ile kirjoitti:
Nuorempana figuilu, pienoismallit, RC-autot, junaradat ja kaikenlainen kotona väsäily kuuluivat jotenkin yhteen ja samaan harrastusryppääseen, johon myös näillä jutuilla leikkiminen ja pelaaminen, jopa roolipelaaminen, linkittyivät. En ole juurikaan seurannut, miten muilla harrastusryppään osa-alueilla menee. Ukkoutuvatko nekin? Roolipeleistä tiedän, että roolipelikeskustelut ukkoutuvat, mutta tapahtumissa kaiken ikäiset istuvat pelipöytään, ja avoimmuus on jopa lisääntynyt.
Veikkaan, että nuorisolla ei ole enää pitkäjänteisyyttä väsäillä juttuja melko yksin himassa. Sosiaalisempaa ja nopeammin palkitsevaa tekemistä löytyy enemmän kuin silloin joskus kultaisella 80-luvulla. Enkä siis syytä nuorisoa lyhytjänteiseksi kivan perässä juoksevaksi laumaksi. Siistejä vaihtoehtoja vain on enemmän. Onhan nykyiset tietokonepelit ihan älyttömän nättejä ja tarjoavat touhuttavaa ja koluttavaa pitkiksi ajoiksi. Pelisuunnittelu on myös ihan toisella tasolla kuin männävuosikymmeninä. Kun voi päästä pelitaloon töihin, tietokonepeliharrastus voi myös motivoida elämässä ihan toisella tavalla kuin figuharrastus.
Puhdasta mutua tämä.
Kyllä pienoismallipuoli on vahvasti ukkoutunut, kuten joskus aikaisemmin olen huomauttanut niin katselkaapa isojen markettien tai lelukauppojen pienoismalliosastoja. Vielä niinkin vastikään kuin 5-7 vuotta sitten ne olivat isoja, nykyään löytyy ehkä Revellin maalihylly ja 3-4 aloittelijasarjaa. Kyllä siihenkin harrastukseen nuoria edelleen hakeutuu, mutta 'kasuaalit', sellaiset kuin minä ja kaverit joskus ennen wanhaan kun rakenneltiin muun harrastelun ohessa lenskareita, on jääneet pois. Nykyään pienoismalleja ostavat enää ne jotka tekevät niitä ns. tosimielessä, se on ykkösharrastus ja tavoitteena niin hienoa jälkeä kuin mahdollista. Missä ei ole mitään vikaa toki mutta harrastajavolyymit on pienentyneet. Muutos näyttää tulleen lähinnä 2000-luvulla, miksi juuri silloin, en osaa sanoa. Lähikirjasto lopetti vastikään White Dwarffin tilauksen, oli tullut sinne varmaan 15+ vuotta. Kun kyselin notta miksi, sanottiin ettei lapset enää niitä lue. "Se villitys on loppunut" noteerasi kirjastotäti. Sotapeleissä on kuitenkin sellainen juttu että useimmille se on sosiaalinen harrastus ja armeijoilla haluaa pelatakin. Ei ole mikään ongelma olla Sevettijärven ainoa pienoislenskareiden rakentaja, mutta kylän ainoalla Warhammer-pelaajalla voi olla vähän tylsää. Tässä mielessä harrastuspiirien mahdollinen harveneminen on huolestuttava näkymä.
Kilpailevien harrastusten määrä on tietenkin kasvanut, nykyäänhän skideillä on pleikkarit, keräilykortit, internet, facebook, käpylehmät ja es:n juominen ostarilla. Selvää on ettei kaikkeen riitä harrastajia, aika moni muukin minun lapsuuteni aikainen suosittu harrastus on kadonnut. Vaikkapa jollapurjehdus oli joskus aivan valtava juttu, järvillä oli isot fleetit optareita, nyt *crickets*.
Silveri kirjoitti:Esitänkin kysymyksen toisin päin. Mitkä ovat yhteisiä asioita, joita figupelaajia yhdistää taustakiinnostuksesta? Onko pienoismallien kokoaminen yksi niistä? Fantasia/ropetausta toki on yleinen myös, mutta tosiaan tusinafantasia alkaa olla jo vähän kulunutta ja toisaalta häröfantasia vetoaa eniten vanhoihin fantasiahörhöihin, jotka etsivät uutta addiktiota.
Mites esim. rekrytointi nuorista pienoismalliharrastajista 1/72 -skaalan tankkeja ja sotilaita käyttämällä?
Ai mistä? :) Taitaa olla että nykyään on enemmän nuoria figupelaajia kuin 1/72 näpertäjiä.
Mutta yksi käsityötä vaativa harrastus on pysynyt lapsien suosiossa - Legot! Legollahan menee nykyään varmaan paremmin kuin koskaan ja lapset mankuvat niitä edelleen. (Tosin legrognardin mielestä nykyleegot ovat ihan hanurista, ylihintaista valmiiksi pureskeltua lisenssihuttua, kyllä ennen vanhaan me kehiteltiin itse omat fantasiamaailmat mutinaa jupinaa...). Koska Lego tarttuu hanakasti sekä scifi- että fantasialisensseihin niin siinä voisi olla sopiva uusi entry-huume joka kohdistaa vaikutukselle alttiille lapsukaisiin. Ensiksi Star Wars-leegoja, sitten X-Wingin pariin ja sieltä sitten edetään koviin peleihin...