Sotavasara.net

Juu pelin jälkeen itkien kotiin hakkaamaan päätä seinään tai nyrkkiä pikkuveljeen (se oli vitsi).

Kyl se oikeasti harmittaa kun häviää solidil tai massacrel, varsinkin jos on jotain isompia kämmejä sattunut. Myös jos vastustaja jaksaa muistaa vuosien takaisia voittojaan se otta pottuun.

riippuu pelin luonteesta...
varmaan "virallisessa" pelissä nielisin kiukkuni ja sanoisin, että hyvä peli.
mutta sitten jossain kaveri porukassa kolmannella vuorolla ollaan jo siinä
vaiheessa, että kaveria haukutaan ja sitten tulee pilkunnussinta (joka säännöstä
etsitään porsaan reikiä).
4 vuorolla sitten alataan jo hakata toisia. no okei toi vika ei oo ihan totta....
ja jos peli on 1vs1vs1 niin yleensä se on et "kaikki tuli mun kimppuun "
siks hävisin. ja yleensä se niin onkin kun jossain 2000vs2000vs2000 pelissä
kimppuun tulee 1000 ja 1000 sit 500 kämppiii molemmilta vihollisilta ja
sit ne käy sellasen kaksistaan 500vs500 matsin loput tulee jonkun kimppuun.

Häviön sattuessa, joka tietenkin tapahtuu vain äärimmäisen harvoin, napsahtaa heti defenssit päälle: "Nojoo, ei se mitään" "Oisimmä voittanu, jos..." "Emmä ois halunnukkaan voittaa" jne. Tämän jälkeen n. viikon ajan, riippuen häviön laadusta, itken itseni uneen kiroten omaa kyvyttömyyttäni hoitaa edes moisia pikkuasioita.

Soveliasta on tietenkin myös huomautella vastustajaa joistakin pelin aikana sattuneista erimielisyyksistä, kuten: "No varmana näkee sun Solitairen tosta oven läpi!" "No ei varmana nää, ja jos näkee niin ainakin saa 2+ invu-saven" "No ei varmana saa kun ovi on vaan reikä seinässä, ei reiästä saa invu-savee". Tässä siis suostut uskomaan, että Solitairea ei näe seinässä olevasta reiästä, joka myös ovena tunnetaan. Pelin jälkeen voit itkeä ja vinkua vastustajallesi, että "ei olis Solitaire päässyt pomppimaan mun molempien dredien, warbossin ja sen retinuen, sekä kahen sluggaboy-ryhmän päällä jos mää oisin saanu ampua sen kappaleiks sillon kun se kurkki sieltä oven reunalta".

Muista siis aina kun häviät: Defenssit ja vastustajan mahdollinen epäurheilijamaine käytös ovat ystäviäsi.

Täytyy myöntää että olen murheen kanssa samoilla linjoilla. Riippumatta siitä voitanko vaiko häviän.

Häviö johtuu epäilemättä siitä, että aurinko paistoi silmiin, vastustaja jakoi kortit pakan alta, pöytä oli vino, noppien silmät käännetty, figut painotettuja, biorytmi väärinpäin, tuomari lahjottu, kommarit asialla, menninkäiset mellastamassa ja sisäänotot kasvaneet.

Voitto on aina ansaittu kovalla työllä ja rautaisella ammattitaidolla.

Mikäli kyseessä oli kilpailuhenkinen peli (eli kummallakin oli viritetty armeija) mietin ensin mitä virheitä tein pelissä nappien siirtelyn osalta. Seuraavaksi kannattaa miettiä oliko skenaario minkä luontoinen ja huomioida sen erikoispiirteet kummankin armeijan osalta.

Lopuksi kysyn vastustajalta mitä virheitä hän huomasi minun tekevän pelin aikana, tai mikä erilainen liike/taktiikka olisi hänen mielestään tehnyt paremman lopputuloksen.

Lopputuloksen ollessa alle solidi edukseni, sama homma.

Yllä on tärkeää lähteä siitä lähtökohdasta että pelin häviö johtuu oman taktiikan toimimattomuudesta eikä vain huonoista nopanheitoista. 1500/2000pts peleissä on kuitenkin niin paljon nopanheittoja että keskiarvot toteutuvat riittävän hyvin. Armeijan koostumuksen hallinta oletetaan hyväksi kummallekin kilpailuhenkisessä pelissä (pakollinen vaatimus).

Jos peli oli hupailu, lopputulos on yksi hailee

Siis vähäisistä peleistäni [5-6 Lotr peliä] olen hävinnyt vaan kaksi. Ja täytyy sanoa että se ensimmäinen peli oli kaikkein mahtavin, vaikka sen hävisinkin. Yksi haltiani roikkui kentällä varmaan kymmenen vuoroa yksin ampuen pelonsekaisia urukkeja. Kentälle jäi jotain 15 Urukkia kun viimeiseni kuoli. Häviön ja voiton jälkeen keskustellaan pelistä, virheistä, tuurista, kaikesta. Mutta mieliala, mikä pelin jälkeen jää, riippuu täysin vastapelaajasta. Jos häviöllä selvästi oleva vastapelaaja heittää ihan vitsiksi, niin ei siitä kummoisempaa voittoa tule. Ja toisinpäin, Häviö ei tunnu pahalta, ellei vastustaja pukeudu karnevaaliasuun ja mellakoi talosi ympärillä huutoen: Kuka voitti? MINÄ VOITIN! Kuka voitti? MINÄ VOITIN!

"tyhmä peli...en enää pelaa...kokeilin muutenkin hupi-armeia listaa"
Tuo oli vitsi.Kirjoitan pelin jälkeen miten tietty yksikkö toimi,mitä se sai aikaan,missä se on hyvä,ja mitä vastaan.Seuraavssa pelissä jatkan muistiin panojen tarkentamista,ja käytän yksikköä siihen,mihin katson sen parhaiten sopivaksi;pidän myös ravagerillani "tappo listaa" tuhotuista vihollisista ja tuhoutumisista.
Pohdin,millä taktiikalla seuraava peli on helpoiten voitettavissa,ja miten kyseisen taktiikan parhaiten toteuttaa.Jos häviän,saan syyttää siitä vain itseäni.jokainen tappio on mahdollisuus oppia ja tulla taitavammaksi pelaajaksi.

Ps:se tappo lista on aika vaikuttava...

Tappio oli ilman muuta KGB:n juoni kaapata mun figut Kommarien modattavaksi. Toisaalta taas myös CIA:n agentteja on pyörinyt takapihalla...

-My 50 cents

Kun häviän, en siitä paljoa stressaa. Häviön jälkeen alkaa tosin uudistus prosessi: uuden warsmithin konvertointi, sillä sehän on fakta että häviö ei johdu MINUSTA vaan WARSMITHistäni, joka menee ja mokaa idiotti varman suunnitelmani. Johtuen tästä, on iron warrioreillani lukemattomia eri johtaja hahmoja, joista suurin osa on alennettu championin rooliin...

yleensä syytän kaverin jotai erikois tyyppiä.

Itse häviö ei paljon paina, mutta huonon noppienheiton jälkeen kyllä kismittää.. Sinäänsä häviö on vain opettavainen. Jos ekoja pelejäsi voitat, se saattaa johtua vain tuurista, ja siitä että armeijasi on hakkaa päälle-tyyppiä.

Se on yleensä silleen että loppuun asti pelataan ja sitten pelin jälkeen joskus syytän kaveria ku sillä kävi hirvee munkki mutta se figujen viskely on kyllä ihan pellee

mun tekis heti luovuttaa jos tietää häviävänsä.jos häviän parilla pisteellä kättelen vastustajan kanssa kerran meinasi kyl lähtee assasini lentämää
ku skitsosin =)

En yleensä rupee mitää/ketää syyttää, paitsi jos on pitkä häviö putki tai hävinny jollai 1000vp:llä. jos häviin pahasti niin syytän noppatuuria (omaa ja vastustajan) ja omaa taktiikkaa.

Ai jos häviän? VOITTO onkin tullut vain kaksi kertaa, joten häviöön on totuttu. Yksi voitostani oli omillani, toinen oli kuulemma "täyttä kusetusta" liittolaiseltani, ilmoitti Skavenkenraali.

Häviö, no big deal.

Jos nyt sellainen kummallisuus kuin tappio tulee vastaan, käyttäydyn yleensä hillitysti. Puren yleensä vain niille alueille joissa ei ole suuria valtimoita ja kynsimisen ja potkuni suuntaan vain harvoin miehen pyhiin alueisiin. Napakka oikea kallonpohjaan yleensä lopettaa jälkiselvityksen. Toisaalta jos vastustaja ei kärsi tarpeeksi jää tappion karvas maku suuhun, joten pyrin yleensä varmistamaan että vastustaja pysyy tajuissaan vähintään minuutin. Ja näin teen siis kaverien kanssa, kun jostain syystä mua ei haluta turnauksiin sen Orc's ws W.elf- "skandaalin" jälkeen.

Joo... Eli kun häviän yleensä se johtuu siitä että toinen oli parempi tai että olen tyhmä, yleensä molemmista johon viimeksi mainittu vaikuttaa suht' runsaasti. Harvemmin on tappionkaan jälkeen tullut sellanen pettynyt tai p*skamainen fiilis ja se johtuu siitä, että valitsen vastustajani hyvin. On älyttömän kypsää ja täysin turhaa pelata sellaista henkilöä vastaan jonka tietää epäurheiliamaiseksi tai muuten vaan ärsyttäväksi pelaajaksi, sillä silloin pelistä tuskin saa mitään irti. OK, jos voitan pelaajan joka on koko pelin vinkunut ja kitissyt jostain tai viilannut pilkkua turhissa asioissa olen varmasti hieman omahyväinen ja ärsyttävä, TAHALLANI, ja saan siitä sairasta hupiani (jep, olen pipi...) enkä enää ikinä pelaa ko. pelaajaa vastaan. Toisaalta jos peli on ollut miellyttävä ja molemmilla on ollut hauskaa, on aika yhdentekevää kuka sen pelin voitti. Paitsi jos se en ollut minä...

ei se tappio niin pahasti kirvele
mutta kun vcnä pelaa ja se über pumpattu lordi ward savineen kuolee ensimäisellä vuorolla, tekis mieli lopettaa

Minäkin aluksi mietiskelen mikä meni vikaan ja toisena mietin kuinka pahasti chitadelin nopat kusi ja viimmeisenä ehkä jos oli sattunut taun imba shootti armeija vastaan, niin rupeen vineen vähän. Ei sen kummempaa ja ajatellaan,että aina ei voi voittaa ja kätellään vastustajaa.

Jos seura on mukavaa, ja peli menee suht tasaisesti on aivan sama miten peli päättyy. (No ei aivan, mutta ei ole niin paljon merkitystä kuin esim. turneessa.)