Sotavasara.net

MYYRÄ kirjoitti:eihän tossa muuten mitään pahaa oo että vaihtaa armeijaa ku sukkia
(tai nopeammin) mutta kun sillon useimmin tulee vastaan sellasia armeijoita joista on kaksi ukkelia maalattu 2 värillä, ja loput undercoatattu JOS KÄY TUURI, yleensä edes liimaa ei olla ehditty käyttämään... tunnen pari henkilöä jotka harrastavat tätä.. se voi kyllä ärsyttää, itse pelaan ainakin 80%sti nähdäkseni muitten hianoja figuja enkä voittaakseni kilolla alustoja jotka on "counted as" mariineiksi....

Mitäs pahaa on pelata maalaamattomilla figuilla. Katsos kun jotkut saattavat haluta katsoa sitä armeijaa vielä muutamankin vuoden päästä ja olla ylpeä figujen hyvästä maalauksesta.

Itse ainakin pelaan maalaamattomilla figuilla siihen asti kunnes saan armeijan maalattua. En kyllä muista koskaan käyttäneeni liimaamattomia figuja tai pelkkiä alustoja.
Tokihan se on mukavampi pelata kokonaan maalatulla armeijalla, mutta minun maalaustahtini on sellaista kaksi figua päivässä luokkaa...

Mutta sitten itse aiheeseen. Kyllä ymmärrän ihmisiä jotka harrastusta aloitellessaan armeijaa vaihtelevat. Ei se nyt mukavaa olisi jos olet ostanut 2000 pistettä jotain armeijaa ja sillä pelaminen ei tunnukaan kiinnostavalta niin siinä on sitten hyvä lähteä uutta ostelemaan.

Meikäläiselläkin on yks kaveri joka vaihtaa koko ajan kiinnostustaan. Jos aletaan puhuun hammereista niin keskustelut alkavat yleensä näin: "Tietsä, mää aattelin alottaa pelaan..." tai: "Tiekkö mikkä on vähä helmiä: *******. Ne kun on niin siistei/hyvii/tms.".

Sitten mä yleensä toppuuttelen sitä näin: "Hei äijä mieti ny vähä kannattaako sun alottaa niil tai harkitte ainakin kahdesti..." tai: "Mistä sä luulet pierasevas rahat niihin?"

Alunperin mun kamulla oli kääpiöitä mut se myi ne pois ja vaihto empireen. Kunnolla se sitten posauttikin: alotusboxi, battalion ja viel yks paketti knisui päälle. Tosin suurimman osan se sai joululahjaksi.

Sen jälkeen sen mielenkiinnon kohteina on ollut liskot, dogs of warit, dark elffit sm. Sitten se meinas alkaa kerätä 40k:ta ja on meinannu ostaa ainakin kolme erilaista blood bowl- joukkuetta. Kyllä se ainakin toistaseksi pysynyt niissä empiren äijissä. Saa nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

No jos käytetty armeija alkaa todella syystä tai toisesta hatuttaa, niin kyllä se on parempi ottaa ja mennä kokeilemaan jotakin toista armeijaa. Sillä muutenhan sitä päätyisi lopettamaan harrasteen heti. Mutta yleensä, luulen että ne jotka eivät jaksa pelata ensimmäisellä armeijallaan pitkään kyllästymättä, tuskin pysyvät toisen armeijankaan leivissä kauaa. Heille koko peli on vain väärä peli. Omaa kokemusta on!

Niinpä. Jos kahden pelin jälkeen toteaa, että häviää kaikki pelinsä, ei kärsivällisyys riitä opettelemaan. Minä hävisin monta vuotta putkeen, ennen kuin opin voittamaan. Harvat ovat mestareita armeijansa ensimmäisissä taisteluissa.
Yksi ns. kaverini kyllästyy jokaiuseen armeijaansa parissa kuukaudessa, joskus ennen kuin on pelannut ensimmäistäkään peliään. Sitten se myy ne pois (joskus minun kauttani) ja ostaa jotain muuta... Sillä on ollut varmaan 2/3 40K:n armeijoista ja kolme tai neljä FB-armeijaa, eikä se ole mihinkään tyytyväinen (koska se massacroidaan pari kertaa, ja sitten se toteaa armeijan olevan huono...)

Minä mukavasti aloitin suurhaltioillani pitkällä parin kolmen pelin voittoputkella vaikka ihan muuta odotinkin. Jos taas tappio saa armeijan tuntumaan huonolta, on vika lähinnä pelaajassa ja tämän asenteessa. Warhammerissa peliä ei kuitenkaan voiteta armeijalla. Eikä tarkoitus ole pelata voitosta. Hyvän pelin jälkeen häviökin maistuu voitolta.
Tai ainakin hauskaa oli.

Mutta meidän onnemmehan on, että löytyy tälläisiä hetken harrastajia, jotka sitten myyvät figunsa meille halvalla. Se inflaatio iskee tylysti figuihin, jotka vain koskettavatkin pahvi pakkauksen ulkopuolista ilmaa...

Raadollista? Kenties, mutta pelkästään positiivista.

Ongelmia muodostaa myös se, että yksinkertaisesti tahtoo oikeasti pelata ja kerätä jokaista armeijaa, kun kaikki miellyttävät jollakin tavalla. Minulla ainakin on juuri tämä ongelma. Eikä sen codexna/armybookin selaileminen kaupassa anna vielä juuri mitään todellista kuvaa siitä, millaista armeijalla on pelata. Sitten on vielä se, että esim. minä en kauhiasti pidä eldareiden yksiköistä peliteknisesti, olisin enemmän mariini/IG-mies, mutta fluffillisesti ja ulkonäöllisesti ne ovat vain niin mielettömän hienoja etten voi olla keräämättä kyseistä armeijaa.

Jos tällaisista syistä vaihtelee armeijaansa, en siitä menisi ketään syyttelemään, mutta tuo peliteho on kyllä sitten sellainen perustelu, että mokomien pitäisi koko peliä edes pelata. Eikä proxyttamisestakaan pitäisi nipottaa henkilölle, joka tahtoo vain kokeilla mistä pitää. Kaikilla ei kuitenkaan ole isin ja äiteen pohjatonta lompakkoa tai ansiotuloja käytössään, vaan jotkut joutuvat oikeasti nipistämään kaikki harrastuksiin menevät rahat jostain muualta, kuten ruoasta ja vaatteista.

Toinen mukava juttu on, että juuri kun olin tykästynyt kaaokseen 40k:ssa ja sitten käytännön syistä jouduin pitämään noin vuoden tauon ja sitten vaihtuikin edition ja onneksi vain pari figua ostaneena otti päähän niin paljon, että vaihdoin armeijaa.

Hmm, enpä ole tähän aiheeseen aiemmin jaksanut/viitsinyt kirjoittaakaan. Itse vaihdan kyllä armeijaa parhaillaan pari kertaa päivässä, kun kunnon pelitilaisuus tulee.

Ooops, olikos se kuitenkin niin ettei tuolla otsikolla tarkoitettukaan meitä puolenkymmenen armeijan omistajia .

Kerätköön vaan aivan niin montaa eri armeijaa kuin haluaa, mutta olen itse joutunut pelaamaan pelejä, joissa vastapuolella on yhteensä yksi (minun maalaama) yksikkö ja blasmagunner ilman blasmagunia chaos raptor ilman siipiä, perusdreghnaut jolla on armori 14, seuraava ottelu niin 11. Kun on maalannut kuukausia niin sapettaa niin penteleesti...

Niin no vaikka sitä vaihtaisikin armeijoita koko ajan niin ei se nyt niin paha asia ole. Mutta kun ei niitä kukaan kuitenkaan maalaa kun tietää vaihtavansa ne kohta pois...