Lähetetty: Ma 07.07.2003 01:34
Tee se snagarilla mieluummin. Itsetunto kokee ihan uusia iloja kun veri valuu maahan ja lähin tukea antava on asvaltti posken alla. 
Mukana Suomen miniatyyripeliskenessä jo vuodesta 2002
https://www.sotavasara.net/keskustelu/
Niin. Et varmaankaan voi väittää, ettei hyvään peliin tarvita taktiikkaa? Harvinaisen tylsä peli, jos kentän molemmilta puolilta kaksi laumaa taapertaa toisia kohti ja puolivälissä aloittavat käsikähmän. siinä ei pelaaminen parane eikä oma ajattelutapa jalostu. Ok, kärjistän mutta silti.SirUlrich kirjoitti:Tjaa...
Mitä enemmän mä tätä keskustelua seuraan sitä enemmän musta alkaa tuntua siltä et joku siellä jossain on unohtanut tän harrastuksen syvimmän olemuksen.
Voittaminen on kivaa. Aina. Siksi kai niitä pelejä halutaan voittaa. Mutta aivan yhtä hauskaa ja jopa hauskempaa on hyvät pelit jossa molemmat pelaajat tekee fiksuja ratkaisuja ja jossa lopputuloksesta huolimatta voidaan sanoa et se oli upea peli. Paras koskaan pelaamani peli päättyi mun häviöön ja vielä massacrella, mutta peli oli kokonaisuutena viihdyttävä ja sen kuluessa pystyi selkeästi näkemään et oma pelaaminen on parantunut ja oma tapa ajatella on jalostunut.
Mun mielestäni tämän harrastuksen ehdoton helmi on mahdollisuus kehittää itseään ja pitää hauskaa muiden pelaajien kanssa. Jokainen peli voitettu tai hävitty on hyvä.
Pahoittelen jos tällaiset ajatukset on loukkaavia tms. mut seisonpa sentään sanojeni takana...
-Uffe
Voisitko selventää tätä sinun vastaustasi? Minä en ainakaan pysty seuraamaan tämän keskustelun kulkua. Miksi sinä aloit tuosta taktiikasta puhumaan? Eihän SirUlrich sanonut siitä mitään. Jos quotaat jonkun tekstiä, luulisi, että sinun viestisi liittyisi jotenkin siihen lainaukseen.Vader kirjoitti:Niin. Et varmaankaan voi väittää, ettei hyvään peliin tarvita taktiikkaa? Harvinaisen tylsä peli, jos kentän molemmilta puolilta kaksi laumaa taapertaa toisia kohti ja puolivälissä aloittavat käsikähmän. siinä ei pelaaminen parane eikä oma ajattelutapa jalostu. Ok, kärjistän mutta silti.SirUlrich kirjoitti:Tjaa...
Mitä enemmän mä tätä keskustelua seuraan sitä enemmän musta alkaa tuntua siltä et joku siellä jossain on unohtanut tän harrastuksen syvimmän olemuksen.
Voittaminen on kivaa. Aina. Siksi kai niitä pelejä halutaan voittaa. Mutta aivan yhtä hauskaa ja jopa hauskempaa on hyvät pelit jossa molemmat pelaajat tekee fiksuja ratkaisuja ja jossa lopputuloksesta huolimatta voidaan sanoa et se oli upea peli. Paras koskaan pelaamani peli päättyi mun häviöön ja vielä massacrella, mutta peli oli kokonaisuutena viihdyttävä ja sen kuluessa pystyi selkeästi näkemään et oma pelaaminen on parantunut ja oma tapa ajatella on jalostunut.
Mun mielestäni tämän harrastuksen ehdoton helmi on mahdollisuus kehittää itseään ja pitää hauskaa muiden pelaajien kanssa. Jokainen peli voitettu tai hävitty on hyvä.
Pahoittelen jos tällaiset ajatukset on loukkaavia tms. mut seisonpa sentään sanojeni takana...
-Uffe
Tottahan voittaminen on hauskaa, vaikkei se pelin itsetarkoitus olekaan. Hauskanpito on se tarkoitus ja se onnistuu muutenkin kuin voittamalla, esimerkiksi kokeilemalla uusia taktiikoita.
No toki. Ketjun aihehan on Sun Tzu ja niin edespäin. Sun Tzu käsittelee aika pitkälti taktiikoita, joita käytetään sodankäynnissä. SirUlrich taas totesi Mitä enemmän mä tätä keskustelua seuraan sitä enemmän musta alkaa tuntua siltä et joku siellä jossain on unohtanut tän harrastuksen syvimmän olemuksen, jonka oletan tarkoittavan tämän foorumin keskustelijoita. Mitä ajoin takaa, on se, että pelistä tuskin saa kovin hauskaa ja palkitsevaa tapahtumaa, jos taktiikoita ei kehitetä.Amazing Slug kirjoitti:Voisitko selventää tätä sinun vastaustasi? Minä en ainakaan pysty seuraamaan tämän keskustelun kulkua. Miksi sinä aloit tuosta taktiikasta puhumaan? Eihän SirUlrich sanonut siitä mitään. Jos quotaat jonkun tekstiä, luulisi, että sinun viestisi liittyisi jotenkin siihen lainaukseen.Vader kirjoitti:Niin. Et varmaankaan voi väittää, ettei hyvään peliin tarvita taktiikkaa? Harvinaisen tylsä peli, jos kentän molemmilta puolilta kaksi laumaa taapertaa toisia kohti ja puolivälissä aloittavat käsikähmän. siinä ei pelaaminen parane eikä oma ajattelutapa jalostu. Ok, kärjistän mutta silti.
Tottahan voittaminen on hauskaa, vaikkei se pelin itsetarkoitus olekaan. Hauskanpito on se tarkoitus ja se onnistuu muutenkin kuin voittamalla, esimerkiksi kokeilemalla uusia taktiikoita.
Ok. Tämä selvensi. Tein ehkä hätiköityjä päätöksiä tuosta ensimmäisestä viestistäsi.Vader kirjoitti: No toki. Ketjun aihehan on Sun Tzu ja niin edespäin. Sun Tzu käsittelee aika pitkälti taktiikoita, joita käytetään sodankäynnissä. SirUlrich taas totesi Mitä enemmän mä tätä keskustelua seuraan sitä enemmän musta alkaa tuntua siltä et joku siellä jossain on unohtanut tän harrastuksen syvimmän olemuksen, jonka oletan tarkoittavan tämän foorumin keskustelijoita. Mitä ajoin takaa, on se, että pelistä tuskin saa kovin hauskaa ja palkitsevaa tapahtumaa, jos taktiikoita ei kehitetä.
SirUlrich totesi kutakuinkin näin Mutta aivan yhtä hauskaa ja jopa hauskempaa on hyvät pelit jossa molemmat pelaajat tekee fiksuja ratkaisuja ja jossa lopputuloksesta huolimatta voidaan sanoa et se oli upea peli. Fiksut ratkaisut rinnastaisin tässä käytettyihin taktiikoihin, eli jos ei ole taktiikoita/fiksuja ratkaisuja ei saada hyvää peliä. Ja taktiikat on juuri se seikka, mitä Sun Tzun opeista voidaan etsiä.
Eittämättä ensimmäinen vastaukseni ei ollut maailman selkeämpiä, mutta toivottavasti tämä hieman helpottaa.
Jos en väärin muista, niin näihän se oli: ns. neukut tahtoivat pois kommunistin ikeen alta, mutta saksalaiset eivät osanneet hyödyntää tätä koska ajattelivat että, neuvosto "rodut" olivat orjarotua...Adanedhel kirjoitti:Eli Hitler ajatteli että nuekut (en ole raisti) juokiosivat Saksalaisia kohden lippu hulmuten ja veisaisivat ylistys lauluja saksalle ja lahjoittaisivat omat veljensä armeijasta natseille....
Mitä tästä opimme? Osaa sekä oma että vastustajan armeijakirja ulkoa.Rishadan kirjoitti:sekä ehkä nämäkin jollain tapaa...
T
herefore I say:
One who knows the enemy and knows himself will not be in danger in a hundred battles.
One who does not know the enemy but knows himself will sometimes win, sometimes lose.
One who does not know the enemy and does not know himself will be in danger in every battle.
kuullostaa järkevältä :?Rishadan kirjoitti:These are the principles of planning attacks.
Generally in warfare:
If ten times the enemy's strength, surround them;
if five times, attack them;
if double, divide them;
if equal, be able to fight them;
if fewer, be able to evade them;
if weaker, be able to avoid them.
noi ainakin toimii WH:ssa