Mikä harrastuksessa on hauskinta ?

[Huru-ukko]

Kaikenlainen sosiaalinen hälppä on kivaa, mutta myös pelaaminen, maalaaminen ja muu oheispuuhailu. Paljon riippuu pelistäkin. Toisia pelejä pelaan mielummin kuin toisia. Haittana taasen se, että yleensä pelikaverit pelaavat mieluiten niitä pelejä, mitkä ei omasta mielestä ole siinä suosikkipäässä. No vielä yksi juttu. Klassikoilla elvistely. Mitä kummallisempi ja harvinaisempi ukkeli sieltä 80-luvun hämäristä, niin sen parempi ja juuri sillä pelaan mieluiten :) Tai sitten mahdollisimman jännällä yksiköllä, vaikka tulisikin tappio. Eikä ne huonoina pidetyt ole aina täysin huonoja. Niissäkin voi löytyä joku idea. En pelaisi 40k:ta, jos ei olisi mahdollista elvistellä muinaisilla figuilla.

[mv40k2]

Tuntuu vaihtelevan puolivuosittain. Joskus pelaaminen on ykkönen. Sitten tulee kausia että mielessä on vain figujen kerääminen ja maalailu, eikä jaksa muuta. Ja toisinaan kausia jolloin iskee tuska konvertoida figuja (jopa jo valmiista armeijoista) ja väsätä kotona tai mökillä maastonkappaleita. Ja satunnaisesti se sosiaalisen harrastamisen tuska eli tapahtumissa kiertely ja vanhojen peli- tai maalauskaverien tapaaminen (lue: kaljoittelu). Ja yleensä kerran vuodessa iskee parin kuukauden kiireellinen kausi tai turhautuminen, jolloin ei ole joko mahdollista harrastaa tai kyllästyttää koko 40K ja rupeaa katselemaan ympärilleen tutkien GW:n sivupelejä tai ihan muita vaintoehtopelejä tai vaan syventyy tutkiskelemaan 40K fluffia (viimeksi otin Dark Heresyn opuksista perspektiiviä inkvisittorien elämään).

Mutta jos pitää vastata yhdellä sanalla niin *pelaaminen*. Kyllä koko homma siihen lopulta kulminoituu. Maastonpaloja ja figuja en jaksaisi väkertää ihan vaan kaapissa homehtumaan. Samoin figuja kerätä jos niitä ei saisi joskus ulkoiluttaa täydessä maalissa pelikentällä. Ja kun miettiin, niin ainakin itselläni sosiaalisen puolen parhaat hetket liittyvät myös pääsääntöisesti pelihetkiin: ohessa tapahtuvat keskustelut, hetket jolloin vitsit on vähissä (tiukat pelit on parhaita :), hervottomat naurunremakat (ne hetket kun noppajumala tuottaa erikoisen tapahtuman tai kääntää homman ylösalaisin), jne. Ehkä fluffittelu voisi mennä yksinään (olen alusta asti tuntenut lämpöä 40k maailmaa kohtaan), mutta jotenkin senkin haluaa kokemuksen ja armeijoiden kasvaessa sitoa figujen ja armeijoiden kautta pelikentälle, vaikka vaan nimettyjen characterien kautta, mutta mielummin huomioimalla se jo armeijan keräämisestä, kasaamisesta ja maalaamisesta lähtien.

Eli pelaamisen ympärillä se itselläni lopulta pyörii. Jos se loppuisi, niin harrastus voisi kuihtua paljon. Ja aiheeseen liittyen hartain toive on että GW uusisi joskus pelisysteemiään kunnolla ja saisi joskus aikaiseksi sellaisen 40k edikan että me wanhat parrat dropattais vanhat edikat pois ja päästäis pelailee enemmän. Pääsis harrastus taas uusiin sfääreihin...

-mv40k2

[Sampuz]

Vaikken kauaa olekkaan vielä harrastanut niin silti olen huomannut että ehdottomasti hauskinta on uusien figujen tekeminen eli konvertaamiseksiko sitä kustutaan... no kuitenkin se on ylivoimaisesti kivointa ja sitten tulee maalaus, eihä sekään toki aluksi niin kivaa ollut kun oli niin surkea maalari, mutta vähitellen olen oppinut maalaamaan. Itse en niin paljon pelaamisesta tykkää kun ei ole oikein maastoa eikä kunnon peli alustaa ja peliporukka on välillä vähän rasittava kun pelit otetaa aina niin tosissaan, mutta kyllä niitä mukaviakin pelejä on pelattu.
Parasta siis on konvertaaminen sitten maalaaminen ja pelailu.

[Rasvakattila]

hauskaa han täs tekee kun saa itepäättää (lähes) kaiken.
joukkojen värin
taktiikan
armeijan
voi koota joukot ja luoda omanlaisia
armeija luomisen
ja saahan täs kavereitakin ja kokemuksia kun tos turnaukseskin kävin ekaa kertaa.

[sippa]

Hauskin hetki on se kun tyytyväisenä hymäillen katselet armeijalistaasi ennen peliä ja mietit kuinka mahtava se on kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tätä tasapainottaa itse peli jossa armeijasi lyödää täysin tuusannuuskaksi.

Muita mukavuuksia on samankaltaisten ihmisten tapaaminen, taistelut jotka ovat erittäin tiukkaa vääntöä tai sisältävät mitä käsittämättömimpiä tapahtumia sekä mielihyvä figujen valmiiksi saamisesta.

[iGrot]

Parasta ehdottomasti ovat eeppisen tiukat (mutta rennot) avaruuden taistelut hyvässä seurassa, kun pelatessa on hauskaa ja nauru raikaa on harrastus parhaillaan.

Tämä.

Ja sitten se kun hyvän pelin jälkeen jutellaan siitä että miten peli meni, mikä meni pieleen ja mitä pitää parantaa tms. (Ok, yleensä keskustelu ajautuu johihinkin ihan muihin aiheisiin)

Myös se kun saa jonkun hyvän konverttaus/maalausidean ja toteuttaa sen onnistuneesti.

[Vile]

pyöritellä kaiken maailman säkkejä miten sattuu

[AguaToss]

Minusta tässä on hauskinta, (kuten monella muullakin täällä näköjään) itse pelaaminen, varsinkin tiukat (esim. kerran olin aivan muutaman nidin päässä voittamasta 40k peliä, mutta niin oli vastustajanikin muutaman örkin päässä voittamasta.) Myös pidän pelata pelejä, joissa meininki on rento ja mukavaa. kun joskus selvän ylivoimaisen häviön takia tulen aivan pelanneeksi pelin jälkeen, varsinkin yksi syy siihen on kun tyrkyjen voitto putki kasvaa ja kasvaa (huonon arpa onnen takia kai..).

[thamus]

MITÄ onko tämä teistä muka hauskaa, Kun minä olin nuori niin hauskaa oli kun tyttöjä ajettiin takaa heinä latoon....

Siis.. öh..nii.

Ei tosiissaan minä olen tätä harrastanut.
Ei yhtään haukaa ole ollut, naana näkkärillä noppaa heitetään.
Ihan miehisesti heitetään, ei millään homolla tavalla.

[jullevi]

Minulle parasta tässä harrastuksessa on figut. Haluan pyöriä niissä kuin delfiini, kaivautua niihin kuin myyrä, heitellä niitä ilmaan ja antaa niiden ropista sateena ylleni. Nykyään poimin mielummin vanhaa Premiumia kuin tuoretta gummia, vaikka myönnettäköön että kehitys guttaperkka-sektorillakin on ollut huikeaa viime vuosina.

Maalaaminen on toisinaan ihan hauskaa, mutta useimmiten ahdistavaa kun tuntuu että ei tule valmista millään.

Pelaaminen oli joskus hauskaa, mutta nykyään täytän pelihalut mielummin hyvillä lautapeleillä. Jossain vaiheessa vain tajusi, että figuilla pelaaminen vaatii aivan liikaa säätöä ollakseen vaivan arvoista. On paljon helpompaa roudata lautapeli tai pari ja viettää laatuaikaa useammalla hengellä, varsinkaan kun täälläpäin ei ole ollut kanssapelaajista pulaa.

[Runt]

Hauskuudesta en niin tiedä mutta kiinnostavuudesta kylläkin. Strategia pelien ystävänä sekä käsitöitä arvostava/harrastava harrastus on mitä mainioin. Miinuksia kuitenkin harrastuksesta löytyy lukematon määrä:
-Rahan meno
-Älytön suomennus urakka
-Tietojen hankkiminen kestää vuosia
-Taitojen opettelu kestää vuosia

Toki osan näistä epäkohdista voisi korvata suurella peli porukalla jolloin esim sääntöjen suomentaminen olisi huomattavasti pienempi urakka jolloin jokainen voisi suomentaa pienen slaissin sääntökirjasesta (sotusta kun ei sääntöjä ainakaan tule koskaan kokonaisena saamaan suomeksi). Samoin tietojen ja taitojen kanssa, tosin harvempi sitä toisen armeijaa lähtee maalaamaan kun puhutaan ~250 modelin armeijoista. Saatika sitten rakentelemaan kaverilleen pelipöytää maastoineen päivineen. Edellä mainittujen osalta tarkoitan myös sitä että taso/laatu on myös korkeaa, eikä vain silmät ummessa ja peukalo keskellä kämmentä tehtyä.

Onneksi sentään on foorumi joka ruokkii tiedon ja taidon puutteisia kohtuu hyvin, mitään ei kuitenkaan saa ilmaiseksi ja välillä ei edes vaikka maksaisi.

[Half-breed]

Minulle parasta tässä harrastuksessa on figut. Haluan pyöriä niissä kuin delfiini, kaivautua niihin kuin myyrä, heitellä niitä ilmaan ja antaa niiden ropista sateena ylleni. Nykyään poimin mielummin vanhaa Premiumia kuin tuoretta gummia, vaikka myönnettäköön että kehitys guttaperkka-sektorillakin on ollut huikeaa viime vuosina.

Jos metallifigut ovat ainoita oikeita, niin eikö niiden heittely ilmaan niin että ne ropisevat päälle ole vähän vaarallista?

[Huru-ukko]

Eihän se Roopeakaan pieni kolikkosade haittaa :)

[Chromeoo]

pyöritellä kaiken maailman säkkejä miten sattuu

sama

[jupu_pupu_mies]

pyöritellä kaiken maailman säkkejä miten sattuu

Mä meen kyllä mieluummin pyörimään leikkipaikalle karuselliin ku pelaan sua vastaan.

[thamus]

Yhdyn kyllä tuohon yhteen kommenttii että parasta tässä on kun ilmestyy jotain uutta, kuten tuo goblineiden uusi Arachnarok (Giant Spider), tekis ihan mieli ostaa ja tehä siitä slaanesh armeijaan jotain kivaa.

[Morze]

Nääh, parasta omistupuolessa on "uudet" figut. Kivijalkakaupassa ostoshetki on vain hetken huumaa, mutta postitilauksen vartominen on kuin Joulupukkia odottaisi. Ja jouluhan se sitten on, kun saa pakettia avata.

[Painkiller]

Minusta tässä harrastuksessa hauskinta on figujen hankkiminen, kasaaminen, maalaminen ja pelaaminen, vaikka tuleekin enimmäkseen maalattua. Sitten kun on saanut figun valmiiksi, niin sitä katsella tyytyväisenä. Välillä on mukavaa suunnitella armeijalistaa, että mitä hommais ja minkälaisella joukolla pelaisi.

[potatomoto]

Hypistely.

[raastin]

Hypistely.