Sivu 3/3
Lähetetty: Ma 16.06.2003 19:59
Kirjoittaja _mursu
Ja sekö sitten ei ole hauskaa?
Lähetetty: To 19.06.2003 23:24
Kirjoittaja Mysterous
No mitens pelis kävi?
Lähetetty: To 19.06.2003 23:44
Kirjoittaja TranssiApina
On mullakin jotain kavereita jotka rupeaa tuurin käydessä lällättelemään.. tuntuu vähän lapselliselta. Miksi ei vain voi olla onnellinen tuuristaan ja pelata asiallisesti?
...No okei. Olen aivan varmasti itsekkin joskus jotain sanonut kun oon ollu innoissani jostain voitosta =P
Mut en kyl ite ainakaan rupeais pelaamaan kavereiden kanssa jotka koko ajan repisivät sääntöjä päästään, wineemään, itkemään ja häviämään pelauspaikalta yms...
Lähetetty: To 19.06.2003 23:46
Kirjoittaja Fooqa
no sanoisin että toi on vaan luonteesta kiinni..
on minullakin pelikaveri kenet olen tuntenut 4v. mutta kun se on niin ujo ettei viitsi kysyä asiaa mitä se ei tiedä niin kyllä se alkaa raastamaan otsan hikinystyröitä.

mutta se nyt on luonteeltaan ujo. kuten ko. on luonteeltaan voittaja (miten sen nyt ottaa) eli kun hän oli pieni hän tottui voittamaan melkein aina... ja voittamisesta on tullut pikkuhiljaa pakkomielle. ja kyllähän se aika karvas tilanne on.
Lähetetty: To 19.06.2003 23:56
Kirjoittaja Mysterous
EHellisesti sanottuna en ole itse koskaan hyväksynyt tappiota. Ilmankos elämä on ollut tylsää.
Lähetetty: To 19.06.2003 23:58
Kirjoittaja Mad Larkin
Vuosi sitten peliporukkaan liittynyt kaveri alko -kirjaimellisesti- lällättämään kun toisella kävi huono tuuri.
pelasin sitä vastaan ja kun se aloitti taas niin tuomarina/katsojana ollut kaveri laski käden ystävällisesti tyypin hartialle ja selitti pitkään ja hartaasti kuinka aathanan rasittavaa semmonen nillitys on.
Ja uhkasi uudelleensijoittaa hänen miniatyyrinsä paikkaan jonne aurinko ei paista.
Tehosi

Nykyään tämä tyyppi on pelkästään paikallinen juustomylly eikä enää täysin rasittava sellainen
kyseessä olevat henkilöt tunnistavat luultavasti itsensä.

Lähetetty: Pe 20.06.2003 00:01
Kirjoittaja TranssiApina
Mad Larkin kirjoitti:Vuosi sitten peliporukkaan liittynyt kaveri alko -kirjaimellisesti- lällättämään kun toisella kävi huono tuuri.
pelasin sitä vastaan ja kun se aloitti taas niin tuomarina/katsojana ollut kaveri laski käden ystävällisesti tyypin hartialle ja selitti pitkään ja hartaasti kuinka aathanan rasittavaa semmonen nillitys on.
Ja uhkasi uudelleensijoittaa hänen miniatyyrinsä paikkaan jonne aurinko ei paista.
Toi oli kyl hyvä =) Paljon parempi kun mennä huutamaan sille päin näköä ja ruveta heiluttelee nyrkkejä. Näin pitäisi maailman ongelmat ratketa... =>
Lähetetty: Pe 20.06.2003 00:04
Kirjoittaja Asmodeus
Joo uhkailu, katteettomat lupaukset ja lahjonta. Kolme kasvatuksen perus sääntöä!

Lahjonnan kun vaihtaa joukon edessä nolaamiseksi tulee näistä kolmesta syväjohtamisen perusteet!

Lähetetty: Pe 20.06.2003 00:15
Kirjoittaja _mursu
Eih, syväjohtamista..