Sotavasara.net

[quote="maddog"]joo, minuakin naurattaa kyllä noi korttien keräilijät. hassua puuhaa!

Mrrrrrrrrrrrrrr!!!!!! Jos saan kysyä mitä ihmeellistä siinä on verrattuna tähän harrastukseen?? Mun kavereitten reaktiot on ollut "No huhhuh, LOL,Hei voittex te lopettaa tosta juttelun" Se on pari kertaa melkein saanu multa turpaan.

Nippe kirjoitti: Se on pari kertaa melkein saanu multa turpaan.

no huhhuh.... oliks se sit 160 cm???

Semmoset 180cm ja painaa mua kolme kiloo enemmän. Isä on ainut henkilö joka saa vittuilla mun harrastuksesta kaikille muille on luvassa jotain hyvää/huonoo.

En todellakaan häpeä harrastustani (miksi harrastaisin jotain mitä häpeän?)

En häpeä harrastustani, vaikka kukaan kavereistani ei hammereita kerääkkään. Ainut "figukumppanini" on pikku veljeni... Kavereille olen järjestänyt totuttautumispelejä ja kampanjoita, mutta ne ei innostu (kaikki ovat parikymppisiä). He eivät hauku harrastustani, mutta eivät näe siinä paljoa järkeäkään. Pelaamaan kyllä joskus tulevat kun pyydän, mutta minun pitää "isäntänä" järjestää pelitila ja armeijat, useammin he kuitenkin haluavat pelata vain ropeja...

Tyttöystäväni taas pitää harrastustani hyvänä asiana, eikä mitenkään lapsellisena (vaikka jotkut hänen kavereistaan katsovatkin pikku-ukkojani hieman ihmeissään )! Hän itse jopa keräsi pienen armeijan , mutta päätti jättää harrastuksen vain mallien maalailuun silloin tällöin...

En häpeä figuilua, enkä juuri mitään muutakaan. Miksi muiden negatiivisten mielipiteiden pitäisi kiinnostaa?

del Rey kirjoitti: Tyttöystäväni taas pitää harrastustani hyvänä asiana, eikä mitenkään lapsellisena

Lue: Et ehdi haikailla muita tyttöjä kun illat tiiraat pikku ukkoja. Jotkut lukee illalla peiton alla tuhmia lehtiä, minä luen figulehtiä ja olen ylpeä siitä!

Argonath kirjoitti:

Lue: Et ehdi haikailla muita tyttöjä kun illat tiiraat pikku ukkoja. [/quote]

Hyvä teoria. Oikea hammeristien iskukikka, "älä pelkää, katson lisäksesi vain elottomia pikku-ukkoja"

miksi häpeäisin? koulussu jotkut nauraa ja ihmettelee ja kyselee että mitäs waarhammmereille kuuluu? suurin osa kuitenkin vain ihmettelee, että miten tästä riittää niin paljon puhumista (tälle foorumille ne nauraa niin että huhhuh)

Meidän koulun yläasteella tosi moni pelaa hammereilla...
Meidän luokalla on jo ainakin 6 henkilöö jotka pelaa...
En häpeä hammereitani olen ylpeä niistä, meidän luokkalainen sanoo että me leikitään jollain "nukeilla" me vastataan vaan että miniatyyreillä niin menee sillä huulet solmuun
Ja on hammerointi järkevänpää puuhaa kun joku Runescapen pelaaminen päivät pitkät (anteeksi vaan runen pelaajat )

Ei, en ole ylpeä figuharrastuksestani. En myöskään häpeä sitä.
Yksinkertaisesti nautin maalaamisesta ja muiden kanssa pelaamisesta, mutta se ei ole minulle mikään ylpeilyn tai häpeämisen aihe.

Kun joku isä tai äiti tulee ostamaan figuja ja kehuu, ettei ymmärrä niistä mitään, eikä välitä, niin mä yleensä vastaan vahingoniloisesti, että pelaan itse joka perjantai. Sen jälkeen kerron, että meidän peliporukka on paria poikkeusta lukuunottamatta yli kolmekymppistä ja meillä on useilla myös omia lapsia.

Kun olin lukioikäinen, kehuin aina kysyttäessä, että pelaan roolipelejä. Tytöt mm. pitivät sitä mieluumminkin eksoottisena ja kiinnostavana kuin outona, kun sen toi yhtään kainostelematta esiin.

Se on omasta egosta kiinni, jos omaa harrastusta täytyy hävetä. Yleisen normin mukaan on normaalia perheenisän käytöstä öristä Suomen lippu naamaan maalattuna lätkämatsissa, mutta musta mun figupelaamiseni on paljon fiksumpaa.

En silti aina pälätä kaikille figuista, mutta se ei johdu häpeämisestä vaan siitä, että asiaan vihkiytymättömälle aihe on kuitenkin muutaman lauseen jälkeen melko kuivaa keskusteltavaa. Ahdistunhan itsekin, jos joku alkaa puhumaan mulle jostain mua täysin kiinnostamattomasta aiheesta, eikä osaa lopettaa.

Munter kirjoitti:
Kun olin lukioikäinen, kehuin aina kysyttäessä, että pelaan roolipelejä. Tytöt mm. pitivät sitä mieluumminkin eksoottisena ja kiinnostavana kuin outona, kun sen toi yhtään kainostelematta esiin.

Se on omasta egosta kiinni, jos omaa harrastusta täytyy hävetä.

Aamen. Toivotaan nyt että se on kaikki ulkonäöstä kiinni. Muussa tapauksessa voitte laittaa minut laatikkoon ja viskata järveen.

-J

Sellanenkin vielä, että kuinkahan monessa harrastuksessa on muka sitten oikeasti järkeä? Ehkä vapaaehtoistyö, mutta jääköhän ainoaksi..
Esim. otetaan edelleen tämä meidän nuorien suosima skeittaus. Ostat laudanpätkän, jossa on vähän hiekkapaperia, metalliset renkaatpidikkeet (trukit), renkaat ja laakerit.. tästä lystistä saat maksaa parhaimmillaan sen 180e. Ja 2 kuukautta yleensä, niin sanoo lauta kräks. Sitten uutta ostamaan ja sinne palaa taas 100 euroa.. Ei kuulosta kovin järkevältä, vai? No ei se mitään.. harrastan tuotakin, aina sillon jos lompakko sallii

Toinen esimerkki nyt omista kokemuksista vaikka capoeira. Heilutaan ja hutkitaan vastustajaa ihmemusiikin tahdissa ja rämpytellään mitä ihmeellisimpiä soittimia ihan erikoisessa rytmissä. Ja samalla pitäis vielä tavallaan tanssia. Joo ei, ei siinä tosiaankaan mitään järkeä ole. Mutta sekin on kivaa.

Figuilu on vaan yks epämääränen harrastus muiden ohella. Kehittäähän tämäkin tiettyjä kykyjä, mutta eiköhän tämä kuitenkin harrastus- eikä opiskelupohjalta toimi.. Ite en häpeä. Yleensä heitän ihan suoraan, että pelaan pikku-ukoilla, jos joku kysyy harrastuksia tai muuten vaan kyselee aiheesta. Turhapa sitä on hävetä. Jos joku pässi ei ole tarpeeksi kypsä hyväksymään toisten harrastuksia, niin sellaset tyypit voi jättää omaan arvoonsa.

No joo. Eihän missään ole järkeä jos rupeaa tarkemmin ajattelemaan. Joten parasta onkin relata ja tehdä sitä mistä nauttii, olipa siinä mieltä tai ei.

Kenties harrastuksilla paetaankin elämän tarkoituksettomuutta...

Ylä-asteella tuli kuittailua harrastuksestani. Lukiossa juuri ketään ei tiedä mitä teen yleensäkään vapaa ajalla. Luuleevat kai et teen läksyjä,HULLUT!

Juuh, asuntolassa kämpän porukka auko päätään mulle, kun maalailin "tinasotilaita", mutta muutamassa viikossa ne on tottunut ajatukseen, että se on harrastus... Kun, tässä ostin static-grassiäkin, niin kuulin ensimmäisen kerran positiivista palautetta...automekaanikko isoveljeni sanoi, että: 'Toi sun uus ruoho-juttu on aika hianon näköstä'...Et, sillee...porukka tottuu niihin nopeesti, jos ne saa kattella vähän aikaa...kyllähän ne tietysti aukoo aina välillä, mutta eihän se mitään uutta ole...eikä se tule loppumaankaan, se on vissi. Noh, onhan se periaatteessa totta, että olen fantasiahörhö...se täytyy vaan hyväksyä...

The Captain kirjoitti:Allekirjoitan Salavan mielipiteen suurelta osin. Ei tämä nyt suunanaton ylpeilyn aihe ole (vaikka osa meikäläisistä tuntuukin pitävän tätä jotenkin "hienona" eliitin harrastuksena, tämä on loppujen lopuksi harrastus muiden joukossa).

Olen kuitenkin kohdannut tyttöjä/nuoria naisia, jotka ovat suhtautuneet harrastukseeni enemmän tai vähemmän negatiivisesti. Muuan virolainen ystävättäreni mutisi jotain "rahan tuhlaamisesta" sun muusta, kunnes eräs hänen kaverinsa muistutti, että neidolla itsellään menee vähintään saman verran rahaa aerobic-harrastukseensa. Jotkut taas ajattelevat, että figuharrastus on merkki siitä, että harrastaja on sotahullu tms., enkä ole onnistunut heitä päinvastaisesta täysin vakuuttamaan.

Aina on ihmisiä, jotka pitävät toisten harrastuksia typeränä rahan- ja ajanhaaskauksena, mutta onhan heillä oikeus mielipiteeseensä. Asiaton avautuminen sitten on toinen juttu - en minäkään erityisemmin arvosta esim. skeittailua tai urheilua, mutten myöskään pilkkaa niiden harrastajia (toisin kuin figuilijoita, leikkimielisesti).

siis toi sotahullu kohta on totta. Omalla luokallani kaikki haukkuvat minua sotahulluksi koska kerään hammereitä, mutta itseasiassa olen aika rauhallinen persoona enkä todellakin vastusta ihan oikeaa sotaa. Sillävälin kuin ne "muut" leikkailee irti Metro-lehdestä irakin sodan kuvia amerikkalaisista sotilaista yms... :?

Olen tavallani ylpeä kun saan figun kovertattua ja maalattua hyvin tai ,kun voitan kaverini sata-nolla ,mutta en mainosta ,että olen figu- pelaaja. Useimmat "kaverini" pilkkaavat minua harrastukseni takia ,mutta olen tavallani ylpeä.

Minä häpeän, tietyissä piireissä. No, olenhan minä naistenmies ja punttiakin teen, mutta silti.

Toisaalta saatan myös olla hyvin ylpeä, koska minä ymmärrän tätä figujen maailmaa ja se kiehtoo minua.