Sotavasara.net

Kun on yli kolmekymppinen niin ei sillä enään niin nuukaa ole mitä muut ajattelevat. Yleensä mainitsen asiasta käyttämällä sanaa "pienoismallit" sillä täten ei tarvitse selittää sen enempää. Mikäli osapuolella kuitenkin kiinnostusta löytyy kysellä, voin asiasta pitää tiiviin 30min luennon.

Pentuna 12-15v (sori) oli vähän toisin. Jos itsetunto ei ole ihan kohdallaan ja pelottaa että isot pojat kiusaa, niin ei yllätä että haluaa pitää harrastuksen vähissä äänin. Ehkä parempi niin jos ympäristössä on taipumusta sosiaaliseen väkivaltaan. Tosin muistakaa että ette itse sorru mihinkään kiusaamiseen jos viereinen rillirousku harrastaa vaikka koruompeleita.

Tytöistä sen verran että yleensä tapaamani naishenkilöt ovat aina olleet kovin kiinnostuneista miniatyyreistäni, ihailleet kädenjälkeä ja värien käyttöä.
Tälläinen seikka lähinnä tekee teistä kiinnostavamman kuten Munterkin tuossa totesi. (niin sehän oli se hyvä asia) Pelaamaan niitä ei kannata houkutella, silloin ne juoksevat karkuun;) .

Vaimo tykkää harrastuksestani, pitää minut kotona enkä ole lähiöpubissa riehumassa. Vaikkakin kauhistelee rahankäyttöäni näihin.

joo kerra oli koulussa semmone harraste päivä jonne sitte toin kaverin kanssa Hammereita joita sitten esittelimme ja maalasimme ja positiivista kommenttia tuli varsinki tytöiltä sanovat että oho onpa hienoja ja kyselivät säänöistä ja sen sellasta mutta ne koulun tappi gangstat sitte oliki aika huvittavii "joo vähä tyhmi pikku ukkoja" kun toiset taas pitivät hienoina

pikku veliki on semmone sk8ter boy ja jaksaa aina winettää siit et kerään hammereita

kerra yks peelo rupes aukoo suutaan mulle et vähä tyhmää kerää jotai pikku ukkoja muistutin tälle sit että se kerää jotai snoopy pehmolelui oli se sitte hiljaa ja heppu on 8luokalla

Griffon lord kirjoitti:pikku veliki on semmone sk8ter boy ja jaksaa aina winettää siit et kerään hammereita

Itsekkin olen sk8ter boi joten eihän ne kaikki skeittarit välttämättä hammereista vinettäviä peeloja olekkaan?

Häpeän!
Juon häpeääni.
Sitten häpeän sekä juomista, että figuja ja olen valmis tekemään itsemurhan.
Se on menoa nyt

-Kiitos ja hyvästi

No ei vaineskaan. Emmä ees sais juoda ku mää oon vasta 14. Eikä porukat ees kiusaa kauheesti, ja ne jotka kiusaa, harrastaa jotain muuta "friikkiä", kuten animea, Game Cubella pelaamista tai smoking (yäk...).

-Kiitos

Olen ylpeä. Omat Maalaus/Kirjoitus taitoni ovat kehittyneet uskomattoman paljon kun olen Pelannut WH:ta, ja en voi olla kuin ylpeä...

Ja jos joku aukoo, voi sanoa et ******** et tajua vaan mitään----- Häh?

Sori oli vähän OT (?)

ihaanaa! RRAKASTAN pikk'ukkojani vaikka kaikki muut eivät niistä tykkäisikään! Ja ah sitä taistelun hurmiota kun päät lentävät ja kentälle lentää verta, paskaa ja peräsuolen pätkiä! Ja jos vielä ei tullut selväksi niin jo tokkiisa olen ylpeä harrastuksestani!

melko rohkea ilmaus (lyhyt ja ytimekäs)

Riio-Kola kirjoitti:

Griffon lord kirjoitti:pikku veliki on semmone sk8ter boy ja jaksaa aina winettää siit et kerään hammereita

Itsekkin olen sk8ter boi joten eihän ne kaikki skeittarit välttämättä hammereista vinettäviä peeloja olekkaan?

no eivät näköjään kaikki onneksi

Paitsi et munkin broidi skeittaa, ja kerää hammereita (Empire).
Itse en ole skeitannut, enkä skeittaa.... Minä Bleidaan Mutta vähän....

Itse ymmärrän ja "tykkään" eniten LOTR figuista, koska olen melkoinen tolkien friikki... Mutta Munkin luokallaq on pari jannua jotka pelaa hammerii (esim. Machiavelli) Mutta pitää olla ylpeä siitä mitä harrastaa (Paitsi ryyppäys ja polttaminen) Ja jos joku männyn kokoinen ja mammutin painoinen Amis "rokkabili" tulee aukoo, heitää jotain "ammatti sanoja" tai jotain muuta niille hämärää (Kuten järki puhe/ pottuilu) niin ne on hiljaaa, eivätkä tule enää aukomaan.... Kunhan muistaa ilmaista itsensä vaikeasti...

Ymmärsikö kukaan?

minä skeittaan myös (vähän) ja kerään hammereita oikein tunteella

Tottakai minä olen ylpeä harrastuksestani. Minun elämän ohjeeni on olla ylpeä kaikesta mitä teen (ja välttää kaikkea sellaista mistä en voisi olla ylpeä). Minua ei kiinnosta se, että jos jotkut rajoittuneet yksilöt eivät voi ymmärtää minua ja minun touhujani. En uhraa tälläisiin ihmisiin ajatustakaan. He eivät ole sen arvoisia. Minä teen täydestä sydämestäni asioita, joita arvostan, pidän tärkeinä ja tai jotka viihdyttävät minua.

\o_ Skeittaan, mutta haluaisin siirtyä dirt-bmx:ään. Se on vaan figuilua kalliimpi harrastus. Olen ylpeä harrastuksistani, kuten olen ylpeä siitäkin että syön ja juon, asiat voisivat olla huonommin.
En toki kulje koulussa kyltin kanssa jossa lukee "pelaan pikku-ukoilla"
Mutta jos joku kysyy harrastustani niin vastaan niinkuin asia on.

Murhe kirjoitti:Minun elämän ohjeeni on olla ylpeä kaikesta mitä teen (ja välttää kaikkea sellaista mistä en voisi olla ylpeä)

hyvin sanottu.

Näköjään melkein kaikki harrastaa jotain extreme lajia figujen lisäks, niin minäkin!

Minäkin skeittaan ja lumilautailen todella intohimoisesti mutta samalla lailla maalaan "pikku miehiä" niin paljon kun sielu sietää, enkä ole ikinä hävennyt tätä, ja kukaan EI IKINÄ olen tullut v****ilemaan tästä harrastuksesta.
Nykyään tämä alkaa olemaan jo taidetta, eli ei hävetä!

Pitää olla vain tarpeeks iso ja vihainen, niin voi kerätä vaikka barbeja (mies) rauhassa... Noh, omalla kohallani ei ole koskaan tarttenut hävetä, mutta puolustautua pakanoita vastaan sanan säilällä ja uskon kilvellä... *shrug*... toistaiseksi olen onnistunut saamaan heidät pysymään omissa oloissaan ja itseni omissani... alunpersin sain jopa käännynnäisiä...

En häpeile mutta en kyllä jaksa alkaa selittä mistä on kyse.
Sanon ehkä että harrastan pienoismalleja.

Murhe kirjoitti:Tottakai minä olen ylpeä harrastuksestani. Minun elämän ohjeeni on olla ylpeä kaikesta mitä teen (ja välttää kaikkea sellaista mistä en voisi olla ylpeä). Minua ei kiinnosta se, että jos jotkut rajoittuneet yksilöt eivät voi ymmärtää minua ja minun touhujani. En uhraa tälläisiin ihmisiin ajatustakaan. He eivät ole sen arvoisia.

Rajoittuneet yksilöt..? Kaikilla meillä on varmaan joitain ennakkoluuloja ja käsityksiä mutta ei niihin varmaan ihan noin tylysti kannata suhtautua? Toki, Ennakkoluulot imee mut ennemmin kannattaa yrittää muuttaa niitä eikä vaan vahvistaa vetämällä sellanen vähän elitistinen "mun juttu, ei kiinnosta"- muurin eteen. Ei kai se että ihminen ei ymmärrä sinua tee hänestä täysin arvotonta ajatuksillemme? Kyllä minä ainakin mielelläni tarjoaisin "rajoittuneelle" ihmiselle ajatuksen tai pari jos hän niitä vain vastaan suostuu ottamaan. Minulla on monta hyvää ystävää jotka eivät ihan ymmärrä harrastustani enkä silti pidä heitä rajoittuneina. Jos jollekkin ei vaan vasara kolahda kuten meille kadotukseen ja ikuiseen köyhyyteen tuomituille hammeristeille(vai -nisteille?) niin mikäs siinä. Itselleni ei esim. golf ole koskaan auennut vaikka kaverit kehuvat sen maasta taivaisiin joten olen kait siltä osin rajoittunut. Ja silti ainakin joku ajattelee minua koska taas tuli kunnon nippu laskuja... On se kivaa kun muistetaan.

Ei tällaiseen kysymykseen oikein voi järkevästi vastata. Väittäisin muiden suhtautumisen tähän harrastukseen olevan ennemminkin sidoksissa muiden yleiseen suhtautumiseen sinua kohtaan josta seuraa se häpeätkö yleensä tekemisiäsi vai et. Eli millainen tyyppi olet? (<--huomatkaa hieno tyylikeino, kirjoituksen lopettaminen teennäiseen retoriseen kysymykseen [yleisön ääni] Woooou... [/yleisön ääni])

Tämä oli kiva lause:

Murhe kirjoitti:Minä teen täydestä sydämestäni asioita, joita arvostan, pidän tärkeinä ja tai jotka viihdyttävät minua.

Jee, niin minäkin!!!

-"Noi ei oo saaneet varmaan lapsena saaneet leikkii".
- "Emmää vaan keräis leluja"

Ynnä muita rasittavia kommentteja, joskus (yläasteella) sain joskus ymmärtää muiden kommenteista, olevani huonompi ihminen, koska olen hammeristi. No, se ehkä johtui eräiden muiden "mitä mainioimmasta" PR-työstä harrastusta kohtaan. Mutta häpeänkö?
Riippuu pitkälle seurasta, jos on alaan negatiivisesti suhtautuva niin häpeän. Jos on joku joka ymmärtää jotain pienoismalleista tai ylimalkaa käsityöstä niin olen varsin ylpeä, mutta jos tarvitsee selittää jotain, niin... ÖÖÖ...

Mutta, tein kuvataidekoulun lopputyönä dioraaman Sisters of battleistä, koko vuoden, ja kun eräs päivä tutkin saman koulun kurssitarjotinta, niin siinä oli kohta "Rakennetaan maasto - kurssilla tehdään pelimaastoja"
Sitähän maikkani uhkaili, pikkuiset olivat innostuneet siinä määrin sökerröksestäni. Kyllä siinä koki ylpeyttä kun joku helsingin taiteilija, arkkitehti tai puuseppä tuli ihmettelemään ja kehumaan...

Joskus kun kuljen jossain kaupassa ja menen kannettavan CD-soittimen ohi ja kauhistelen hintaa, häpeän kaikkea sitä rahan tuhlausta joka hammereihin menee, kuinka monella muulla tavalla olisin voinut rahani käyttää?

Välillä käyn omantunnon kamppailuja harrastuksen kanssa, olenko sotahullu psykopaatti? Myrkyttääkö hammerointi mieleni? Voisin näistä aiheista kirjoittaa kirjan mutten tähän.

Selkeää, mutta olen tosi väsynyt...

monta kertaa on jotkut kaverit sanonu "mitä ideaa tuhlata rahaa pikku-ukkoihin" mutta monet on sanonu myös "toi on iha siisti harrastus"