Oli itse asiassa juuri eilen illalla (oikeastaan tänä aamuna) kauhea debatti sukulaisaikuisilla juuri tästä katastrompista. Mitä itse mietin, oli se, että kai me olemme jonkin verran velkaa kehitysmaiden ihmisille, jotka maksavat meidän elintasomme kaltaisen elämän.
Sain joululahjaksi kirjan "Elämän kehitys", jonka mukaan herra nimeltä Malthus sanoi joskus jotenkin näin: "Ihmispopulaatio ei voi kasvaa nopeammin kuin maataloustuotanto. Siitä seuraa nälkää, kulkutauteja ja sotia, jotka taas säätelevät ihmisten lukumäärää." Luonnonkatastrofeja ei siinä mainittu, mutta voidaan uutisista huomata että nekin meidän kantaamme säätelevät. Ne eivät ole ihmisen aiheuttamia (vaikka niitäkin todennäköisesti tällä menolla ilmaantuu) vaan niitä on aina ollut.
Maailmassa elää tällä hetkellä enemmän ihmisiä kuin koskaan on kuollut. Hirveintä, mitä voi tapahtua, olisi se ettemme kuolisi koskaan ja että mitään katastrofeja ei olisi olemassakaan. Koska ihmiset asuvat tiheästi, tällaiset mullistukset pyyhkäisevät kerralla helposti suuren osan sakistamme pois.
Surullistahan se on, mutta niin se on. Annankin tässä nyt uuden vuoden lupauksen, etten aio elää ainakaan paljoa yli sataa vuotta tämän hetkisen ikäni päälle.
