Sotavasara.net

Hah! Minä valitan/nillitän mielelläni kaikesta. Siitä on tullut sellainen perinne.

Jos vastustaja unohtaa jotakin, niin minä kyllä huomautan... heti kun olen valmis sanomaan LIIAN MYÖHÄISTÄ! UNOHDIT! HAH HAH HAA! . Tietty jos olen muutenkin voittamassa massacrella, niin kyllä sitä voi heittäytyä niin jalomieliseksi, että annetaan vastustajan ampua niitä viiden pisteen night runnereita, vaikka unohtuisi.

Silloin olen todella innokas menemään taaksepäin, kun vastustaja haluaa tehdä uuden päätöksen, joka on selvästi virheellinen ja taktisesti epäedullinen!

Pelaan aina maksimoidulla armeijalla, jotta voisin murskata vastustajani mahdollisen tehokkaasti. Voitosta riemuitsen aina (hihittelen jossain pimeässä nurkassa), tuli se millä konstilla tahansa.

Sarathain kirjoitti:Kääntymisen" tähän hauskanpitoon koin luultavasti pelatessani pöytäropeja (sillä näissähän on päätarkoitus pitää ryhmähenkeä...)

Kappas! Meidän D&D ryhmässä on yhtä paljon ryhmähenkeä kuin salamurhaajien kevätretkessä. Taas todistin mielikuvani itsestäni oikeaksi.

-J

Sarkasmin kukka se kaunein kukka...

Ja jotkut kysyvät, miksi en pelaa mielelläni Amazingia vastaan...

Kah. Minusta se "voitto" ei ole niin mahtavan tärkeän pakollinen (ei sitä että se ei maistuisi). Amazing slugin pelityyli nyt on lähinnä voiton maksimointia. blah ...

Miten reilua peliä on pyytää vastustajaltaan lupaa tehdä jotain, jonka on unohtanut aiemmin tehdä? Jos unohtaa jotain itselleen edullista, on vielä kohteliasta huomauttaa asiasta, mutta ei missään nimessä saa asettaa toista inhottavaan tilanteeseen, jossa tämän on valittava joko kielteinen tai myöntävä vastaus. En minä ainakaan kehtaa sanoa että "et saa senkin kenopää", vaikka olisinkin sitä mieltä että kyseinen unohdus oli oma moka, jonka seuraukset pitää vain kestää.

Toinen äärimmäistä epäkohteliaisuutta osoittava teko on, että oikeasti odottaa että toinen pyytää heittämään vaikka terror/fear tms. testin. Jos näet ison pahan mörön tulevan ja tiedät sen aiheuttavan terroria, niin silloin heität sen testin ripeästi ilman erillistä ohjeistusta. Voi olla että vastustajasi vaikka luulee jonkun yksikkösi olevan immuuni, eikä huomaa varmistaa asiaa.

Jos pelin jälkeen kuulisin että vastustajani huomasi kyllä että joku hänen uniteistaan olisi breikannut, mutta minä en huomannut sitä, eikä hän viitsinyt mainita asiasta, kun oli vielä häviölläkin ja kaikkea, niin mokoma olisi ikuisesti leimattu mielessäni lapselliseksi ja röyhkeäksi huijariksi.

Paras tapa olla unohtamatta kokonaisia vaiheita on (IMHO)se,että anteeksi ei anneta!Jos siinä rupeaa häviämään kokonaisia pelejä siksi että hoiti lähitaistelunsa liian äkkiä niin sitä tuskin unohtelee vastaisuudessa.Oma codexi opetellaan ulkoa ja pidetään aina mukana peleissä,ja toivon samaa vastustajilta.Tietenkin yleinen sääntö tuntemus on hyvää.

Yhdessä neljän pelaajan pelissä muistuttelin kaikkia tyyliin "älä ammu tuota ryhmää kokonaan hengiltä että pääset lähitaistelemaan sitä vastaan jotta vihollinen ei voi ampua sinua".tämä rupesi ottamaan muita pelaaja pattiin...voi pojat,kyllä se otti!taitaa jäädä vastaisuudessa väliin,kun kaikki rupesivat hermostumaan minuun...

Eiks se niin oo, et voitot tuntuu kaksin kerroin maukkaammilt, jos oot pelannu kohteliaasti ja toisen mokia anteeks antaen (ja ehkä toiselle vielä nöyryyttävämpää, vaik tätä epäilenki )? En ihan tiiä mis se raja menee, mut täs on kaks esimerkkii:

Pelaan taikapainotteisel Lizardman armeijalla, sanon: "no sitte ampumaan" (tai jotain vastaavaa), ja alan poimimaan noppia ja julistamaan minne ammun. Yhtäkkiä muistan, etten olekkaan vielä taikonu. Noh, vastustaja ei tietenkään anna enää mennä takaisin edelliseen vuoroon... jäi vähän huono maku.

Toinen tilanne on 40K:ssa, kun saarran vihollisen Rhinon (jonka tiedän olevan täynnä marineita, jotka pystyvät ensi vuorolla summonoimaan paljon demoneja). Yritän ampua sitä, mutta eipä tietenkään onnistu. Seuraavaksi hyökkään kiinni ja tuhoan mokoman kapistuksen. Harmikseni en kumminkaan muista uutta sääntöä, että kaikki kuolee jos ulos ei pääse. Vähän harmitti se, kun ne häiskät demoneiden kanssa sielt sit ulos tuli. (suoraan sanoen piti ottaa sellanen kymmenen minsan hengitys tauko). Mun mielest oli kyl ihan asiallist ja oikein, ettei se toinen tost maininnu... opinpahan läksyni :oops:

Mikki N kirjoitti:Paras tapa olla unohtamatta kokonaisia vaiheita on (IMHO)se,että anteeksi ei anneta!Jos siinä rupeaa häviämään kokonaisia pelejä siksi että hoiti lähitaistelunsa liian äkkiä niin sitä tuskin unohtelee vastaisuudessa.Oma codexi opetellaan ulkoa ja pidetään aina mukana peleissä,ja toivon samaa vastustajilta.Tietenkin yleinen sääntö tuntemus on hyvää.

Yhdessä neljän pelaajan pelissä muistuttelin kaikkia tyyliin "älä ammu tuota ryhmää kokonaan hengiltä että pääset lähitaistelemaan sitä vastaan jotta vihollinen ei voi ampua sinua".tämä rupesi ottamaan muita pelaaja pattiin...voi pojat,kyllä se otti!taitaa jäädä vastaisuudessa väliin,kun kaikki rupesivat hermostumaan minuun...

Toi on kyl vähän eri homma, et neuvoo taktiikois... Vaik kuinka hyvin säännöt tuntis, niin kyl niit tyhmii unohduksii aina tulee, joista joistain on kyl mun mielest hyvi muistuttaa, koska ne on selkeitä sääntöjä (esim. Terror).

Humie kirjoitti: Toinen tilanne on 40K:ssa, kun saarran vihollisen Rhinon (jonka tiedän olevan täynnä marineita, jotka pystyvät ensi vuorolla summonoimaan paljon demoneja). Yritän ampua sitä, mutta eipä tietenkään onnistu. Seuraavaksi hyökkään kiinni ja tuhoan mokoman kapistuksen. Harmikseni en kumminkaan muista uutta sääntöä, että kaikki kuolee jos ulos ei pääse. Vähän harmitti se, kun ne häiskät demoneiden kanssa sielt sit ulos tuli. (suoraan sanoen piti ottaa sellanen kymmenen minsan hengitys tauko). Mun mielest oli kyl ihan asiallist ja oikein, ettei se toinen tost maininnu... opinpahan läksyni

Mikähän tämä läksy sitten oli? Seuraavaan 1500 pts. peliin otat 2000:lla joukkoja ja jos jäät kiinni, niin sanot "Ei se mun vika ole, olisit tarkastanut!" Sääntöjen mukaan kyseisiä joukkoja ei olisi pitänyt olla kentällä, en näe tässä mitään armahdusta. Teidän olisi molempien pitänyt muistaa/tietää se sääntö. Ja jos vihollisesi ei maininnut siitä vaikka muisti asian, niin hän huijasi (muutti/rikkoi sääntöjä tai muokkasi niitä omien etujensa mukaisiksi).

Watchman kirjoitti:Mikähän tämä läksy sitten oli? Seuraavaan 1500 pts. peliin otat 2000:lla joukkoja ja jos jäät kiinni, niin sanot "Ei se mun vika ole, olisit tarkastanut!" Sääntöjen mukaan kyseisiä joukkoja ei olisi pitänyt olla kentällä, en näe tässä mitään armahdusta. Teidän olisi molempien pitänyt muistaa/tietää se sääntö. Ja jos vihollisesi ei maininnut siitä vaikka muisti asian, niin hän huijasi (muutti/rikkoi sääntöjä tai muokkasi niitä omien etujensa mukaisiksi).

Tää meni taas vähän ohi... mut homma tos mun mainitsemas tilantees oli, et unohdin mennä lähitaisteluun siihen vikaan oviaukkoon, joka olis blokannu porukkaa pakenemast ja tappanu kaikki. Kyllähän vihollinen sen tiesi, mut ei muistuttanu mua et olin unohtanu siirtää ne hyökkäys-asemiin pistetyt tyypit sen oven eteen.

Opetus oli, että muistan vastedes olla tarkempi ton ovi-säännön kanssa, ja muistan siirtää tarkoitetut tyypit closikseen.

Eiks toi extra äijien peliin tuominen oo suoranaisesti sääntöjen rikkomist? Eihän sitä voi vaatii et vastustaja joutuu tarkistaa toisen listan, eikä kai se vastustaja edes saa kattoo toisen listaa, ennen pelin loppua.

Okei, käsitin että ne oli siinä ovella, mutta vastustajasi ei vain noteerannut tuota sääntöä. Eikä tietenkään ketään voi vaatia tarkistelemaan toisten listoja, siinähän se pointti olikin, että tämä on pitkälti herrasmiespeli. Tarkoitin sitä että jos jätät tarkoituksella huomiotta sääntöjä joiden noudattaminen johtaisi omien yksiköidesi tuhoon, niin voisit sitten ihan yhtä hyvin ottaa ylimääräisiäkin yksiköitä. Molemmat ovat melko rinnastettavissa olevia mielestäni suoria sääntöjenrikkomistapauksia. Vahinkotapaukset tietty erikseen.

Watchman kirjoitti:Okei, käsitin että ne oli siinä ovella, mutta vastustajasi ei vain noteerannut tuota sääntöä. Eikä tietenkään ketään voi vaatia tarkistelemaan toisten listoja, siinähän se pointti olikin, että tämä on pitkälti herrasmiespeli. Tarkoitin sitä että jos jätät tarkoituksella huomiotta sääntöjä joiden noudattaminen johtaisi omien yksiköidesi tuhoon, niin voisit sitten ihan yhtä hyvin ottaa ylimääräisiäkin yksiköitä. Molemmat ovat melko rinnastettavissa olevia mielestäni suoria sääntöjenrikkomistapauksia. Vahinkotapaukset tietty erikseen.

I AGREE

No kuka meistä ei tykkäisi voitoista tai murskavoitoista mutta keinot sen saavuttamiseen pitää pitää sivistyneinä ja mielellään kohteliaina.

Minä annan kaverin liikuttaa fleet of foottejansa vaikka ampumisen jälkeen. Oishan ne sieltä kuitenkin juossu. Yms joskus jopa huomautan kaveria että mites noi howling bansheet vieläkös ne halus tehdä jotain olettaen että itse olen niitä edes huomannut. Vastaavasti odotan kyllä vastustajaltani samaa joustamista.

Eikö lähtökohta hyvälle pelille ole hyvä pelikokemus ja viihteelliset pelitilanteet? Tämä toteutuu kun saa toteuttaa omaa taktiikkaansa ja vastustaja omaansa. Lopputulos on joka kerta varmasti mielenkiintoinen. Se että jatkuvasti hinkataan jotain sääntöpykäliä tai joutuu hampaat irvessä negatiivispainoitteisesti kiistämään kieltämään kaiken joustamisen, niin se kyllä tappaa pelihalut itseltä ja mahdolliselta yleisöltäkin. Puhumattakaan että pystytkö pelin jälkeen sanomaan kaverille suoraan silmiin että oli muuten kiva peli, otetaanko uusiksi.

Useissa one-off peleissäni olen jopa kysynnyt vastustajalta neuvoa että kuinka hän näkisi ko tilanteen. Esim. chargataanko tällä sakilla vai ei? Hyvien tyyppien kanssa saa heti tuosta mielenkiintoisen keskustelun ko tilanteen kaikista puolista. Tämä jos mikä opettaa sitten turnaus/kilpailupeleihin oikeaa taktiikkaa. Siellä jos on palkintoja niin silloin ei ehkä ole tarpeen huomauttaa vastustajaa hänen yksiköistään jotka eivät ole ampuneet, mutta suosittelen joustamista silti.

On tosiaan totta, mitä Watchman sanoi, että on tietyllä tapaa epäkohteliasta asettaa vastustaja tilanteeseen, jossa häneltä kysytään voiko tehdä jotain minkä on unohtanut. Toisaalta pelin mielekkyyden säilyttämiseksi, näin on joskus pakko tehdä.

Ehkä korrekteinta olisi vain mainita unohduksesta ääneen, eikä pyytää mitään vastustajalta. Esim.: "Unohdin taikoa, no omapa oli mokani. Jatkan ampumisvaihetta." Tällöin vastustajalta ei periaatteessa vaadita mitään, mutta hänelle annetaan mahdollisuus osoittaa kiitettävää kohteliaisuutta ja antaa esim. vielä pelata tuon unohdetun magiavuoron. Vai kuka nauttii pelistä, jossa voitto tulee sen vuoksi, että esim. Seer Concililla pelaava vastustaja unohti oman magiavuoronsa (as if ) kriittisellä hetkellä.

Mielestäni peleissä pätevät samat säännöt käytöstavoista ja kohteliaisuudesta kuin "oikeassakin" elämässä. Minun on vaikea uskoa, että pelilaudan äärellä nillittävä henkilö ei olisi nillittäjä myös pelilaudan ulkopuolella.


- Dru Perim

M. Salava kirjoitti:Itse joskus koin sen onnen ja autuuden että pääsin kunnon nilkkiä vastaan turnauksessa, joka sitten huijasi ja odotti minun unohduksiani todella innolla. Kun näitä tuli parikin kertaa vastaan, tajusi kuinka tyhjää ja älytöntä on jättää huomauttamatta jostain selvästä unohduksesta. Vähän sama juttu, että mikäli vastustaja jättää pelin väliin turnauksessa (sairastui, jäi matkalle vaikeuden takia, lähiomainen tekee kuolemaa tms.) niin hyppiäkö riemmusta massacren saannista vai todeten "voi paska, yks peli sivu suun... mitähän nää 3 tuntia tekis"? Itse tekisin jälkimmäistä.

Voittoon pyrin, mutta annan vastustajalle anteeksi unohduksia, sekä annan ehkäpä peruakin jotain tekoja jotka johtuivat selvästä väärinkäsityksestä ja huomautan myös jos vastustaja jättää ilmiselvästi jotain vahingossa huomioimatta (kuten jonkun LOSin).

sä oot kyllä oikeessa. Eihän sellainen voitto edes tunnu voitolta jos vain hyödyt vastustajasi virheistä jatkuvasti(vai?). Minä ainakin annan anteeksi
unohtuneen magia vuoron, ja vielä lizardmen pelaajalle! :o Itse pidän jännistä ja tasaisista peleistä missä molemmat pelaajat ovat suht koht jalomielisiä.