"Vai että Swedland..." Grigor nojasi taaksepäin lempituolissaan, huljutellen kädessään olevaa maljaa hitaasti, ajatuksiinsa uppoutuneena. Swedland... Sieltä päin kantautuneet huhut olivat olleet viime aikoina varsin kiinnostavia. Ei siitä ollut kauaakaan kun profeetta Arakus oppilaineen oli matkustanut tälle mitättömän pienelle keisarikunnan maapläntille, ja kuollut siellä. Ja nyt hänen oppipoikansa olivat kokeneet saman kohtalon. Ja yksi heistä oli sentään saanut Veriherran siunauksen. Omituista, kiinnostavaa jopa, mutta...Hänellä, Armottomien sotaherralla, ei ollut mitään yhteyksiä näihin. Joku muu kostakoot loukkauksen hänen puolestaan. Mitä väliä asialla oli hänelle, nyt kun-
Soturin ajatukset katkesivat tämän tuntiessa epämukavaa, viileää kosteutta kädellään. Mietiskelyihinsä keskittyessään hän oli epähuomiossa onnistunut läikyttämään juomaansa. Verenpunaisen, lähes täysin puhtaan alkoholin, valuessa hänen sormiaan pitkin lattialle hän kurtisti kulmiaan.
Jos Kaaoksen palvelijoista voi sanoa jotakin, se on se että he ovat uskomattoman taikauskoisia. Mutta onko tämä lainkaan yllättävää, huomioiden heidän jumaliensa yleisen odottamattomuuden ja kaoottisuuden. Pienintäkään mahdollista merkkiä ei voi jättää huomiotta, ja siltä tämä pieni virhe tuntui. Enteeltä. Sotaherran ajatukset kääntyivät hetkessä uudelle uralle tämän siirtäessä maljan pöydälleen ja tuijottaessa viinan tahrimaa kättään.
Kyllä, selvä enne. Mitä Swedlandissa ikinä olikaan tapahtunut, hänen uskonveljensä oli kuollut siellä. Ja hän aikoi jättää loukkauksen huomioimatta? Vielä muutama vuosikymmen sitten hän olisi ollut jo täydessä varustuksessa, käskemässä joukkojaan liikkeelle. "...Vereni on viilentynyt. Sitäkö yritätte sanoa, herrani?" Varovasti, hän pyyhki kätensä tuoliaan pehmustavaan karhuntaljaan. Kyllä. Grigor Mieletön oli levännyt laakereillaan liian pitkään.
On aika lähteä Matkalle Swedlandiin.
-------------------
Grigor räpytteli silmiään, hölmistyneenä. Tuntui kuin hän olisi herännyt horroksesta, hänen ajatuksensa sekavia ja näkönsä heikko. Missä hän oli? Hetken mietiskeltyään, hän muisti että taisteluraivosta palaaminen tuntui juurikin tältä. Hän oli siis ollut taistelussa!
Varovaisesti, soturi koukisti sormiaan. Hyvä, kädet tallessa. Seuraavaksi hän yritti liikutella varpaitaan...Jalatkin tallessa. Kipua ei tunnu, joten...Hän oli luultavasti elossa. Loistavaa! Hiljalleen, hänen näkökykynsä palautui, ja paljasti uskomattoman kauniin näkymän: Ruumiita, kaikkialla. Kääpiöitä, Kirottuja, jopa yksi hänen valikkosotureistaan. Hänen haarniskansa oli verestä kostea, ja kirvestään hän ei nähnyt missään. Metallinen röhkäisy hänen altaan kertoi että ainakin Raivokärsä oli vielä tallessa.
Etäisesti, hän muisti syöksyneensä päin...Jonkinlaista taistelulinjaa, yrittäen huutaa ilmoille jotakin Khornen katsetta kääntävää. Ainoa muistikuva mikä suostui ilmaantumaan oli-
"VERTA! KALLOJA! JUMALAAA-!"
...No, ainakin yritys oli ollut hyvä. Taisteluraivo ei aina jättänyt tilaa ajatuksille joita tarvitaan puhumiseen. Grigor kurtisti kulmiaan, katsellen ympärillään olevaa kaaosta. Missä kaikki loput hänen etujoukoistaan olivat? Miksi hänellä oli kädessään irti revitty parta? Minkä takia hänen lipunkantajansa oli muuttunut massaksi lihaa jonka selästä törrötti lippusalon pätkä? Mietittyään hetken pidempään, hän kysyi ratsultaan:
"Mitä helvettiä täällä oikein tapahtui?"
Raivopää Grigorin raivokännireissu alkakoot. Tuo viimeinen lause kuvaa aika hyvin fiiliksiä pelin kulusta. Nopan lentäessä aivan miten sattuu, todennäköisyyksistä annetaan piut paut, ja itsemurhacharge muuttuvat pelin voittaviksi liikkeiksi.
Lopullinen tulos onkin:
6 - 4 Khornaattien hyväksi. Käytin 2p veteraanistatukseen.
Kiitos Rikulle uskomattomasta pelistä, oli kieltämättä hyvä aloitus kampanjalle, varsinkin sun pitkän tauon jälkeen. En osaa reportteja riipustella kovin hyvin, mutta käydäämpä tässä läpi matsin yleinen meno.
Kääpiöiden vihatessa ihan kaikkea punahaarniskaista, Khornen taistelulinja ryntää eteenpäin välittämättä tulituksesta, sekä Lordin että BSB:n kopatessa kanuunankuulia välittämättä niistä pätkääkään. Lopulta kaaosherra jättää Skullcrusherinsa jälkeensä ja syöksyy omin päin rikkomaan kääpiöiden sotakoneita.
Samaan aikaan Forsakenit ottavat turpiin pitkin kenttää, kuollen kevyesti Great Weaponeihin. Rikun BSB ottaa yhteen yhden yksikön kanssa, joka heittää tuplaykköset taistelukykyihinsä, ja kuolevat hetkessä pois. Mutta törmätessään toiseen ryhmään, vastaan tuleekin tuplakutoset. Yhtäkkiä Forsakenit pilkkovatkin lipputhaanin KB:llä, mutta kuolevat kääpiöiden vastaiskuun.
Loordin pistäessä tykkejä ja insinööriä turpaan kaikessa rauhassa, (ja tämän käskiessä organ gunia ampumaan paremmin samalla kun iso mies isommassa haarniskassa kuristaa häntä hengiltä) keskikentällä tapahtuu pientä shufflingia jonka seurauksena viimeinen elävä juggernautti lähtee Hammererien kanssa matsiin juggepöspän kanssa. BSB haastaa, tappaa kääpiön, ja muuttuu iloisesti spawniksi. Hyvin meni! Asioiden kääntyessä näin, viimeinenkin skullcrusher tippuu, ja kääpiöt kääntyvät tappaakseen hölmistyneen spawnin.
Hetken kuluttua kaaoslordi on yksin kentällä, (Poislukien yhden pitkään paenneen Forsakenin) vastassaan suurin osa käpsien armeijaa. Mutta tämähän ei ole ongelma tai mikään! Syöksyen läpi viimeisestä organ gunista, tämä pääsee taisteluun Hammererien kanssa, ja ottaa seuraavalla vuorolla kääpisoturilaatikon kylkeensä. Mystisesti, hän selviää ensimmäisestä taistelukierroksesta hengissä, ja pysyy taistelussa vaikka pienellä marginaalilla hävisikin.
Koko loppupeli meneekin sitten tämän syödessä hiljalleen hammererit elävältä, tappaen nämä viimeiseen mieheen viimeisellä taistelukierroksella.
Lopputulos: Voitto, Blood and Gloryn tuomalla bonuksella.
Eikä nopanheitto tähän lopukaan. Ehei, sillä Grigor menee ja heittää itselleen tuplaykkösen veteraanistatuksen, ja on nyt
Lojaali. Elikkä siis ilmainen 210p valinta :D
BSB parantuu mystisesti spawniksi muuttumisestaan, ja saa tuloksen neljä.
Unique Improvement, valintana
Vanguard. The dream lives on.
Skullcrusherit ottavat itselleen statuksen
Great Potential.