Sotavasara.net

tähän aiheeseen ei voi sanoa muuta kuin että tärkeintä ei ole voitto vaan MASSACRE!

Tärkeintä on pitää hauskaa. Eikö se ole pääasia harrastuksissa yleensä? Se, mitä itse kukin hauskana pitää, on sitten jokaisen oma asia, kuten on tullut ilmi.
Minua harmittaa, jos vastustaja lähtee nyyhkyttäen kotiin hävittyään pelin tai menetettyään jonkun yliylisankarin, samoin kuin se, jos itse lähden itkien paikalta. Lopputuloksesta riippumatta on kivaa, jos peliä voi sanoa jälkeen päin hyväksi, jännittäväksi ja kiinnostavaksi, oli se sitten pelattu maksimoiduilla listoilla tai hupiarmeijoilla.
Tärkeinpänä pidän sitä, että pelaajien kiinnostuksen kohteet ja odotukset pelistä ovat samankaltaisia, etteivät he pelaa eri tavoitteista. Jos minä haluan viettää hauskoja ja jännittäviä hetkiä juuri kasaamallani sadan viidenkymmenen keihäsmiehen listallani, ja vastustaja munskaa hullun kiilto silmissä kaikki kahdessa vuorossa, niin korkeintaan toisella meistä on hauskaa ja sitä en pidä tarkoituksenmukaisena.

Kyllä se on pelaamisesta nauttiminen. Itse pelaan pelaamisen itsensä takia (sekä siksi että pääsen käyttämään maalaamiani figuja (jolloin voin väittää itselleni että figujen maalaus on oikeasti järkevää)).

Hyvä häviö melkein tuntuu paremmalta kuin munskattu voitto. Tasaisen ja tiukan matsin jälkeen sillä kumpi voitti ei ole enää väliä jos itse pelaaminen oli hauskaa.

peliin kannattaa sennoitua tappiomielellä (minun mielipide), koska jos yllättäin taphtuukin jotain erittäin hyvää, niin silloin saa olla ERITTÄIN tyytyväinen itseensä.

Ja kokemusta häviöitä kyllä löytyy minultakin...

Heh, lienee Loopella jotain sanomista tuohon häviämiseen... Pelien mielenkiinto säilyy massacrejen erilaisuudella. Tosin viimepelissä tuli draw... Ote alkaa lipsua.

Njoo, voitto ei ole tärkeää. Tai no ehkä vähän.

Mielestäni pelien tarkoitus on luoda iloa ja onnea. Joku saa sitä siitä, kun massacroi kaverinsa ja toinen siitä, että näkee hyvin maalatut armeijat ottamassa toisistaan mittaa taidokkaasti rakennetulla taistelukentällä. Ja blaablaablöö.

What is best in game?
-Arcane magic in my fists, the power of fire, the chillness of frost!
WRONG!
Nesquik, what is best in game?
-crush your enemies, see them driven before you and hear the lamentation of their women!

Tykkään pelata, joten pysyn rauhallisena. Olen näyryyttänyt niin monta kertaa ja hävinnyt ettei nykyään tympäse yhtään.

Tärkeintä ei ole tientenkään voitto, vaan mahdollisimman iso kasa kalloja. Tämän vuoksi onkin hyvä pitää kirvestä figusalkussa mukana, jotta voit pätkäistä vastapelaajan kallon irti hänen ruumiistaan, jos tuo ryönä menee vahingossa voittamaan, mikä tietenkin on täysin mahdotonta...

Heh... Ite en ole vielä pelannu yhtään peliä mutta olisi yksi peli kylläkin jo sovittu (Minun Delffit vs Kaverin kääpät joilla on enmmän voittoja kuin tappioita... )
Katotaan mitä siitäkin tulee mutta sehän on oikeastaan vain harjoituspeli jotta saisi tuntumaa... Olisi se kyllä aivan mahtavaa jos voittaisin sen pelin... *Huokaisee ja tuijottaa unelmoiden kattoa... kas rasvaläikkä...*
En kuitenkaan rupea pelaamaan "pakko voittaa!!!" meiningillä vaan tavoittelen miellyttävää pelikokemusta. Tosin jos jollain ihmeen keinolla saisin Massacren niin olisin ekstaasissa...

Tärkeintä ei ole voitto vaan hyvä muonitus. Olen huomannut, että nälkäisenä peli menee aivan pieleen. Kaverin luona pelatessamme elämme aina ruisleivillä. Hyvin maistuu.

Tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan ärsyttäminen!

Tärkeintä ei ole voitto,vaan reilu voitto,jolloin kaverikin voi olla iloinen omasta suorituksestaan.Minua esimerkiks harmitti kovasti kaverini puolesta yhessä mazissa,kun tapoin sen kessun ekalla vuorolla ja koko peli meni kaverin osalta huonosti.

Toisaalta on niitäkin pelaajia joiden massacroiminen on hauskaa koska pelaaja on itsekkin kauhea tsiitteri,joka itkee joka asiasta.

Voitto on kiva asia, mutta ei se häviökään niin paljoa kirpase jos vaan pelatessa on ollu mukavaa. Eikös se pelaaminen ja hauskanpito oo pääasia kuitenki. Ja alussahan niitä tappioita tulee reilusti. Mutta mullon semmoonen periaate, että taistellaan loppuun asti hampaat irvessä. Ja liskothan ei kovin kesken periksi anna.

Kavereita vastaan on aina mukava pelata vaikka häviääkin, mutta jos se toistuu liian usein niin sitten voi ottaa jo päähän. On se voittokin kiva asia, mutta jos sitä saa liian usein niin peli tuntuu tylsältä joten sitten soitetaan jollekkin paremmalle pelaajalle ja kerjätään verta nenästä.

Peli jossa kummallakaan ei toimi mikään on silti kaikista hauskinta viihdettä, esim. empirellä tulee misfirejä ja jotain muuta tämmöistä kun örkit tappelee keskenään ja posautellaan shamujen päitä.

ARGH kirjoitti:Tärkeintä ei ole voitto vaan hyvä muonitus. Olen huomannut, että nälkäisenä peli menee aivan pieleen. Kaverin luona pelatessamme elämme aina ruisleivillä. Hyvin maistuu.

Totta. Seuraavaan turnaukseen, johon ogreilla menen, pitää varata ainaskin 10 pakettia raakaa jauhelihaa, joita sitten voi syödä samalla kun pelaa... ...ja samalla tuoda sitä pollaloookista sodankäyntiä mukaan...

Morhgoz kirjoitti:

ARGH kirjoitti:Tärkeintä ei ole voitto vaan hyvä muonitus. Olen huomannut, että nälkäisenä peli menee aivan pieleen. Kaverin luona pelatessamme elämme aina ruisleivillä. Hyvin maistuu.

Totta. Seuraavaan turnaukseen, johon ogreilla menen, pitää varata ainaskin 10 pakettia raakaa jauhelihaa, joita sitten voi syödä samalla kun pelaa... ...ja samalla tuoda sitä pollaloookista sodankäyntiä mukaan...

Pollalook on kyllä äijän ehdoton vahvuus.

No joo todellisuudessahan se reilu peli ja hauskanpito on tärkeintä... Ja se että molemmilla on tasapuoliset listat, silloin on mukava pelata. Ja kyllähän se peliseurakin aika paljon merkitsee, ei ole kovin kiva pelata joittenkin egottavien urpojen kanssa, mutta mukavien henkilöiden kanssa, jotka eivät juustoile kaveripeleissä, eivätkä ota peliä tosissaan niin heidän kanssaan on mukava pelata.

Tärkeintä on kyllä ehdottomasti pelin ohella lentävä karmaiseva p*ska jota läpäksikin kutsutaan . No ei vaineskaan. Tärkeintä on hyvä fiilis ja pirun tiukka vääntö, jolloin lopputulos ei harmita vaikka turpiin tulisikin. Samalla linjalla pelattiin kavereiden kanssa ekoissa peleissä, ja pikkupenskojen harrastuksesta tuli sittenkin vanhemmille yli yhdeksän vuotta kestänyt riesa .

Ei tympi yhtään. Olen voittanut ja hävinnyt lukuisia kertoa ja hauskaa on porukalla ollut Hupia tämä vaan on ei haittaa vaikka häviänkin