Sotavasara.net

taustatarina jostakin hahmosta/jengistä/rodusta tai vastaavasta.

Fluffi, ja sen kirjoitus. Ainoa osa-alue, jonka osaan (Senkin huonosti)

Kyllä se on siinä pelaamisen ja maalaamisen välissä.. Kallistuin kuitenkin tuohon pelaamiseen, vaikka en ole ottanut kuin pari harjoitus matsia.

Minusta parasta on että pääsee konvertamaan, sillä sehän olisi tylsää jos kaikilla olisi saman näköiset armejat... on mukavaa kun oma armeja erottuu muiden joukosta... =)
ja pelaaminen on sitten vasta silloin parasta kun löytyy vastustajii... XD

Kylläpäs Maelis pistit pahan kysmysksen...fluffeja tykkään lukea vaikken niitä luurikaan kirjoittele...maalaan hitaasti mutta nautin siitä jäljestä saan (konvertoinnin kanssa tai ilman). Suunnittelen paljon mm. listoja ja joskus jopa toteutan ideoitani. Silti, pelaaminen on tässä harrastuksessa se mikä pitää intoa yllä, erityisesti voiton jälkeen tahtoo pelata lisää. Eli kaiken tämän jälkeen päädyin pelaamiseen.

Suunnittelu. Tai siis mehustelu, niinkuin Väkipyörä sanoikin. On niin maukasta istua takan ääressä, suunnitella lyömättömiä taktiikoita vastustajan murskaamiseksi, siemailla portviiniä, hieroa käsiään yhteen ja nauraa "Muhhah-hah-haa!"

Se olis varmaan toi suunnittelu kun sen mä osaan sekä maalaaminen jossa kehittyy kokoajan. Vertailin eilen vuos sitten maalaamaani figua sekä yhtä uutta ja siitä jos jostain huomaa miten paljon harjottelu maalaamisessa merkitsee. Suunnittelu on ainut hupi matikan sekä bilsan tunneilla.

Konverttaus on hauskinta heti pelaamisen jälkeen....

Maalaus ja pelaaminen liikkuu melkein samalla tasolla minusta.

Kyllä parasta on se maalaus ja kun näkee kokonaisen rykmentin maalattuna ja koottuna, niin se tuo mieleen ne kaikki tuskan minuutit kun käsi ei liimautunut kiinni ja jalat katkesivat. Kyllä warhammereissa parasta on se maalaaminen ja kokoaminen ja oman työnsä katseleminen. Pelaaminenkin totta kai on kivaa ja varsinkin itse maalatuilla ja kootuilla figuilla.

Pelaaminen on aina kivaa mutta kun on sillä samalla armeijalla jauhanut viimeiset viisi vuotta niin kyllä siinä alkaa se pelaaminen kyllästyttää ja kun rahaa uuteen armeijaan ei oikein ole, niin kaiken suunnittelu sitä rahan-saanti hetkeä varten vie kyllä ehdottomasti voiton.

Siksi on kivaa kun pelaa marineilla, saa mielinmäärin sekotella välillä kaaos- ja lojalistilistaa... sekaan saa aina välillä inkvisiittoreita tms. Eipä tarvitse aina kerätä koko armeijaa uusiksi.

Maalaaminen on mielestäni parasta koska siinä tuntee aina välillä "ahaa" elämyksia ja on palkitsevinta myös fluffista pidän koska se rakentaa figuille/niiden maalamiselle pohjan, tavallaan.
Maalaus antaa myös eniten harrastuksesta kertomisen aihetta, koska jos ei niinkään ole kiinnostunut pelistä kuten minä (ainakaan vielä) niin myöskään fluffi ei kaikkia kiinnosta heti.

Listojen suunnittelu, tosin suunnitelmiksi aina jäävätkin...

Itse konverttailen. En kylläkään tiedä voitteko te Sotun hardcore-harrastelijat kutsua koverttaukseksi sitä, että laitan Night Goblinilleni käteen jättiläisnuolen (keihäästä rävelletty) onnistuttuani rikkomaan alkuperäisen käden puukolla vasta-avatun figupakkauksen kimpussa riehuessani... Onneksi on kaveri, jolla on ehtymättömät Night Gobbojen ylijäämäosavarastot hallinassaan.