Sotavasara.net

Ja tässä taasen jatkoa uudenpaan kaartilaisen tarinaan.




"Kerrataampa hieman.. Heräsin sotasairaalasta noin kaksi viikkoa sitten. Olin kunnossa, joten minut laitettiin takaisin linjaan. Ylennettiin kersantiksi ja raidio hommat jäivät taakse.. nyt? no nyt olen asemissa kaupungin laitamilla sijaitsevan torin edessä ryhmäni kanssa, Kun muu komppanja on miehittänyt talot ja kadut Sivustoiltamme. "

Wesmer oli vielä ymmällään kersantin natsojensa takia. Hänet oli ensin asetettu ryhmän johtoon, Sitten tappioiden kasvaessa 30 miehen joukkueen johtoon. Kaikki oli tapahtunut äkkiä, räjähdyksiä, hyökkäyksiä, kuolleita ja voittoja.

"Olemme keisarin vasara, olemme etu oikeutettuja taistelemaan keisarin polesta, olemme pysäyttämättömiä! tai ainakin näin meille kerrottiin kun liityimme armeijaan. Itse en enää usko satuihin hahhahaa. olemme jonkun suuremman herran pelinappuloita. Eräs vanhempi sotilas varpotti minua "Nämä ovat vaarallisia sanoja Wesmer." Voi ollakkin.. Siksi en puhukkaan niistä jokaiselle."

Wesmerin joukkue oli asemissa erään laitakaupungin torin toisessa päässä kerrostalon ala kerrassa, talon edessä meni juoksuhauta koko torin leveydeltä ja ympäröivissä kerrostaloissa oli niin kaartilaisia kuin örkkejäkin. Torin toisella puolella oli örkkien asemat ja kaikki ympäröivät talot oli osittain sortuneita räjähdysten ja taisteluiden takia.

-Hälytys! Tämä huuto herätti Wesmerin unesta. -Asemiin joka mies! tulta täysillä! Wesmer hyppäsi juoksuhautaan muiden sotilaiden lailla ja alkoi tulittaa nopeasti eteneviä örkkejä. Tori oli täynnä kraattereita ja sen keskellä sijaitsi suihkulähde, Näistä örkit pystyivät ottamaan suojaa ja se teki kaartilaisten tehtävän paljon vaikeammaksi. - Radisti! Pyydä tulitukea! heti! Radisti teki työtä käskettyä, mutta komentokeskus eväsi pyynnön. -Kersantti! uudet käskyt! Koko divisioonaa käsketään perääntymään! Kaupunki pommitetaan maantasalle kiertoradalta käsin! - Hyvä on! Miehet häivytään täältä! Konekiväärit ensin, sitten me muut!

Joukkue teki työtä käskettyä vetäytymällä hyvässä järjestyksessä, talojen suojassa, näin Wesmer pyrki välttämään tappiot, mutta muutamia kuolleita kuitenkin tuli.

Pian miehet törmäsivät yksinäiseen kuljetusrekkaan, joka oli jäänyt kiinni kraatteriin. - Hei tartteetteko kyytiä heheh? Kuski kysyi iloisesti. - Kyllähän se kelpais! - No jos työnnätte meidät irti heh. Ollaan oltu jo hetki kiinni tässä hehe, tuo komissaari alkaa olla jo aika tyytymätön tilanteeseen hah. - Kuski! joko pääsemme liikkeelle? - hetki vain. Pian he pääsivät liikkeelle, mitä lähemmäs kaupungin reuna tuli sitä varmemmaksi Wesmer tuli siitä, että hänen joukkueensa, josta oli tosin jäljellä enää puolet, oli viimeinen yksikkö, joka poistui kaupungista.

Kun he olivat päässeet ulos kaupungista, he kuulivat äänen, joka kuulosti siltä kuin taivas olisi repeytynyt. Kaikki kääntyivät katsomaan ja näkivät kuinka kaupunki paloi iloisella liekillä. - Se on ohi pojat! Wesmer huusi. Yhteiset hurraa huudot peittivät komissaarin turhat yritykset rauhoitella miehiä. Vanhan komissaarin arpien peittämä naama vääntyi vienoon, mutta kylmään hymyyn.

Myöhemmin samana iltana, kun Kaarti oli juhlimassa voittoaan, päämajaan tuli viesti, joka ei ollut hyviä uutisia. Kenraalin ääni alkoi kuulua kaiuttimista, joista sotilaat olivat kuunnellut musiikkia. -Hyvät keisarillisen armeijan sotilaat! Tänä voitokkaana päivänä! saimme kuulla ikäviä uutisia. Kaaoksen armeija on havaittu lipuvan kohti tätä planeettaa! ja olisi liian suuri riski taistella! kaaos ei saa ottaa tämän planeetan luonnon varoja ja täten me lähdemme ja tuhoamme planeetan! Hetken hiljaisuuden jälkeen sotilaat alkoivat huutaa ja paiskoa kiviä. - Taisteltiin täällä puoli vuotta ja menetettiin paljon kavereita! Minkä takia? Ei niin minkään!! Eräs sotilas sanoi suutuksissaan. Wesmer oli vain hiljaa, sekä mietti mielessään kaikkea kokemaansa.

"Puoli vuotta.. Tuntuu kuin olisin ollut täällä jo vuosia, tämä on jo osa elämääni. Ei tätä osaa kertoa kotona. Kukaan ei osaa laittaa tätä sanoiksi, olen nähnyt ystävien kaatuvan tai silpoutuvan pieniksi paloiksi, Nyt kuulemme tämän kaiken olleen turhaa. Onko tämä joku Hiton vitsi?!? Kenraali on ollut koko ajan päämajassa, eikä ole kuullutkaan taistelun ääntä! Noh.. Kaikki nyt jokatapauksessa on ohi, ei enää "ihania" öitä mudassa, tai jossain betoniromun seassa."

Aika kovia kaartilaisia tuossa jengissä on, kun kaivavat asfalttiin juoksuhaudat. Lisäksi miksi ne edes rakentaa kadulle asemia, kun ympäristössä olisi paljon taloja jotka linnoittaa? Sitten jos päällä on täysperääntyminen hetipaikalla, niin miksi jotkut jantterit jää miettimään useamman minuutin ajaksi, että mitä pitäisi tehdä jumittuneelle rekalle? Miten radisti pyytää tulitukea, kun hän ei edes tiedä mihin sitä pitäisi kutsua? Miten taistelu on muka ohi sen jälkeen kun kaupunki laitetaan liekkeihin? Eikö örkeillä muka ole järkeä paeta tulimyrskyä, tai suojautua kellareihin tjms.? Nopeasti jantterit myös väsäsi kunnon voitonjuhlat pystyyn, vaikka logistiikka olisi tuollaisen täysperääntymisen jälkeen täysin sekaisin. Miksi lopuksi vielä armeijan kenraali kertoo janttereille että nyt pistetään pillit pussiin ja häivytään? Eiköhän tuo homma ensin suunnitella, ja sitten vain kärrätään väki pois kertomatta mihin ollaan menossa.

Kannattaa panostaa autentisuuteen ja logiikkaan tarinassa, ettei se jää vain tusinatarinan luokkaan. Kun aiheeseen on selvästi paneudettu, niin se nostaa keskinkertaisenkin tarinan hyväksi.

Joo vähän ajattelu katkoja tuli kun kirjotin väsyneenä tota loppua :D

Half-breed kirjoitti:Kannattaa panostaa autentisuuteen ja logiikkaan tarinassa, ettei se jää vain tusinatarinan luokkaan. Kun aiheeseen on selvästi paneudettu, niin se nostaa keskinkertaisenkin tarinan hyväksi.

Tässä olen samaa mieltä. Älä hätiköi, vaan mieti mikä olisi loogista. Myöskin muista antaa tilaa tarinassasi kuvailulle, ainakin omasta mielestäni se tekee tarinasta paremman.
Ja miksi laittaa joka lauseen perään jossa joku nauraa ''hehe'' tai ''hahaa'', kun voisit laittaa lauseiden perään vaikka: ''Wesmer naurahti''.
Esim: ''Itse en usko enää satuihin hahhahaa'' kuulostaa vain jotenkin... juustoiselta, ihankuin hahmo alkaisi kesken lauseen nauramaan hulluna, ja sitten taas jatkaisi sitä.

En itse ole mikään hyvä tarinoitsija, mutta tässä vain omia mielipiteitäni.
Kyllä se siitä lähtee. :)

Joo kiitän taas.. on hyvä saada palautetta seuraaville tarinoille.

Turhan nopeasti läpi viety tarina. Alkoi kaverin ollessa ensimmäistä kertaa kentällä ja lopussa ollaan jo puoli vuotta myöhemmin kaverin ollessa joukkueen johtaja. Ensin ollaan asemissa ennen orkkien viimeistä tukikohtaa, kaveri on tajuttomana pari viikkoa ja sitten laitetaan suoraan etulinjaan, jossa ollaan peräti linnottauduttu kyseisen linnakkeen viereen. Ja sitten hylätään kaikki hetkessä ja nuketetaan kiertoradalta (jota ei tehty aikaisemmin koska?). Ja sitten hylätään koko planeetta, vedetään exterminatuksella paikka palamaan ja mennään kotiin kahville.

Muuten tarinassa häiritsi pienet fluffirikkeet. Tuntui siltä, kuin kaartilaisesi olisivat jenkkiläistyylisiä "viikonloppusotilaita", jotka ottavat osaa operaatioon ja lähtevät sitten kotiin. Ellei kyseessä ole PDF joukot (jotka harvoin poistuvat planeetaltaan), kaartilaiset värvätään vuosikymmenien sopimuksella.

Escobar kirjoitti:kaartilaiset värvätään vuosikymmenien sopimuksella.

No oikeastaan ei. Kaartissahan ollaan kunnes kuolo vie, tai otat sen verta osumaa ettei kuntoon pukkaaminen maksa enää vaivaa, ja joudut hylätyksi lähimmälle planeetalle. Paras eroratkaisu on tietty asutusoikeuden natsaaminen, mutta näitähän tapauksia ei ihan hirveän tiheässä ole.

Half-breed kirjoitti: Kaartissahan ollaan kunnes kuolo vie, tai otat sen verta osumaa ettei kuntoon pukkaaminen maksa enää vaivaa, ja joudut hylätyksi lähimmälle planeetalle.

Onhan sekin vaihtoehto, että noustaan huipulle ja ei enää jouduta rintamalle. Tosin se todennäköisyys on varmaan yksi muutamasta miljoonasta. (l. Creed)

Mutta itse tarinasta, voisihan sitä parantaa monella tavalla. Menen uskomaan, että kirjoitit sen valmiiksi itse sotussa ja et tarkistanut sitä läpi, tai ainakin siltä se näyttää. Mutta selvää yritystä näkyy, toisin kuin muutamassa vuosien takaisessa tekeleessä, joiden kanta hipoo sukupuuttoa nykyään.

Olet yrittänyt ehkä yllätyksekseni kuvastaa hahmojen tunteita, joka on ihan toimivaa, mutta sitäkin kuten kaikkea muutakin voisi parantaa. Lukemalla muutaman ammattilaisen teoksen tai tarinakisavoittajan turinan voi mallia ottamalla viedä tekstin aivan uudelle tasolle. Pituudenkin voisi kasvattaa rikastetulla kuvailulla ainakin sen yhden word sivun pituiseksi ennen postaamista. Sitten kun kirjoitus on valmis, lue se läpi, uudelleen ja ehkä vielä pari kertaa lisää, ellet ole täysin varma siitä, että olet onnistunut.

Viimeiseksi ja ehkä tärkeimmäksi, älä lannistu vaikka saattaisitkin saada negatiivista palautetta :) Niistä saa lähes poikkeuksetta apua ja huomautuksia jotka ottaa huomioon seuraavalla kerralla. Tämä subfoorumi ei tykkää menettää uusia kynae-aelioita negatiivisen palautteen takia.

Kiitoksia palautteesta. Kirjoitan lisää kun saan tarinanpoikasta keksittyä.

Berzerker, olet tehnyt paljon erilaisia tarinoita, joiden laatu hyppii laidasta toiseen. Jos haluat tehdä tarinan, joka olisi suurimman osan mielestä edes tyydyttävän hyvä, suosittelisin tekemään sen oikein ajan kanssa, eikä vain sitä, mitä päähän milloinkin putkahtaa, kuten näistä edellisistä on välillä käynyt ilmi. Suunnittele runko, hahmot, juoni, paikat, viholliset ja persoonallisuudet oikein kunnolla. Tuollaiset vartissa tehdyt tarinat vain tukkivat turinaketjun. Muista myös selkeä kieliasu ja yritä tehdä tarinasta sellainen, että sitä pystyy lukemaan irvistämättä. Sinulla on selvästi lahjoja tarinankerronnassa, hio muutkin osa-alueet kuntoon niin uskoisin, ettei kukaan pääsisi valittamaan tarinasta

Rune kirjoitti:Miten kuvittelet, että aloittelija voi oppia --- Kuinka voin tehdä jotain paremmin, jos en tiedä miten se tehtäisiin paremmin?

Tällaisen ideologia puutetta esiintyy myös joillakin ala-koulun opettajilla.

Esimerkkinä on nuori poika joka ei selviytynyt hyvin urheilusuorituksestaan. Sen sijaan että opettaja olisi rohkaissut poikaa miten tulla paremmaksi, tai esittää ohjaavasti, ei musertavasti miten esim. tekniikan tietyissä kohdissa olisi parannettavaa, päättikin kyseinen henkilö vetää sieltä mistä aita on matalin ja totesi, "Olet häpeä koulullesi, poika.". Vei noin 5 vuotta ennen kuin poika jaksoi innostua uudestaan liikunnasta. Ja ei, kyseessä en ole minä mutta tarina on tosi.

Tällä viittaan siihen että haasta H-B itsesi etsimään niitä sanoja joilla kertoa kuinka parantaa parannettavia osa-alueita, mikä on ongelmana, miksi et pitänyt tekstistä. Tarkoitus on antaa rakentavaa palautetta, ei tuhoavaa. Jälkimmäisen osalla menet samalla sieltä mistä aita on matalin, palautteen vastaanottajan kustannuksella tietysti.

Kertomus voisi olla hyvin prologina suuremmalle tarinalle. Tällä tavalla tietty taistelun tuoksinnassa esiintynyt huumorikin voitaneen antaa anteeksi, sillä oikeasti miehiä tuskin naurattaa aikoina jolloin henki on höllässä. Mutta kuka tietää, kenties kyseessä on suuria ihmisiä joille tappaminen on muodostunut niin rutiiniksi että samalla voi heittää alempiarvoisille kaartilaisille pientä huumoriakin. Voisit harkita myös dialogin vaihtamista lainausmerkkien sijaan ranskalaisiin viivoihin.

Tämän

Ja hän mietti, "Mitä minä teen, mitä minä teen.. Minun on pakko päästä tästä loukosta tai tulen viettämään loppuikäni hengettömänä kaaoksen palvelijana..". Niin hän alkoi punoa pakosuunnitelmaansa.

sijaan näin:

Ja hän mietti,

- Mitä minä teen, mitä minä teen.. Minun on pakko päästä tästä loukosta tai tulen viettämään loppuikäni hengettömänä kaaoksen palvelijana..

Niin hän alkoi punoa pakosuunnitelmaansa.


Tämä saattaisi selkeyttää tekstiä (Mutta voi toisaalta taas pirstaloittaakkin sitä). Varmasti on myös niitäkin jotka pitänevät vanhasta lainausmerkki-tyylistä joten valinta on vapaa ; ) Itse kuitenkin nautin enemmän ranskalaisista viivoista.

Jatkahan vain tarinoimista!