Re: Blood Bowl -liigan 18. kausi
Lähetetty: Ke 19.02.2014 00:59
BLOOD FOR THE BLOOD GOD!!!!!
...
Oikeasti. Olisiko ketään voinut olettaa tämän matsin menevän mitenkään eri tavalla? Jos joku olisi minulle sanonut, että vampiirit kohtaavat kornit verenvaluttajat... No olisin sivullisenakin ottanut mukaan sadetakin. Entäs sitten paikan päällä? No siinä sitä vasta olikin... ELI. Wasteland Wardogs kohtasivat Valakian Vanderersit kohtalon kentällä ja Khornen suosikit olivat todellakin valmistautuneina liikenteessä. Heillä oli ylimääräistä treenausta, bloodweiser mukanaan tynnyrillinen silkkaa verta ja vielä Dirty Playerin leima otsassaan. Aikaisemmin koetut miehistötappiot olivat jättäneet joukkueen sopuisaan 11, missä vampyyreillä oli koko kohtalokas 13 matkassa. Samaa ei voinut sanoa yleisöstä kun vampyyrit viskasivat itsellensä kokonaiset kahdeksan-k yleisöä. Kutosen faneilla... Laskekaapa siitä... Vampyyrit kuitenkin vastavuoroisesti sitten varastivat itsellensä aloituksen. Ketä nyt FAMEstä välittäisikään... Sääksi "siunaantui" erittäin aurinkoista, mutta saattoi tuo olla vain Khornen polttava silmä, joka oli kääntynyt matsin puoleen...
Ensimmäinen puoliaika osoitti heti kättelyssä mitä todella tapahtuu kun verenjumalan omat ja veren omat kohtaavat toisensa. Jo ennen ensimmäistä vuoroa kormiitit osoittivat kykynsä järjestäytymällä täydelliseen puolustukseen, joka tuotti myös tulosta kun ensimmäinen thralli paukautettiin sairastuvalle khornien ensimmäisellä vuorolla. Panssarit olivat kuin silkkaa paperia, mikä varmistettiin valmentajillekin kun vampyyrien toinen vuoro päättyi tuplatälliin, joka päätyi kamppailussa olleen thrallin kohtaloksi. Vampyyrivalmentaja harkitsi jo lääkärin käyttämistä, mutta luopui ajatuksesta. Matsia oli vielä liikaa jäljellä, eikä mokomalla orjalla ollut edes pisteen pistettä nimellään. Saattoi syynä olla myös voimakas verenhimo, joka oli selvästi esillä vampyyrijoukkueessa koko matsin ajan. Koko kaksikautisen juoksutuksensa aikana vampyyrit tuskin olivat edes heittäneet niin monta bloodlustia kuin he nyt heittivät yhden matsin aikana. Jo kolmas vampyyrivuoro näki kolmet ykköset verenjanolle. Olkoonkin, että neljäs testi selvittiin kaverilla jonka taustatarina kertoo erityisen voimakkaasta verenjanosta... Khornen pila kait... Toisaalta sama vuoro näki myös ensimmäisen pit fighter uhrinkin, kun monttuilijan lantio lyötiin murskaksi verenhimoisen vampyyrin toimesta. Joka sen jälkeen imi kaverinsa k.o. tuvalle... Verenjanosta ja selkään saanneista kärsien, vampyyrit joutuivat lopulta taipumaan khornen avausmaaliin viidennellä vuorolla. Tapahtuma jota kuudennella vuorolla päätettiin juhlistaa oikein korkealla potkulla, jonka agi 5 vampyyri ei vain onnistunut ottamaan kiinni (ei niin, että hän olisi onnistunut nostamaankaan palloa tai heittämään sitä... agi 5 tosiaan...), kuin myöskin kuutosvuoron päittäisellä päitten paiskomisella kun ensin vampyyrit tappoivat monttunujakoitsijan ja khorne vuorostaan tainnutti trallin loppumatsin ajaksi. Lopuksi khornen peli vielä kulminoitui kahdeksannen kierroksen toiseen maaliin, joka jätti vampyyrit jo pureskelemaan tralliensa kauloja vereslihalle.
Mitä sitten väliajalla ehtikään tapahtua, muuttui matsi oleellisesti kun päästiin toiselle puoliajalle. Ensiksikin sää parani, mikä saattoi viitata jälleen Khornen kärsivällisyyden loppumiseen... Se ainakin selittäisi mitä seuraavaksi tapahtui. Yllättäen vampyyrileirissä alkoi puhaltaa kokonaan uudet tuulet, mitä ei varmasti pieneltä osin avittanut se, että vampyyreillä alkoi olla ylivoima. Varsinkin kun liian nopeasti maahan tupsahtanut vampyyri päätyi aiheuttamaan pelikentän reunaan "Whack-a-khormiit" -laitteen, jolla vampyyrit puskivat khornen poikia rivissä kentältä. Ähinää kuitenkin riitti aina viidennelle vuorolle asti, jolloin thralli päätti oikein todenteolla kunnostautua ja iskeä luu ruumiillistuneen raivon kurkkuun. Vain otusparan luontainen paranemisvoima esti tätä katoamasta warpin syövereihin sillä samalla sekunnilla. Toisin kuin voi sanoa peliväliinestä, joka sulahti vaivatta khornen päähän maalia. Jälleen kerran tilaisuutta juhlistettiin korkealla potkulla (joka myös jäi ottamatta kiinni...), eikä yhteensattumien lukumäärää vähentänyt sekään, että tehtyä maalia juhlistettiin vielä yhdellä loppumatsiksi maahan poljetulla kuoppakahnaajalla. Sää, vitosvuoron maali, high kick ja casualteja... Ensin khornen piikkiin ja sitten vampyyrien... Joten... Kyllä vain. Kahden vuoron ähinän jälkeen tästä, onnistui kuin onnistuikin vampyyrien vielä tasoittaakin peli. Kaikista kuolleista, kuolemaa lähellä käyneistä, järkyttävän runsaslukuisista blood lusteista ja aivan uskomattoman kömpelöstä pallon käsittelystä, khornen täydellisestä ensimmäisen puoliajan dominanssista ja vampyyrien seuraavan puolikkaan valtakaudesta huolimatta päätyi ottelu kuitenkin...
Lukemiin 2-2 ja väkivalta peliin päädyttiin numeroin 3-3, joihin lisäksi vielä yhden furyn tappamisyritys ja regenaatio, uroteko joka ansaitsikin tekijälleen mvp:n. Kerrassaan uskomaton ja verinen matsi, jossa pelaajien av olisi yhtähyvin voinut olla 1. Suorastaan ilo pelata, vaikka en onnistunutkaan nilhimään khornen punkeroa ogren-selättäjää. Sitä kaveria oikeasti kannattaa varoa.
...
Oikeasti. Olisiko ketään voinut olettaa tämän matsin menevän mitenkään eri tavalla? Jos joku olisi minulle sanonut, että vampiirit kohtaavat kornit verenvaluttajat... No olisin sivullisenakin ottanut mukaan sadetakin. Entäs sitten paikan päällä? No siinä sitä vasta olikin... ELI. Wasteland Wardogs kohtasivat Valakian Vanderersit kohtalon kentällä ja Khornen suosikit olivat todellakin valmistautuneina liikenteessä. Heillä oli ylimääräistä treenausta, bloodweiser mukanaan tynnyrillinen silkkaa verta ja vielä Dirty Playerin leima otsassaan. Aikaisemmin koetut miehistötappiot olivat jättäneet joukkueen sopuisaan 11, missä vampyyreillä oli koko kohtalokas 13 matkassa. Samaa ei voinut sanoa yleisöstä kun vampyyrit viskasivat itsellensä kokonaiset kahdeksan-k yleisöä. Kutosen faneilla... Laskekaapa siitä... Vampyyrit kuitenkin vastavuoroisesti sitten varastivat itsellensä aloituksen. Ketä nyt FAMEstä välittäisikään... Sääksi "siunaantui" erittäin aurinkoista, mutta saattoi tuo olla vain Khornen polttava silmä, joka oli kääntynyt matsin puoleen...
Ensimmäinen puoliaika osoitti heti kättelyssä mitä todella tapahtuu kun verenjumalan omat ja veren omat kohtaavat toisensa. Jo ennen ensimmäistä vuoroa kormiitit osoittivat kykynsä järjestäytymällä täydelliseen puolustukseen, joka tuotti myös tulosta kun ensimmäinen thralli paukautettiin sairastuvalle khornien ensimmäisellä vuorolla. Panssarit olivat kuin silkkaa paperia, mikä varmistettiin valmentajillekin kun vampyyrien toinen vuoro päättyi tuplatälliin, joka päätyi kamppailussa olleen thrallin kohtaloksi. Vampyyrivalmentaja harkitsi jo lääkärin käyttämistä, mutta luopui ajatuksesta. Matsia oli vielä liikaa jäljellä, eikä mokomalla orjalla ollut edes pisteen pistettä nimellään. Saattoi syynä olla myös voimakas verenhimo, joka oli selvästi esillä vampyyrijoukkueessa koko matsin ajan. Koko kaksikautisen juoksutuksensa aikana vampyyrit tuskin olivat edes heittäneet niin monta bloodlustia kuin he nyt heittivät yhden matsin aikana. Jo kolmas vampyyrivuoro näki kolmet ykköset verenjanolle. Olkoonkin, että neljäs testi selvittiin kaverilla jonka taustatarina kertoo erityisen voimakkaasta verenjanosta... Khornen pila kait... Toisaalta sama vuoro näki myös ensimmäisen pit fighter uhrinkin, kun monttuilijan lantio lyötiin murskaksi verenhimoisen vampyyrin toimesta. Joka sen jälkeen imi kaverinsa k.o. tuvalle... Verenjanosta ja selkään saanneista kärsien, vampyyrit joutuivat lopulta taipumaan khornen avausmaaliin viidennellä vuorolla. Tapahtuma jota kuudennella vuorolla päätettiin juhlistaa oikein korkealla potkulla, jonka agi 5 vampyyri ei vain onnistunut ottamaan kiinni (ei niin, että hän olisi onnistunut nostamaankaan palloa tai heittämään sitä... agi 5 tosiaan...), kuin myöskin kuutosvuoron päittäisellä päitten paiskomisella kun ensin vampyyrit tappoivat monttunujakoitsijan ja khorne vuorostaan tainnutti trallin loppumatsin ajaksi. Lopuksi khornen peli vielä kulminoitui kahdeksannen kierroksen toiseen maaliin, joka jätti vampyyrit jo pureskelemaan tralliensa kauloja vereslihalle.
Mitä sitten väliajalla ehtikään tapahtua, muuttui matsi oleellisesti kun päästiin toiselle puoliajalle. Ensiksikin sää parani, mikä saattoi viitata jälleen Khornen kärsivällisyyden loppumiseen... Se ainakin selittäisi mitä seuraavaksi tapahtui. Yllättäen vampyyrileirissä alkoi puhaltaa kokonaan uudet tuulet, mitä ei varmasti pieneltä osin avittanut se, että vampyyreillä alkoi olla ylivoima. Varsinkin kun liian nopeasti maahan tupsahtanut vampyyri päätyi aiheuttamaan pelikentän reunaan "Whack-a-khormiit" -laitteen, jolla vampyyrit puskivat khornen poikia rivissä kentältä. Ähinää kuitenkin riitti aina viidennelle vuorolle asti, jolloin thralli päätti oikein todenteolla kunnostautua ja iskeä luu ruumiillistuneen raivon kurkkuun. Vain otusparan luontainen paranemisvoima esti tätä katoamasta warpin syövereihin sillä samalla sekunnilla. Toisin kuin voi sanoa peliväliinestä, joka sulahti vaivatta khornen päähän maalia. Jälleen kerran tilaisuutta juhlistettiin korkealla potkulla (joka myös jäi ottamatta kiinni...), eikä yhteensattumien lukumäärää vähentänyt sekään, että tehtyä maalia juhlistettiin vielä yhdellä loppumatsiksi maahan poljetulla kuoppakahnaajalla. Sää, vitosvuoron maali, high kick ja casualteja... Ensin khornen piikkiin ja sitten vampyyrien... Joten... Kyllä vain. Kahden vuoron ähinän jälkeen tästä, onnistui kuin onnistuikin vampyyrien vielä tasoittaakin peli. Kaikista kuolleista, kuolemaa lähellä käyneistä, järkyttävän runsaslukuisista blood lusteista ja aivan uskomattoman kömpelöstä pallon käsittelystä, khornen täydellisestä ensimmäisen puoliajan dominanssista ja vampyyrien seuraavan puolikkaan valtakaudesta huolimatta päätyi ottelu kuitenkin...
Lukemiin 2-2 ja väkivalta peliin päädyttiin numeroin 3-3, joihin lisäksi vielä yhden furyn tappamisyritys ja regenaatio, uroteko joka ansaitsikin tekijälleen mvp:n. Kerrassaan uskomaton ja verinen matsi, jossa pelaajien av olisi yhtähyvin voinut olla 1. Suorastaan ilo pelata, vaikka en onnistunutkaan nilhimään khornen punkeroa ogren-selättäjää. Sitä kaveria oikeasti kannattaa varoa.
