Se siitä sitten. Alustoja ei sitten maalaillakkaan näille armeijoille. Ei ainuttakaan. Emmää voi. En sitten millään. Ei mun multibaseillani tuura Herdiä pelaamaan. Tai Lasselle kääppiä. Voihan rähmän rähmä.
Varapelaajaksi muodostuu sitten viime vuonna tuhoa ja hävitystä aiheuttanut Varangur ja Lasse tulee Lahdesta tutuilla haltioilla. Armeijoiden kirjo sen kuin vain pienenee... Höh. Perutaan turnee.
Alunperin olin olla kirjoittamatta fluffia, mutta sitten ajattelin, että not. Kyllähän sitä fluffipisteet pitää itsellensä napata. Armeijalistaa yritin muokata erilaisemmaksi viime vuodesta, mutta napit vähän rajoittavat. Mulla on taikaesinekkin! What sorcery is this? Haluun tutkia, kokeilla, löytää ja ihastua.
Sodan monet päämäärät
Warband Horde 230pSukupolvia sitten maailmaa kohdannut sota ja sen aikaansaamat tuhot eivät olleet koskettaneet pohjoisen heimovaltoja samalla tavalla kuin tunnetun maailman keskusvaltakuntia. Pohjoisen heimot olivat olleet osallisina sodassa, jonka koko tunnettu maailma muisti yhä tänäkin päivänä. Sodan tapahtumat olivat olleet suotuisat heille ja kylmä tuuli oli puhaltanut naapurivaltakuntia voimakkaasti ja tuhoisasti. Suurta sotaa ei kuitenkaan heidän vuokseen muistettu vaan kahden puoli jumalan, joiden keskinäinen riita oli aiheuttanut hävitystä ja kauhua kaikkialla tunnetussa maailmassa.
Alamaailman olentojen saapuessa, myös kylmä pohjoinen oli osallisena heidän vaikutukselleen. Muusta valtakunnastaan haarautuneet ihmisritarit olivat lyöneet Olegin sotajoukkiot ja uupuneet sotilaat eivät olleet kykeneväisiä puolustamaan uutta, kasvanutta valtakuntaansa näiltä olennoilta, jotka vaikuttivat suorastaan voittamattomilta.
Sodan menestys oli ollut pitkäkestoinen ja valtakunta oli kasvanut, mutta kaiken saavutetun luhistumiseen tarvittiin vain yksi takaisku. Yksi kerrallaan voitetut alueet luovutettiin jollekin muulle hallittavaksi ja pahoin haavoittunut Oleg ratsasti sotilaidensa kanssa lyötyinä takaisin kylmään pohjoiseen, mistä heidän sotaretkensä oli alkanutkin. Tuntemamme maailma muuttuu koko ajan ja vaikka kuinka yrittäisimme, se tuntuu palaavan aina takaisin siihen, millainen se oli vuosia sitten.
Björn katsoi istuimeltaan sotilaidensa harjoituksia ja varustautumista tulevaan koitokseen. Heidät oltiin kutsuttu osallistumaan mukaan sotaan, jonka seurauksena heidän valtakuntansa tulisi jälleen kasvamaan nykyisestään. Hän sylkäisi maahan ja tarttui kiinni kirveistään ja lähti kulkemaan kohti talleja.
Näissä talleissa oli aikaisemmin ollut heimon uskolliset ratsut, jonka päällä he olivat ratsastaneet taisteluihin. Heimopäällikkö mukaan lukien. Taistelemassa heidän rinnallaan antaen uskoa edessä olevasta voitosta komentamalla joukkojaan.
Nyt tallissa majaili hevosia, mutta ne eivät olleet hänen ratsastettavakseen. Paksuihin haarniskoihin puetut hevoset olivat tavanomaisia hevosia hurjaluonteisempia ja kookkaampia. Siinä missä tavallisesti sotilas itse päätti ratsunsa, tällä kertaa ratsu päätti ratsastajansa. Mikäli soturi Björnin alkuperäisen heimon rippeistä yrittäisi astua liian lähelle yhtä näistä hevosista, hän todennäköisesti kuolisi hevosen yrittäessä potkia ja talloa häntä kuoliaaksi.
Björn siirsi katseensa talleissa majailevista hevosista ylös kohti linnaa, joka oli ollut hänen sukunsa hallitsemana vuosia sitten. Vuosikaudet linnan torneissa oli tuulta myötäillyt hänen sukunsa vaakuna. Nyt korkealle taivaalle kohosi erilainen vaakuna kuin mitä hän olisi tahtonut nähdä.
Keskusvaltakunnat kertovat Pohjoisen heimoista erilaisia tarinoita, jotka pitävät vain päällisin puolin paikkansa. Björn ei pitänyt kylmää vuoristoa huonona paikkana elää, mutta näyttäytyessään heikolta, hänen elämänsä olisi vaakalaudalla. Näin oli käynyt Björnin esi-isälle Olegille, joka pystyi vaikuttamaan voimakkaalta muiden heimojen keskuudessa, vaikka hän itse ei olisikaan ollut taitava taistelija. Taistelusta lyötynä kotiin palaava heimopäällikkö löysi itsensä ja valtakuntansa uhattuna omien veljiensä toimesta ja vain muutama kuukausi sotaretkensä jälkeen, naapuriheimo valtasi Olegin valtakunnan itselleen.
Valloituksen jälkeen nopeasti sukulinja teurastettiin melkein kokonaan ja heidän maineensa tahrattiin kapinan ehkäisemiseksi. Uusi hallitsija teki kaikkensa näyttääkseen edeltäjäänsä voimakkaammalta ja selviytyjien keskuudessa paremmalta heimopäälliköltä. Björn kuitenkin muisti esi-isänsä Olegin ja häntä seuranneiden, verensä kieltäneiden ja kätkettyjen todellisen luonteen. Olegin sukulinja oli saanut toisenlaisen lahjan syntyessään, jonka kerrottiin olevan suvussa kulkeva ominaisuus.
Suvun suurmiehet harvoin olivat vastustajaansa taitavempia ja voimakkaampia sotureita. He eivät taistelleet suuria hirviöitä vastaan ja nostaneet vihollistensa irrotettuja päitä korkealle taivaalle. Björnin sukulinja oli johtajia ja suunnittelijoita. Päälliköitä, jotka muodostivat suunnitelman, jota heidän uskolliset alaisensa toteuttivat.
Suvun juuret kantavat kauas ja hyvän suunnitelman avulla, suvun vaakuna on saatu nostettua linnan torneihin lukuisiksi vuosikymmeniksi. Björn tahtoi nähdä tuon vanhan vaakunan jälleen siellä, missä sen kuuluisi tänäkin päivänä olla.
Hänen katseensa kulkeutui takaisin sotureihin, jotka hän tiesi olevan hänelle itselleen uskollisia. Heitä ei ollut paljon ja sekä varustuksessa että taidossa alakynnessä vastustajaansa verrattuna. Heidät kaikki oltiin kutsuttu osallistumaan mukaan sotaan koko Pohjoisen hyväksi, mutta todellisuudessa he olivat osallisina ainoastaan tuomaan sotajoukosta suuremmalta vaikuttavamman. Björn ei uskonut niin itsensä kuin sotureidensa olevan heimopäällikölle hänen hevosiaan arvokkaampia.
Yksikään soturi ei kuitenkaan näyttänyt huolta ja pelkoa silmissään. He kaikki katsoivat Björniä kohti tietäen, että hän toisi mahdollisimman monen heistä takaisin kotiin elävänä tältä sotaretkeltä. Tämän Björn aikoi tehdä. Yhtäkään näistä miehistä hän ei tahtoisi menettää sodassa, joka käydään jonkun toisen nimeen. Jonkun toisen tarkoituksien vuoksi.
Yksikään näistä miehistä ei saisi kuolla. Taistelut suunniteltaisiin tämä tarkoitus ensisijaisesti. Tuleva sota tarjoaisi kuitenkin mahdollisuuden myös muuhunkin kuin pelkkään taistelemiseen. Mahdollisuuksien mukaan, yön kuiskaukset voisivat kallistaa vaakakupin suuntaan, jonka jälkeen tuuli puhaltaisi jälleen vaakunaan, jonka heimo tahtoi nähdä.
Sukulinja koostui johtajista, jotka suunnittelivat. He eivät ansainneet valtaansa kukistamalla vastustajansa taistelussa vaan suunnittelemalla ja antamalla alaistensa toteuttaa teot. Björn tiesi vallan hyvin, keitä hänen alaisensa olivat. Hän myös tiesi, että käsitteenä se pitää sisällään paljon enemmän kuin he, joiden keskuudessa hänen käskynsä painavat.
Linnan torneissa alkoi soida sodan torvet. Heimo kutsuttiin kokoontumaan sotaa varten. Se olisi alkava hyvin nopeasti. Sota muita valtakuntia kohtaan. Björn hymyili, koska hän sai sittenkin osallistua sotaan, jolla hän näki tarkoituksen. Hän oli myös iloinen, että hän saisi näyttää itselleen, kuinka hyvin hän on omaksunut sukunsa taidon hallita ja valloittaa sanansa voimalla.
Tässä sodassa, Björn tulisi valloittamaan ja kotiin palatessaan hallitsemaan.
Crystal Pendant of Retribution
+ Cavern Dweller 205p
+ Magus Conclave 110p
Famulus
+ Skald 60p
Bloodsworn 150p
Brand of the Warrior
+ Horse Riders 115p
Bows
+ Magus 115p
Bane-Chant, Famulus
Direfang Riders 175p
Brand of the Warrior
+ Horse Riders 115p
Bows
+ Chieftain on Direfang 220p
Total: 1495p
Ps. Kallen toiveesta, tänä vuonna fluffit on koottu ensimmäiseen kommenttiin. Ei tartte ettiskellä sieltä täältä pitkin tuhannetta sivua.
