Kings of War-turnaus @Ropecon

[El Capitan]

Hyvin on fluffia tullut porukalta.

Koitan maanantaina koota kaikki tuohon aloitusviestiin, niin ei tartte täältä sitten niitä kaivella. Jotta pääsee mukaan siihen suureen joukkoon, jotka lahjakortteja haalivat, jokaisen on arvioitava 1-10 asteikolla jokaisen ajoissa lähettäneen fluffin. Näiden arvioinnin keskiarvo lisätään sitten henkilön turnauspisteisiin. On suotavaa antaa myös suullista palautetta pelkän arvosanan sijaan. Myöhästyneetkin saa arvioida vaikkakin näitä pisteitä ei oteta huomioon.

Arvioinnin deadline oli 27.7:ttä. Mie diggaan ajoissa annetuista palautteista, että elkää jättäkö ihan siihen keskiyön tietämille.

Jos vielä mahdollista niin Jasper Sarinko osallistuu mukaan Brotherhoodin joukoilla. Pahoittelut varapelaajalle jos nyt vein sinun paikkasi.

Laitoin Yrskalle viestiä, että saammeko vielä lisää pöytiä käyttöömme. Voit päästä ihan varsinaiseksi pelaajaksi, joten fluffia vain kirjoittamaan. Varapelaajan paikan saat kernaasti ottaa nimiisi. Nyt on mahdollista jäädä käteen varapelaajamatsista muutakin kuin automaattiset pisteet.

Kauheaa ryhmäpainostusta Capitanilta ja Ipp3ltä.

Päivän paras uutinen. Tuo örkit, koska niitä ei ole vielä turneeseen osallistunut. Tämäkin on käsky, ei kehoitus. Olen puhunut.

[El Capitan]

Yksikään ei säästykööt, yksikään ei epäilkööt

Oleg istui valtaistuimellaan katsoen tyhjää salia edessään ainoastaan yksinäisyys ja omat ajatuksensa seuranaan. Pitkin Varangurien valtakuntaa oli levinnyt huhu uuden ajanjakson koittamisesta ja miten itse Korgaan oli puhunut kylmästä tuulesta, joka tulisi pyyhkäisemään koko tunnetun maailman lävitse. Hän kohdisti katseensa ikkunanraosta näkyvästä kaukaisuudesta omaan käteensä, jossa oli paperinen käärö.

Jokaisen klaanin klaanipäälliköt olivat lähettäneet kutsun jokaiselle heimojen käskyläisilleen etsiä taistelutahtonsa ja halunsa osoittaa heidän jumalalleen heidän vannoutumisensa Varangurien uskomuksille. Armeijat alkoivat syntyä pitkin valtakuntaa ja kokoontuneet yhteen klaanien aloittaessa lähipäivinä marssinsa kohti etelää. Alkavien taisteluiden ja sodan tarkoituksena oli maailman muuttamisen lisäksi pyrkimys osoittaa Herralle itselleen omat taitonsa ja kykynsä soturina ja johtajana.

Oleg ei tiennyt mitä mieltä hän olisi tulevasta ajanjaksosta. Varangurit olivat jo monien sukupolvien ajan olleet hajanainen joukkio ihmisiä, jotka olivat kuin vieraita toisilleen. Oleg oli aina nähnyt ongelmaksi kansakunnan repaleisuuden ja vaikka hän olikin muiden tapaan odottanut kylmän tuulen pyyhkäisyä syntymästään asti, hän ei ollut mielissään valtakunnan lävitse levinneestä huhusta.

Huhujen mukaan, koko pohjoinen oli etsinyt taistelutahtonsa ja kirveensä valmiina kohtaamaan kenet tahansa taistelussa osoittaakseen niin muulle maailmalle kuin Korgaanille itselleen oman mahtinsa ja voimansa. Oleg koki tämän ongelmalliseksi, koska alkava ajanjakso ei olisi niinkään hänen odottamansa pyyhkäisy vaan jokaisen päällikön henkilökohtainen sodanjulistus muuta maailmaa kohtaan oman nimensä kartuttamiseksi.

Jokainen pelkuri, joka jättäisi kutsuun vastaamatta, tultaisiin hirttämään kotilinnoituksensa porttien sisällä ja hänen ruumiinsa olisi ensimmäisten paikalle saapuvien haaskaeläinten ruokaa. Tästä syystä päätös sodasta oli hyvin yksinkertainen, mutta samaan aikaan arveluttava.

Nimeä voi luoda itselleen monella eri tavalla ja ollessaan suuremman kokonaisuuden käskyläinen, hänen tehtävänsä taisteluissa ei ole hänen itsensä päätettävissä. Mahdollisuus kohdata toinen Varangur ei miellyttänyt häntä laisinkaan, koska kyseisen pyyhkäisyn aikana, jona tätä kutsuttiin, hänen kirveensä pää tulisi kohdata etelän asukin eikä liittolaisensa.

Nimeä voi kartuttaa itselleen myös hyvin monella eri tavalla ja Oleg oli hyvin vainoharhainen johtaja. Ei ollut tavanomaista hänen kansansa kesken sotia ja valloittaa naapurinsa alueita itselleen luoden omasta hallintoalueestaan suurempaa ja oman klaaninsa kesken hänen hallintoalueelleen oli monia pyrkyreitä. Jos hänet tahdottaisiin raivata jonkun toisen tieltä, hänet voitaisiin komentaa kohti taistelua, josta ei olisi paluuta?

Oleg ei ollut tunnettu johtaja taistelutaidoiltaan. Hänen käymistään taisteluista ei ollut tarinoita kerrottavaksi suuresta johtajasta, joka nosti päänsä yläpuolelle vihollisensa kenraalien ja hirviöiden päitä. Oleg oli johtaja joukkojensa takana, joka komensi miehensä asemiin ja taisteluihin, joista selvittiin voittajina joukkiona yksilöiden sijaan.

Oleg oli pidetty johtaja hänen omiensa keskuudessa, koska hänen sotaretkiltään palattiin suurissa joukoissa takaisin. Hän oli myös ansainnut korkeimpien vuorien rinteillä asuvien olentojen kunnioituksen, jotka tunnettiin klaanin keskuudessa raakoina, armottomina ja tavoistaan syödä vihollisensa raadot taisteluiden jälkeen.

Oleg ei ollut huolissaan vallankaappauksesta niin sanotun rauhan aikana, mutta koko maailmaa järisyttävä sota oli erilainen tilaisuus toisille käskyläisille kuin myös hänen omilleensakin. Jokainen vuosi hänen riveihinsä saapui uusia pyrkyreitä ja suuria sotureita, jotka vain odottivat tilaisuuttaan ottaa itselleen vähän enemmän kuin mitä hänelle olisi suotava.

Oleg nousi seisomaan istuimeltaan vihaisen näköisenä. Hän katsoi salin seinällä olevaa kahta karttaa, joista toinen oli Varangurien valtakunta ja toinen tunnettu maailma sen mukaan, kuin se teetettiin viimeisen pyyhkäisyn aikaan vuosikausia sitten. Koko tämä maailma oli vihollisensa. Vihollinen, joka vain odotti hänen syrjäytymistä. Vihollinen, joka piti häntä heikkona. Ehkä oli aika muuttaa tuo käsitys ja näyttää, että Cair Paravellin linnoitus ja sen heimo kykenee kohtaamaan kenet tahansa taistelussa, joka olisi suurempi, kuin mikään muu aikaisemmin.

Tämä ei ehkä jokaiselle käskyläiselle ollut pohjoisen pyyhkäisy ja ehkä oli aika jättää sen pitäminen sellaisena myös itsekin. Olkoot tämä siis henkilökohtainen sodanjulistus muuta maailmaa kohtaan. Oli kyseessä sitten niin vihollinen kuin oman kansansa heimopäällikkö.

Oleg päätti siltä seisomalta, että ei pelkäisi mitään tulevien päivien aikana ja kohtaisi jokaisen eteensä astuvan vähintään samanarvoisena ja ennen kaikkea -kykyisenä. Jos tänään tällä hetkellä piti häntä heikkona ja kyvyttömänä taistelijana, jolle oli hetken mielijohteesta annettu valta ja kunnia kutsua itseään heimonsa päällikköksi ja klaaninsa käskyläiseksi, se muutettaisiin tulevan ”pyyhkäisyn” aikana.

Oli aika saada uusi käskyläinen Varangurien keskuuteen, josta kerrottaisiin suuria tarinoita. Oli aika olla esikuvana muille ja jokin tavoite niin johtajana kuin myös soturina kaikille pyrkyreille, jollaiseksi hekin tahtoisivat tulla omien taisteluidensa johdosta. Korgaan itse tiesi varmasti paremmin kuin hyvin hänen kykynsä jo ennestään, mutta oli aika näyttää yhdessä heimonsa sotureiden kanssa, että Oleg ei ollut heikko ja syrjäytettävissä oleva johtaja ja Cair Paravell hallintoalueena oli kaikkea muuta kuin ystävällistä seutua. Niin hänen vihollisilleen kuin myös liittolaisilleen.

Oleg tarttui miekastaan kiinni ja astui linnoituksen korkeimman tornin huipulle aikeissa puhaltaa suureen torveen. Ääni kajahti läpi valtakunnan merkiksi siitä, että Cair Paravell toteuttaa klaaninsa toiveen. Oli aika valmistautua. Oli aika lähteä pohjoisesta.

Cair Paravellin heimo

Kokemattomat
Cair Paravell on hallintoalueena tunnettu tavoistaan olla armollinen. Hyvin moni muu käskyläinen ei tunne armoa niin vihollistaan kuin myöskään heikkoutta kohtaan, mutta Oleg on nähnyt armeijalleen hyödyksi jokaisen sen asialle uskollisen soturin taidot. Vangeiksi jääneistä ja valloitettujen alueen sotureiksi kelpaavista sopivimmat yksilöt yhdessä omien jälkeläisten kanssa muodostavat Cair Paravellin heimon kokemattomien pyrkyreiden joukkion. Taistelussa heiltä ei odoteta kovinkaan paljoa ja heidän kohtalonsa on heidän itsensä käsissä, mutta jonain päivänä todistaessaan kykynsä, kotiin palanneista kokemattomista jonain päivänä voi tulla vannoutuneita ja heimon arvostettuja jäseniä.

Vannoutuneet
Monen taistelun kokeneet soturit ovat osoittaneet taitonsa ja arvonsa Olegille ja ovat heimon arvostettuja yksilöitä. Heidän taistelutaitonsa ovat normaalia Varanguria parempia ja heidän tehtävänsä taisteluissa on siksi hienovaraisemmin suunniteltua kuin heimon muiden sotureiden kohdalla. Jokainen vannoutunut on luvannut henkensä kautta palvella niin Varangurien aatetta kuin myös Olegia arvostaessaan tämän johtajan taitoja ja tapaansa olla mukana heidän kanssaan taistelussa perääntymättä, niin voitokkaissa kuin tappiollisissa.

Olegin henkivartijat
Vannoutuneista parhaimmat saavat kunnian ja mahdollisuuden liittyä henkivartijoiden joukkioon. Oleg luottaa taistelussa henkensä näiden sotureiden käsiin, mutta taisteluiden ulkopuolella vaatii heidän kulkevan aina yhdessä uskollisen hirmusuden kanssa. Susi ei ole henkivartijan turvaksi vaan Olegin, koska hän pitää huolen siitä, että hän pysyy heimonsa johtajana. Oli kyseessä Varangur tai eläin hänen hallintoalueellaan, hän on heidän kaikkien herra. Mikäli henkivartija näkee ja tarttuu tilaisuuteen syrjäyttää Oleg, hänen on ensin selvittävä itsensä veroisen suden hyökkäyksestä.

Kuoleman saattajat
Cair Paravellin maine voisi olla aivan erilainen ilman hallintoalueen ratsuväkeä. Oleg ei ole koskaan luottanut yksin raakaan voimaan vaan hän on luonut ryhmän, jonka hän on käskenyt asumaan linnoituksen ulkopuolella maastossa metsästäen ja keräten kasaan itse oman ruokansa ja suojansa. Kuoleman saattajat ovat pelkäämättömiä ja heidän taitonsa on jokapäiväisessä koettelemuksessa. Korkeaan ikään selvinneet yksilöt tunnetaan nimellä Kuoleman saattajat, koska he toimivat etulinjana ilman muun heimon tukea käyttäen metsästystaitojaan vihollistensa tappamiseen kuin myös antaen esikuvaa viholliselle siitä, mikä tulee heidän perässään.

Oleg pitää Kuoleman saattajia suuressa arvossa ja tarjoaa vastineeksi palveluistaan erikoiskohtelua hallintoalueen erinäisissä kiistoissa.

Morgan – Elävien syöjä
Vuoristojen luolissa asuvat ihmistä suuremmat olennot ovat pelättyjä niin vihollisten kuin Varangurienkin keskuudessa. Heidän maineensa kattaa lyhyen kärsivällisyyden ja tavan syödä jokainen, jota he pitävät vihollisena. Morgan on vuoriston asukeista muinaisinta rotua. Puoleksi jätti, puoleksi lisko. Kukaan ei tiedä millä tavalla Oleg on saanut olennon arvostuksen, koska hänenkaltaisensa yleensä katsovat jokaista itseään pienempää olentoa ruokana vertaisensa sijaan. Morgan kuitenkin palvelee Cair Paravellin heimoa samalla tavalla kuin vannoutunut ja osallistuu jokaiseen suurempaan sotaretkeen, jonne Oleg henkilökohtaisesti hänet kutsuu. Huhujen mukaan, kutsun yhteydessä molemmat heistä ruokailevat vuoriston asukeilla osoitukseksi, että he ovat yhteisellä asialla liittolaisina.

Cornelius
Pohjoinen on tunnettu enemmän heidän tavastaan käyttäytyä kuin villi-ihminen sivistyneen nykyihmisen sijaan. Poikkeuksia kuitenkin on ja heidän keskuudestaan löytyy myös oppineempia yksilöitä, jotka ovat löytäneet keinoja parantaa niin klaaninsa taisteluvarustusta kuin myös saaneet henkisiä ominaisuuksia, joiden avulla palvella klaaniaan.

Cornelius on yksi näistä sivistyneistä villi-ihmisistä, joka aloitti toimensa vangiksi jääneenä kokemattomana. Hyvän käytöksensä johdosta elämään sallittu Cornelius ei koskaan ollut muiden Varangurien veroinen taistelutaidoiltaan, mutta hänen sisällään oleva piilevä kyky odotti mahdollisuutta päästä valloilleen.

Tarinat kertovat taistelusta suurempaa vihollista vastaan, jossa Kokematon makasi maassa lyötynä voimakkaamman vihollisensa edessä. Lyöjänsä ottaessa askeleen lähemmäs ja laskiessaan miekkaansa kohti vastustajaansa, Kokematon löysi vielä jostain syvältä sisältään pienen voiman puuskan ja onnistui kohottamaan miekkansa iskun eteen murskaten sen säpäleiksi. Tapahtumasta hämillään oleva soturi koki nopean kuoleman Corneliuksen noustessa takaisin jaloilleen ja alkaen taistella yhtä voimakkaasti kuin Vannoutunut.

Tapahtuman jälkeen Cornelius kiinnitti muiden huomion ja seuraavien taisteluiden aikana hän kykeni yllättämään kaikki voimillaan. Kuin taikuuden voimasta, kyseinen ominaisuus siirtyi myös hänen kanssaan taisteleviin sotureihin, jotka tunsivat itsensä voimakkaammiksi hänen läheisyydessään ja olivat kykeneväisiä siksi seisomaan tasavertaisina itseään paljon voimakkaampien vastustajien keskuudessa.

Corneliuksen kyvyt ovat kasvaneet hänen nuoruudestaan ja nykyään hän on oppinut hallitsemaan myös tulta ja valoilmiöitä taivaalla. Hän kantaa mukanaan ryöstösaaliina haalimaansa amulettia, jonka heimo uskoo vahvistavansa hänen voimiaan.

[Mysterous]

Päivän paras uutinen. Tuo örkit, koska niitä ei ole vielä turneeseen osallistunut. Tämäkin on käsky, ei kehoitus. Olen puhunut.

Aye aye Capitain. Grimm Von Hog tuo örkkilaumansa (ja vähän hiisiä) taistelemaan oikeuksistaan. Ehdinköhän mitenkään laittamaan fluffia huomenna.

[Late M]

Eräs heinäkuun loppupuolen aamu paroni Heinrich von Bärenschlossin rykmentin leirissä. Tänään saattaisi hyvinkin olla edessä sellainen taistelu, josta jälkipolvet sepittäisivät lauluja vielä vuosikymmenten kuluttua.

[Jasper]

”Korkeat vuoret ja rehevät niityt
Niiden takaa löytyi kaupunki ja muuri
Rohkeat miehet, kauniit neidot
Heistä jokaisella sydän suuri

Silkkiä hevosilla, kultaa sotureilla
Siihen rakentui koko kulttuuri
Viattomuus lapsosilla, viisaus nuorisolla
Hävennyt ei yksikään sukujuuri

Kuningas kansan nöyrä palvelija
Koskaan ei läsnä ollut diktatuuri
Veljeyttä ja rakkautta
Niistä lauloi jokainen trubaduuri

Tuhat vuotta kesti onni
Kunnes kääntyi Beamontin suvun tuuri
Hirmulisko kaiken vei
Liekkeihin jäi linnanmuuri”

- Léonce Beamontin muistelmat


Knights of Honor

Léonce Beamont: Rohkein (tai tyhmänrohkein) mies mitä maa päällään kantaa. Menetti vanhempansa ja kotinsa lohikäärmeelle ennen kuin ehti edes miehen ikään. Legendan mukaan hän taisteli yksin palavan linnan raunioissa lohikäärmettä vastaan, puolustaen nuorempaa siskoaan. Tänäpäivänä Léonce on arvostettu johtaja, joka vaeltaa tuhoutuneen kaupunkinsa viimeisien kansalaisten kanssa etsien uutta kotia.

Floretta Beamont: Léoncen sisko. Hän on yhtä arvostettu kansansa parissa kuin veljensä, sillä hänen taikavoimansa ovat saaneet monet ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Floretta on mm. parantanut kuolettavia haavoja, sekä piilottanut joukkoja suuren sumuverhon suojaan. Hän onkin omistanut koko elämänsä taikuuden harjoittamiseen ja on siinä yhtä taitava kuin kauniskin.

Order of the Brotherhood: Léoncen joukkojen selkäranka. Kokeneita sotureita, jotka ovat olleet mukana monissa sodissa. Osa joukoista on menettänyt hevosensa sotien aikana, mutta ovat silti jalan yhtä taitavia sotureita kuin ratsain.

Order of the Abyssal Hunt: Ainoat soturit, jotka ovat erikoistuneet kahden käden miekkoihin. Nämä soturit ovat lukumäärältään pienin osa Léoncen joukoista, mutta heidän rohkeuttaan tai kykyä kaataa isojakin hirviöitä, ei kannata koskaan aliarvioida

Order of the Redemption: Arvostetuimmat soturit, sillä heillä on kunnia ja velvollisuus toimia Florettan suojelijoina. Heillä on kaikilla Florettan henkilökohtainen siunaus, joka suojelee ja auttaa heitä vaikeimmissakin sodissa.

Villein Bowmen: Vaikka Léonce luottaa taisteluissa eniten nopeisiin ja raskaasti varustettuihin ritareihin, hän ei silti koskaan ryntää sotiin ilman tulitukea. Hänellä on aina vähintään mukana pieni jousin varustettu joukko, joka tiedustelee edeltä ja pakottaa vastustajan joukot etenemään lähemmäksi. Léoncen sodankäyntitaktiikoihin kuuluu myös varustaa jousimiehet tulinuolilla, sekä puisilla piikkiesteillä.

Villein Siege Artillery: Léoncen tuhovoimaisin ase. Vaikea käyttää, mutta yksikin hyvä osuma voi pudottaa suurimmankin lohikäärmeen alas taivaalta.

[hval]

Gildir kokeili sormellaan kirveensä terää. Purppuraisen veripisaran kirpoaminen oli merkki, että terä oli teroitettu kuntoon ja hän voisi siirtyä sen öljyämiseen ja kiillottamiseen. Gildir oli aina nauttinut varusteiden huoltamisesta. Pitkillä kampanjoilla se muistutti kodista ja menneestä elämästä ammattilaisena. Hiiliteräksen elävä pinta ja kääpiöpronssin himmeä hehku olivat kauneimmillaan kun aurinko oli laskenut.

Viereiseltä nuotiolta kuului raivosoturien kilpalaulanta. -Olisiko huomenna vihdoin aika kuolla?, laulussa kysyttiin. Sima alkoi loppua koko armeijalta, mutta raivosotureilla oli varmasti tislettä ja sieniä riittävästi vielä useammaksi viikoksi. Paidattomien soturien arvet kiiltelivät nuotion loimussa kun he lauloivat veljiensä kunniakkaista kuolemista. Gildir oli itsekin suunnitellut hurjasoturin valan antamista bastionin tuhouduttua. Hän tunsi kuitenkin edelleen olevansa velkaa klaanilleen ja voisi maksaa sen parhaiten toimimalla pitkäpartojen joukoissa.

Gildir piti tauon kiillottamisesta ja pyyhki sulanutta lunta pois kaljulta päälaeltaan. Yksikkö oli nähnyt kymmeniä kampanjoita, mutta tämä oli ollut varmasti murheellisin. Kuninkaan joukoista suurin osa oli tuhottu ja hengissäolevistakin valtaosa oli jäänyt loukkoon vuorten toiselle puolelle kun lumi ja maavyöryt olivat tukkineet solat. Ehkä tämän kuningaskunnan aika alkoi olemaan ohitse vaikka kuningas itse oli pelastunut tämän pienen joukon kanssa. Kuningas Torre Jalkapuoli oli vetäytynyt telttaan lipunkantajansa Balbirin kanssa. Balbir oli nähnyt miltei yhtä monta talvea ja kevättä kuin Jalkapuoli itsekin. Gildir muisti elävästi kun tuo kaksikko oli elonsa huipulla ja johtivat joukkoa edeten ja mylvien kuin ukkosmyrsky. Jalkapuoli ei ollut voinut itse marssia enää vuosikymmeniin, mutta onneksi hänen karhuntaitonsa oli edelleen kuin satavuotiaalla. Komentoteltassa neuvoa piti myös kiivasluontoinen ratsuosaston johtaja Himdihl, joka oli Jalkapuolen serkku, sekä nuori asemestari Nori. Gildiristä oli vaikea uskoa, miten Nori pystyi pitämään niin suuren määrän väkihaarniskoja ja tulensylkijöitä taistelukunnossa näin surkeissa oloissa - hänelle itselleen jo oman panssarin ja aseiden pitäminen tyydyttävässä kunnossa oli työlästä.

Kuu oli jo kivunnut korkealle kun Gildir kääntyi katsomaan rykmenttiään. Vanhaparrat eivät olleet harjoitelleet enää vuosikymmeniin. He luottivat kilpitovereihinsa täysin ja heidän kilpimuurinsa olikin kuin kallio. Tuhannet viholliset olivat iskeytyneet heihin kuin valtamerten aallot, mutta aina vain harvemmin kukaan joutui palaamaan kilpensä päällä. Heistä oli jäljellä enää kovimmat kannot - jotka nyt kuorsasivat kilpaa juuret tyynyinään.

Komentoteltalta lehahti jälleen viestipöllö kohti lumisia vuortenhuippuja. Jalkapuolen sotakarhu seurasi niitä laiskasti katseellaan, murahti ja painoi päänsä takaisin suurten käpäliensä väliin.

Harjun takaa kuului edelleen rytminen töminä kun Suur-Kuninkaan lähettämä vasararykmentti teki iltaharjoitusta. Vaikka Gildir vierasti suurkersantin tökeröä puhetapaa, oli hän kuitenkin onnellinen, että juuri tuo yksikkö taisteli heidän kanssaan. Yksikkö oli koostettu akatemian vahvimmista ja he pyörittivätkin sotavasaroitaan ihailtavan kevyen näköisesti. Gildir ei ollut ennen nähnyt samanlaista taistelutapaa kuin suurkersantin yksiköllä, mutta oli huomannut millä voimalla he pystyivät murskaamaan vihollisten linjat ja kallot. Ehkä akatemiassa harjoiteltiinkin muuta kuin tahtimarssia ja vanhojen sukujen vaakunoita…

Aamulla tulisi jälleen käsky edetä, joten olisi paras laittaa kirves suojaansa ja nähdä unta esi-isäin kodista. Kuningaskunta saattoi olla hiipumassa, mutta Gildir tiesi, että tämä joukko tulisi palamaan roihulla loppuunsa asti.

Torre Jalkapuolen Onnekkaat

Pientä edittiä tulee, kun ehtii harjoitusmatsit pelaamaan

Torre Jalkapuoli ja sotakarhu Ulfrim (Dwarf king on Large Beast)
Balbir Lipunkantaja (Army Standard Bearer)
Asemestari Nori Orinpoika (Stone Priest)

Gumdril Intomielen raivosoturit (Berserker regiment)
Klaanin vanhaparrat (Bulwarker regiment)
Suurkersantti Eskildin akatemiavasarat (Ironguard regiment)

Höyrykillan väkihaarniskasoturit (Earth Elemental horde)
Himdihl Gotrekinpojan sotavuohiratsastajat (Berserker Brock Rider troop)

Höyrykillan tulensyöksijäosasto ”Ukonkivi” (Sharpshooter troop)

Höyrykillan kanuuna ”Pikku-Snorri” (Ironbelcher cannon)
Höyrykillan urkuase ”Piippu-Alrik” (Ironbelcher Organ Gun)

Heikka V.

[Lord Hypnostache]

Kaukana sivistyneiden maiden rajoilta ikiaikainen vampyyri Katalin on nostattanut valtavan epäkuolleiden armeijan ja uhkaa tuhota kaiken elävän Manticassa. Hänen armeijassaan palvelee monia menneiden sotien veteraaneja ja jokaisen taistelun jälkeen yhä useampia käveleviä kuolleita liittyy tämän ikiaikaisen vampyyrikreivittären armeijaan.

Monet spekuloivat, mistä Katalinin hyökkäyssota eläviä vastaan johtuu. Huhutaan traagisesta menneisyydestä, että Katalinin vielä ollessa kuolevainen noidanmetsästäjät hautasivat hänet elävänä, ja nyt hän on täynnä kostoa. Jotkut oppineet taas ovat sitä mieltä, että Katalin on vain osa luonnollista sykliä, ja aina ennenkin suuret kamppailut johtavat ennen pitkää siihen, että epäkuolleiden armeija pyrkii valloittamaan maailman. Kaikkein vainoharhaisimmat epäilevät, että Katalin on vain jonkun suuremman voiman kätyri, ja todellinen vihollinen ei ole vielä edes ilmestynyt. Totuus on kuitenkin paljon yksinkertaisempi; Katalin on vain ilkimys, jolla on liikaa voimaa ja vapaa-aikaa.

Siinä missä kreivitär Katalin johtaa, manaaja Zhivko on vastuussa rekrytoinnista, värväten “vapaaehtoisia” sotureita, joilla ei ole muuta tekemistä kuin mädäntyä maan alla. Yksi armeijan harvoista jäsenistä, joka ei ole kokenut kuolemaa henkilökohtaisesti, hän säilyttää yhteyden elämään puutarhaharrastuksen kautta. Kuollut materiaali, jota Zhevko ei tarvitse uusia sotureita varten, käytetään kasvien ravintona. Erinäiset kokeilut kuolleilla ruumiilla ja kirotuilla kasveilla ovat tuottaneet tulosta ja Zhivko on ylpeä kasvualustasta, jonka hänen kasvinsa ovat löytäneet epäkuolleesta armeijasta, ajoittain marssien sen rinnalla.

Katalin ei ole armeijansa ainut vampyyri, mutta hän on ainoa, jolla on merkitystä. Ildikó, Dóra ja Orsolya ovat Katalinin hännystelijöitä, jotka taistelussa ympäröivät itsensä voimakkaimmilla suojausloitsuilla ja parhaiten panssaroiduilla luurankosotureilla. Kolmikko on taistelussa täysin hyödytön, mutta jokainen narsistinen maailmanvalloittaja tarvitsee ympärilleen mielistelijöitä, eikä Katalin ole poikkeus.

Sanotaan, että vain kuolleet ovat nähneet sodan lopun. Uusi kamppailujen aikakausi on alkamassa ja monet lyövät vetoa niiden puolesta, jotka jo tietävät mitä on tulossa.

[Isperia]

Toisin kuin monet sivistyneemmistä roduista, eivät rotat juuri piittaa historiansa muistiin kirjoittamisesta. Jokainen pesä ja klaani pitää aikakirjojaan ja muistojaan omalla tavallaan, ja kun klaanit törmäävät taistelun kentillä, ei hävinneestä usein jää merkkejä - pesä tuhotaan, ja eloonjääneet päätyvät orjiksi tai ruoaksi. Tietyt tarinat ja legendat kuitenkin kiertävät ja kantavat pesästä toiseen, aikakaudesta aikakauteen. Kuten sivistyneillä kansoilla, on rotillakin sankarinsa, ja tarinat niiden teoista ja kohtaloista kulkevat pesueesta ja klaanista toiseen.

Ja kuten aina, kun ajan suuri pyörä pyörähtää ja vanhat legendat astuvat historiaan, on jokaisella kansalla - myös Rotilla - tarve uusille sankareille. Niinpä, kun sodan tuulet alkoivat taas puhaltaa Mantican läpi, nousivat rotatkin syvistä luolistaan taas kylvämään tuhoa - ja samalla nousevat uudet legendat ja sankarit johtamaan taistoja.

Niin myös Salamakynnen klaani nousi Abeccaarin kukkuloiden alta pesistään, liput ja tunnukset lauman yllä liehuen. Salamakynsi on pitkään ollut pieni ja vähäpätöinen klaani, kaukana tunnetun maailman reunalla, eikä siitä ole ollut osallistumaan maailmaa mullistaviin taisteluihin. Uusimmasta pesueesta klaanin johtoon on kuitenkin noussut Skrikkit, voimakastahtoinen ja häikäilemätön sotalordi, joka on päättänyt jättää käpälänjälkensä klaaninsa, Rottien ja koko Mantican historiaan. Skrikkit on haistanut veren tuulessa ja etsii taistelukenttää, jolla kaivertaa merkkinsä aikakirjoihin.

Nyt sivistyneisiin maihin kantautuukin huhuja idästä: tarinat kertovat rottien ja petojen laumasta, joka liikkuu jatkuvasti länteen tuhoten ja tappaen sumeilematta, ilman armoa tai erottelua. Tarinoissa lauma on tuhatpäinen, ja sen yllä liehuvat mustat ja verenpunaiset standaarit. Todellisuus ei vielä yllä tarun tasolle, mutta Skrikkitin ja Salamakynnen klaanin tähti on nousussa. Idästä tulee tuhon merkki, joka aikoo pyyhkäistä sivistyneet seudut mennessään.

“Skrikkit taitaa. Skrikkit johtaa. Skrikkit tappaa!”

[Mysterous]

Grimmin nousu ja uho

Grimm katseli tyytyväisenä armeijaansa ja edessä aukeavaa maa-alaa, jonka he tulisivat valloittamaan. Monia vuosia häntä oltiin kaltoin kohdeltu, haukuttu, aliarvioitu ja jopa meinattu syödä, mutta ei enää, kiitos kolmen peikon.

Kegemus peikko oli kaapannut Grimmin eräänä synkkänä yönä ja ehdottanut lajitovereilleen Domukselle ja Demukselle, että laitetaan kattilaan porisemaan. Grimm oli kuitenkin taistellut vastaan ja taktisilla potkuilla vyön alle alistanut kaikki 3 peikkoa.

Sillä hetkellä Grimmille oli valjennut että oli aika nousta vastarintaan tätä vääryyttä vastaan. Grimm oli alannut kasaamaan ja värväämään armeijaa, aloittaen kolmesta peikosta. Peikot kertoivat hiisistä, jotka Grimm ilomielin alisti ja liitti armeijaansa.

Hiidet olivat luola-, ja metsähiisi heimoja. Peikkojen ja Grimmin mahtava olemus saivat heiveröiset hiidet välittömästi älyämään kuka on pomo ja niin Grimmillä oli jo pieni armeija. Mutta valtakunnan tekeminen vaatisi lisää voimaa.

Voima löytyi läheisistä tasankojen örkkiheimoista, joille Grimm näytti kaapin paikan. Örkit laittoivat kunnolla vastaan, mutta kun Grimmin onnistui seivästää niiden johtaja, tiesivät örkitkin kuka oli nyt kovin tyyppi näillä seuduilla.

Armeijan tuottama löyhkä onnistui kutsumaan paikalle myös suunnattoman Somalus jättiläisen etelän lämpimistä maista. Grimmin onnistui palkata jättiläinen lupaamalla tälle kaiken oluen mitä tultaisiin ryöväämään.

Lopulta Grimm löysi itsensä vertaisia uljaita sotureita ja muodostanut näistä villikarju ritareiden ja vaunujen yksiköitä, armeijan kovia ja nopeita iskujoukkoja.

Ja nyt, Grimmillä oli armeija ja maa jonka valloittaa. Maa jossa hänen lajitoverinsa saisivat kirmata vapaina ilman huolia vangitsemisesta, työhön pakottamisesta tahi syödyksi tulemisesta.

Grimm Von Hog päästi mahtavan röhkäisyn, johon tämän selässä ratsastava örkkipalvelija yhtyi ja niin armeija lähti valloittamaan villikarjujen onnelaa.

Kuvassa Grimmin armeijan yksi versio. Karsin osan hiisiyksiköistä pois, lisään jättiläisen ja örkkejä.

Edit: Jaa, armeijan inspiroija real life Grimm Von Hog ilmoitti tämän armeijan teemabiisiksi.

Edit2: Jaa... Ei allyja armeijaan... This is gonna get awkward...

[kaulio]

Tästä tämmöinen linkki dropariin

lista seuraa perästä jahka saan sen valmiiksi.

[Pahvi]

Paavo Järvenpää - Khorne cava eli Forces of Abyss.



Komentaja Gralhh´lluehzek imi katkerana laihaa sumppia. Ruoka ei maistunut ja röökinpurutkin olivat kuivuneet.
Kuukausi aiemmin armeijan ylipäälliköltä oli kuulunut käsky raapia kasaan jonkinlainen joukko-osasto ratsuväkeä ja suunnata kohti pohjoisia nummia ja suurta kohtaamista. Merkittävimpien kansakuntien joukot olivat kuulemma liikkeellä ja suurta yhteenottoa povattin kahden viikon kuluessa pohjoisille maille.

Viime kerrasta olikin aikaa. Vuosia.. Sotien säännöt ja magian tuulet olivat muuttuneet ja Gralh oli ymmällään. Armeijan kokoonpano oli vuosien tauon jälkeen vaikeaa. Komentaja Gralh oli ollut jo aikeissa lyödä hanskat tiskiin tai kutsua apuun rottien tai abyssalinkääpiöiden joukot, mutta lupaus vihollisten verestä, taistelun jännityksestä ja kunniasta oli saanut hänet pauloihinsa. Gralhin vanha toveri, tietäjä Intéhrrnnet vaelsi sattumoisin paraikaa samoilla seuduilla ja Gralh oli viettänyt monet illat hänen seurassaan, rukoillen ja palvoen jumalia käyttäen apunaan hiirennahasta valmistettua voimakasta taikakaluaan. Odottaen kuumeisesti viestiä tai näkyä, joka kertoisi mitä tehdä.
Nyt kellariluolien kätköistä oli vihdoin saatu kaivettua kokoon joukko verenhimoisia sotureita, ratsuja ja koiria. Joukot oli jaettu osastoihin ja armeija alkoi pikkuhiljaa löytää muotoansa. Ehkäpä tästä sittenkin saadaan aikaiseksi ikimuistoinen retki. Tavalla tai toisella..

Joukkojen koulutus ja kurin palautus oli jo täydessä käynnissä, kun äkisti todellisuus iski vasten kasvoja kuin märkä rätti.
Ylipäällikkö oli lähettänyt matkaan viestintuojan ja viestin sisältö oli tylyydessään musertava. Abyssalin ylivaltias oli varma joukkojemme ylivoimaisuudesta ja oli voimantunnossaan saanut vallan sokaisemaan päähänsä järjettömän idean. Joukoille tulisi aikakirjoja ja ylivaltiaan muistelmia varten kirjoittaa jonkinlainen taustatarina. Joukoille, jotka olivat viruneet kellareiden syövereissä vuosikaudet! Taisteluun oli aikaa muutama viikko ja nyt harjoitteluun suuniteltu aika olisi pitänyt käyttää runojen rustaamiseen. Ilman taustatarinaa ei Gralhilla olisi kuulemma mitään asiaa pohjoiseen.
Ei perkele!, kirosi Gralhh´lluehzek raivoissaan. Me olemme sotureita emmekä bardeja! Meidän tehtävämme on vuodattaa verta eikä mustetta! Aseemme on ollut tapana suunnata kohti vihollisia eikä pergamentteja!

Juuri kun kaikki oli sittenkin näyttänyt hyvältä ja kunnian päivät jo siinsivät edessäpäin, Gralh tunsi voimiensa ja intonsa hiipuvan. Vaatimus tuntui mahdottomalta ja sen järjettömyys ajoi hänet masennuksen syövereihin. Vuosia sitten tehtävä olisi ollut helppo. Olisimme kirjoittaneet mukanamme kulkeneesta jättiläismäisestä punaisesta lohikämeksestä jonka avulla voitimme taistelun toisensa perään. Nyt lohikäärme makasi pahoin haavoittuneena luolassaan eikä kyennyt liikahtamaankaan. Parantajamme oli turhaan yrittänyt virvoittaa otusta. Onnettomuudeksemme hänen kaksi voimakkainta taikajuomaansa, GrehnnstÚff ja Blaadrrred olivat kuivuneet pikkuruisiin puteleihinsa, eikä tuota kerran niin mahtavaa olentoa saatu takaisin taistelukuntoon.

Aurinko alkoi kääntyä mailleen ja vastauksen aikaraja lähestyi nopeasti. Gralh painiskeli synkissä mietteissään. Olisiko oikein luovuttaa mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä, vai pitäisikö sittenkin yrittää?
Fakkkthizzhit, manasi Gralh muinaisabyssalin karulla kielellä ja kaatoi itselleen ison tuopillisen tummaa ja vahvaa olutta. Minähän en pomojen edessä ala pokkuroimaan!

Jos teräksen ja veren tarina ei herroille kelpaa, niin saatte pärjätä keskenänne!

Gralh veti esiin miekkansa, viilsi kämmeneensä pitkän haavan ja kirjoitti tuoreella, kuumalla verellään vastauksensa ylipäällikön viestin alle.

---BLOOD FOR THE BLOOD GOD---

-Komentaja Gralhh´lluehzek
-Abyssaalinen ratsuväkiosasto numero 666

[Isperia]

Arvostelin neljää teemaa näitä lukiessani (ajattelin että kun kerran pistän päädyn auki, nostetaan vähän arvostelunlin rimaa).

1. Yleinen fluffikkuus, eli onko fluffi hyvä tarina, alustus tai pohjustus muuten armeijalle tai turnaukselle.
2. Sopivuus armeijaan, eli onko fluffi pelattavan armeijan tyylinen. Ei pahoja lordeja Basilealle (ylväitä tai sekaisin, miksei) tai kirkasotsaisia Varangureja näillä kesteillä! Tässä myös Mantica-maisuudesta sai vähän plussaa.
3. Sopivuus turnauksen teemoihin, eli onko noita alustuksia tai Ropeconin teemoja otettu huomioon.
4. Kieli, eli miten hyvää tekstiä tarina on. Mikään Runeberg ei tarvinnut olla, eli otin tämän mukaan lähinnä luomaan pieniä eroja.

Yritin käyttää koko skaalaa sillä ajatuksella, että 1-2 pistettä piti olla hätäinen kahden virkkeen "Simo lähti sotimaan", ja 10 olisi sitten ajateltu pätkä proosaa, joka liittyy turnaukseen ja armeijaan teemoiltaan. Loppuviimein kalibroin uudestaan niin, että 3 on jo ihan kunnon fluffi, mutta silti tuli kovia pisteitä. Hyvää kamaa, nautin näistä yhden junamatkan.

Vaan asiaan!

Kim Hyttinen 7. Hauska pohjustus, joka kertoi myös armeijasta ja oli goblinien henkinen. Extraa Mantica-hengestä!

Iikka Ålander 10. Huhhuh, jollain oli aikaa ihan taittaakin fluffinsa. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa, onnistunut kokonaisuus alusta loppuun.

Mikko Vaittinen 7. Hauska henkilökohtainen ote, ja kunnioitettavaa D&D-suomen hallintaa. Rokotin vähän siitä että armeijasta ei juuri saanut tietoa, mutta vain vähän.

Timo Oravala 6. Jännä nähdä miten Jor-Man käy :D tarina jätti kuitenkin kaipaamaan vähän jotain lisää.

Kalle Antikainen 8. Armeijan makua ihailtavasti, jäin suorastaan odottamaan, kumpi piruista päätyy pinnalle turnauksen lopussa. Tappolaskurit näille!

Henrik Hammarén 9. Nimiavaruus pelkkää kultaa :D yleensä odottaisin Ogreilta jotain ylväämpää, mutta tällä kertaa tullaan varmasti näkemään enemmänkin Gigin tarina kuin Ogrejen.

Antti Rautsi 7. Hyvä pohjustus, armeijan makuinen. Vähän sakotin englanninkielisistä nimistä, mutta tosiaan vain vähän.

Ukko Kaukua 8. Kaukaa ja maalaillen, vähän jo aloin miettimään jääkö linkki itse turnaukseen löytymättä kokonaan. Hyvä kokonaisuus, melkein liiankin pitkä kyllä.

Anton Murashev 9. Tarinakin oli hyvä, mutta annoin plussaa vielä yksiköiden esittelystä, tuntuu antavan armeijalle vähän lisää pohjaa.

Ilmar Metsalo 8. Fantasiasaksalaiset liikkeellä. :D Nauroin ääneen viiksivahan puutteelle, tästä plussaa.

Jasper Sarinko 7 : Lyriikkaa, extraa tästä! Muuten esittely jäi vähän juurikin esittelyn eikä tarinallisen fluffin omaiseksi, joskin hyvä sekin oli.

Heikka Valja 8. Viikinkikääpiöitä! Hyvää tekstiä ja mielekkäät esittelyt.

Jaakko Tanttu 6. Armeijan makuinen, mutta jotenkin jäin kaipaamaan enemmän tarinaa esittelyn sekaan. Hyvä sidonta kuitenkin turnaukseen!

Mysterous 7. Grimm tuntuu vähän heittopussilta omissa joukoissaan, mutta ehkä se siitä lähtee :D

Tommi Kaulio 8. Ainoa lähes täysin dialogimuotoinen, mielenkiintoista! Vähän hassuttelun puolelle, mutta ei sekään väärin ole.

Paavo Järvenpää 8. Jaa, viimisenä tulivatkin hassuttelujutut. Hyvää banteria ja (kenties?) itsereferoivaa huumoria, lupaavaa kamaa!

[Late M]

Arvostelin neljää teemaa näitä lukiessani (ajattelin että kun kerran pistän päädyn auki, nostetaan vähän arvostelunlin rimaa).

Heitin arviot täysin fiilispohjalta ja laskin riman taas normaalille tasolle ;)

Darksteel1: 8
Tässä on parasta kun puhutaan goblinien perinteistä ja siitä, että goblinit tekevät historiaa!

Ipp3: 10
Mahtava! Hieno mahtikäsky myös.

Zymeth Salkir Dkhan: 7
Hyvä kuvaus hansa-henkisestä kaupunkivaltion palkkasoturijoukosta.

Raaka-Arska: 6
Jor-Ma kuulostaa sankarilliselta hahmolta! Tosin tiedustelijoitteni näköhavaintojen mukaan Jor-Ma ratsastaa suurella uljaalla pedolla.

Penaurkuri: 8
Riita kahden sankarin välillä luo hyvän jännitteen tähän tarinaan!

Artopithecus:9
Tykkäsin! Vaikka ammentaakin LotRista niin hienosti on saatu omaa tarinaa tähän tuhopataljoonan taustaan!

Anaking: 7
Hyvä maihinnousumeininki.

Ilmarinen: 8
Ensinnäkin hyvä jako yleiseen historiaan ja sitten tarkempaan kertomukseen retkueen matkasta. Toiseksi tykkäsin varsinkin siitä, miten purnaavia sotilaita on kuvattu.

El Capitan: 8
Hyvä kertomus ja varsinkin noiden yksikköjen kuvaukset oli kivoja. Myös se, että Oleg oli taitava johtaja vaikkei ollutkaan suuri soturi oli hyvä lisä tarinaan.

Jasper: 9
Tämä oli lyhyehkö, mutta tosi hieno tarina! Runo yhdistettynä lyhyisiin kuvauksiin joukoista toimi tosi hyvin. Olisi kyllä jaksanut lukea enemmänkin.

Hval: 9
Tässä oli kyllä mainio kuvaus kääpiöiden leirin meiningistä! Odotan paljon (vähän pelonsekaisin tuntein) kohtaavani sotavuohia taistelukentillä!

Lord Hypnostache: 7
Hyvä meininki kun vämppyyriruhtinattarella on vain liikaa voimaa ja vapaa-aikaa. Samoin se, että necromancer harrastaa puutarhanhoitoa ja pitää näin yhteyden elämään on ihan mahtava yksityiskohta!

Isperia: 8
Vähän kävi sääliksi rottia kun hävinneen klaanin pesät ja eloonjääneet syödään. Etenkin eka kappale oli hieno kuvaus rottien historiankirjoituksen haasteista!

Mysterous: 7
Tällä sotaretkellä on ainakin jalo tarkoitus! Hyvä käänne että sotapäällikkö on villisika, jolla on örkkipalvelija.

Kaulio: 7
Hieno visio aikansa suurimmalta sotapäälliköltä, nerokkaimmalta hallitsijalta ja halutuimmalta poikamieheltä!

Pahvi: 9
Tämä oli upea tarina.

[Ipp3]

No niin, tässäpä omat pisteeni tarinoille. Itseltä pisteitä tuli seuraavista asioista:

Tarinallisuus. Onko kyseessä kertomus joka pohjustaa turnausta, vai pelkkä “Örkkejä paljon, örkit lyö”-tyylinen, toteava pätkä? Pieni kertomus irtoaa jokaisesta!

Manticaan pohjaaminen. Varsinkin, kun kyseessä on noinkin “avoin” maailma, kuin Mantica, niin soisin kertomusten sijoittuvan sinne ja jotenkin kuvastavan KoWin fluffia siltä osin, kuin se on relevanttia.

Vaivannäkö. Onko tarinaa mietitty, onko siinä selkeää haltuunottoa ja tarinan kuljetusta?

Sukkahousumetallisuus. Voiko tekstiä lukiessa kuunnella Manowaria, Sabatonia, tai muita länsimaisen musiikin monoliitteja? Jos mieleeni tulee enemmän sellainen dark jazz tai progee-hevi, niin pisteitä ei myöskään tipu. Verta, nahkahousuja ja paskaa laulua. Jokaisesta plussaa.

Kim Hyttinen, goblinit 7

Perusasiat kunnossa, vähän eeppisyyttä lisää.

Mikko Vaittinen KoM 8

Kuvastaa hyvin neutraalin armeijan arvoja, ja Mantican fluffiin sopivaa kerrontaa.

Timo Oravala, Basilea 6

Jor-masta plussaa, mutta kun kaivoit sen esiin, niin sitä olisi voinut heilutella vähän enemmän. Lyhyeksi jäi.. Keitä ovat nuo Jor-maa seuraavat miehet? Miksi Jor-ma herättää niin suurta ihailua?

Kalle Antikainen, Abyss 8

Aijai, nyt on klassista! Kiero demoninen haaste! Jäin kaipaamaan vähän sidontaa Mantican maailmaan, mutta muutoin hyvä!

Henrik Hammaren, Ogres 8

Hyvää armeijan esittelyä, Rautapiha-teemasta huolimatta olisin kaivannut sidostuksen Mantican maailmaan. Eiköhän sieltä jostain löydy muutaman neliökilometrin ympyrä Ogrethancille? Mutta plussaa lopun runosta. Koskettavaa.

Antti Rautsi, Varangur 7

Enkusta pieni miinus. Muutoin osuvaa kerrontaa, Korgaan on julmettu piru! Lisää verta, niin olisi nappisuoritus!

Ukko Kaukua, KoM 9

Tulevaisuudessa ura voisi lähteä urkenemaan Tolkienin jalanjäljissä, sillä ainakin tarinaa tulee ja taustoitus on kunnossa! Sidottu Mantican fluffiin ja tuon perusteella ainakin Belisarianin kuulin sanovan, että kauheita nuo pakanat ja taustalla sotaratsut teroittivat kavioitaan.

Anton Murashev, Varangur 9

Plussaa armeijan esittelystä, plussaa Mantican fluffista. Korgaan tosin tuli mustasukkaiseksi, kun mainittiin niin vähän.

Ilmar Metsalo, KoM 8

Hyvää kerrontaa, luonteikas armeija, mutta Mantican karttaa katsellessa en heti löytänyt naapurustoa. Sikäli turvallisempaa, koska basilealaiset, nuo Mantican mormonit, harrastavat kanssa mielellään kotikäyntejä kera muurinmurtajan.

Jasper Sarinko, Brotherhood 7

Plussaa runosta, mutta olisin halunnut lukea jonkin pateettisen ja vertatihkuvan kuvauksen siitä, kuinka joku paha/ruma olento murhataan puhtaan rasistisin perustein. Onneksi lohikäärmeet on värikoodattu.

Heikka Valja, Kääpiöt 8

Hyvää kerrontaa, armeija tuli hyvin esiteltyä. Vähän voitontahtoa jäin kaipaamaan, kääpiöt on kuitenkin Manticalla varsin prominenttia väkeä!

Jaakko Tanttu, Undead 7

Katalin tuli tutuksi, mutta muusta armeijasta jäin kaipaamaan vähän kerrontaa. Ehkä vähän dialogia, ehkä jotain muuta?

Teppo Suominen, Ratkin 8

Mantica mainittu, tuhon merkki on myös plussaa. Vähän jäin kaipaamaan salamointia ja äkäistä mähinää jonkin kunniallisen ja hienon kustannuksella.

Teemu Hemminki, Orcs 7

Jäin kaipaamaan vähän Manticaa ja verta. Eritoten verta. Armeijaa mukavasti esiteltynä, ja teemabiisi on puhdasta schaibaa, eli sukkahousuindeksi on kohdillaan.

Tommi Kaulio, EoD 8

Haluaisin palkata Os’sin konsultiksi Basilean sosiaalitoimeen talouspäälliköksi. Kyky tehdä dynaamisia, kustannustehokkaita ratkaisuja on Hohtavien mieleen. Huumori kohdillaan!

Paavo Järvenpää, Abyss 8

Plussaa taikajuomista ja tietäjistä, mutta pientä linkkiä Manticaan olisin kaivannut. Repesin tällekin ihan huolella.

Ippe

[Ipp3]

1. Iskuosasto valmiina taistoon!

Lista on seuraavanlainen

1. Kohortti, Men-at-arms (spears) Horde

Kiirastulen Enkelit, Elohi Horde

Pelastuksen Ritarit, Paladin Knight Regiment
Totuuden Ritarit, Paladin Knight Troop

Vasamoitsijat, Crossbowmen Troop

Daami, Heavy Arbalest
Matroona, Heavy Arbalest

Apollyon, Tuhon Airut, Ur-Elohi
Belisarian Artaxos, Armeijan Eksarkki, High Paladin (warhorse)

[Zymeth Salkir Dkhan]

No niin, kaikki tarinat olivat hyviä ja pääsitte plussan puolelle. Arviointi on vaikeaa puhaa ja vedin puhtaasti subjektiisella näkemyksellä. Pyrin kuitenkin huomioimaan, että kaikki näkivät vaivaa ja yrittivät.

Kim Hyttinen
Goblinien vaellus kohti parempaa huomista on mukavasti kirjoitettu, samalla on muistettu heidän olevan pahiksia fluffissaan. Tarinassa on myös mukaan tulevat isot pojat muistettu. Varmaa ja tavanomaista. Arvosana: 8

Ilkka Ålander
Vau! Tarinaa on paljon ja minut vei epätoivoinen pelastusoperaatio mukaansa. Toivottavasti saamme jatkoa tarinalle.
Arvosana: 9

Timo Oravala
Pieni ja humoristinen fluffipätkä. Ylivoimaa vastaan taistelu alkaa, mutta voitosta ollaan varmoja. Pidän positiivisesta asenteesta, joka sopii Basileukselle.
Arvosana: 7

Kalle Antikainen
Hyvin vahva kunnianhimoinen piru tuntuu tarinassa. Sopivaa itsekeskeisille paholaisille. Istuu oman porukkansa fluffiin.
Arvosana: 8

Henrik Hammaren
Nyt on saatu klassikko ujutettua nimeen! Sopii hyvin Ropeconin teemaan, notkeaa kerrontaa. Pisteitä Sormusten Herrasta myös. Tarina kauttaaltaan notkeaa kerrontaa.
Arvosana: 9

Antti Rautsi
Korgaanin tarina on tavanomainen viikinki\kaaostarina, mutta siinä ei ole mitään pahaa. Istuu Mantican fluffiin ja menee mukavasti.
Arvosana: 7

Ukko Kaukua
Jämäkkää ja vahvaa tekstiä, joka on sidottu Mantican fluffiin. Hieman hämää kun armeija on KoM, mutta tekstissä puhutaan veljeskunnasta ja Brotherhoodkin löytyy omana armeijana. Ei anneta kuitenkaan liikaa hämätä.
Arvosana: 8

Murashev
Jotenkin tuli toinen Varanguarin tarina mieleen tästä turnauksesta.  Hauska tarina ja mennään myös armeijan rakenteisiin. Ei huonoa sanottavaa
Arvosana: 9

Ilmar Metsalo
Humoristinen, vanhan ja uuden ajan kohtaaminen. Todella henkilökohtainen ja tyylitelty ote. Todella mukavaa luettavaa.
Arvosana: 9

Jasper Sarinko
Mikä on runoilevan ritarin kohtalo? Poikkeaa muista ja on todella mielenkiintoinen veto. Ei huono veto.
Arvosana: 7

Heikka Valja
Viikinkikääpiöitä, tämä historiafriikkinä vetoaa minuun. Kääpiöthän ovat paljolti viikinkitaruista lähtöisin. Kivaa luettavaa ja tuli mieli mennä grillaamaan.
Arvosana: 8

Jaakko Tanttu
Perinteinen ja vahva epäkuolleiden esittely. Ei mitään pahaa sanottavaa
Arvosana: 7

Teppo Suominen
Skavenien pienet wanhat fluffipätkät tulivat mieleen. Klaani Tsunami tulee jotenkin ajatuksiini. Lauma ruskeaa turkkia.
Arvosana: 7

Teemu Hemminki
Pieni örkki heristää nyrkkiä ja hakee uusia liittolaisia! Hauska lähestymistapa, ei aina tarvitse olla suurin ja komein.
Arvsosana: 7

Tommi Kaulio
Masentavaa kun epäkuolleillakin on KELA, eikö siitä voisi päästä eroon haudan takana!
Arvosana: 8

Paavo Järvenpää
Ei ole helvetissäkään helppoa! Pitää tarina tehdä, eikä vain ratsastaa. Aika nokkela idea.
Arvosana: 7

[Jasper]

Huh huh, olihan urakka lukea kaikki kerralla. Itselläni ei ole mitään hajua Mantican maailmasta, mutta eipä tuo estänyt nauttimasta hyvistä tarinoista, joita kaikki oli osannut suoltaa. En jaksa lajitella tarinoita tämän kummemmin paremmuusjärjestykseen (sillä kaikki oli todella hyviä verrattuna keskenään), joten ilmoitan tässä vaan kaksi "parasta" ja loput saa tyytyä yhteiseen kolmossijaan.

10 pistettä saa El Capitan. Hyvää tarinankerrontaa kuten muillakin, mutta joukkojen laajan esittelyn vuoksi saa minulta täydet pisteet. On mahtavaa kun koko armeija on personoitu ja esitelty hyvin.

9 pistettä saa ipp3. Tähän oli selkeästi nähty eniten vaivaa. Tarinankerronta oli hyvää, mutta visuaalisen panostuksen ansiosta nousi muiden yläpuolelle.

8 pistettä kaikki muut. Oli hienoa huomata, että kaikki oli jaksanut fluffin kirjoittaa ja nähdä vaivaa sen eteen (vaikka Jor-Ma:n tarina jäi melko lyhyeksi).

Pahoittelut kun en tämän enempää jaksa ruotia ihmisten kirjoituksia ja antaa henkilökohtaista palautetta.

[hval]

Kiitos huipuista kertomuksista!
Vaihtelua oli mukavasti ja taso oli erinomainen

Stubbin tyyliin luvut on "omasta päästä", mutta ehkä tärkeimpänä arvosteluperusteena oli hahmottamani vaivannäön määrä.
Tähän liittyy tekstin määrä ja sen kielen huolellisuus.

Kommentteja on vähän mutta pari erikoismainintoja jaossa:

Kuusi pistettä, sex points

• Raaka-arska

Seitsemän pistettä, sept points

• Mysterous

• Lord Hypnostache

• Kim Hyttinen

• Kalle Antikainen

• Zymeth Salkir Dkhan *OMAPERÄISIN TEEMA*

• Antti Rautsi

Kahdeksan pistettä, huit points

• Arctopithecus

• Ukko Kaukua

• Lateksimajava

• Jasper *PARAS RUNO*

• Isperia *EHYIN KOKONAISUUS*

• Kaulio *HIENOVARAISIN LOL* lisäpiste Ei-Gyptistä ja Os-sista

• Paavo Järvenpää *METAISIN LOL* lisäpiste tietäjä Intéhrrnnet:istä

Yhdeksän pistettä, neuf points

• El Capitan

Kymmen pistettä, dix points

• Ipp3 *MILTEI TÄYDELLINEN*

[Arctopithecus]

Myös täältä iso kiitos mahtavista teksteistä! Tämän satsin, kun joku kääntäisi, saisi Matt Gilbertkin kesälomansa, kun Manticilla olisi seuraavat fluffipätkät jo valmiina. Huippukamaa!
Täältä pesee lisää pisteytystä. Perusteluina häpeilemättömän subjektiivinen näkemys eeppisyydestä, vaivannäöstä sekä viihdyttävyydestä.

Kim Hyttinen – 7
Klassista, mutta empaattisuutta herättävää. Haluan silti otella Hiidenhammasta vastaan ja tehdä siitä punakivimurskaa.

Iikka Ålander – 10
Eeppistä, kaunista ja erinomaisen onnistunutta. Lukemisen jälkeen teki mieli hypätä autoon ja ajaa Suomen halki ottamaan mittaa Magogin örkkijoukoilla Selleckionin kohorttia vastaan. Käännöstoimiston kautta suoraan Manticin seuraavaan source bookiin!
(Ainoa syy, miksi et saa 11 on, että Selleckionin kalapuikkonaamakarvoitus jäi mainitsematta.)

Mikko Vaittinen – 7
Mainiota Manticointia! Ehkä teemaan olisi mahtunut enemmän sekoittuneita motiiveja ja inhimillistä ristiinvetoa.

Timo Oravala – 5
Lyhyt, mutta ytimekäs (that’s what she said…). En tiedä, mille Jor-Ma pantterikärryssä on eufemismi, mutta tiedän, että haluan ottaa asiasta selvää!

Kalle Antikainen – 8
Hyvää hahmointia ja nokkela sitominen turnaukseen. Aiotko vetää fluffin loppuun saakka ja kieltäytyä Inexian ja Kromuksen kombo-chargeista? ;D

Antti Rautsi – 7
Viikingit (vai Kaaos?) ovat rantautuneet. Pelastautukoon ken voi.

Ukko Kaukua – 9
Mainiota rytminvaihtoa kaksiosaisessa fluffissa. Eepoksellista ja samalla ihmisläheistä.

Supermariokapteeni – 8
Politikointia, epävarmuutta, ihmiskasvot varangurin sotakypärän alla. Peukku ylös.

Ilmar Metsalo – 9
Nostalgista ja miellyttävän germaanista kuvausta sotaväen epätasa-arvoisesta arjesta. Lämmittää vanhan Empire-pelaajan mieltä.

Jasper Sarinko – 7
Tuokaa joku bardille olutta. Halutaan kuulla lisää! Mainio ote ja hyvä, tiivis armeijakuvaus.

Heikki Valja – 8
Klassista kääpiöintiä. Jotenkin erityisesti kutkutti. Tuli myös polttava halu päästä kokeilemaan Klaanin vanhapartojen kilpimuurin kestävyyttä Urukkirynnäkön alla.

Jaakko Tanttu – 6
Katalaa ja tunnelmallista. Hyvä huumori, mutta ehkä olisi mahtunut hieman lisää henkeä armeijaan. Tai siis, inhimillisyyttä.. öö.. epäkuolleeseen… eiku.

Teppo Suominen – 7
Tiivis ja nakertava. Ehkä liiankin klassinen rottatarina?

Teemu Hemminki – 6
Armeijakuvaus mainio. Muutama rivi Grimmin puhetta olisi maistunut mausteeksi. Mistä hemmetistä revit ton biisin? :D

Tommi Kaulio – 8
Riemukas, nokkela ja selventävä. Lyhykäisyydestään huolimatta (tai sen takia?) hupaisimpia vetoja tässä kisassa.

Paavo Järvenpää – 8
Erinomaisen viihdyttävä ja repeilyjä aiheuttava. Ainoa tarina, jonka luin vaimolle ääneen :D

[El Capitan]

Kiitoksia kaikille, jotka ovat antaneet palautetta. Helepotatte miun työtä kummasti kun ei tartte kerralla etsiä kaikkia fluffipisteitä vaan voi työstää jo Exceliä tässä vaiheessa. Antakees kuitenkin tuolle Ipp3:lle vähemmän pisteitä jatkossa. Sillä oli viimekin turneessa paras fluffi, niin ylpistyy liikaa, jos on tänäkin vuonna.

Teiät on kanssa jo paritettu keskenänne sillä oletuksella, että kukkaan ei ole poissa. Oli jokseenkin vaivalloista kun tuttuja oli sen verta useampi ja pyrein välttämään saman armeijan kohtaamista kahdesti turneessa. Laskein Basileanin, Brotherhoodin ja KoM:in samaksi armeijaksi. Se on mälsää, että puhdas hyvis-pahis järjestely ei osoittautunut mahdolliseksi.

Jos vielä mahdollista niin Jasper Sarinko osallistuu mukaan Brotherhoodin joukoilla. Pahoittelut varapelaajalle jos nyt vein sinun paikkasi.

Yrskaan on otettu yhteyttä ja meillä on vielä pöytiä sen verran vapaana, että voit olla ihan täysipäiväinen osallistuja. Katsotaan, josko vaikka saataisiin siulle pari jostain vielä Matti Myöhäisten joukosta, niin mun ei tartte pelata.

Mukana.

Ihan siltä varalta, että tapahtui vain ovela yritys hakea etumatkaa Aakkoset-pussiin, mutta olethan sie vielä mukana? Sie kun olet ainoa, jolta en nähnyt fluffia. Vai olinko sokkee?