maxxon kirjoitti:Puuttumatta muuten kirjoitukseen, en usko tämän trendin johtuvan yksinomaan tai edes enimmäkseen nettikaupoista. Vaikka niilläkin on vaikutusta, paljon suuremmassa osassa on mielestäni on yleinen laiskistuminen ja uusavuttomuus. Käsityöharrasteet on vaan auringonlaskun ala.
Näen vähän liikaa oikaisua ja yhtäläisyyden vetämistä kahden viimeisen lauseen välillä. Jos kärjistetyn vastaesimerkin haluaa niin julistan, että 50-luvulla syntyneet ovat totaalisen vanha-avuttomia
eli laiskoja esimerkiksi kännykkäsoftan koodaamisessa. Myös aasialainen kokkaus, lumilautailu ja pelihahmon kustomointi ovat tältä laiskojen sukupolvelta pahasti hakusessa. Ei tainnut siltä porukalta onnistua muu kuin paperinuken leikkaaminen valmiita viivoja pitkin.
En näe, että pienoismallilla olisi mitään absoluuttista paremmuusarvoa vaikkapa virtuaalimalliin verrattuna. Onhan se eri asia. Pienoismallia voi näprätä sormilla. Lisäksi siinä on hiukan liimavalumia, tarkkuusongelmia ja puuttuvia yksityiskohtia. Kilven muoto on jostain valmiista setistä, eikä itse suunniteltu. Kumman voi laittaa paremmin esille? Enemmistö nykysukupolven kanssakäymisestä (poislukien velvoitteet) voi hyvinkin jo tapahtua netissä. Miksi siis väsätä mallia kotonaan ja ottaa siitä digikuvaa, jos voi suoraan tehdä digitaalisen mallin?
Minulla ei ole kirnua, rukkia, varstaa tai pokasahaa. Luultavasti olen laiska ja avuton. Johonkin se kaikki aika silti menee. No hyvä on, väsään pienoismalleja, mutta ylläpidän myös nettifoorumeja ja tuotan sekalaista digitauhkaa. Mitä edellinen sukupolvi tekee sen sijaan? Tuijottaa telkkarista salkkareita?
Nykyihmisen mentaliteetilla kaikki pitäisi saada valmiina ja ainakaan mistään ei pitäisi olla mitään vaivaa. Jos ihmiset eivät enää osaa edes laittaa ruokaa itselleen (roiskeläpän lämmittämistä mikrossa ei lasketa), miten niiden voisi odottaa paneutuvan johonkin pienoismalliharrastukseen? Ja tämä trendi on vain yleistymään päin. Olin kesällä jenkeissä, ja tuttavaperheessä ei ollut edes kahvinkeitintä, koska kahvi on helpompi hakea Starbucksilta!
Esitetään nyt periaatteen vuoksi lisää vasta-argumentteja. Laiskuudella eli työläiden asioiden oikomisella on aina syynsä. Oikeastaan se on aivan nerokasta. Kaiken innovaation ja insinöörityön ytimenä on oikaista työvaiheita, automatisoida kehruukoneet, ja siten vapauttaa resursseja johonkin muuhun. Vuorokaudessa on yhä sama määrä tunteja. Mihin ajankäyttö on siirtynyt? Onko se tärkeämpää vai turhempaa kuin esimerkiksi itse tehtävä kahvin keitto? Enemmistö ihmisistä on jo päättänyt, että vaikkapa torttutaikinan tekeminen alkutekijöistään ei ole vaivan arvoista. Kaupan pakastimesta saatava tuote on niin hyvä ja halpa, että omalla ajallaan kannattaa tehdä jotain muuta. Ainakaan taikinalevyn kääntely ei ole kovin luovaa. Kun sen skippaa, maailma on vaihtoehtoja täynnä. Jotkut käyttävät ne paremmin, jotkut huonommin.
Saahan sitä julistaa, että nykynuoret (TM) vain wowaavat eivätkä tee mitään fiksua, mutta tällainen julistus tehdään usein hatusta vetäen ja sillä on helppo lähinnä leimata itsensä. Näyttöä tarvitaan. Tekivätkö 70-luvun nuoret muuta kuin kuuntelivat Baddingia keppanaa juoden?
Käsityö on muuttunut hyödyllisestä taidosta esoteeriseksi harrastukseksi.
Aamen. Teollistuneissa maissa valtava määrä asioita on saatu automatisoitua. Joulukuusen pallon saa markalla Tiimarista, Kiinasta tuotuna. Ehkä itse tehty
olisi hienompi
jos siihen käyttäisi muutaman tunnin elämästään, mutta ei tarvita kovinkaan monta aktiviteettia, että tällaiset suoritukset veisivät kaikki vuorokauden tunnit. Käsityö siirtyy myös eri tasolle, kun entistä enemmän asioita saa valmiina. Minun ei esimerkiksi kannata käydä kaatamassa mäntyä ja vuolla siitä 5x5 millin rimaa, jos samaa kamaa saa kaupasta ja haluttu lopputuote on vähän edistyneempi objekti kuin pelkkä rima.
Maailma muuttuu, ajankäyttö ja luovuuden muodot sen mukana. Väitän että nykyaikana parikymppisten väsäämät kännykkäpelit ja vaikka avaruusnatsileffat ovat monessa suhteessa luovempia kuin Afrikan tähti ja Niskavuori-sarja. Vertailu on tietenkin armottoman vaikeaa. Kun 3D-printtereitä alkaa saada lähimarketista parilla satasella, olkkareihin ilmestyy hulvattomasti mielenkiintoisempaa settiä kuin kakkosneloseen porattu kolmiokynttelikkö. Riittää että rohkaistaan mielikuvituksen käyttöön ja aikaansaamiseen ylipäätään, eikä ryhdytä vaatimaan että asiat
pitää tehdä muovikitin palasia yhteen liimaamalla niin kuin aina ennenkin.
Kerrankin mielenkiintoinen Maelstrom-ketju...
Peikkojen äly on hitaanlainen ja ne epäilevät kovasti kaikkea mikä on niille uutta.
