Gorzag kirjoitti:Timolle voin sanoa Sarumanista sen verran, että annoin sen toimia melko vapaasti. Kun sillä oli hevonen, ei sille oikenin muuta voinut. Parempi keskittyä muiden joukkojen tappoon. Kunkuntappo tietysti asia erikseen. Luultavasti olin pyrkinyt tuhoamaan Markon joukkoja sen verran, että Saruman ei enää niiden sekaan olisi päässyt piiloon. Vaikea tilanne joka tapauksessa.
Heh heh, vastataas tähän ensin. Ei Saruman toki ollut missään piilossa vaan ratsasti itse ensimmäisenä päitä halkomaan - ja nimenomaan klosiksessa... Ja osoittautui hommassa niin päteväksi että kannattaisi ehkä harkita velhon hommien lopettelua ja siirtymistä päätoimiseksi ninjaksi.
---
Vuoden LotR-pelikausi tuli siis avatuksi menestyksekkäästi Helsinki Fanaticissa jossa oli tarjolla mukavia pelikavereita, useita todella tiukkoja vääntöjä ja yleisesti ottaen vähän turhan lättänät maastot.
Lähdin matkaan kolmannen ajan lopuille sijoittuvalla hyvislistalla johon Minas Tirithin käskynhaltija - Dol Amrothin prinssi Imrahil - oli kerännyt uskollisimmat ritarinsa ja parhaimmiston valkoisen kaupungin eliittijoukoista.
Lista: Imarahil ratsulla, 14 Dol Amrothin ritaria ja 7 rangeria keihäillä. Minas Tirithin kapteeni ratsulla, 5 Minas Tirithin ritaria, 5 Citadel Guardia keihäillä ja jousilla, 5 Fountain Courtia kilvillä.
Pahiksista mukaan lähtivät Itäläisten sijasta Rautapihan iskujoukot koska aika ei riittänyt kaikkeen suunnittelemaani konvertointiin ja maalaamiseen. Näissäkin armeijoissa oli jo reilut 15 jeppeä maalattavaksi ja osin konvertoitavaksi. Rautapihaa komensi itse (foorumeilla usein liian kalliina parjattu) Saruman ratsailla. Sarumanin 12" Stand Fast courage seiskalla kuulosti kuitenkin niin houkuttelevalta että päädyin ottamaan valkoisen velhon joukkojeni johtajaksi. Lopulta kävi kuitenkin niin että jouduin koko turnauksessa brokeniin vain kerran ja silloinkin peli loppui tasuriin saman vuoron lopussa. Saruman kuitenkin toimi mallikkaasti - Sorcerous Blast oli pieni pettymys, mutta Transfix, taistelutaidot ja vastustajien hämmentäminen olivat selkeästi velhon vahvuuksia.
Lista: Saruman ratsailla, 11 kilpiurukkia, 4 pikeurukkia, Sharku wargilla, 9 warg rideria, örkkibanneri wargilla, 11 örkkikeihästä.
1. peli, DOMINATION, vastassa koomaSonkku Easterlingeillä, Khamulilla, Troll Chieftainilla ja wargeilla. Vastustajan armeija meni ennen peliä uusiksi koska warg ridereilla ei ollut heroa ja LoME-pisteethän sellaisesta olisi mennyt. Neljä itäläista paineli saman tien kotiinsa ja yksi hukkaratsastajista korotettiin kapteeniksi. Suunnitelma: Pysytellään kaukana Trollista, murskataan kaikki muut (etenkin perus warriorit) ja otetaan kaikki kohteet haltuun ennenkuin vastustajan armeija breikkaa. Peli meni suurinpiirtein suunnitelman mukaisesti mutta loppui liian aikaisin. Sain nopeasti kolme kohdetta haltuuni ja heppakapteenini muutaman ritarin kanssa olisi saanut seuraavalla vuorolla viimeisenkin kohteen haltuunsa mahdollistaen 20-0 voiton. Peli loppui kuitenkin ekaan nopanheittoon. Trolli oli juuri saapumassa kohteelle jota vartioi Imrahil ja reilu satsi Dol Amrothin ritareita. Muutamalla onnistuneella Heroic Combatilla Trolli olisi siis saattanut viedä tuon vielä itselleen. Tulos olisi silti ollut sama kuin nyt, minor voitto minulle. Mukava vastustaja ja ihan kelpo peli. Jouseni tosin alisuorittivat pahasti tappaen koko pelin kestäneen ampumisen tuloksena kokonaiset 2 itäläisjousta ja tämä jäikin turnauksen viimeiseksi peliksi jossa ylipäätään turvauduin ampumiseen paria satunnaista Take & Hold -laakia lukuunottamatta. 15-5 voitto.
2. peli, PITCHED BATTLE, vastassa Aapeli Kyyrän kääpiöt Dainilla, Gimlillä ja olisikohan ollut Balinilla. Maaston keskella oli iso ylitsepääsemätön kallio, joten päätin yrittää saada deploymentilla vastustajan joukot houkuteltua taistelemaan vain noin 15 tuuman levyiseen aukkoon. Onnistuihan se. Saruman blastasi pari vuoroa peruskääpiöitä päin sankareita ja vaikka minkäänlaista vahinkoa ei saatu aikaan, kaikki kääpiösankarit jäivät taistelulinjan taakse eivätkä päässeet mukaan taisteluun ennenkuin niin halusin. Dominoin peliä melko täydellisesti lukuunottamatta neljän ekan taisteluvuoron rynnäköitä. Tuuppasin urukkirivistöni ja wargini täydellä raivolla taisteluun mutta kääpiöpanssareihin kilpistyi jokainen tappavaksi tarkoitettu isku. Muutama kääpiö kellahti wargirynnäköiden voimasta mutta kaikki nousivat taas seuraavalla vuorolla takaisin kahinoimaan (kääpiöillä oli siis kaikilla deffa joko 7, 8 tai 9). Sitten alkoivat haarniskan saumakohdat löytymään ja kääpiöveri roiskumaan. Kun kääpiöt menivät brokeniin, olin saanut iskettyä rivistöön aukon josta hyökkäsin etulinjan taakse ja kävin ensimmäistä kertaa heroja vastaan. Sidoin kaikki sankarit lähitaisteluun joten loput tarvittavat kääpiöt kuolivat vuorossa courage-testeihin ja muutamiin taisteluihin, joissa olivat träpättyinä moninkertaista ylivoimaa vastaan. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen peli jossa Saruman muisti käyttää Aura of Terroriaan. En ollut pelannut koskaan aikaisemmin Sarumanilla ja tuostahan se parhaiten ilmeni. 20-0 voitto.
3. peli, TAKE AND HOLD, vastassa Banzgon Haradihorde Suladanilla ja kolmella kapteenilla. Suunitelmana oli jyrätä Imrahililla ja ratsuritareilla täysiä keskelle ja suojella mahdollisimman montaa Dol Amrothin ritaria kunnes kohteen ympärillä olisi läpäisemätön rinki. Banzgolla oli kuitenkin kaksi ässää mukana taistelussa. Kolmen huippuunsa viritetyn jousiampujan joukko, joka ampui ENSIMMÄISELLÄ vuorolla Imrahililta sekä haarniskoidun ratsun alta että yhden woundin sisään itse prinssiin. Toinen todelline tappokone oli Haradin Poppamies joka yksin tappoi hirmuisen määrän Gondorilaisia ja sai kaikki joukkoni parin tuuman säteellä heittämään pelkkiä ykkösiä. Siis ihan totta, toistakymmentä ykköstä peräkkäin. Ja Poppamieshän oli siis tavallinen keihäsukko, jonka keihäästä roikkui pala kettinkiä ja siinä joku taikakalu. Kreisiä... Muutama ratsastava Haradilainen Suladanin kanssa pääsi ensimmäisenä kohteelle ja ratsasti sen yli kohtaamaan etujoukkojani. Jalkautunut Imrahil kipitti kuitenkin Heroic Combatia hyödyntäen nopeasti keskelle ja viipaloi siellä kaikki kolme kapteenia. Minas Tirithin kapteeni ja iso joukko muita sotureita hoiteli pikaisesti Suladanin jonka jälkeen ilman sankareita jäänyt Harad hävitettiin lopulta yhdessä vuorossa lähes viimeistä miestä myöten kentältä. Peli päättyi taas ensimmäiseen mahdolliseen heittoon. 20-0 voitto.
4. peli, TO KILL A KING, vastassa Makkarafolion Minas Tirithin ja Kääpiöiden liitto Eldarionilla ja Gimlillä. Suunnitelmana oli vain jyrätä täysiä päin ja toivoa että aika riittäisi koukkaamaan taistelulinjan jommalta kummalta sivulta koko wargisakilla ja Sarumanilla takarivissä kyykkivän Gimlin kimppuun. Urukit etenivät täyttä vauhtia kohti melko lujaa ampuvaa vihollista wargien pysytellessä linjan takana piilossa jousitulelta. Kulmasta kulmaan on vain liian pitkä matka jalkaisin, etenkin kun vastustaja oli jousineen odottelevaisella kannalla ja teki ainoastaan pientä edestakaista liikettä johon siihenkin tuhraantui himppusen aikaa. Kun lähitaisteluun viimein päästiin, oli peliaika jo liian lähellä loppua. Kaareva taistelulinja muodostui lähelle vastustajan kulmaa, mutta vasemmasta reunasta mentiin läpi Sarumanin tiputtaessa pari ritaria ratsailta ja urukkien napatessa Eldarionin kiinni. Sharku pääsi pelin viimeisellä vuorolla chargaamaan kiinni Gimliin ja noin kolmeen tai neljään muuhun kääpiöön. Sharku kuitenkin voitti taistelun ja pääsi woundaamaan Gimliä. Kuudesta nopasta olisi vaadittu neljä kutosta varmaan tappoon ja kolmellakin olisi jo ollut mahdollista. Heitto oli: 6,6,5,5,5,1. Mahti oli kuitenkin parin Heroic Combatin ja Moven jäljiltä lopussa joten Gimli jäi tappamatta. Sarumanilla oli vielä käyttämättä pari Mightia, joilla olisi aivan yhtä hyvin voinut tehdä nuo Heroic Combatit joissa molemmat sankarini olivat. Olisi vain pitänyt uskaltaa. Säästelin liikaa Sarumanin mighteja vaikka muuten jyräsinkin kuninkaallani pelotta taisteluun lähes aina kun se tuntui vähänkään järkevältä. Tiukkaa vääntöähän tämä oli ja Saruman ratsailla todisti taas psykologisen vaikutuksensa olevan paras ominaisuuksistaan (taikasauvalla päiden halkomisen lisäksi). Ajan loputtua 10-10 tasapeli.
5. peli, MEETING ENGAGEMENT, vastassa vanha kunnon Gorzag´s Sidesteppers jonka kanssa on tullut Fanaticeissa rytisteltyä ennenkin, tosin silloin aina Mordorilla. Täytyy sanoa että tässä kohdalla kävi tuuri armeijan arvonnassa. Gorzagin katapulttia pelkäsin etukäteen eniten ja muutenkin tiesin että tämän vastustajan kanssa pelit ovat aina raastavan tiukkoja ja päättyvät useimmiten tasuriin. Nyt ei paranisi hävitä tai mahdollisuudet turnauksessa olisivat mennyttä. Suunnitelmana oli ottaa Sorcerous Blastilla ritareilta ja eritoten Boromirilta ratsut pois heti kun mahdollista ja sitten vain taistella kunnes toiselta lähtee henki, pitäen Saruman Stand Fast -huudon säteellä. Noh, Urukit jolkottelivat eteenpäin minkä kerkesivät kun taas Saruman ja Wargit painelivat täyttä vauhtia maaston suojissa kohti vihollisjoukkojen oikeaa sivustaa valmiina keilaamaan ritareilta ratsut alta. Boromir ja puolet ritareista olivatkin pian ratsuitta, jonka jälkeen wargit jäivät bannerin tukemana taistelemaan. Wargit ja jopa jotkut niiden ratsastajista pysyivät yllättävän hyvin hengissä ja reilun tunnin pelaamisen jälkeen myös urukkini tavoittivat vihdoin Gorzagin surullisenkuuluisat sivuttain 3" vuorossa steppaavat jousiampujat. Tiukkaa taistelua väännettiin muutamia vuoroja joiden aikana pyrin hävittämään kaikki vastustajan sankarit ettei tulisi ainakaan 20-0 turpiin. Muut katosivat liukkaasti Boromiria lukuunottamatta. Hänkin vietti suuren osan pelistä Transfixissä ja joutui käyttämään kaiken mahtinsakin, mutta henki ei lähtenyt niin millään. Tämä oli turnauksen ainut peli jossa jouduin Brokeniin. Viimeisen kierroksen alkaessa olimme molemmat yhden raadon päässä Brokenista. Sen jälkeen Gorzag tappoi vielä kaksi urukkiani ja minä häneltä vain yhden sotilaan joten ehkäpä pelin moraalinen voitto on siis Gorzagin
Tulos tiukkaakin tiukempi 10-10 tasapeli.
6. peli, STORM THE CAMP, vastassa Gorzagin velipoika, Iivari ja neljä isoa mörköä: Witch King ja Khamul Fell Beasteillä, Shelob ja Troll Chieftain. Mukavan omaperäinen armeija ja melko ihanteellinen vastustaja tähän skenuun. Tämän piti olla läpihuutojuttu mutta osoittautuikin ähellykseksi jossa naama oli punaisempi kuin koskaan ja verisuonet pullistelivat ohimoilla valmiina posahtamaan. Päätin jättää Fountain Courtit ja ison joukon Dol Amrotheja kotileiriä vartioimaan ettei nopeasti liikkuva vastustaja saisi sitä vallattua ja otettua yllätysvoittoa. Kaikki ratsut ja loput joukoistani hajotin sitten mahdollisimman laajalle alueelle ja juoksin kohti vastustajan leiriä. Jousilla ammuin pari vuoroa Shelobia yrittäen saada tämän pakenemaan pois taistelukentältä mutta en saanut yhtään woundia aikaan. Sitten vain jouset reppuun ja juoksujalkaa kohti vastapäistä pöydänkulmaa. Sormusaaveet ja keskikenttää vartioinut Trolli tiputtivat Imrahilin ennenkuin edes puolia matkasta oli taitettu. Ratsukapteenini taisi kuolla seuraavalla vuorolla myös aaveen ja Fell Beastin kynsissä. Lopussa oli jo pari vuoroa joilla voitto olisi voinut olla minun mutta viereisessä pöydässä pelaillut Gorzag intoutui hieman neuvomaan velipoikaansa aaveiden käytössä, jonka jälkeen Iivarin pelityyli muuttui ratkaisevasti tehokkaammaksi. Ei vastaavaa jatkossa kiitos, tuo oli ihan turnauksen säännöissäkin kielletty. Samaan aikaan tuli kaamea tuomarirulaus, jonka mukaan "within" tarkoittaa deploymentissa kokonaan alueella olemista mutta saman skenun voittoehdoissa sitä että mikä tahansa osa basesta riittää withinin saavuttamiseen. Luulin olevani jo tuossa vaiheessa voittaja kunnes selvisi että kun Fell Beastien baseista pikku siivut olivat 12" voittoalueella, ne mitätöivät kaksi alueella ollutta ritariani. Vein lopussa kuitenkin priorityn ja sain tarpeeksi populaa Iivarin kulmaan varmistaakseni voittoni. Myönnetään, pelasin liian itsevarmasti ja olisin fiksulla pelillä saattanut saada Imrahilinkin pidettyä hengissä tai ainakin vedettyä esteet pois nopean voiton tieltä. Nyt homma meni liian tiukaksi ja jouduin jo lähettämään toisen pienemmän aallon sotureita deployment alueeltani kohti Iivarin kulmaa jos ensimmäinen sittenkin epäonnistuisi tehtävässään. Poikkeuksellisen omituisen pelin jälkeen 15-5 voitto.
7. peli, RECONNOITRE, vastassa uudestaan Makkarafolion kääpiöiden ja Minas Tirithin liitto. Nyt päämääränä oli siis ainoastaan 20-0 voitto tai pahimmassa tapauksessa 15-5. Tasapeliin ajan loppuessa ei missään nimessä ollut varaa joten pyrin pelaamaan maksiminopeudella. Suunnitelmana oli jakaa wargit kolmeen joukkoon: yhtä johtamaan Saruman, yhtä Sharku ja isoimman joukon matkaan banneri. Yhden näistä olisi löydettävä linjoista heikko kohta, murtauduttava siitä läpi ja lähetettävä ainakin yksi pakenija vastustajan päädystä pihalle. Jos helppoa aukkoa ei saataisi aikaan, olin valmistautunut puskemaan Sharkulla läpi Minas Tiritheistä ja pakenemaan suoraan sankarillani. Levitin armeijani koko pelikentän leveydelle ja liikutin wargeja mahdollisimman kaoottisesti vastustajan suunnitelmien sotkemiseksi. Kaikki oikealle päin pyrkivät wargit liikkuivat ensin hieman vasemmalle ja koukkasivat vasta sitten vastustajan toiselle sivustalle. Ja päinvastoin. Jalkaväki oli vain tukkimassa vastustajan etenemistä. Pyrin taas kerran Sorcerous Blastaamaan ratsut vastustajan alta aloittaen sankarista. Homma toimikin varsin mukavasti. Pari ritaria oli vielä ratsailla ja pyrkimässä taisteluun vasemman reunan wargieni kanssa. Taisteluita syntyikin mutta voitin ne ja woundausheitot onnistuivat reilusti keskivertoa paremmin. Vasen sivusta oli lyöty, Eldarion rusikoitiin kallionseinämää vasten parin wargin ja Sarumanin voimin ja piestiin kahdessa vuorossa hengiltä. Pari wargiratsastajaa paineli kohti voittoa ja loput jäivät taistelun lähistölle mutta välttelivät itse taistelua. Liitto oli nimitäin lyöty niin perusteellisesti että kolmasosan raja häämötti jo liian lähellä. Pari vuoroa pyrin vain pidättelemään Makkiksen joukkoja ilman kuolettavia iskuja. Menin taisteluihin vain örkeillä, en urukeilla jos mahdollista, Vedin myös kaikista taisteluista tukijat pois ja voittaessani löin aina sitä vastustajaa joka säilyisi varmimmin hengissä. Kun Wargiratsastajani oli päädystä läpi aloin taas totisiin tappotoimiin. Sharku ratsasti Heroic Combateilla pari pakoon pyrkinyttä kääpiötä ja ihmistä nurin ja Sarumankin lähti hakemaan todellista heroblastia. Viimeinen Sorcerous Blast kohti neljän jousiampujan joukkoa aiheutti tasan neljä kuollutta Minas Tirithin miestä ja saman vuoron liike riitti vielä niukasti taisteluun jossa raatoja tuli lisää. Sain pelin yllättävän aikaisessa vaiheessa hallintaani vastustajan ratsujoukkojen kaaduttua nopeasti. Jos olisin käynyt sen jälkeen täysillä päälle, olisin kadottanut voittoni liian nopeasti loppuneeseen peliin. Onneksi oli kuitenkin maltti mukana tappotouhuissa. 20-0 voitto ja turnausmestaruus!
Turnauksesta jäi kokonaisuudessaan lähestulkoon pelkkää positiivista sanottavaa. Mahtavaa vääntöä, Lahti Fanaticiin on vielä aivan liian pitkä aika. Sitä ennen ei meikäläisen vapaa-ajan määrän tuntien ole pelejä odotettavissa. No, ehkä vanhemman poikani kanssa, mutta pelaaminen kolmevuotiaan kanssa ei ole aivan sitä samaa kuin näin korkeatasoinen turnaustuskailu. Kiitokset kaikille vastustajille ja ihan kaikille mukana olleille! Oli superhauskaa. Pistetäänpäs seuraavissa Fanaticeissa 30 pelaajan raja rikki. Tai miksei samantien vaikka se 40:kin.
Hyvää yötä.
. Harmi kun en tuonne päässyt (pirun koeviikko), olisi ollut mukava päästä sinutkin pieksemään. Kuulostaa siltä että homma pelasi loistavasti. Ja Makkaralle: uusi wellfiarmeijani on maalausta vaille valmis iskemään tuhoa ympärilleen 
.
Erittäin huonosti asiat kävyillä joka tapauksessa olivat.
). Minakset breikkasivat (järjetön määrä kuutosia!) ja yksi gobbo selvisi hengissä keskellä. Syytän lepakkoa, joka tuli vuorolla 8 kentälle.->5pts tästä