kultistit liikkuivat alueella ilman minkäänlaista selkeää suunitelmaa. Mutta silti tekivät katselualueen verkkoja jotka estivät kaiken liikkeen, tai purkavat verkon niin että mahdolliset hyökkääjät voisivat edetä vaikka halaamaan vartiomiestä.
Se uhmasi kaikkea logiikkaa. Annan piti purra huultaan hetken aikaa. Suunnittelematon, mutta silti toimiva tapa hoitaa asoita sai ammattimaisen palkkasotilaan aistit kirkumaan. Ei voinut olla mahdollista että he luottivat vain tuuriinsa. Ei enää. Ei näin pitkällä. Anna jatkoi alueen valvontaa omasta tarkka-ammuntareiästään.
Asema oli hyvä. Kerrostalon toiseksi korkein kerros, romukasan takana. Romukasassa oli tarpeeksi iso aukko että siitä voisi ampua lähes huomaamatta normaalilla aseella, ja Annan aseessa oli vielä äänenvaimennin. Kukaan ei tulisi huomaamaan häntä ellei hän tekisi jotain uskomattoman tyhmää. Samaa ei voisi sanoa Veljeskunnan "tiedustelijasta" joka oli ilmoittautunut varovaiseen tiedusteluoperaatioon varustettuna massiivisella puunuijalla ja liekinheittimellä. Ja tämä Piikki oli ilmeisesti veljeskuntansa 'paras valinta'
Vaati kaiken Annan keskittymisen olla puristamatta nenänvarttaan.
-------------------------------------------
Maxima eteni hyökkääjien vasemmalla laidalla. Veteraani palkkasoturi osasi taistella tarvittaessa yksin. Hänen roolinsa oli toimia tiedusteluryhmän vasemmanpuolisena tunnustelijana, ja tehtävänään pyrkiä tappamaan kuka tahansa joka oli rakentamassa rituaalia. Maxima pystyi jo tuntemaan epäpyhän energian aaltoja. Päänsärky oli lähes sietämätön. Jos Maximan vatsa ei olisi ollut jo melkein kuukauden enemmän kuin vähemmän tyhjä hän varmasti oksentaisi. Jo käveleminen eteenpäin aiheutti happaman maun suuhun.
Ongelma ei ollut ilmasto, tai säteily, vaan sanat. Sanat joista ei saa täyttä ymmärrystä, mutta ymmärtää tarkoituksen. Hän oli varma että hän tulisi hulluksi jos hän alkaisi miettimään mitä sanat oikeasti merkkasivat.
Ajatuksissaan Maxima melkein astui hiuksenhienon langan päälle, mutta pysäytti itsensä viimeisellä hetkellä. Ääniansoja. Nopea radiosoitto kertoi hälyttimistä Annalle ja Veljeskunnan tiedustelijalle. Piikkikö hän oli nimeltään.
Maxima toivoi itsekseen että Piikki ei astuisi ansalankaan. Maxima astui varovaisesti ansalangan yli, laittaen mielessään ansalangan paikan muistiin paluureissua varten.
-------------------------------------------
Piikki oli vihainen. Erittäin vihainen. Veli Tarkka oli langennut pahuuteen. He palauttaisivat hänet Keisarin valoon, tai ainakin puhdistaisivat hänen maallisen ruumiinsa tulella. Pahuus ei saanut elää. Näin sanoivat korkeat papit. Ja Profeetta Arkel oli näin julistanut. Niin tulisi olemaan.
Piikki ei varsinaisesti ymmärtänyt miksi he edes hiippailivat varjosta varjoon. Todellinen ristiretkiläinen rynnäköisi päälle kerettiläisistä välittämättä. Kuolema keisarin silmissä kerettiläisiä vastaan on parempi kuin varjoissa kyykkiminen, kaukana Keisarin katseesta. Silti, Piikin itsesuojeluvaistot toimivat vielä, ja Profeetta Arkelin erityiset ohjeet olivat seurata Emporiumin väkeä ja olla huomaamaton. Etene ja puhdista.
Strategia oli hyvä. Piikki oli varma että Keisari suojaisi heitä Pahuudelta!
Samalla Piikki astui huomaamattaan taas yhden ansalangan yli.
-------------------------------------------
"Hidasta. Aivan liian hidasta." Arkel mutisi. Veljeskunnan ja Emperiumin loppuvoimat olivat muutaman sadan metrin päässä tiedustelijoista, mutta sokkeloisessa alakerrosten maastossa metri usein moninkertaistuu.
"Rauhassa. Vihollinen on huomattavan voimakas, ja jokin tuntuu suojaavan heitä. He tekevät ilmiselviä virheitä, mutta silti jokin onni tukee heitä." Elizabeth vastasi. Äänessä kuulsi pelko ja toivo. Toisaalla Elizabeth pelkäsi: Hän ei ole henkisesti täysin toivonut hetkellisestä vankeudesta Kasvottomien kanssa. Tuskin koskaan tulisi olemaan. Toisaalta tämä oli tilaisuus laittaa Kasvottomat maahan, kerran ja lopullisesti. He tuhoaisivat niiden epäpyhät rituaalipaikat, repisivat maihin kaikki mitä ne ovat saaneet rakennettua ja polttaisivat ruumiit. Elizabeth hymähti sisäisesti. Kosto ja pakko ovat hyviä motivaattoreja.
"Olkoon. Pirulaiset saavat maksaa rienauksestaan. En tiedä miten ne saivat Tarkan, mutta Tarkka puhdistetaan, ja tämä sakki laitetaan tuhkaksi" Arkael saarnasi. Mies lipsahti helposti pappismaiseen saarnaan. Olkoon. Elizabeth voisi kestää vaikka kymmenen samanlaista saarnaa, sillä mies oli huomattavan voimakas taistelija. Ja oli saanut jostain erittäin (alasektoreilla) harvinaista tavaraa. Arkel oli vain sanonut että Keisari osoittaa tien, mutta Orb oli ollut varma että tavarat eivät olleet välttämättä "rehellisesti" hankittuja. Samalla Orb oli käskenyt Elizabethia pysymään varpaillaan Arkelin poppoon suhteen, Keisarin valo tai ei, Veljeskunta tuskin katsoisi hyvällä Elizabethin Damieneita kovinkaan pitkään yhteisoperaatioiden jälkeen. Kumma kyllä, ensimmäinen asia mitä Arkel oli tehnyt paikalle saapuessaan, oli siunata nämä sotakoneet.
"Meidän tarkka-ampujamme, Anna, antaa merkin kun voimme edetä. Toivon mukaan tiedusteleva osa saa helpotettua hyökkäävien osien toimintaa" Elizabeth huomautti.
"Tiedän, en ole kuuro enkä vielä seniili, tyttö" Arkael tiuskaisi. Elizabeth kääntyi poispäin. Hermot olivat kireällä kaikilla. Usein varman taistelun odottaminen on pahempi kuin itse taistelu.
Elizabeth ei halunnut ajatella mikä seuraisi jos he epäonnistuisivat.
----------------------------------------------
Anna tähtäsi kiväärillään. Niin helppo laukaus. Mutta kohde on selkeästi näkyvillä, joten oli luultavaa että varjoista katsoi usea silmäpari tornin siivekkeellä mesoavaa huppupäistä hahmoa. Yksi laukaus saattaisi maksaa heille tehtävän, mutta jos se onnistuisi... Pintapuoliset tunnusmerkit täsmäävät Noitaan. Rituaalinen kiero puukko ja useat putket niskassa vahvistivat epäilykset, puhumattakaan epämääräisestä pelon ja kuvotuksen tunteesta joka seurasi kun Anna katsoi suoraan Noitaan.
Hän varoi kuitenkin katsomasta Noidan "kasvoihin". Hän oli kuullut tyttönä vanhoilta mummoilta että Noidat pystyvät aistimaan kaikki jotka katsovat heitä, ja ottamaan heidät haltuunsa. Paha Noita tulee ja vie kiltit, Keisaria seuraavat tytöt luolaansa jos kiltit tytöt katsovat Noitaa silmiin. Anna ei täysin uskonut tarinoita, mutta ei halunnut laittaa sitä koetukselle. Varsinkaan näin aikaiseen. Mieluiten ei koskaan.
"Lähestyn, Kohde V, 2-3-5, T-1? Ääni on sietämätön" radio rätisi. Maxima oli edennyt lähelle asemaansa, ja kysyi näkeekö Anna liikettä yhdellä etukäteen sovituista tiedustelijoiden etuasemista. Maxima pystyisi etuasemastaan käsin suojaamaan, tai tuhoamaan kultisteja sitä mukaa kun ne reagoisivat tulen avaukseen.
"Kohde V, 1, 2K, Poispäin, Odota" Anna viestitti radioon. Hänen pitäisi vielä antaa Piikin käskyt.
"Sain"
"Mitee.. Olkoon. Mitä mie teen?" kuului turhaantuneen nuoren ääni radiossa. Piikki ei tietenkään ymmärtänyt palkkasotilaiden koodikieltä. Ei ihmekkään, se oli suuniteltu juuri Piikin kaltaisia vastaan.
"Piikki, etene kohteeseen O, varmista alue, valmistaudu hyökkäämään merkistä"
"oke" radio hiljeni.
Anna toivoi että kukaan ei huomaisi mitään. Kiväärin piippu osoitti suoraan messuavan huppupään niskaan.
---------------------------------------------
Piikki eteni "kohteeseen O" eli jonkinsorttinen tehdasrakennus. Hänen asemapaikkansa olisi tehdasrakennuksen päälle rakennetun sillan päässä, valmiina hyppäämään sivusta lähitaisteluun mikäli yksikään kerettiläinen yrittäisi etsia asemia tehtaasta- tai sitten kulkea tehtaasta lähtevien ilmasiltojen alla. Piikki näki kuvitelmissaan kuinka hän hyppäisi ilmasillalta nuijansa kanssa ja halkaisisi alastullessaan kerettiläisen, ja tuhoaisi kokonaisen lauman kerettiläisen seuraajia. Sitten hän polttaisi Tarkan, petturin.
Suunnitelma oli siis valmis. Piikin niskassa oleva raivosiru puolsi päätöstä. Tämä on hyvä idea. Emporiumin pikku-kerettiläiset vaan olivat liian varovaisia.
Hän kiipesi nopeasti palotikkaat tehtaan katolle ja avasi oven. Heti oven avattuaan Piikki otti nuijan käteensä, pyhän raivon vallassa. Hänen edessään oli verellä piirretty rituaali-ympyrä josta nousi violetteja ja turkooseja savukiekuroita. Veren omistaja oli raadeltuna massana tehtaan yläkerroksen nurkassa.
Piikki karjaisi, "KEISARIN NIMEEN, KUOLE!" ja nuiji rituaaliympyrän hajalle.
----------------------------------------------
Orb sylkäisi taas. Veri täytti suun. Hän ei tajunnut miten hän ei ollut vielä kuollut verenhukkaan. Hän vuosi kuin pistetty sika useasta haavasta. Suurin osa niistä oli tullut päiviä sitten viillellyistä riimuista, mutta muutamat olivat tulleet pahoinpitelystä. Kultistit eivät pitäneet, kun Orb solvasi heidän "jumalaansa", ja reagoivat väkivallalla. Joten Orb solvasi aina vain kovempaa. Hänen edessään oleva noita kuiskaili ja välillä huusi sanoja jotka polttivat mieltä. Jotkin tuntuivat kylmältä vedeltä niskassa, osa tuntui kuin hehkuva metallisauva työnnettäisiin otsan sisään. Kultistit puhuttelevat noitaansa "varjomestariksi". Orb puhutteli noitaa Paskaläjäksi. Noitaa ei ollut huvittanut uusi kutsumanimensä vaan oli reagoinut laittamalla Arkaelin penikan hakkaamaan Orbia.
Tarkka. Orbin oli hankala uskoa että penikka oli koskaan ollutkaan Veljeskunnan jäsen, päätellen siitä innosta jolla nulikka hakkasi häntä. Olkoonkin että nulikan lyöntitekniikka oli niin säälittävä että usein Tarkka teki enemmän vahinkoa itselleen kuin Orbille. Useimmiten kun Tarkka oli valmis "hakkauksensa" kanssa suurin osa verta Tarkan rystysissä kuului Tarkalle itselleen kuin Orbille. Tarkka ei ollut kiduttaja. Jos hän oli, hän oli harvinaisen surkea hommassaan.
Mutta se oli jo menneisyyttä. Orb oli sidottu 5-kerroksisen kulkutornin seinämään kiinni. Hän ei tiennyt miksi hänet oli tuotu ulos rakennuksesta, mutta hän ei ollut antamassa Noidalle mielihyvää olla vastaamatta hänen kysymyksiinsä. Noita oli sitonut hänet, ja alkanut tanssimaan transsinkaltaisessa tilassa tornin siivellä. Siispä Orb oli käyttänyt luonnollisia äänenlahjojaan vastakeksimiensä solvauksien ja kirosanojen harjoittelemiseen.
Kunnes Noita oli pysähtynyt kesken tanssinsa ja painautunut tornin seinää vasten. Sekunnin murto-osan jälkeen kuului tuttu pehmeä surahdus jonka voi aiheuttaa vain äänenvaimennettu kivääri ja terävä kilahdus kun laukaus kimposi tornin siivestä jolla Noita oli juuri ollut.
'Se alkaa' ajatteli Orb, samalla kun alkoi riuhtomaan häntä kiinnipitäviä kahleita vastaan, hälytyksen ääni peitti hetkellisesti kaiken muun metelin.
-----------------------------------------------------
Anna oli millisekunnin ajan paniikissa ennen kuin sai kasattua itsensä.
Piikin karjahdus kuului Annan asemiin heikosti, joten ei ollut mahdollista että se olisi kuulunut Kultistien asemiin. Anna ei kuitenkaan ottanut riskiä että kultistit olisivat kuulleet, ja ampui. Noita pyörähti tanssiessaan ja painautui tornin kylkeen, pois Annan näköetäisyydeltä. Samalla alkoi soimaan hälytys
Anna viestitti radiolla Elizabethille
"Anna, Isku 1, Isku 2, Etu, Alkkarit, Toimi B"
"Sain, tulemme 4-5"
"Piikki, mitä menit tekemään...."
-----------------------------------------------------
Maxima painautui tiukemmin porttiholvin syvänteeseen piiloon. Hän oli lähellä tiedustelu-asemaansa. Se oli porttiholvin oven takana. Anna oli viestittänyt että siellä oli yksi vartija, katsomassa poispäin holvista. Potentiaalisesti Maxima voisi livahtaa ovesta sisään ja taittaa vartijan niskan ennen kuin tämä kerkeäisi soittaa hälytystä.
Hän oli juuri viestittämässä radiolla Annalle suunitelmaa ja kysymässä tilannetietoa oven takana olevasta kultistista, kun hälytys alkoi soimaan. Maxima kirosi radioon. Annan ääni vastasi sarkastisesti että ihmisen fysiikalla ei ole mahdollista suorittaa Maximan ehdottamia toimenpidettä.
Silkkihanskat tippuivat. Oli aika suorittaa perinteisesti.
Maxima potkaisi oven auki ja aktivoi selkäreppunsa "kuumat" laser-tehoparistot.
-----------------------------------------------------
Tarkka oli... Jokin. Hän ei tiennyt enää. Raja missä Tarkka loppui ja missä Kasvoton alkoi oli muuttunut epäselväksi. Heidän tunteensa risteilivät Tarkan päässä ja Tarkan tunteet tuntuivat kulkevan Heidän tajunnassaan. Alkeellinen linkki. Se mahdollisti tunteimisen yhteisellä tasolla: kipu, riemu, toiminta. Pelko. Voitto.
Linkki ei ollut täysi. Hän ei pystynyt tuntemaan ajatuksia. He pystyivät kommunikoimaan minimalistisella määrällä eleitä tai ääniä, hän ei.
He tiesivät mitä he odottivat Tarkalta. Jokainen Heistä oli käynyt "rituaalin" läpi. Tosin kukaan ei ollut käynyt mitään nykyisen kaltaista. Normaalisti Kultisti käy Merkkauksen riitin, jossa ihmisen hengellä ja verellä sulatetaan metallinen namio kiinni kasvoihin, peittäen lihan teräksen alle. Luoden yhteyden, jota Noita piti yllä.
Tarkalle oli suuniteltu jotain muuta. Tarkka olisi Katalyytti, joka avaisi linkin. Varjomestari toimisi linkin voimana, ja Varjoherra ammentaisi voimaa linkin kautta, käyttäen voiman Tarkkaan. Tarkka metsästäisi Kasvottomien puolesta, tuhoten ensimmäisenä Katarnin, Arkaelin ja Fidelsin. Hän ei välittänyt mitä sitten tapahtuisi.
Hän oli vapaaehtoisesti antanut Kasvottomien sitoa hänet paaluun. Paalu oli lyöty ikivanhan patsaan jalkojen juureen. Patsas oli maalattu väreillä, ja sen pintaa koristi lukemattomat riimut. Tarkka tunsi läheisyyttä ja lämpöä riimuista. He kutsuivat häntä. Silti, jokin hänen sisällään vielä vastusti. Pieni vastarinnan ääni. Pieni liekki vanhasta elämästä. Se osa häntä joka vielä muisti ajat hänen perheensä kanssa. Isä Tomaksen opit.
Hän oli jo uhrannut liikaa kostonsa puolesta. Hän oli tajunnut sen syvällä sisimmässään jo ensimmäisestä hetkestä asti, heti kun hän ensimmäisen kerran kosketti Dara'Hrass'slaa, Varjoherran hänelle lahjoittamaa kivääriä.
Hän ei voinut enää mennä takaisin.
Orbista saatu muisto takasi sen.
Hänellä ei ollut paikkaa mihin palata.
Hän oli valmis.
Hän nyökkäsi edessään seisovalle Varjoherralle.
--------------------------------------------------------------
Elizabeth aktivoi molemmat damieninsa saavuttuaan Annan tuliasemaksi valitseman rakennuksen juurelle. Edessä nousevan tehtaan katon rakennelmissa oli ilmeisen kiihkeä taistelu käynnissä, päätellen laukauksista ja moottorisahan ulinasta. Damienit päästivät tukahtuneet huudot kun injektorit alkoivat pumppaamaan stimulantteja verenkiertoon ja sahateräiset ruoskat alkovat pyörimään. Tukahtunut huuto muuttui veretpysäyttäväksi karjunnaksi kun stimulantit levisivät Damieneiden ruumiisiin ja alkoivat vaikuttaa. Elizabeth osoitti suunnan ja antoi käskyn, ja Damienit ryntäsivät matkaan.
Loput Emperiumin jengistä tulivat perässä.
--------------------------------------------------------------
Anna näki kun Elizabethin iskuryhmä kulki hänen tuliasemansa alapuolelta. Piikin asema oli huono, hän oli hyökännyt jonkin rituaaliasian kimppuun ja tämä oli jättänyt hänet huonoon asemaan. Radioviesti pojalta oli antanut tiedon että Kasvottomat olivat rakentaneet riimuympyröitä ympäri tukikohtaansa. Olisi äärimmäisen tärkeää että rituaaliympyrät tuhotaan.
Anna viestitti tiedon eteenpäin Elizabethille ja Arkaelille. Maxima ei vastannut, ja Anna alkoi huolestumaan palkkasoturin kohtalosta. Visuaalinen- ja radiokontakti oli katkennut kun Maxima oli mennyt valvonta-asemansa ovesta sisälle.
Anna näki kun epäloogisesti syöksähtelevä Kasvoton käveli kohti Piikin asemia, samalla ampuen pistoolillaan. Piikki oli suojautunut tehtaan katolla olevien rakennelmien taakse, mutta oli joutunut menemään maihin pistoolitulen napsuessa liian lähelle. Nopea tähtäys, liipaisimen puristus ja Anna ampui Kasvotonta kohti... vain huomatakseen että Kasvottoman viitta peitti tämän ruumiin liikkeet liian hyvin, ja tähdätty laukaus Kasvottoman rintaan teki vain reiän viittaan.
Silläaikaa Plasman, tässä vaiheessa jo liian tuttu, hehku alkoi näkymään taaempana olevassa rakennuksessa.
Anna kirosi. Aikaikkuna, joka oli pysynyt auki niin hyvin, alkoi sulkeutumaan.
--------------------------------------------------------------
Piikki taisteli uljaasti. Taisteli kuin todellinen Veljeskunnan jäsen.
Nopea syöksy suojaan kun Kasvottomien kultisti kävelee häntä päin, ampuen kohti. Kultisti tiputti pistoolinsa tyhjän lippaan ja löi uuden tilalle. Lippaanvaihtoon kului noin puolitoista sekunttia. Piikki otti tilanteen heti haltuunsa tulituksen lakattua, käynnistäen rukouksella niskassa olevan raivosirun. Rynnäkkö ja verisade: Kasvottoman pää murskautuu lihajauhoksi ja ruumis kaatuu alas. Piikki vetäytyy takaisin, välttäen tulituksen itseään kohti.
Kerettiläinen peto syöksyy kohti... ei, se on Damien. Kaksi Damienia. Hänen puolellaan. Ehkä. Älä tapa.
Vilkaisu taakseen maksaa Piikille melkein hengen, sillä Kasvottomien lentävä olento syöksyy katolta Piikin viereen. Piikki tarttuu siitä kiinni kädellään samalla kun Damien tarttuu olennosta ruoskillaan, ja yhdessä nuori mies ja peto repivät lentävän olennon kappaleiksi.
Mutta kun yksi lentävä, kitiinin peittämä mato-olento kuoli, kaksi otti sen paikan. Ja pian kolme: Neljäs seurasi perässä.
Sankarillinen voitto muuttui piakkoin paniikin ja raivon siivittämäksi huitomiseksi kun lentävät pedot näykkivät käsiä, tarraantuivat päihin ja niskoihin kiinni ja alkovat raastamaan lihaa ja luuta. Damien kaatui ensin, sen ennaltaohjelmoitu hyökkäysprotokolla kykenemätön taistelemaan tehokkaasti lentävien olentojen tarrautumista vastaan. Kammottavat haavat avautuvat Damienin kalloon kun Olennon leuat hajottavat sen kirurgisesti avatun kallon, vahingoittaen herkkiä laitteistoja ja aivomassaa.
Toinen Damieneista saa itsensä riuhottua irti olennoista ja rynnäköi ilmasillan kautta tehdasta kohti tulevaan Kasvottomien liekinheitinmieheen, tunnistaen sen vakavimmaksi vaaraksi. Damien taklaa kultistin maahan ja leikkaa kultistien liekinheitinmiehen silpuksi, ennen kuin hyppää ilmasillalta alas, etsien seuraavaa kohdetta.
Damien näki kohteen joka täytti hyökkäysparametrin, ja rynnäköi sitä vastaan. Hahmoon joka kantaa moottorisahaviikatetta. Peto yritti puskea hahmon maahan ja aloittaa saharuoskilla silpominen, samoin kuin liekinheitinmiehen kanssa. Hahmo kuitenkin väisti Damienin rynnäkön, sen sijaan ottaen viikatteen terällä kopin Damienista ja katkaisee sen vyötäröltä kahtia.
Piikki, nyt yksin ja piiritettynä yrittää työntää lentäviä olentoja pois kimpustaan, mutta kompastuu kuolleiden ja haavoittuneiden kasaaan, kaatuen selälleen. Kaatuminen antaa olennolle tilaisuuden sokaista Piikin silmä ja raadella Piikin kurkkua. Raivosiru oli hajonnut olennon pistimen iskiessä siihen.
Rukous keisarille. Piikki laittoi kaiken toivonsa Keisariin. Hän toisi pelastuksen.
Varjoista ammuttu laukaus lopetti pojan kuiskatun rukouksen alkuunsa. Piikki kuoli yksin.
--------------------------------------------------------------
Anna ampui taas. Laukaus raapaisi ikkunankarmia josta hän oli näkevinään plasman kajastuksen. Se ei saanut ampua, tai tapahtuisi hirveitä. Orb oli yrittänyt yhdessä vaiheessa selvittää miten Kasvottomat olivat saaneet haltuunsa sellaisen aseen: Plasmatykit ovat erittäin, erittäin harvinaisia aseita. Erittäin kalliita huoltaa. Tappavia molemmilla puolilla tähtäintä.
Silti historia osoitti että tämä kultti osasi käyttää temperamentillistä asetta kuin lasgunia. Tyhmää onnea tai jokin muu epäpyhempi vaikutin, yksi asia oli varma. Plasma ei saanut ottaa osaa taisteluun. Laukaus. Varjo poistui ikkunasta. Uusi panos kammioon. Laukaus.
Pamahdus.
Äänenvaimennin oli rikkoontunut liiasta käytöstä.
--------------------------------------------------------------
Elizabeth kiipesi tehtaan katolle. Hengitys rohisi maskin takana. Hän ei pystynyt enää liikkumaan yhtä nopeasti kuin ennen. Ruuan puute ja vajaava ruuan laatu olivat tehneet tehtävänsä. Elizabeth kuuli takaansa pehmeät naksahdukset kun Anna tulitti asemastaan. Laukaus sinne, toinen tänne. Anna oli viestittänyt että hän keskittyy Kasvottomien plasmatykkiin, ja pyrkii saamaan sen alas heti kun tilanne tulee. Elizabeth ja Arkel olivat hyväksyneet.
Tämä kuitenkin tarkoitti että Elizabeth joutui etenemään muutaman miehensä kanssa ilman tarkka-ampujien suojaa, ja Arkael oli omalla alueellaan vain oman "tarkka-ampujansa" suojassa. Elizabeth muisti Annan ilmeen kun Veljeskunnan ristiretki ilmoittautui. Tiedustelijalla nuija ja liekinheitin, tarkka-ampujalla haulikosta tehty kivääri. Jos hetki olisi ollut vähemmän uhkaavassa tilanteessa, Elizabeth olisi tuntenut halua nauraa.
Melkein hilpeä olotila lakkasi välittömästi kun Elizabethin yläpuolelta kuului pamaus, ja Annan piilopaikan reiän läpi lenteli sylinterinkappaleita.
--------------------------------------------------------------
"Eteenpäin, Keisarin lapset. He, jotka puhuvat Keisaria vastaan, kieltäytyvät hänen valostaan, ovat edessämme. Tuhotkaa heidät viimeiseen mieheen, naiseen, lapseen, vanhukseen. Älkäätten jättäkö pulttia levyyn kiinni...."
Arkel saarnasi ja kannusti Ristiretkeä eteenpäin. Veljeskunta oli innoissaan: He tekevät nyt Keisarin työtä, tuhoten epäpuhdasta ja tuoden Keisarin valon synkkyyteen. Edes Tarkan synkkä kohtalo ei vaikuttanut moraaliin. Paljoa.
Ristiretki oli lähtenyt vauhdilla etenemään asemistaan, ja pian he näkivät ensimmäisen vihollisensa. Kasvottomien kulttilainen seisoskeli sillalla, ilmeisen välinpitämättömänä Ristiretkestä ja sadan metrin päässä tapahtuvasta verilöylystä tehtaalla.
Arkel käski yhteislaukauksen. Kulttilainen jatkoi tuijottamista.
Laukaukset kimpoilivat kävelysillasta ja raiteista. Kulttilaisen viittaan ilmestyy reikiä, ja kulttilainen piiloutuu hetkeksi raiteen taakse. Hetkeksi, ennen kuin se nousi taas raiteen yläpuolelle ja katseli Ristiretkeä.
Veli Armoton, ryhmän tarkka-ampuja, ampui. Huti. Kulttilainen vaikutti lähes tylsistyneeltä.
Arkel huusi taakseen "Jones! Käyt tappaan tuon hullun sillalta!"
'Yhtä helvettiä', vanhus kirosi itsekseen. Miksi, voi miksi, hän ei ollut antautunut Tomaksen vaatimukselle ja antanut tämän kouluttaa ristiretkeläisiä Kaartin malliin. Tämäkin fiasko olisi ratkaistu hetkessä...
----------------------------------------------------------------
Isä Jones, Veljeskunnan kirurgi ja pitkäaikainen veteraani nousi tikkaat sillalle. Sillalla seisoi roskakasan takana Kultisti. Paikoillaan. Kädet taskuissa. Isä Jones ei jäänyt kyseenalaistamaan outoa käytöstä vaan rynnäköi lähelle ja ampui suoran lähilaukauksen pumppuhaulikostaan Kultistiin. Kultisti kaatui, mutta päästi samalla hekottavan naurun. Isä Jones tunsi kun joku löi häntä rintaan. Hänen edessään ei ollut ketään. Isä katsoi rintaansa ja näki siinä sormenpään kokoisen reiän josta alkoi leviämään veritahra. Tarkka-ampuja. Hiljennetty ase.
Se oli houkutuslintu, oli viimeinen ajatus ennen kuin Isä Jones kaatui. Haulikon panoksesta kaatunut kultisti nousi ylös, veti miekkansa tupestaan ja leikkasi Isä Joneksen pään irti, heiluttaen sitä ilmassa Veljeskuntaa kohti.
Vaikutus oli välitön. Veli Armoton alkoi välittömästi ampumaan Kultistia niin paljon kuin vaan voi, ja tulitukseen liittyi tapahtuneen nähnyt Elizabethin ryhmäläinen. Kultisti otti laukauksen selkäänsä ja rintaansa, ja kaatui tielle. Veli Armoton kuuli hahmon mielipuolisen, mutta hetkellisesti verestä tukehtuvan naurun.
----------------------------------------------------------------
Arkel ei ollut huomannut Isä Joneksen kuolemaa. Hän oli marssinut suoraan Maximan jalanjälkiä tämän suunniteltuun tiedusteluasemaan. Osoittaen Ristiretkelle ominaista vähäeleisyyttä, Profeetta Arkel potkaisi portti-oven saranoiltaan.
Oven takana oli Maxima, lyyhystyneenä jonkinsorttisen rituaaliympyrän päälle.
Ja heti kun Arkael oli huomannut Maximan, kaksi laukausta laseraseista osui Profeetta Arkaelin rintapanssariin. Toinen kimposi ja osui ilmasiltaan yläpuolella, ja toinen laukaus ohitti panssarin, voimakentän ja poltti vaatekerroksen läpi. Arael tunsi kun laukaus poltti reiän hänen vatsaansa. Hän ei antanut sen näkyä pinnallepäin, vaan löi rintaansa vapaalla kädellään, julistaen "Ettekö muka parempaan pysty? Saastaiset kerettiläiset!"
Noviisi Liekki otti tämän merkkinään viskata savukranaatti, ja siten suojata Arkaelin kenttäsidonta ja Maximan vetäminen pois taistelusta.
----------------------------------------------------------------
Anna vetääntyi ampuma-asemastaan suojan taakse. Laukaus oli napsahtanut romun läpi ja kimmonnut hänen olkapääpanssarista. Kasvottomilla oli oma tarkka-ampuja. Ja koska äänenvaimennin oli mennyt, hänen piti luottaa vaihtoehtoasemiin eikä pysyä vain yhdessä asemassa.
Juuri kun hän oli siirtynyt uuten asemaan kerroksen korkeammalla, hän näki kun Kasvottomien kulttilainen leikkasi Veljeskunann Jonesin pään irti. Annan piti keskittyä. Vihalle tai inholle ei ole tilaa tarkka-ampujien kerhossa.
Hän näki kun Veljeskunnan tarkka-ampuja ampui, ja kulttilainen kaatui selälleen, ilmeisen haavoittumattomana. Hekottaen, päätellen ruumiinliikkeistä.
Anna ampui. Laukaus osoi suoraan naamioon ja kultistin pää hajosi ilmasillalle.
Pieni hymy käväisi Annan huulilla ennen kuin anna vetäisi aseensa lippaan irti. Viimeinen laukaus.
Kivääristä loppui panokset. Anna kirosi ja alkoi valmistelemaan kranaatteja heittoja varten. Hän oli varma että Piikin asemassa olleet pedot tulivat tänneppäin, ja hän saisi heitettyä kranaatteja niiden niskaan. Anna ei huomannut kun yksi kranaatti päästi hiljaisen naksauksen sytyttimen asennuksen jälkeen.
-----------------------------------------------------------------
Elizabeth avasi tehtaan yläkerran oven juuri ajoissa nähdäkseen kun lento-peto syöksyi Piikin ruumiin päältä ja lensi häntä kohti. Elizabeth ampui kerran pistoolillaan etummaisinta olentoa ennen kuin syöksyi oven taakse piiloon.
Piilo ei kestänyt pitkään kun seuraava olento lensi suoraan ovesta ja tarrasi siivillään kiinni Elizabethin naamasta, upottaen pistimensä syvälle hänen vatsaansa. Elizabeth kirkui kun myrkky levisi hänen elimistössään, samalla kun olento raateli Elizabethin kasvoja. Hän toivoi että hengityssuoja olisi tarpeeksi kestävä pitämään olennon hampaat loitolla.
Kipu hälveni samalla kun myrkky eteni, rimpuilun vauhdittamana. Elizabeth ei tuntenut enää käsiään. Tai jalkojaan. Elizabeth tajusi myrkyn usvan läpi, että olento yritti ottaa hänet elävänä kiinni.
Kylmä väre kulki Elizabethin selkärankaa pitkin.
"Elizabeth, Anna, suojaan, heitän!" kuului radiosta. Elizabethin silmät laajenivat.
Olento kirkaisi vielä kerran, ennen kuin hylkäsi uhrinsa. Elizabeth tuupertui maahan. Pystyikö olento kuulemaan vaaran radion kautta? Ymmärtämään sen?
Annan piilopaikan reiän läpi lensi kranaatti ja räjähti Olennon lentovektorin päällä. Olento tippui maahan, siivet revittyinä.
Elizabeth kuuli myrkyn usvan läpi kun hetken päästä Annan piilopaikassa räjähti, ja Annan viitoitetu hahmo rojahti tarkka-ammunta aseman laidan yli, kaatuen rakennuksen reunalta ja pudoten pimeyteen.
Sitten Elizabethin silmät sulkeutuivat. Hän oli väsynyt, niin väsynyt...
----------------------------------------------------------------
Ei.
Ei ei ei ei.
Orb hakkasi kahleitaan hullun raivolla. Hän huusi. Yritti saada äänensä kuulumaan pelastajillensa. Hän oli nähnyt kun Maxima oli potkaissut alempana oven auki ja syöksynyt sisään rakennukseen, ja nähnyt kun Noita ampui Maximaa keskelle solisluita. Mies oli kaatunut suoraan syöksystään. Orb oli katsonut kun mies oli päätynyt yhden kirotun very-ympyrän sisälle, ja ympyrä oli alkanut päästämään korisevia ja naksuvia äännähdyksiä.
Orb oli nähnyt Piikin taistelun, ja Damienejen tuhon. Toinen niistä makasi kahtena kappaleena kadulla, toinen nyki ja sätki kuin kuoleva kala, aivot näkyvillä sirpaloituneen kallon läpi. Hän oli nähnyt kun Piikki oli revitty kappaleiksi.
Elizabeth oli tullut ylös juuri ajoissa saadakseen yhden Piikin tappajista naamalleen, ja Orb oli nähnyt kun nainen oli kaatunut, pistin uponneena vatsaansa. Orb oli nähnyt kun ylhäältä heitetty kranaatti oli tuhonnut Elizabethin kimpussa olleen olennon tämän lentäessä. Orb oli nähnyt kun Anna tippui talon kerroksesta, räjähdyksen siivittämänä. Ilmeisesti hänen kranaattinsa oli räjähtänyt ennenaikaisesti.
Kaikki tuntui menevän väärin. Veljeskunnan Jones oli teurastettu sillalle, ja temperamentillinen jengi oli menettänyt kaiken kontrollin suunitelmastaan ja lähteneet rynnäköimään joka suuntaan, tarkoituksenaan tuhota kaikki jonka näkevät. Orbia ei haittaisi vaikka Veljeskunta tuhoaisi kaiken alasektorilla, mutta tämänhetkinen tilanne ei antanut tilaa omatoimiselle soveltamiselle. Varsinkaan kun kaikki riippui suunnitelmasta.
Orb ei tiennyt tarkkoja mitä Arkel oli sopinut Elizabethin kanssa, mutta oli varma että suunitelma ei ollut muuttunut paljoa siitä mitä hän ja Arkel olivat sopineet. Etsi tukikohta, tuhoa kaikki epäpyhät ikonit jotka antavat Kasvottomille voimansa. Polta kaikki muu. Siinä järjestyksessä.
Jos ikoneja, tai tässä tapauksessa rituaalia ei hajotettaisi, heillä ei olisi mitään mahdollisuutta selviytyä taistelusta. Orb tiesi että molemmat, Emperiumi ja Veljeskunta, olivat liian heikkoja, liian pitkään taistelleita että voisivat selviytyä paosta mikäli heidän suunitelmansa epäonnistuisi.
Orb näki kun sama ovi mistä Maxima oli tullut paiskaantui taas kerran auki, tällä kertaa saranoiltaan. Profeetta Arkael marssi sisään, palava tulikruunu päässä loistaen. Laukaukset kimpoilivat Profeetan rinnasta kun voiman kehä ympäröi Arkaelia Orb huusi Arkelille "RITUAALIYMPYRÄT! TUHOA RITUAALIYMPYRÄT!" ennen kuin tiheä savu levisi Orbin aseman ja Arkelin väliin.
Orb tunsi nykäisyn niskassaan kun hänen päänsä pakotettiin taaksepäin ja Orbin takse tullut Noita sitoi piikkilankakiepin Orbin suuhun.
"Silence, Flesh of Knight, Your Time cometh, not yet" oli viimeinen jonka Orb kuuli ennen kuin isku metalliputkella takaraivoon tainnutti hänet.
----------------------------------------------------------------
Arkel kiroili hiljaa. Hän oli kuullut Orbin äänen yläpuoleltaan muttei ollut saanut selvää hänen viestistään. Kuitenkin ääni varmisti että Orb oli täällä, ja että hän oli hengissä. Arkael oli käskenyt Maximan evakuoinnin ja sahanut epäpyhän rituaaliympyrän halki samalla saarnaten Keisarin nimeä. Pahuus ei koskettaisi hänen sieluaan, eikä tahraisi hänen ruumistaan. Tarkasta ei ollut vielä jälkeäkään, oletettavasti kultistit pitivät häntä tiukasti hallussaan. Olkoon.
Savuverho oli liian paksu kävellä läpi. Arkel oli varma että hän pystyisi juoksemaan mustan savun läpi ja tuhoamaan kerettiläiset, mutta Veli Liekki sanoi että hän oli nähnyt sinisen kajon kaukana olevasta rakennuksesta, ja savuverhon takana oli kerroksen korkea pudotus. Arkael ei ottaisi riskiä tippua häpeällisesti maahan kultistien eteen.
Savuverhon reunalla näkyi liikettä, ja yksinäinen kultisti hoiperteli näkyviin kulman takaa, kantaen pistoolia ja vuotaen haavasta vatsassaan. Arkel löi pistoolin kultistin kädestä ja läimäytti tämän maahan suolistajansa perällä. Hetken päästä tämä oli selällään maassa, suolistajan karjuva terä vain tuuman päässä tämän kurkusta. Kultisti oli langanlaiha, ei painanut varmaan enempää kuin 40 kiloa. Kultisti hekotti mielipuolisesti, välittämättä lainkaan naamansa edessä olevasta sahasta.
"Missä Tarkka on?" Arkel tiuskaisi
"Dark Knight. He Waith...." Arkael toi sahanterän hieman lähemmäksi tämän silmiä "Ei mitään tollasta! Gothicia! Seuraava lause tuota sönkötystä maksaa sun hengen!"
Kultisti käänsi päätänsä takseen, ja julisti hubilaisen aksentilla vahvistetulla alatason gothicilla "Tarkka, Pimeyden Ritari odottaa sinua, Profeetta Arkel. Hän on kertonut kaiken sinusta. Kasvoton ottaa minut vastaan, ja asetun hänen riviinsä. Sinä sen sijaan löydät kuolemasi takaa vain ikuisen tuskan Häntä vastaan taistelusi takia!"
Kultistin maskin takaa kuului märkä rusahdus, ja maskin suureikien läpi alkoi vuotaa verta.
Arkel erotti tämän hartiat ja pään yhdellä sivalluksella.
Vai Tarkka kertoili hänestä? Ja odotti häntä. Ja oli ottanut jonkin säälittävän kliseisen leikkinimen.
Olkoon. Nulikka oli selvästi puhdistuksen ja paluun ulkopuolella. Tarkka lahdattaisiin, ja Arkel polttaisi tämän paskaläjän maahan vaikka yksin. Liekki veti siteen kiinni ja laski Arkelin vatsan päällä olevan panssarilevyn takaisin paikoilleen. Nyt on aika edetä.
Savun toiselta puolelta kuului sihinää ja pehmeää rapinaa. Matoja.
"Liekki, varmista ikkuna vasemmalla, menen ovesta" Arkel käski Liekille takanaan. He kulkuvat savuverhon suojassa (Arkel oli positiivisesti yllättynyt niiden kestosta, Jones ei ollut liioitellut kun hän oli sanonut että savupommit kestäisivät pidempään kuin hän osasi laskea). Arkel oli taas harkinnut juoksemista mutta Liekin huomautus savun peittämällä lattialla olleesta murtuneesta lattialaatasta oli saanut Arkelin harkitsemaan uudestaan.
Olkoon, oli aika urotekoihin.
Liekki päästi pehmeän kirouksen kun edessä olevan oven vieressä olevasta ikkunasta ilmestyi hahmo joka osoitti Arkelia aseellaan. Kiväärinlaukaus, äänenvaimentimen hiljentämänä, kimposi Arkelin panssarista. Ennen kuin Arkel oli kerinnyt nostaa omaa kertakäyttöliekinheitintänsä Liekki oli ampunut heittolaukauksen, joka räjäytti kultistin olkapään. Kultisti tippui takaperin ikkunan läpi.
"Hyvä laukaus, Liekki"
"Kiitos, Arkel. Keisari ohjaa kättäni tänään"
"Niin tekee. Toisin kuin uskottomia ja elämällä leikkiviä emperiumilaisia. Muista sanani, Liekki. Tämän jälkeen se epäpyhä haureuden läävä laitetaan palamaan"
Arkel astui oven eteen, ja potkaisi sen auki.
Ovi repesi saranoiltaan ja kaatui.
Arkel astui oven läpi, vetäisi moottorisahamiekkansa täyteen voimaan ja huusi, niinkuin vain Keisarin vanha sotapappi voi:
"OLEN SAAPUNUT: KEISARIN VALO TUO TEILLE TUHON, JA TULI PUHDISTAA..."
----------------------------------------------------------------
Olento puhui.
Nauru. Kikatus. Olen Lähellä.
He Toivat. He Uhrasivat. Hän.
He.
Heti, Kuolema.
Nyt, Uudelleensyntymä.
Aika? Elä huominen, elä eilinen. Kuningas ja orja.
Odota, Tanssi, Aika tulee.
Vallankumous.
Orja ja Kuningas
Arvessa kasvanut rihma ylettyi jo suonia pitkin sydämeen asti. Kasvoi sen ympärillä.
-----
Tarkka tunsi itsensä vapaaksi. Hän tunsi "ruumiinsa". Se oli sidottu kettingeillä jottei hän repisi itseään tai löisi itseään mihinkään samalla kun kouristukset ja nykiminen alkaisi. Tarkan "olemus" oli irtonainen. Hän Tunsi sen Arven kautta. Arpi puhui hänelle. Ei enää kuiskaillen. Sanat ympäröivät häntä. Jääkylmät pisarat tippuivat kylmälle lasille, jäätyen välittömäsi. Sanat mieleen.
Kosto Tulisi. Se lupasi ensimmäisen Kostettavan saapuvan. Ensimmäistä seuraisi toinen. Toista kolmas. Hän kulkisi kuin Jumala ylätasoille, ja heittäisi säälittävän ruumiin palvojat alas. Kosto olisi hänen, kosto koko ihmiskunnalle.
Mielen perukoilla, ääni taisteli yhä voimakkaammin kaikuvaa, demonista ääntä vastaan. Tarkka rimpuili tahtomattaan kettingeissä.
Pieni ääni kysyi miksi hän kosti. Miksi hän taisteli? Ketä hän kosti?
Tarkka muisi demonisen äänen usvan läpi miehen kasvot. Nuoren miehen, vanhan miehen. Vanha mies oli asettanut kuolleen jumalan symbolin Tarkan käteen. Nuori mies oli sitonut hänen haavojaan. Puhunut hänelle.
Samalla kun Tarkka kuunteli pientä ääntä, hän tunsi yhä enemmän kipua viilloista ihollaan. Kahleiden kylmyyden. Huurteen, joka jäätyi hänen kasvoillaan olevaan mustaan maskiin.
Ääni kasvoi, kunnes hiljeni yhtäkkiä. Infernaalinen ääni oli kuullut, tukahdottanut sen.
Tarkka avasi suunsa vastahuutoon, mutta demonin pehmeät kuiskailut alkoivat taas ja Tarkka tunsi hyvänolon tunteen hyökyvän taas lävitseen. Kosto. Pian. Hän oli Kuningas. Demoni oli Orja. HÄN määrää.
Tuhoa.
--------------------------------------------------------------------
Elizabeth ryömi. Myrky oli levinnyt hänen vatsastaan ensin hänen jalkoihinsa, estäen kävelyn. Ei sen puoleen, hänen nilkkansa oli nyrjähtänyt pahasti pudotessa.
Hän oli herännyt, auto-injektorin aktivoituessa tajuttomuuden takia ja syöttäen sarjan datakortin mukaisia aineita ja huumeita. Elizabeth oli herännyt korisevan huudon kanssa, kunnes kipu oli lakannut neuro-tasoittajien toimiessa. Pikainen tunnustelu oli paljastanut että luu ei ollut murtunut, mutta polvi oli sijoiltaan.Nykäisy ja lyönti palautti polven paikoilleen, mutta nyrjäykselle ei voinut tehdä mitään.
Oli aika poistua. Orb... häntä ei voinut enää pelastaa. Heillä ei ollut enää resursseja yrittää. Kyyneleet virtasivat Elizabethin silmistä. Tälläkertaa ei ainoastaan kivun ja paniikin takia.
"...hhhapua. hhhh... hhAuttahaa.." Elizabeth säpsähti ajatuksistaan kun radiosta kuului rikkoutunut ääni. Hän tunnisti sen Annan ääneksi. "A, EF, missä olet?" Elizabeth viestitti nopeasti, kuunnellen vastausta. Kontrolli alkoi hitaasti palautua jalkoihin. Hän pystyi kohta jo käyttämään polviaan ryömimiseen. Auto-injektorit jatkoivat... olennon... myrkyn neutralisointia.
"...hhaaa... hhhaa... kerrss... ee... kolme... vihollish.. pakene.."
"Tulen hakemaan sinua. Pysy paikalla"
-----------------
Elizabeth nilkutti portaita ylös. Anna kuulosti tuskaiselta. Lähes tajuttomalta. Hän oli varmaan pudonnut (taas) pahasti ja satuttanut itsensä. Elizabeth halusi kirota naista, mutta tilanne oli liian vakava. He tarvitsisivat kaikki selviytyvät emperiumin jäsenet jos he halusivat paeta pois sektorilta.
Saapuen portaitten päähän ja ylittäen ilmasillan piilossa kangaspeitteisen kaiteen suojissa, Elizabeth saapui Annan ilmoittamalle paikalle. Paikalla oli selkeitä jälkiä putoamisesta, pöytä oli ilmeisimmiten toiminut pudotuksen pehmennyksenä päätellen hajonneesta tasosta ja ympäri huonetta sirpaloituneista plasti-muovin paloista. Mutta se ei ollut Elizabethin päähuolenaihe:
Maassa oli selkeitä, veren piirtämiä raahausjälkiä. Ja Madon kiemurtelevat jäljet.
"Ei. Ei taas. Et sinäkin!"
--------------------------------------------------------------
Tarkka "kuuli" kun ääni huusi. Karjunta. Se tuli läheltä.
Henki harhaili. Hän näki useiden silmien läpi. Hän näki, tunsi moottorisahaviikatteen käsissään.
Hän tunsi kun se löi sivuun hupullisen miehen miekan. Miehen rivouksilla peitetty viitta liehui, kun tämä nosti kilpensä. Viikate töi kilven taakse, ja Tarkka kuuli korvat jotka eivät kuuluneet hänelle kuuli kirouksen miehen tiputtaessa kilven. Koukkaus jalkaan ja mies makasi maassa, kiroillen, ilman jalkaansa, aseettomana ennen kuin pyörtyi verenvuotoon. Tzaarkta..... Pisara tippui lasin pinnalle.
Tarkka näki yhtäaikaa toisen silmäparin läpi kun toinen ovi potkaistiin auki, oven karmit pettäen ja puoliskot tippuen saranoiltaan. Hän kuuli Vihatun äänen. Vihatun Epäjumalan nimen.
Hän tunsi kädet. Toisen kädet, toisen silmät. Hän, he nostivat kiväärin. Laukaus. Panos lensi ilmassa, osoi keskelle Miehen rintaa. Mies ovensuussa kaatui iskun voimasta.
Tzaarkta... Tarkka tunsi. Näki toisen läpi kun mies kaatui. Useita silmiä. Useita aseita. Mies kiemurteli maassa kun luodit kimpoilivat harmitta tämän panssarista. Liekkejen kruuni leimusi.
Tarkka tunsi. Nosti kätensä ylös. Kädessä oli sinistä hehkuva olento. Ase. Tykki.
Kiikari. Hän... He... näkivät kiikarin läpi kasvot. Miehen. Tarkka tunnisti hänet.
Arkel.
Pehmeät sanat. Ammu. Laukaise. Tapa. Tuhoa.
Kosto. Ensimmäinen uhri. Ensimmäinen lahja.
Tarkka painoi liipaisinta.
----------------------------------------------------------
Veli Liekki kuuli Tarkan huudot, kirkaisut ja huokaukset avatun oven läpi. Inho, viha ja epäusko täyttivät Liekin. Kuinka joku, jota he kerran kutsuivat veljeksi, pystyisi vajoamaan näin alas?
Alunperin Veli Liekki ei ollut täysin uskonut Profeetta Arkaelin julistukseen tappaa Tarkka, mutta nyt hän tiesi että Profeetta oli oikeassa. Veljeskunta ei voisi jättää tällaista epäpyhyyttä henkiin. Varsinkaan kun se on tullut yhdestä joka oli ollut heidän joukossaan.
Liekki näki kun Arkel potkaisi oven auki, ja aloitti "Pyhän Puhdistuksen" saarnan.
Laukaus kaatoi Arkelin maahan, ja tulisade seurasi perässä. Liekki painautui seinää vasten, kimmokkeet estäen Arkelin vetämisen suojaan.
Kunnes plasmapallo lensi ovesta sisään, osui suoraan Arkelin vatsaan ja levisi seinille ja lattialle kuin heitetty vesipallo.
Karmeat huudot täyttivät ilman kun Arkel paloi. Tuli levisi rakennukseen, sininen liekki.
Varjot tanssivat seinillä kuolevan miehen huutaessa Keisaria apuun.
Ei kestänyt kuin hetken että voimakkaan ja ison miehen ruumis oli kutistunut lapsen ruumiin kokoiseksi tulessa. huudot olivat muuttuneet korinaksi, korina oli vaimentunut.
Liekki vajosi polvilleen. Profeetta.
Ei.
Isä Tomas. Profeetta Arkel.
Kuka johtaisi heitä? Kuka Puhuisi Keisarille?
Kuka oli vielä jäljellä?
Liekki ei huomannut kun sihinä ja rapina kasvoi, ja katon reiästä luikerrellut mato puri kiinni Liekin päästä, repien lihaa ja luuta. Mato raahasi Liekin elottoman ruumiin pimeyteen.
--------------------------------------------------------------
Tarkka päästi aseen tippumaan. Arkel paloi. Paloi. Paloipaloipaloipaloi.....
Hän Heräsi, kuin jääkylmää vettä olisi heitetty nukkuvan miehen kasvoille. Kahleet polttivat. Arpi oli tulessa, viillot vuosivat verta. Isä Tomas. Plasmatulen liekki kun Isä Tomas paloi. Tällä kertaa ei ollut Tarkkaa joka raahaisi Isän pois liekeistä.
Ääni hänen sisällään oli lyönyt sivuun kuiskailut.
Hän heräsi. Profeetta Arkel.
Mitä hän oli mennyt tekemään? Mitä hän oli mennyt uhraamaan?
"Everything...." kuului pehmeä sihinä. Tarkan selkä jännittyi kaarelle äänestä. Se kuului olennosta joka seisoi hänen edessään. Viikatemoottorisaha tippui verta olennon toisessa kädessä. Toisessa kädessä oli kaareva miekka.
Varjoherra.
Noita, hänen "Varjomestarinsa" seisoi hänen takanaan.
"TÄMÄ EI OLE MITÄ LUPASITTE! VALEHTELIJAT!" Tarkka huusi maskinsa läpi. Maski tuntui kylmältä, hylkivältä hänen kasvoillaan. Varjoherra ei kuunnellut. Veitsi välähti, ja upposi Tarkan vatsaan. "EI!"
"Lord of Faces, Faceless, One with no name, unveil the mask. Harvest the Body, Once Defiant, Once Willing, Once Traitor... Once Redeemed" Messuaminen kuului aukiolla. Äänet liittyivät messuun.
Tarkka yritti huutaa, mutta hänen suunsa oli sulanut yhteen. Maski paloi kasvoilla, sulaen naamalle, muuttuen, repien. Liha valui puroina kohti veitseä, joka viilsi nyt ylöspäin, kohti Tarkan sydäntä.
"Cometh, Accepth the Flesh once willed, once taken, once forgiven"
Tarkka kuuli sanat, ymmärsi niiden tarkoituksen. Olento hänen sisällään ei ollut poistunut. Orja oli vaihtanut paikkaa Kuninkaan kanssa. Tarkka tunsi nyt sen. Hän ei ollut Yksin kehossaan.
Veitsi leikkasi lihaa. Avasi.
Olento hänen sisällään väänteli. Repeili. Luut rutisivat ja katleilivat, liha valui kuin kynttilän vaha.
Veitsi kosketti sydäntä. Tarkan suu repeytyi auki, yhteensulaneet huulet valuivat verta samalla kun murtunut nuori mies päästi viimeisen huutonsa. "Varjoherra" tiputti veitsen ja veti kämmenenkokoisen olennon pois nuoren miehen rinnasta. epämuodostunut sikiö katsoi "varjoherraa" luomettomien silmien läpi. Vaatien.
Tarkan ruumis lyhistyi kasaan ja suli lämpimäksi lihalammeksi. Kahleet vetäytyivät sivuun, tyhjinä.
Pitäen sikiötä varovaisesti sylissään, "varjoherra" väistyi sivuun, ja antoi Noidan takaansa tulla eteenpäin. Noita heilautti kättään ja piilossa pysynyt mato raahasi aukealle pehmeitä kivun ääniä päästelevän naisen. Naisen kasvoilla oli kaasunaamari, joka peitti tämän kasvot. Jalat sätkivät tahdotta. Noita "näki" auto-injektorin naisen niskassa joka pumppasi adrenaliinia naiseen, yrittäen saada tämän liikkeelle. Pakenemaan.
Turhaan. Naisen selkä oli murtunut. Kallon takana oli murtuma. Ainoa asia joka piti naista hereillä oli auto-injektorin huumeet.
Noita ja Varjoherra ottivat naista kiinni molemmista käsistä ja nostivat tämän paalua vasten, kiinnittäen ketjut.
"Sssshaatana.. kusshtptääät.. mahshatte vielä tästä..." pehmeät, sammaltavat äänet eivät peittäneet murhanhimoa naisen äänessä. Hyvä. Tämä äiti oli vahva.
Silti, rituaaliin tarvitaan vain ruumis. Ei henkeä.
Viimeinen asia jonka Anna tunsi oli kun veitsi leikkasi hänen kurkkunsa auki, ja käsi taivutti hänen päänsä taakse.
---------------------------------------------------------
Ruumis kasvoi viikkojen aikana. Lihalammikko nousi paljastettuja jalkoja pitkin, upoten ihoon. Repeilyä. Iho kasvoi ja peitti repeytymähaavat, estäen lihamassaa pakeamasta. Ruumis paisui. Tuubit syöttivät biomassaa ruumiiseen leikattuihin reikiin. Ennen pitkää eloton ruumis oli kasvanut kolminkertaisesti ihmisen kokoiseksi, ja painoin viiden ihmisen verran.
Metallikasvoiset hahmot katsoivat vierestä kun Noita oli polvillaan, kädet ruumiin vatsalla. Ohjasi kasvua.
Kunnes Noita irrotti kätensä, merkiten että Ruumis oli valmis.
Varjoherra otti yhden kulttilaisistaan ja mursi sen niskan. Henki pakeni, ja samalla pöhöttyneen ruumiin suu aukesi. Tuskainen huuto, läskikerrosten tukahduttama. Veren täyttämät keuhkot hengittivät likaista ilmaa taas kerran, vinkuen kun ne pakottivat ilman taas ulos. Visva ja veri valui aukirevenneestä kurkusta.
Noita kaatui selälleen, ja kulttilainen raahasi hänet pois. Varjoherra astui eteenpäin, ottaen sikiön pois pehmeistä vällyistä. Veitsi leikkasi ruumiin alavatsaan viillon, kaarsi ja leikkasi uudelleen. Kaksi kulttilaista ottivat metallikoukuilla kiinni ei puolilta viiltoa ja raottivat sitä.
Varjoherra työnsi sikiön sisälle ruumiin kohtuun, ja ompeli sen kiinni.
Rituaalin ensimmäinen osa oli valmis. Nyt sen täytyi kypsyä.
-----------------------------------------------------------
Matka kesti kuukausia. Nälän ja tuskan kuukausia.
Ilman Orbia ja hänen kontaktejaan, pienen ja riutuneen ryhmän täytyi joko varastaa tai vaihtaa varusteitaan elintarvikkeisiin ja muihin hyödykkeisiin. Alemmilla kerroksilla pieni ryhmä kärsi jatkuvasta nälästä, mutta Orb oli kuitenkin varmistanut että "ruokaa" tai siihen verrattavia asioita löytyi.
Ilman hänen yhteenvetävää voimaa, ryhmän sisäinen moraali mureni nopeaan tahtiin. Ensimmäisenä Vardonille oli riittänyt ja hän oli lähtenyt, hänen metalliromusta leikattu "korvikejalka" kolisten metallista lattiaa vasten. Maxima oli yrittänyt estää Vardonia lähtemästä, mutta vanha palkkasoturi tiesi ettei pystyisi estämään Vardonin lähtöä. Ei ihmekkään. Viimeisin "ristiretki" ei ollut mennyt hyvin.
Elizabeth... ei ollut ottanut tapahtunutta hyvin. Ensimmäiset viikot olivat menneet suhteellisen tasapainosesti tohtorille, mutta kun injektiot olivat loppuneet, ja niitä oli mennyt viikkojen aikana paljon, Elizabeth oli alkanut tärisemään jatkuvasti. Maxima oli joutunut ajoittain sitomaan hänet makuualustaansa kiinni ettei Elizabeth olisi juossut leiristä ulos painajaisen siivittämänä. Niinä harvoina hetkinä milloin Elizabeth oli pystynyt toimimaan normaalisti, hän oli pyrkinyt korjaamaan Damieniansa... ainoata joka oli enää jäljellä. Peto oli linkuttanut pienen ryhmän mukana alusta asti, mutta pian Elizabeth oli joutunut jättämään sen jälkeensä. Damienin pää oli tuhoutunut niin pahasti ...lento-olennon... hampaissa että tämä pystyi liikkumaan vain osan päivää omalla voimallaan ja sitä piti kantaa tai raahata loppuaika.
Pian ryhmän voimat eivät enää riittäneet Damienin raahaamiseen, ja se jäi jälkeen. Elizabeth antoi sille viimeisen käskyn: Jos Damien näkisi yhdenkään ihmisen, tai ihmisenkaltaisen olennon jolla oli kasvonpiirteet peitetty, damien hyökkäisi.
Varmistus, mikäli Kasvottomat seuraisivat vielä kaiken tämän jälkeen.
--------------------------------------------
---------------------------------------------
55.7 oli kuollut. Tehdasmaailman yläkerroksilla taistellun sodan ja sitä seuranneen vallankumousyrityksen jälkiseurauksena julistettu Servitus Remotionem oli läpikulkenut alueen 55.8, 55.7 ja 55.6. Servitus Remotionem on Mechanicuksen tapa "puida" ihmisväestöä servitorimateriaaliksi sekä vähentää kapinahenkeä tarvittaessa, lähettämällä Metsästäjäkoneita tappamaan alakerrosten ihmisväestöä. Kun Servitus Remotionem julistettiin, veri vuosi jokina alakerroksilla.
Useat jengit olivat paenneet alakerroksille: Osa oli kuullut huhuja tulevasta tuhosta, vihaisten konejumalien tuomasta tulesta. Osa oli lähtenyt aarrejahdissa ja välttäneet kuolemansa puhtaalla onnella. Jotkin jengit olivat tienneet, ja valmistautuneet. Asukkaat eivät omanneet samoja kontakteja ja saivat tietää Servitus Remotionemista liian myöhään.
Metsästys-koneet eivät välittäneet yksittäisistä ihmisistä, paitsi jos ne eksyivät koneiden tykkien tai terien eteen. Ne metsästivät isoja ihmisjoukkoja kunnes saisivat sisäänsyötettyjen koodiensa mukaiset tappomäärät täytettyä ja palaisivat takaisin yläkerroksille.
------------------
Alueen 55.7 selviytyneet asukkaat olivat suunnanneet alaspäin ja sektorille 55.6, Servitus Remotionemin Metsästäjä-koneet seuraten perässä. "Emperiumin" oli helppo käyttää ihmisvirtaa harhautuksena ja hiipiä rikkoutuneita ilmastointikanavia pitkin takaisin sektorille 55,7 ja pyrkiä soluttautumaan tasoilta 42.1 ja 42.2 tulleisiin uudisasukkaisiin. Mechanicum lähetti ylempien kerrosten "kuuliaisia" asukkaita korvaamaan "puidut" populaatiot, ja samalla "kylvien uudet siemenet".
---------------------------------------------
---------------------------------------------
Ryhmässä oli enää jäljellä Elizabeth ja Maxima. Muut ryhmäläiset olivat joko kuolleet matkan varrella nälkään, ryöstäjien luoteihin tai karanneet Maximan toimista huolimatta. Matka oli pitkä, ja yksi vaaratilanne laumastaan eksyneen metsästäjä-koneen kanssa oli saanut pahan haavan Maximan jalkaan, pakottaen tämän käyttämään kävelykeppiä. Elizabeth oli varma että hän saisi Maximan jalan kuntoon kunhan he pääsisivät Orbin varastorakennuksille ja saisivat siellä olevat osat käyttöönsä.
--------------------------------------------
Viikkoja myöhemmin sektorin 55.7 kaduilla haisi vielä veri. Uudet, vielä öljystä kiiltävät servitorit puhdistivat katuja. Uudisasukkaat etsivät Konekultin käskemiä alueita jonne asettua asumaan. Ongelmiksi muodostui että joissain kohtia, tai pikemminkin suurimmalla osalla sektoria, Konekultin vanhat kartat ja rakennuskaavat eivät enää pitäneet paikkaansa, ja asukkaat saivat maksaa siitä: Osa asukkaista oli lähetetty alueille joissa olleet rakennukset olivat sortuneet, osa lähetettin hapon täyttämiin kuiluihin tai alueelle piilosta palaavien jengien asuinalueille. Isot slummit, joita oli rakentunut 55.7'n alueelle olivat tyhjiä ihmiselämästä. Muutamia uusia servitoreja oli siirretty työskentelemään alueella ja nämä yrittivät toivottomasti "siivota" slummeja pois. Ei kestänytkään pitkään ennen kuin rakennuksia hajottavat servitorit olivat tuhottu, joko romahdusten, rakennuksiin pesän tehneiden petojen tai uudisasukkaiden toimesta. Slummit alkoivat taas täyttymään vähitellen.
---------------------------------------------
Elizabeth huokaisi helpotuksesta. Injektioiden puutteesta johtuva vapina oli vähentynyt kun he olivat päässeet sektorille 55.7. Oli ilmiselvää että kukaan ei ollut seurannut heitä sektorilta 55.4.
Elizabeth ja Maxima olivat palkanneet muutamia paikallisia nuorukaisia lupauksilla hyvästä maksusta kun he saisivat Emperiumin haltuunsa. Orb oli varmistanut että kukaan ei saisi murrettua hänen jälkeensäjättämiä puolustuskeinoja, sekä aktiivisia että passiivisia. Elizabeth tiesi muutaman näistä arkuista, ja niiden avauskoodit. Ja kun hän saisi niiden sisältämät krediitit ja teknologian, hän voisi aloittaa "alusta". Maxima voisi ottaa haltuunsa Orbin emperiumin, loppujen lopuksi Metsästäjä-koneet eivät olleet tuhonneet huumeita, vaan ainoastaan niiden käsittelijät. Ja huumeille olisi aina menekkiä alakerroksilla.
Orbin Emperiumin Varastorakennuksen edusta oli tyhjä. Jos joku uudisasukas oli alueelle määrätty niin ainakaan se ei ollut päässyt sisään, jos edes oli selvinnyt matkasta alakerroksille. Ruumiit oli siivottu pois, mutta veritekojen jäljet oli vielä selkeästi näkyvillä. Raahausjälkiä, hylsyjä, jättimäisten adamantiitti-kynsien repimiä viiltoja.
Maxima käski yhden nuorista kokeilemaan varaston ovea. Jengiläinen totteli käskyä, mutta vasta kun Maxima oli kääntänyt "vahingossa" kiväärinsä piipun nuorta jengiläistä päin. Elizabeth tunsi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hymyn huulillaan kun kukaan ei ollut ampunut nuorta jengiläistä kohti, kun jengiläinen oli ylittänyt varaston pihan ja yrittänyt avata ovea. Varasto oli vielä lukossa, ja kukaan ei ollut linnoittautunut sen sisään. He olivat kotona!
--------------------------------------------
Kaukana alakerroksilla kuului hirveä kirkuminen. Liha repeytyi. Pöhöttynyt massa lihaa ja ihoa vääntyili synnytystuskissa. Lihaksikas ja mustien suonien peittämä käsi repäisi kohdun seinän auki. Olento repi itsensä ulos lihamassasta.
Massa päästi viimeisen kirkaisun ennen kuin kuoli. Tämä "kohtu" oli tarpeeksi vahva vain yhteen synnytykseen.
Olento joka oli tullut siitä ulos oli ilman ihoa. Pelkkää lihaa, epäluonnollisen laajoja jänteitä ja mustia suonia. Veri, joka peitti olentoa oli kuitenkin punaista: Sen "äiti" oli ollut kuitenkin ihminen.
Orb raahattiin Olennon eteen, ja metallikasvoiset miehet alkoivat leikkaamaan ihoa pois mielestä ja liittämään sitä neuloilla Olentoon, peittäen paljaan lihan. Orb ei pystynyt edes huutamaan: Kuukausia kestänyt psyykkinen ja fyysinen pahoinpitely oli jättänyt miehen järjen repaileiseksi raunioksi. Kaikki tieto joka oli miehen päässä ollut, oli revitty irti ja siirretty noitaan, joka oli taas vuodattanut tietonsa Kohdun sisällä olevaan olentoon. Noita oli kuitenkin kuolemassa: Pitkäaikainen psyykkinen rasitus repi noidan mieltä ja kehoa.
Kun olento oli peitetty iholla, Orb oli taas vuotanut kuiviin, mutta ei pystynyt vieläkään kuolemaan. Kuukausia sitten aloitettu rituaali oli varmistanut että Miehen henki oli sidottu rituaaliin sihen asti että se oli valmis.
Viimeinen asia jonka Mies tunsi oli kun Olento, nyt ihon peittämä, kumartui miehen kasvojen yli, otti kiinni miehen naamasta ja repi sen ihon irti. Olento asetti kasvojen ihon oman naamansa päälle samalla kun mies vajosi maahan kuin hajonnut nukke, ja kuoli.
Samalla kun Orb kuoli, Noita vajosi kanssa maahan. Sielu, mieli ja ruumis tuhoutuneena rituaalista.
Olento katsoi kuollutta Noitaa kerran, ja kääntyi ympäri. Hän tiesi minne mennä. Noita oli siirtänyt kaikki voimansa häneen. Hän näki nyt sen heikon aaltoilun josta Noidat vetävät voimansa. Tunsi ne kuiskailut joita aallot puhuivat. Olento kuunteli, muttei antanut niille sijaa ruumiissaan.
Kaikki loput Kasvottomat polvistuivat Olennon eteen. Kitiinimadot kerääntyivät Olennon ympärille.
"Welcometh thee, Dark Knight"
lausuivat kaikki kultistit kuorossa.
Olento katsoi kultusteja, ja puhui ensimmäiset sanansa:
"We will ascend the Hive"
--------------------------------------------
Elizabeth hätkähti hereille. Heidän paluusta Emperiumiin oli kulunut jo kuukausia. Suurin osa Orbin varastoja oli ollut enemmän tai vähemmän ehjänä. Ei ollut kestänyt pitkään Elizabethilta ohjata teknologiaan taipuvia nuoria valmistamaan lisää huumeita raaka-aineista ja Maximan kouluttaa väkivaltaan taipuvia jakamaan huumeita ja keräämään suojelusrahaa.
Maxima oli kuitenkin puhunut Elizabethin kanssa heti heidän päästyään kotiin. Hän oli palkkasotilas, joka oli lähetetty aikanaan Orb Katarnin luo syystä. Hän oli vain yhden koodinimen palveluksessa – koodinimiä oli lukuisia. Puuma, Antilooppi, Kotka, Kärmes... Maxima tunsi niistä vain muutamia, mutta tiesi niitä olevan paljon. Ja heillä oli paljon tärkeitä kytköksiä yläsektoreihin. Jos tilanne oli paha alhaalla, oli se sitä myös ylhäällä.
Maximan oli määrä palata Puuman luo heti kun tilanne rauhoittuisi. Puumallakin oli intressinsä siihen, että tietyt alueet sektorilla 55.7 pysyivät toiminnassa. Ja ehkä lopulta hänen agendalleen – heidän agendalleen – uskollisina. Seuraisiko Elizabeth häntä kun hän lähtisi? Ei heti, ei vielä. Mutta he pitäisivät yhteyttä. Maxima vannoi, että elämä ylhäällä olisi Elizabethin taitojen arvoinen. Ei helppo, eikä väkivallaton. Elizabeth ymmärsi. Mutta hän ei ollut vielä valmis jatkamaan.
Elämä oli mallillaan... ainakin hetken ajan.
Elizabeth nousi vuoteeltaan. Hänellä oli ollut varaa jatkaa taas Damien-projektiaan, olkoonkin että se oli enemmän harrastus kuin työ, sillä hän ei tuntenut Orbin kontakteja jotka olivat olleet kiinnostuneita Damieneista.
"Rouva Falken. Uskon että meidän on tarpeellista puhua."
Mustaan viittaan pukeutunut hahmo oli ovensuussa. Varjot peittivät hupun alla olevat piirteet.
Elizabeth avasi suunsa kirkaisuun ja yritti samalla tarttua toisella kädellään tyynynsä alle piilotettuun pistooliin, mutta ennen kuin hän ehti tehdä kumpaakaan, hahmo ovensuussa sanoi "Hiljaa ja pysykää paikoillanne". Elizabeth tunsi mielessään tönäisyn kun sanojen aiheuttama psyykkinen pakote jähmetti hänet paikoilleen. Hahmo oli varmasti yksi noidista. Elizabethin paniikki kasvoi.
"Teidän pieni 'jenginne' on tällä hetkellä taltutettuna. Istu!" hahmo sanoi. Elizabeth istui, pakotteen ohjaamana.
"kuka olet? Etkai... Et. ET!" Elizabeth sai nousevan paniikin ja tärinän avulla puristettua sanat suustaan.
hahmo tiputti huppunsa, paljastaen teräksisen harmaat silmät aristokraattisilla kasvoilla. Pieni hymy kaareili miehen huulilla. "Ah, Rouva Falken, vai pitäisikö sanoa Heretek Elizabeth Falkein, oletkin jo tavannut 'heidät'.
Olen Inkivsiittori Gaunt Fholjord, Ordo Hereticus. Uskon että tiedätte asioita jotka kiinnostavat Inkvisitoita. Ja tiedän että te kerrotte kaiken. Aloittakaa alusta, kun ensimmäisen kerran tapasitte Kultin."
Elizabeth tuijotti miehen kädestä roikkuvaa ketjua jossa oli hopeinen =][= -symboli.
Symbolin keskellä oleva kallo kiilsi himmeässä valossa.