jullevi kirjoitti:
Vitosedikan magiassa oli se hyvä puoli, että siinä ei syntynyt "18 power vs. 3 dispel"-tilanteita, vaan käytössä oleva voima jaettiin aina tasapuolisesti. Olikohan 2d6 korttia pelaajien kesken jaettavaksi, parittoman lukumäärän ollessa kyseessä ylimääräinen kortti vuorossa olevalle pelaajalle.
Korttien määrässä standardi oli tuo 2d6 kyllä, mutta muitakin systeemeitä oli. Itse tykkäsin 5th edikan magic-systeemistä enemmän, vaikkakin loitsut olivat paikoin turhan voimakkaita ja vanhan (4th ed. siis) undead-armeijan magia pyöritys oli vähän turhankin kovaa kamaa.
Selitän nyt tässä 5th. ed. magic systeemin, jos sieltä voisitte ammentaa joitain ideoita...
Loitsut:
Loitsuja oli loreissa 10/lore (poikkeuksena skavenit, joilla 13, lisäksi college-magicia ei tunnettu vaan oli "battle magic" jossa oli reippaasit kortteja... oisko reilu 20). Yhtään loitsua ei voinut olla armeijassa kuin kerran, eli esim. Vanhel's dancea ei VC:llä voinut olla kuin 1. Loitsut arvottiin niin, että ensin otti maagi korkeimalla magic-levelillä, sitten toiseksi korkein jne. Undeadit saivat tosin valita loitsunsa ja High elvesit ottivat magiclevel+1 kortin ja saivat päättää minkä viskasivat takaisin pakkaan. Loitsut oli luokiteltu power-leveleittäin 1-3.
Winds of Magic kortit:
Pakka sisälsi 22 power korttia, 8 dispelliä, sekä erikoiskortit: Total power, drain magic, rebound, destroy spell, escape ja mental duel.
Magic-phasen alussa heitettiin normaalisti winds of magicit 2d6:lla, jotka jaettiin tasan ja parittoman sattuessa kenen vuoro oli sai ylimääräisen. Vain vuorossa ollut sai taikoa.
Taikoessa esitettiin loitsu, kohde ja laitettiin tarvitava määrä power kortteja pöytään. Tämän jälkeen toinen sai päättää, koittaako dispellata eli ei, dispellaus luonollisesti vaati dispell kortin. Lähtöarvoisesti dispellaus onnistui 4+, johon sai +-1 jos dispellaaja oli korkeamman/matalamman levelin kuin loitsija (poikkeus: high magicin katsottiin olevan aina korkeammalla levelillä). Tuon päälle sitten dispellaaja sai boostata power korteilla, jotka lisäsivät +1 heittoon, kun dispellaaja oli julistanut boostauksensa sai vielä loitsija viskata lisää poweria omaksi boostikseen.
Vanhassa systeemissä ei loitsun viskoja siis heittänyt onnistumista, vaan vain dispellaaja heitti onnistuuko dispell. Siinä suhteessa oli vähemmän onni riippuvaista. Erikoiskorteissa Mental Duel toimi kuin dispell, paitsi että lisäksi maagit ottivat henkisesti yhteen ja hävinnyt kärsi yhden woundin. Drain magic puolestan lopetti koko magic phasen, reboundilla taas saattoi onnistua viskaamaan oman loitsun ja destroyllä tuhoamaan vastustajan loitsun. Escapella taas sai palauttaa juuri kuolleen maagin kentälle, escapen tosin piti olla jo varastossa sillä hetkellä. Total Poweria taas ei voinut dispellata jne.
Maageista:
Vanhassa edikassa ei ollut characterit määrällisesti rajattuja, vaan charactereissa sai olla max. 50% armeijan pisteistä. Täten usea pikkumaagi ei syönyt välttämättä sen enempää tilaa mättöheroilta kuin 1 kovempi, mikä oli minusta ihan fiksua.
Maageista jokainen sai laittaa magic-phasen lopussa 1:en oman käyttämättä jääneen kortin varastoon. Lisäksi maageilla sai olla max. 1 dispellscroll/naama.
Eli summa summarum:
- powerit eivät olleet kiinni maagien määrästä suoranaisesti, mutta mitä enempi maageja sen enemmän saattoi varastoida.
- Loitsuja oli loreissa huomattavasti enemmän, eikä niitä saanut swapata. Teki enemmän arpapeliä loitsujen suhteen.
- Samaa loitsua vain 1/armeija => enemmän vaihtelua armeijoiden loitsuvalikoimiin..
- Vain 1 dispell-scroll/naama (tosin magic esineet oli rajattu määrään, ei pisteisiin. Alimman levelin wisu sai vain 1:en esineen, joten tuo oli looginen valinta).
Eli seuraus oli se, että jo parilla maagilla saattoi saada loitsua läpi ja toisaalta heavy-magic armeijat eivät olleet aivan yhtä yleisiä kuin nykyisin (koska vain undeadeista oikeastaan sellaisen sai) => ei tarvetta niin kovalle magic-puolustukselle.