Viimeinkin taas pitkästä aikaa aihe jonka takia liityin sotuun. Tätä oli ilo lukea, pointsit topicin aloittajalle.
Itse asiasta: Itsellä tulee psyykkisellä sodan käynnin tasolla tehtyä temppuja kuten:" Ootko varma että kannattaa tehä noin? Ne tekis enemmä vahinkoo tuoho. No ite sen päätät." tai, :"Ei tuota taikaa kannata käyttää, sillä ei tee mitään. Nii, no ehkä siellä on yksi hyvä mutta tää lore on paljon parempi" tai, :"Aijjaa, sie laitat ne siihe, no omapahan oli vikasi. Ai mitäkö? No ne menee siinä paskaks yhessä vuorossa. Ai että mitenkö? No enhän mie sitä siulle kerro!".
Strategioissa en tee koskaan mitään ratkasevaa, aina kevyt suunitelma mihin liikutan mitäkin ja mikä tekisi keski määrin monta haavaa vuorossa, ja jos minulla on gw, lyön viimeisenä ja hän saa lyödä ensimmäisenä ja st miinustaa saven jotyen täytyisi saada tapettua se kerralla joten enpä rynnäköikkään.
Jos rupeaisin tekemään täyttä strategiaa, mikä tuhoaa minkäkin, se menisi pieleen heti jos vaikka taika tappaisi unitin jolla oli tarkoitus tappaa tietty unitti ettei se pääse flankkaamaan.
Yleensä yritän usuttaa huomaamattomia single charruja jonnekkin joko kiinnittämään huomiota(tässä tapauksessa yritän ujuttaa ne sinne "huomaamattomasti") tai tekemään oikeasti ilkeyksiä(tässä tapauksessa ujutan ne sinne "puoli-huolimattomasti"). Kuten skinkki priest yhdellä woundilla vaikka furiessien charge matakan sisälle 12" päähän muista vihun isku kykyisistä uniteista heavens viitos tailla(vastus ajattelee että ei siitä ole mihinkää yhdellä woundilla, furiet tappaa sen ens vuorolla ja unohtaa taiat ym. ilkeydet.[toisaalta tässä tapauksessa jos taika ei onnistu/tee vahinkoa skinkki pappi kuoli turhaan mutta aina kannattaa tehdä pieniä uhrauksia voiton nojalla<vaikka ei heavens viitos taialla välttämättä peliä voitetakkaan
>]).
Ilmeetkin ovat joskus(harvoin) suuressa roolissa, on niillä joskus pari sataa pistettä saatu vastuksen hätiköinnin takia(tiedä sitten johtuiko se ilmeistä vai ei
). Varsinkin omahyväinen ja itsevarma ilme(blood thirster rynnii yksinäiseen slanniin, ja näytät kuin ei mitään väliä olisi) saattaa kanssa joskus auttaa.
Tuota "kilpa ostelua" ei ole vielä meilläpäin tavattu, tiedä sitten milloin se tänne Simpeleelle rantautuu.
Aina pelien jälkeen mietiskelen hiljaa pienessä päässäni mikä meni väärin/hyvin. En niistä useimmiten mitään kauheita virheitä/taktisia onnistumiasia löydä, noppa tuurihan tässä on kanssa suuressa osassa. Eipä siinä oikeastaan muuta kuin itsevarmalta/omahyväiseltä näyttäminen, vastustajan kiusaus turhilla kysymyksillä/kommenteilla ja ovelat mutinat aina johonkin väliin niin sillä sitä vastustajaa yleensä pehmittelen.
Tänne tämän kirjoitus oli virhe(peliporukan jäseniä on aktiivisessa lueskelu innossa aina välillä ja nyt he oppivat välttelemään "ovelia" suunitelmiani ja ansojani) mutta ihmis mieli on outo ja merkillinen asia joka epäilee kaikkea vaikka niin olisi sanottu satakertaa sen olevan totta. Ja kuka tietää vaikka tämäkin olisi osa kavalaa suunitelmaani vihujeni mielennterveyden pehmittämiseksi
.
...(sairasta naurua)...