Sotavasara.net

Ensimmäinen verkkoturnaus. Pitääpä osallistua.

DakkaDakka kirjoitti:Ensimmäinen verkkoturnaus. Pitääpä osallistua.

Niinpä! Kuulostaa hauskalta. Äkkiä keksimään jotain kivaa fluffia.

Sellainen epäselvyys jäi, että milloin nuo erikoiskyvyt ja suden roolit jaetaan? Vai valitaanko itse mikä on?

Noniin jokainen kertoo veljenkaimanvaimonisänveljentuttavankoiranmielikuvitusystävänorjalle areenasta. Enään tarvitaan vain viisi ja teurastaminen saa alkaa.

Päivää kaikille... ajattelin palata takaisin foorumeille olemattomuuden kuopasta taas näin vaihteeksi. Fluhvin pitäisi tulla huomisen puolella.

Ja sivuhuomautuksena: on todella virkistävää tulla takaisin. Tämä paikka tarvitsee lisää areenaoita.

Mulla on ollu jo parisenpäivää lähetettynä :l

No niih, lähtipä se viimein. Ikioma kiusankappaleeni pääsee ihastuttamaan ja vihastuttamaan...

Minä lähettelin YV:llä tuossa hahmon joten taitaa olla nytten täynnä.

Ookami_Tez kirjoitti:Minä lähettelin YV:llä tuossa hahmon joten taitaa olla nytten täynnä.

Ei pitäisi olla. Laskuri näyttää 15, mutta hahmoja on lähetetty vain 14. Nonii kaikki mainostamaan peliä kavereille. Minä haluan lynkata El Capun.

Half-breed kirjoitti:Minä haluan lynkata El Capun.

Join the club.

Kun tänne ei oikein tahdo enää liukuhihnalla tulla pelaajia, aloitettaisiinko tämä vähän vajaalla pelaajamäärällä?

Saisi tännekin alueelle jonkun laista eloa.

Kannatetaan. Soihtu ja talikko on jo ollut hetken valmiina.

Aloitetaan neljällätoista ja otetaan yksi Spessucharacter pois hyviksiltä. Pronssinen risti eteisessä alkaa ruostua ja puutappini alkaa lahota...

Hahmot lähettetty Peli alkaa päivällä. Erikoishahmot. Tietäjä, metsästäjä, pappi ja sudet lähettäkää YV:tä teoista.

"Hohhoijaa", tokaisi Repe kun heräili pitkiltä yöuniltaan. Hieroen kasvojaan aluksi hitaasti hän alkoi pian raapimaan kylkiänsä samalla noustessa hetki hetkeltä enemmän istuma-asentoon. Hän ei oikein muistanut paljoa viime illasta, koska oli viettänyt aikaa vähän turhan paljon juoden baarissa. Siristellen silmillään hän yritti löytää vaatteensa, jotka hän oli heittänyt pitkin pientä huonettaan. Löydettyään jokaisen vaatepalan, hän puki päällensä ja lähti kävelemään ulos, hieman hoiperellen.

Heti avattuaan oven, auringon säteet tulivat kirkkaasti suoraan kohti. Se häikäisi Repeä paljon, joten hän nosti kätensä silmiensä eteen suojaamaan niitä liialta valolta. Hitaasti ja epävarmasti astellen ulos hän onnistui kompastumaan ovikynnykseen ja kaatui maahan kiroillen. Hän ei kuitenkaan heti noussut takaisin seisomaan vaan jäi hetkeksi aikaa makoilemaan siihen, mihin kaatui. Kuola hänen suustaan valui maahan. Lopulta kun Repen silmät alkoivat tottumaan ulkoilman kirkkauteen, hän nousi aluksi polvilleen istumaan. Yrittäen katsoa eteenpäin ja miettimään minne menisi. Hetkeä myöhemmin hän oli noussut takaisin kahdelle jalalle ja lähtenyt kävelemään kohti ainutta paikkaa, minkä hän muisti täällä olevan. Baariin.

Että sellasta näin aluksi...

No niin, vihdoin saatiin peli käyntiin. Fluffit vinotekstillä jooko, kaikki?

Yuki avasi asuntonsa ulko-oven ja astui koleaan ulkoilmaan. Tuuli pyyhkäisi hiukset silmille tytön vetäessä keuhkonsa täyteen viileää usvaa. Hän puhalsi pienen harmaan pilven joka katosi nopeasti ja nappasi taskustaan pinnin asettaen sen näppärästi pitämään otsahiukset poissa tietltä. Yuki käveli hitaasti portista ulos tunnustellen aamua kasvoillaan ja samalla katseli sen verhoamaa kylää. Surullisia puukattoisia hökkeleitä toinen toisensa perään, niille oli yhteistä vain se että ne kaikki näyttivät siltä että seuraava sade romahduttaisi ne. Lihakaupalle olisi kolmen kortteliksi kutsutun matka, joten hän livahti nopeasti kadulle että ehtisi hakea tarvikkeita lounasta varten.

Kävellessään vielä viime sateesta pehmeää mutapolkua pitkin hän tervehti jokaista vastaantulijaa iloisesti. Rumat ja pahanhajuiset miehet pääasiassa örähtelivät vastaukseksi, mutta se ei riittänyt päivittäisestä jatkumisestaan huolimatta kaatamaan Yukin ylioptimistista asennetta, joka jaksoi jakaa kaikille tasapuolisesti omaa söpöä hymyään. Kerran hän jopa pysähtyi ja kyykistyi vilkuttamaan ojassa vaakatasossa makaavalle miehelle tervehtien tätä reippaasti. Mies nosti karvaisen naamansa hitaasti mudasta ja näytti keskisormea takaisin, mutta Yuki vain naurahti ja taputti miehen täipäätä hymyillen aidon vilpittömästi.

"Normipäivä," ajatteli Yuki ja hypähteli lihakaupan ovesta sisään.


Miten muuten noi hahmot, onko ne jo jaettu? Edit: Selvis, eli ne on jo siis jaettu.