Sotavasara.net

KääpiöKuningas kirjoitti:ja se sitten vielä että kun otat figuja pois paketista ja huomaat osien vääntyneen/taittuneen/irronneen/maalien 'haihtuneen' eli kuluneen.

Se ei ole niinkään tylsää kuin hermoja raastavaa ja yleisesti veettävää. Kerran meinasi itku tulla, kun kaivoin turnauksessa figujani paketista maalaustuomarin arvosteltavaksi, ja puolet Incubeista oli kärsinyt pahoja maalivaurioita. En tiedä, miksi, mutta vaikka kaikki muut figut selviävät enemmän tai vähemmän vammoitta, incubeista hilseilee maali ihan joka kerta, kun niitä hipaiseekin.

kaikkein pahin onnettomuus (vähän off-topic mutta liittyy todella tylsään oloon sen jälkeen sattui kun kannettiin kaverin kanssa keittiön pöydältä figuja huoneeseeni, ensin GWn movement trayn keran kompastuin ja tottakai 15 hammereria maassa. Oli itku herkässä kun arvioitiin kuinka paljon maalia oli figuissa jäljellä...
tähän samaan sumppuun (hammerereiden kanssa) voi pistää 9kpl Grave guardeja ja 20 dwarffiwarrua... kaikki samassa läjässä.... kauheata.

vastustajan vuoron seuraaminen ja figujen laittelu pöydälle

Olen magnetisoinut ukkoni ja laitan niitä sitä mukaan kun kuolevat takaisin metallialustoilleen, joten sillä on saanut minimoitua tuota pakkaamispuolta melkoisesti.

Ikävintä on vastustaja, joka unohtaa, että pelaamme kuitenkin huvin vuoksi.

Eipä tässä mikään taida maalaamisen lisäksi olla tylsää, eikä sekään nyt suoraan ole yhteydessä peliin...

Typerältä tuntuu koettaa tunkea ukkoja base contactiin tyhmänmuotoisessa maastossa.

Lähitaistelu!!! Se on niin saamattoman tylsää yrittää ottaa selvää kuka lyö ja ketä ja miksi ja kuka sitten lyö vielä ja ketä ja niin edelleen. AAARGH. Yksi suurin syy miksi lopetin pelaamisen! missileillä ammuskelu oli kuitenkin hauskaa!

Pelissä ei pitäisi ilmetä tylsiä hetkä jos peliä pelataan hyvässä hengessä, or sumthing. Omasta mielestäni ainoa tylsä vaihe on suurien yksiköiden liikuttelu ilman moving trayta (meniköhä nimi oikein). No toinen tylsä vaihe on, ku kaveri tulee pelaamaan ja omat armeijjat on peli pöydällä ja kaveri tarvii niitä moving traytä ja omille figuille ei ole muuta säilytys paikkaa, joten toisen armyn figut julmasti vaa yhteen läjää sängylle. hmph. No löytyihän sitä pari ärsyttävää ei tylsää vaihetta.
Tosin ei se peli noihin kaadu.

tylsin vaihe on ehdottomasti oltava kun olet suunnitelllut strategiat ja army listit ja kun pelataan tulee vaan käärmeen silmiä

Heh, samaa mieltä. Itse asiassa, vaikka pelaisin kotonani, tylsin vaihe on pelin jälkeen nostaa ja järjestellä figut takaisin hyllyyn.[/quote] nii

Kerätä kaikki helvatan nopat takaisin. Niitä joskus varsinkin kun pelataan minun nopillani sinkoilee minne sattuu...

Ari kirjoitti:Tylsin vaihe? Se ensimmäinen vuoro solloin ei vielä tapahdu oikein mitään.

Totta, ensimmäisellä vuorolla vaan liikutaan FB:ssä,
40k:ssa vain pakkaaminen on tylsää

Kun vastustaja rupee itkee ku silt kuolee 2 knight of the realmia helffien
archereihin ja vanhemmat tulevat paikalle torumaan että eipäs kiusata pienempiä, eikä kuuntele sitä vanhempaa ja yleensä viisaampaa tyyppiä. Se kuka leikkiin ryhtyy, se leikin myös kestäköön. Tai, Se ei pelaa kuka pelkää.

käykö sinulle useinkin noin? itse en tunne ketään jolle noin olli käynyt.

Se, kun oma manooveeraaminen kaatuu siihen, etta vastapelaaja vilauttaa armybookistaan tukun erikoissaantoja, joihin ei ole osannut varautua. Omaa tyhmyytta, mutta silti harvinaisen arsyttavaa.

Figujen pakkaaminen pelin jälkeen.. Varsinkin, jos on hävinnyt.

Voittaessa tai tasaväkisestä pelistä jää ainakin minulle sellainen hyvä fiilis, jolloin peliä voi käydä mielessään siinä samalla pakatessa.

Kunnolla massacrella hävitessä taas tulee sellainen ärsyttävä fiilis, että seuraava päivä suunnitellaan taas uutta listaa..

Tylsää tulee jos jompikumpi pelaajista on vaan kykenemätön heittämään 2 suurempaa lukua nopalla lukuunottamatta break testiä!

Gorbag kirjoitti:Kun vastustaja rupee itkee ku silt kuolee 2 knight of the realmia helffien
archereihin ja vanhemmat tulevat paikalle torumaan että eipäs kiusata pienempiä, eikä kuuntele sitä vanhempaa ja yleensä viisaampaa tyyppiä. Se kuka leikkiin ryhtyy, se leikin myös kestäköön. Tai, Se ei pelaa kuka pelkää.

Jonkun pitäisi varmaan oppia ymmärtämään, että tämä on silti seurapeli, jolla pitäisi olla myös sosiaalinen vaikutus. Eli oppii nauramaan kun omat tippuu johonkin yllättävään tapahtumaan. Ei siinä aina voi niin käydä, ja kun kokemusta kertyy niin tulee strategiallekkin aika suuri osa taisteluissa. Outoa, ei kyllä minulle ole tuollaista koskaan sattunut. En kyllä kovin monen eri henkilön kanssa ole pelannutkaan.

ushabti kirjoitti:...kun kaveri tulee night bringerillä ja tappaa kaikki mun tau:t ja sitte ku sitä yrittäää ampua nii sillä on ward- save,armor- save, vill be back, 8 toughness 5 haavaa!

Jos käsitykseni mukaan puhuit Night Bringeristä koko ajan, niin se ei muuten saa "We'll Be Back!" -rollia. Ei nimittäin ole "necron" vaan C'tan.

zakug_the:insane kirjoitti:

Gorbag kirjoitti:Kun vastustaja rupee itkee ku silt kuolee 2 knight of the realmia helffien
archereihin ja vanhemmat tulevat paikalle torumaan että eipäs kiusata pienempiä, eikä kuuntele sitä vanhempaa ja yleensä viisaampaa tyyppiä. Se kuka leikkiin ryhtyy, se leikin myös kestäköön. Tai, Se ei pelaa kuka pelkää.

Jonkun pitäisi varmaan oppia ymmärtämään, että tämä on silti seurapeli, jolla pitäisi olla myös sosiaalinen vaikutus. Eli oppii nauramaan kun omat tippuu johonkin yllättävään tapahtumaan. Ei siinä aina voi niin käydä, ja kun kokemusta kertyy niin tulee strategiallekkin aika suuri osa taisteluissa. Outoa, ei kyllä minulle ole tuollaista koskaan sattunut. En kyllä kovin monen eri henkilön kanssa ole pelannutkaan.

minullekkin on käynyt vain kerran kyseistä tyyppiä vastaan pelatessa. Peli tais sitäpaitsi päättyä mun häviöön , mutta en ole varma. Muuten sanoin täsmälleen kyseisen lausahduksen, " Se kuka leikkiin ryhtyy, se myös leikin kestäköön."

Tylsin vaihe on se, kun peli on käytännössä jo ratkennut, mutta vielä pitää joitakin yksiköitä piestä.

Miten te muuten määrittelette pelin päättyneeksi? Itse olen pelannut ainoat pelini sillä periaatteella, että vastustaja on pyyhittävä pois kentältä.