Jooh, kai mää voin vähän irtaantua tuolta maalauspöydältäni, että saan kerrottua teille iltasadun. Kuitenkin haluatte sellaisen vaikka kuinka isoja lapsia olisittekin. Mää yritän keskittyä olennaiseen vaikka kuinka huvittaisi jatkaa Kings of Warin Forces of Naturen maalaamista. Venatkaa hetki kuitenkin, että siirryn tohon sohvalle kirjoittamaan, että en ole kosketusetäisyydellä noihin pensseleihin. Testasin huvin vuoksi, 40cm varmaankin vielä pitäisi raajan kasvaa, että tästä yltäisi. Koska minulla ei ole askelmittaria vielä hankittuna toisin kuin kaikilla muilla lähipiireillä, en näe tarpeelliseksi sittenkään siirtyä sohvalle. Hukkaan vaan menisi nekin askeleet. Biisin kuitenkin vaihdan ennen kuin aloitan.
Niih, viimeinen kiekka. Hip hurraa ja maailman rauhaa kaikille vain. Olenko se minä vai onko muillakin jo kurkku ihan täynnä tätä 40k:ta? Mie ainakin olen hikoillut jo pitemmän aikaa kun ei se vaan mitenkään lopu. Velipoju tulee aina silloin tällöin vierailuille ja kyssyy peliseuraa niihin muihin miljooniin ja mahtaviin peleihin ja aina sitten kun täällä löytää aikaa pelille, sen on ihan pakko olla se ikuinen ja sama 40k sillä samalla listalla sitä samaa listaa + 1 tankki/gravi/titaani/riptide viritystä vastaan. Listakin piti tehdä ja siinäpäs sitä sitten mietittiinkin oikein kunnolla mitä tekisi. Kai tähän mun 40k:n yltäkylläisyyteen vaikuttaa kanssa se, että sitä on tullut koko vuosi maalattua.
DA:lle tuli tehtyä velipojun kanssa iso tilaus Waylandiin, jonka maalasin käytännössä heti. Sitten siihen päälle tämä pelikaupan vuoristorata ja Manticin -80%. Pakkohan siinä oli sitten alkaa ostelemaan Warpathia pois kun hyvää sai halvalla tähän ah niin kehnoon peliin. Onneksi on sentään seura kiinnostava liigojen ulkopuolella, että omatunto ja järki antaa luvan törsätä sen juuri ja juuri kolminumeroisen summan, että saa sen pelivalmiin armeijan. Aina sen ostoksen kuitenkin voi etteenpäin myyrä, jos ei nappaa. Ei olisi ensimmäinen kerta, jos olisin hetken leikkimisen jälkeen myynyt eteenpäin voitolla.
Mutta niin, tämä kiessi. Voi että. Ei hyvää päivää vaan. Kattelin teidän listojanne ja olo oli sellainen, että Anton ei pääse leikkimään. Ei yhtään huvittaisi. Ei niin yhtään. Jarkolla, sillä toisella, on joitain ihme vempaimia, joista en ole koskaan kuullutkaan. Olo on kuin silloin nuorena kun pelasin Pokemoneilla ja kaveri alkoi kovistelemaan, että hän oli napannut Bluessa 200 Pokemonia. Emmää itse koskaan saanut kuin 150 napattua, niin kuka minä olen kokeneempaa ja parempaa Pokemonkouluttajaa kyseenalaistamaan. Kai tässäkin voi olla vähäsen palaneen käryä, mutta en minä näin yksinkertaisena ihmisenä jaksa ottaa selvää onko ne oikeita yksiköitä oikeilla säännöillä vai joitain ihmeellisiä mielikuvituksen tuotoksia jonkun ihmisen toimesta. Ihan sama. "Yes yes veri guud, okey" - pelityyli ei miksikään kuitenkaan vaihdu. Ei näitä pelejä taidoilla ja suunnittelulla kuitenkaan voiteta.
Tähän väliin on muuten pakko sanoa, että vaihdoin HOMM4 ostiin kuulumiseni ja on kyllä paska tämä Chaoksen linnamusiikki. Hyi olkoot. En oo ikinä tykännyt. Maailmankarttamusat tänne ja heti.
Niin, mihin mää jäinkään. Kolmas vuoro. Toki. Nyt ollaan jännän äärellä. Tiiättekö te mikä on jännää näissä peleissä? Se, että tulivoima ei koskaan ole oikein riittoisa. Mie kattelin tuota listanraakilettani, jota en jaksanut käydä tarkistuttamassa Ropeconissa. Kui moni tiesi, että siellä tarjosi apua nämä Suomen kovat jätkät? Mie tuumasin hetken aikaa, että heidän avulla mie saisin aikamoisen kapistuksen kasaan, mutta sitten tulin siihen johtopäätökseen, että pojat mistään mittään tii. Spämmilistoja samoilla yksiköillä, johon itsekin lopulta sorruin. Aluksi kattelin siihen suuntaan, että fistitön meininki on niin surkeeta oikeesti jotain Pätkää vastaa. Muistan viime pelin häntä vastaan ja se oli hassua kun kaksi spawnia oli semmoinen ylitse pääsemätön, liikkumaton impassable kentällä.
Siis oikeesti. Ookko koskaan yrittänyt tappaa spawnia? Yhtä voisi sillee läpällä vielä kattella, mutta että kaksi. Voi jösses. En paremmin kyllä sano. Kyllä ne ETC-miehetkin olisi kuset housussa semmoisia vastaan. Mutta mutta, jos mää teen tosta rhinon niin mää saisin tänne sitä kaivattua fistiä. Niin paljon kaikkea kivaa, jolle ei ole aikaisemmin voinut mittää, että pakko sortua. Aatelkaa vaan miltä musta nyt tuntuu. Kui mie kehtaan nyt kattoa peiliin itteäni kun tuplavalinta? Pakko, pelitehot hei kuitenkin. Nyt ei olla enää mr nice guy. Nyt pelataan täysii ja sillee, että läski tummuu ja heikompaa pelottaa. Olkootkin Pätkä vaan joku luutnantti ja painija. Otan sitä sieraimista kahdella sormella kiinni talutan häviäjän puolelle ja lopuksi vielä nurkkaan häpeämään. Mutta vain, jos jaksan. Ei sitä kuitenkaan itseä piä liialla työllä tappaa.
Tappamisesta puheen ollen, tämäpäs näyttääkin ihan jeesi peesiltä. Normaalisti minä haluan sen ekan vuoron, koska se takaa voiton, mutta tällä kertaa sattui olemaan planeetat oikeilla kohdillaan ja oikein mielelläni otin kakkosvuoron. Pistin hienon träpin keskelle kenttää kanssa, että siihen vaan. Saa tulla vappaasti. Heh heh.
Paljon tullaan päälle kun mie sillä aikaa lakkaan kynsiäni tai teen jotain muuta. Mitä ihminen normaalisti tekee kun on tylsää? Olisiko sinulla hauskaa, jos toinen vain heittää noppaa ja sitten kun tulee sun vuoro, ei tartte tehdä mittään muuta kuin kuunnella kun toinen kehottaa imemään kikkeliä? Kova poika voisi pistää takaisin, että sitä voisi harkita, jos täällä jollain sellainen olisi, mutta mulla oli liian hauskaa laittaa sydänkuvia Winchesterien ympärille leikekirjassani. Jos jotakuta kiinnostaa, niin mie tykkään Samista enemmän. Tai ainakin tuohon 4:s kauteen saakka. Se on kyllä loppujen lopuksi hankala kysymys, että kumman kaa mieluummin? Onneks mie en Cassista diggaa.
Mun vuoron tullessa lähtikin sitten peli käyntiin oikein mallikkaasti. Vähän harmitti, että prätkän panikoi sen tärkeän ylimääräisen tuuman verran, että ei se mauler ole meltarangella, mutta ei kaikkea voi saada. Onneksi on paljon muutakin hottia shittiä, jolla paukutella ja näyttää, että who's your daddy. No niin ja osumaa pukkaa. No niin ja sois sitten tähän heittoon plus kaksi. Jaa. Noh, Dredi paukuttaa. Kaksi penee tulossa. Feilaas nyt. Jei. Nyyh. Se olisikin ollut ihan liian hyvää ollakseen otta, että toinen maulereista olisi kosahtanut ekaan meltaan ja toinen sitten olisi ottanut kaksi peneä.
Träppini ei oikein toiminut toivotulla tavalla, mutta first bloodia tarjoavat scoutit imasivat itseensä jotain heikompaa. Spawnit on kovia, jos ei ole sitä nyrkkiä tarjottavaksi ja taktisesti sijoitetut T-100:ni eli Terminaattorit pääsivät hätiin. Niillä oli kivaa silitellä vaikka Jarkko ei ihan pitänytkään kovista otteistani. On se kyllä n00b1 kun ei ossaa 5:ttä scouttia tappaa vaikka sieltä tulee sellainen määrä iskuja. Oliko parhaimmillaan jotain 16 iskua/rundi tulossa niiltä spawneilta?
Joskus kuitenkin 40k on kuin leikkikenttä ja nyt Jarkolla oli koko paikka taas auki. Mie käänsin katseeni hänen käsivarsiinsa, jotka Suomenkielen sanakirjan mukaan ovat betonipalkkeja, teki oikein hyvää kattella sitä yhtä henkiin jäänyttä scouttia siinä. Yrittäppä tulla Arskojeni kimppuun kun tuo toinen on tuossa tiellä.
Kohde kuitenkin nähty ja lukittu. Kaksi mauleria, jos pääsee kiinni samaan yksikköön, niin suruhan siinä tulee puseroon. Siihen lensi plasmaa ja lensi uudestaankin ja nauroin päälle kun coverini otti sen avosylin vastaan. Smitestä ei ollut mihinkään vaikka kielsin Jarkkoa sitä ottamasta, koska olin ovelasti ottanut ylikalliin fnp-lipun komentoyksikölleni. Siinä kun näitä heittoja heittelin, tuli mieleen ihan Smurffikappale "Mitä yhdestä hajonneesta luistimisesta". Antaa tulla vaikka minkälaista sakkii vastaan niin kyllä meikä peliväleitä kassiin voi lapata. Joku voisi ymmärtää tuon tahallaan väärin, mutta onneksi minä olin niin fiksu, että en lapannut pelivälineitä reppuun pelikentällä vaan ihan kotona etukäteen. Ei se scoutti siitä ole lähössä mihinkään. Tai noh, nyt kun ammuit sen armeijasi viimeisen kykeneväisen kudin, niin kai se nyt sitten voi kuolla. Ihan näin hyvän eleen vuoksi, jos ei muuten.
Ohho hoh, kui pitkällä mie oon? Mitä vielä tapahtui? No vaikka mitä. Heittäkääs ihan läpällä kuinka kauan kahdelta Maulerilta kestää hakata 5 termistä kumoon? Sillee ihan näin keskiarvojen mukaan tai vaikka huonolla säkällä? Me jaksettiin kattella toisiamme siinä keskellä kenttää 4 täyttä rundia. Siis niinku semmoosta, että tapellaan molempien vuorojen aikana. Eli siis yhteensä 8 klosisrundia. Se oli ihan eksoottista ja hauskaa katottavaa kun toinen yrittää parhaansa kun minä vain viskon noppaa ja mitään ei tapahdu. Kukkaan ei kuole, kukkaan ei osu ja ne, jotka osuu, ei haavoita. Toinen Jarkko kävi aina välissä ihmettelemässä, että pelataanko me laisinkaan kun ei nuo hökötykset tuosta oikein mihinkään liiku tai vähene.
Toisaalla puolestaan oli eeppistä kanssa. Prätkät kovisteli taktisia ja söi oikein kunnolla väkeä keihäällään. Karkuun juostiin, mutta tultiin vielä takaisinkin ja sitten kun mopojonne päätti kuolla, mentiin ryppyilemään havokeille. Viimeisen vuoron eeppinen charge oli semmoone, että yksinäinen Multi-melta marsu chargaa kahteen havokkiin. Pingittää tulleen haavan, suuttuu siitä ja osuu kaksi kertaa. Haavoittikin kaksi kertaa ja kyllä siinä molemmat naurettiin ja pelättiin pahinta kun katsottiin noppien pyöriskelyä. Ne, jos tappaa nytten, niin on siinä kyllä epeli. Ei kuitenkaan riittänyt voiveitten teroitus voimahaarniskan läpäisemiseen, mutta line breackerin jaksoi kuitenkin käydä hakemassa.
Ylisotajumalasta voisi sanoa sen verran, että se oli kova jätkä. Söi Oblin, maistui pahalta ja sen jälkeen meni haastamaan riitaa marsuille. Söi kaikki neljä suuhunsa ja kylläisenä päästi noidan karkuun. On tuo fisti kyllä ihan hassu kapistus kun kaksi semmoista tulee päälle ja yksikkö vaan sanoo puff kun katoaa savuna ilmaan.
Tähän loppuun pitää kuitenkin mainita vielä, että invuun en luota enää yhtään. 3 kertaa heitin ja feilasin kaikki. Kuka tää tämmöinen jätkä on? Mun muistaakseni legendat kertoo jotain ihan muuta kuin kaikki luodit sisäänsä ottavaa kaveria.
Hyvä peli oli kaikin puolin. Mie olin ihan paniikissa kun missään ei oikein ollut mittään voimaa jäljellä ja joukkojen raakileet siellä täällä. Jarkko itsekin oli ihan kauhuissaan, että jos seivien heittotaitoni siirtyy osumiseen ja haavoitukseen, niin mitäs sitten muuta voi tehdä kuin pyytää toista imemään kikkeliä? Harvoin näkkee sellaisia pelejä, joissa on jotain itua vielä 2:llakin vuorolla. Nyt oli hauskaa molemmilla ihan kuudennellakin vuorolla vaikka musta tuntuukin, että pelattiin seitsemän.
Mitä mie kuitenkaan mistään tii. Mie työnnän nappuloita ja kerron, että voitin 31-14. Niin mää sen muistan. Mutta, koska Jarkko antoi minulle ylimääräisen korttipakan, voidaan kuitenkin sopia, että hän voitti noilla pisteillä. Ohan ne kortit kuitenkin sen verta kivoja, että voin heittää jatkossa ne Lidli-kuitit roskiin vaikka jäänkin kaipaamaan hieman niitä Pokemonien kuvia. Sanonpahan vaan, nää kaikki Blood and Guts, Kingslayer olisi paljon mielekkäämpi katsottavaa, jos siellä olisi kuvia Pikachusta tai Slowkingistä. Onx joku eri mielt?
http://www.endlessmeme.com/images/49%20cat_memes_13.jpgSoturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
