Aarresaari kirjoitti: Su 15.01.2017 01:57
Lueskelin pitkästä aikaa vanhempia sotun ketjuja ja hihittelin perinteiselle tehokeino- ja huvimajapelaajien nenunakittelulle ja jäin sitten miettimään että mitähän kyseiselle teatterille mahtaa tai on mahtanut käydä sitten lopun aikojen.
'Keskustelu' jatkuu edelleen. Myös Ysiajan tiimoilla. Keskeinen ongelma on, miten tasapainottaa lukemattomien vaihtoehtojen peliä. Keskeinen keino on vähentää valinnanvapautta ja keskittää armeijoita tarkemmin sellaisiin pelitapoihin, jotka koetaan armeijalle luonteenomaisena. Tästä huvimajapelaajat ärsyyntyvät. Mutta eivät tehokeinopelaajatkaan ole tähän tyytyväisiä, sillä aina joltakulta viedään hänen listansa synenergia.
Kukaan ei siis ole täysin tyytyväinen. Mutta kaikki (tai tarpeeksi monet) silti pelaavat. Mun tuntumani on, että myös huvimajapelaajat ovat tätä nykyä paljon valveutuneempia pelin pelillisistä piirteistä. Se tosin tapahtui jo nettikommunikaation myötä, viimeistään FABAn kasiedikan myötä.
Aarresaari kirjoitti: Su 15.01.2017 01:57
1. Mutta kenen lauluja siellä lauletaan? Kuinka paljon ja minkälaisten tyyppien pittää marmattaa että jotakin muuttuu?
2. Kun ollaan kauhean eri mieltä siitä onko kanuuna liian aivoton tapa poistaa kimeera vai onko koko elukka ylipäätänsä liian kova kapistus jotta sitä tarvisi kenenkään kanuunatta katsella, niin mitä lopputulosta tavotellen siellä sanotaan että peli piip ja tuomaroidaan hajaäänet?
3. Rakennetaanko koko konseptia ylipäätänsä enemmän pelattavaksi turnauksiin vai vihdoin vapautuneeksi illanviettopeliksi kaljaa juodessa?
4. Onko siellä jatkuvaa mutinaa ja itkua siitä että jos porsaalle jätetään reikä niin aina se perkele sen käyttää?
5. Ja jos vastineeksi fluffihörhö tullee sanomaan että tekkee pahaa kun armeijat ei näytä armeijoilta niin saako se vastineeksi vaan helikopteria ja lollausta?
1. Ysiajan tekijät ovat hyvin sekalainen joukko, kovista ETC-pelaajista (tai ainakin turnausjärjestäjistä) fluffipelaajiin. Täysin hupipelaajia siellä ei ole. Fluffipelaajilla tarkoitan sellaisia tyyppejä, joille se maailma ja leikkisotilaiden esikuvat siinä maailmassa ovat tärkeitä. Eli ei vain pelata jotain peliä, vaan pelimaailma ja tietynlainen edustavuus ovat tärkeitä.
Kaikenlainen marmatus voi mennä läpi, mutta kovimpia marmattajia ei kovin kauan jakseta kuunnella. On ihmisiä, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä, riippumatta siitä, mihin he tarkalleen eivät ole tyytyväisiä. Totta kai tiimin n. 200 jäsenellä on enemmän valtaa kuin esim. sellaisilla, jotka vain lataavat säännöt eivätkä koskaan kirjoita foorumeille mitään. (Mutta toki hekin vaikuttavat äänestämällä jaloillaan.)
2. Kysellään pelaajilta, miten he näkevät armeijansa heikot ja vahvat puolet. Pyritään säätämään armeijoita vastaamaan pelaajien toiveita. Tasapainotetaan kaikkia armeijoita keskenään. Suunnilleen noin se prosessi menee. Säätäjät ja tasapainottajat ovat sitten valikoitunut joukko, ja heidän tulkintansa asioista eivät aina vastaa pelaajien toiveita.
Omasta mielestäni joka armeijassa on yksi tai kolme juttua, joita ei voi mitenkään selittää järkevällä suunnittelulla. Mutta se on vähemmän kuin Warhammerissa koskaan. Ja nyt sentään on ajateltu kokonaisuutta, eivätkä yksittäiset armeijakirjat samalla tavalla riko koko peliä.
3. Pelattavaksi turnauksiin. Kuitenkin niin, että viihdearvo, valinnanvapaus ja fluffikkuus säilyisivät mahdollisimman hyvin. Idea kuitenkin on, ettei armeijakirjoihin laiteta ylihinnoiteltuja = tehottomia yksiköitä vain siksi, että joku ehkä haluaa pelata niitä. Idea on, että kaikki yksiköt löytäisivät tehokkaan kolonsa pelikentällä, vaikkakin sitten vain jonkin tietyn combon kanssa. Ja että kaikki yksiköt ovat tiukasti kiinni armeijan tyylissä.
4. Tätä itkua on hyvin vähän. Selkeä trendi on, että ylitehokkaiksi osoittautuneet combot rikotaan sääntömekaanisella tai yksikkökohtaisella tasolla. Jos turnauksissa joku tietty armeija näyttää pelaavan tietyn tyylisillä listoilla ja pärjäävän niillä hyvin, se tietää varmaa nerffausta pelin seuraavassa iteraatiossa. Itku menee enemmän niin päin, että tehottomaksi koetuista armeijoista itketään, ja yhä uudelleen petytään siihen, ettei niistä nytkään tullut tehokkaita. Samoin itkua on paljon siitä, että armeijat eivät vastaa pelaajien mielikuvaa. Eniten tätä itkua on kuultu ex-Bret pelaajilta, ja osin syystä.
5. Tämä nousee esiin silloin tällöin, eikä saa vastineeksi vain helikopteria ja lollausta. Tekijätiim(e)issä on tarpeeksi fluffipelaajia, ja T9A kunnioittaa 'armeijan' ideaa tarpeeksi, jotta armeijamaisuutta pidetään tärkeänä ja tavoiteltavana. Se ei tarkoita sitä, että kaikkien armeijoiden pitäisi aina olla 70-300 riviäijän ryhmityksiä. Esim. Beastmanien 'monster mash' lista on tehokas ja tavoiteltu osa peliä. Koska se sopii petomiehille. Mutta suurin osa armeijoista pelaa armeijalta näyttävillä armeijoilla. :P
Aarresaari kirjoitti: Su 15.01.2017 01:57
Viimeisena ihteä ehkä eniten kiinnostavin kysymys: joko on maailman valtakeskiöissä syntynyt tarve luoda omia komppeja? Niin että joku yksityiskohta on vaan lyöty paperille niin totaalisen kyseenalaisesti ettei sitä tai siitä syntyvää suurempaa synergiaa vaan olla voitu kaikkialla hymyillen hyväksyä ja niin on samettinen vallankumous sitten alkanut hajoilla kyräileviin leireihin. Vai päivitetäänkö siellä niin vinhaa vauhtia ettei komppaaminen oo vielä ollut järkevää vaikka kuinka olisi mieli tehnyt? Onko jotenkin doomia uskoa että niin tullee lopulta käymään?
Komppeja on näkynyt, mutta hyvin vähän. Pääsääntöisesti konsensus taitaa olla, että vaikka T9A on koko ajan ärsyttävän muutosprosessin kourissa, idea, pyrkimyksen suunta ja tulokset ovat yleensä kivoja. (Paitsi 1.2 päivitys jakoi jengin n. 50-10-40, jees, meh, p4aska) Ihmiset siis yleensä haluavat pelata sillä, mitä projekti tuottaa. Jos eivät halua, he ehkä jäädyttävät pelinsä 1.1 edikkaan, tai palaavat 8. edikkaan, tai pelaavat KoWia, tai pelaavat jotain Warhammerin vanhempaa edikkaa.
Pääsääntöisesti näyttää siltä, että joitain suuren maailman herrasmieskerhoja lukuun ottamatta jengi haluaa pelata 'valmista' peliä niinkuin se kirjojen kansien välistä löytyy. Valitaan siis mieluummin kokonainen peli kuin aletaan räplätä kotisääntöjen kanssa.
Aarresaari kirjoitti: Su 15.01.2017 01:57
Saatan kuulostaa paljonkin skeptisemmältä kuin oonkaan. Oikeastihan mulle on puhuttu koko projektista lähinnä pelkkää hyvää ja semmosten tyyppien toimesta joiden mentaliteettia pidän jokseensakin samaistuttavana. Lisäksi nopeasti vilkaistut armeijalistat ja taisteluraportit on pitäneet sisällään sellasia sisällöllisiä ratkaisuja joita oon aina fiilannu täysillä. Mullon vaan aina ollu pienen pieni epäilys pelkkään yhteishenkeen nojaavaa joukkovoimaa kohtaan.
Tämä epäilys yhteishenkeen nojaavaa joukkovoimaa kohtaan on hyvin todellinen myös T9A:n kohdalla. Myös itse T9A:n foorumeilla. Tosiasia on, etteivät kaikki siitä tykkää, eikä sitä tehdä kaikille. Tekijätiimi on nyt n. 200 ihmistä, eivätkä tiimit välttämättä kommunikoi keskenään parhaalla mahdollisella tavalla, ja myös tiimien sisällä tehdään kovia kompromisseja. Pakosti välillä täytyy kysyä, onko kompromissaaminen hyvän missaamista, ja olisiko joskus fiksumpaa pistää pelimerkit jonkun tosi siistin vision taakse muiden kustannuksella. Keskustelu velloo rauhattomana. Aika näyttää.
-ile