Sotavasara.net

kröhm.... en halua halveerata kauniimpaa ja viisaampaa sukupuolta, mutta hehän ovat yleensä niin viisasta ja arvokasta väkeä että ei koskisi "lasten leluihin" pitkällä tikullakaan. toisaalta eräs muijani ei ole innostunut asiasta mutta ei pidä pahanakaan (viisaimmista kaunein elävä minkä olen nähnyt maan päällä)

Samoin kiitos joten tämä alkaa mennä jo hiusrasismin puolelle mä en edes oikeen tajuu mitä vikaa pitkissä hiuksissa on?

älä lannistu pitkissä hiuksissa ei ole mitään vikaa, minäkin käytän huivia ja olen pariinkin otteeseen kullu et " :x taas toi rättipää :x " tai jotain tollast. (toisaalta ne on ollut jätkiä, mut en silti oo lopettanu käyttämäst huivia)

kyllä niitä naisia on jotka tykkää pitkistä hiuksista, tyylinsä kullakin.

Ei missään nimessä leikata hiuksia, kiellän petskules ! Pitkät hiukset rulettaa ja kaikki sujuu paremmin niitten kanssa (paitsi ruokailu, kun hiukset tulee usein suuhun ). Rupeet kuuntelemaan heviä ja meet mossaamaan keikoille nii ei tee enää mieli leikata hiuksia ennen armeijaa (tai ainakaan ens tuskaa) !

Mulle on käyny vähän niin että eipä ole tullu deittailtuu vähään aikaan ja syy ei ole lähelläkään Figuja(LotR) vaan se että olen 14 vuotias poika ja minulla on pitkät hiukset!!!

Ei ne hiukset oikeasti vaikuta mihinkään. Mullakin oli joskus kauan sitten pitkähköt hiukset. Sittemmin kävin parturissa (leikkaa tukka - näytä ihmiseltä), eikä mikään muu muuttunut kuin hiusten pituus.
En kyllä usko että figutkaan tyttöjen kiinnostumattomuuteen vaikuttaa. Useimmat joille olen aiheesta kertonut ovat olleet lähinnä kiinnostuneita. Mun tapauksessa mun pitää varmaan mennä itseeni, eikä syyttää harrastuksia. Pitäisi varmaan olla hiukan sosiaalisempi luonne tai jotain. Ei nyt jutteleminen koulussa tai mikään tuota vaikeuksia, mutta se on paha kun koulun ulkopuolella ei vietä juuri ollenkaan aikaa ikäistensä kanssa. Se on aina joko luolaan tai sitten maalataan figuja. No nythän mä syytänkin harrastuksiani. Pitäis varmaan joskus huvikseen pyytää jotakuta leffaan tai jotain.

Ei ne hiukset oikeasti vaikuta mihinkään. Mullakin oli joskus kauan sitten pitkähköt hiukset. Sittemmin kävin parturissa (leikkaa tukka - näytä ihmiseltä), eikä mikään muu muuttunut kuin hiusten pituus.
En kyllä usko että figutkaan tyttöjen kiinnostumattomuuteen vaikuttaa. Useimmat joille olen aiheesta kertonut ovat olleet lähinnä kiinnostuneita. Mun tapauksessa mun pitää varmaan mennä itseeni, eikä syyttää harrastuksia. Pitäisi varmaan olla hiukan sosiaalisempi luonne tai jotain. Ei nyt jutteleminen koulussa tai mikään tuota vaikeuksia, mutta se on paha kun koulun ulkopuolella ei vietä juuri ollenkaan aikaa ikäistensä kanssa. Se on aina joko luolaan tai sitten maalataan figuja. No nythän mä syytänkin harrastuksiani. Pitäis varmaan joskus huvikseen pyytää jotakuta leffaan tai jotain

Eikös sulla mennyt ihan hyvin tolla rintamalla? Viikonloppuna treffit jonkun Helsinkiläisen misun kanssa ja silleen...?
Ei noissa asioissa voi hirveesti mitään sanoa, jokainen tietää parhaiten omat kuvionsa ja kantapää opettaa.

Nostetaan nyt edelliseltä sivulta mielenkiintoinen kysymys että juttu saa lisää mielenkiintoisia käänteitä hiusten pituuden ohella.

Nintendomies kirjoitti:Miltä teistä toisista muuten tuntuu/tuntuisi pelata tyttö (poika?) ystävää vastaan? Kismittääkö häviö entistä enemmän?

Meillä on vaimon kanssa ihan kelpo kokoelma erilaisia lauta- ja muita pelejä, joita sitten pelataan joko kaksin tai kavereiden kanssa. Varsinaisia figupelejä ei hirveästi ole pelattu, jos ei jotain satunnaisia Space Hulk tai RoboRally-pelejä lasketa. Mutta siitä kismittämisestä...ei se häviö sen enempää (tai vähempää) mua ainakaan raasta kuin muidenkaan kanssa, mutta kun suhde jatkuu heti sen jälkeen niin siihen pitää suhtautua vähän eri tavalla. Esimerkiksi Settlers-korttipelistä meillä tuli joskus alkuaikoina usean tunnin murjotuskausia, kun peli kuumeni hieman liikaa. Sittemmin ollaan opittu sen verran että ei keskinäisissä peleissä oteta ikinä millään turnausmentaliteetilla, koska muuten se pelaaminen myös loppuu lyhyeen. Meillä on joitakin sellaisia pelejä joita ei enää pelata lainkaan niiden aggressiivisuuden vuoksi (hassu sana muuten, sitä näkee kirjoitettavan kahdella ja yhdellä g:llä. Joku kielimies voisi kertoa oikean polun?).

Lisäksi me keksittiin jossain vaiheessa käyttää sellaista joihinkin leikkeihin yhdistettävää kikkaa kuin koodisanaa (eikä nyt mitään hätäisiä johtopäätöksiä siellä kotikatsomoissa, vaan kuunnellaan juttu loppuun asti). Eli kun peli on loppu, kerrotaan koodisanalla että nyt palataan todellisuuteen ja jätetään ne pelin aikana syntyneet ahdistukset pois. Ihan hauska sitä oli kokeilla, vaikka en tiedä oliko siitä ikinä mitään apua. Kuten sanottu, ollaan sittemmin opittu pelaamaan ilman suurempia konflikteja.

Pelaajan logiikkaa: Parhaimmillaanhan oma rakas, kumppani tai miksi sitä nyt haluaa kutsua, on myös hyvä ystävä, ja mitäs muuta sitä ystävien kanssa tehdään kuin pelataan!

minisaarnaaja kirjoitti: Meillä on joitakin sellaisia pelejä joita ei enää pelata lainkaan niiden aggressiivisuuden vuoksi (hassu sana muuten, sitä näkee kirjoitettavan kahdella ja yhdellä g:llä. Joku kielimies voisi kertoa oikean polun?).

I have been summoned...

"Aggressiivisuus" kuuluu kirjoittaa (nykyään) kahdella g:llä (Suomen kielen perussanakirja, s.v. aggressiivisuus). Aiheesta on ollut keskustelua mm. Kielikello-lehdessä (muistaakseni numerossa 2 tai 3/2002) - jotkut vaativat, että suomeen pakotettaisiin jonkinlainen logiikka vierassanojen oikeinkirjoitukseen (agronomi, mutta aggressiivinen), mutta ainakaan Kielitoimisto ei ole tälle ajatukselle lämmennyt.

Naiset sanovat. "meihet ovat ikuisia lapsia" figut eivät ole koskaan aiheuttaneet mitää maailman kaatavia ongelmia. Vaikka Tyttöystäväni väittää minua lapseksi kun häärään "pikku-ukkojen" kanssa. Niin ei se ole koskaan ollut ongelma suhteessa. Ei pidä tuomita asijoita joita ei tiedä!!!

minisaarnaaja kirjoitti: Meillä on joitakin sellaisia pelejä joita ei enää pelata lainkaan niiden aggressiivisuuden vuoksi

Kimble?

ei ainakaan mun rakkaillani ole ollut mitään figu harrastustani vastaan, päinvastoin, kiinnostusta on löytynyt. eiväthän nämä "lelut" minua muuta mitenkään.

Nintendomies kirjoitti:Kimble?

Sitä emme omista, vaikka ymmärrän kysymyksesi kelattuani nostalgiahöyryissä lapsuuden traumaattisia pelikokemuksia serkkujen kanssa:) Ne pelit, joita emme useinkaan pelaa, ovat lähinnä kahden pelaajan korttipelejä joissa toinen meistä on jostakin käsittämättömästä syystä täysin ylivoimainen. Silloin tällöin niitä aina jaksaa yrittää, mutta parin pystyyn hävityn matsin jälkeen muistaa taas miksi pelipaketin päällä oli niin paksu kerros pölyä...

Minä varmaan koettaisin muuten saada tuota pelaamaan mutta kun sääntöjen, maalauksen ja taktiikoiden opettaminen kestää niin kauan...

Kyllähän ne tytöt aina harrastusta hieman vieroksuen kattoo, mutta ei kai niillä mitään sitä vastaan. Hyvin monet eivät ole kuulleetkaan tälläisestä ja kun ensimmäinen kommentti tästä asiasta mun suunnalta on AINA "joo, no kyl sitä tulee noil pikku-ukoillakin leikittyä", niin.. No juh. Siinä yhdessä vakavastiotettavassa suhteessa lyhyen elämän aikana ei tullut kuitenkaan figuihin niin perehdyttyä, vaikka sekin esillä jossain välissä oli. Tämä on omituinen harrastus, face it, mutta yrittäkääpä sitten luokitella joku ei-niin-omituinen laji. Kaikistahan niistä löytyy vähän hassuja piirteitä

Nintendomies kirjoitti:Jos ei ymmärrä figuilua, ei ole ajatellut asiaa loppuun saakka. Ymmärtämättömyys johtuu vähemmän ajattelevien ihmisten uskosta itsestäänselvyyksien olemassaoloon. Tälläiset ihmiset helposti pitävät itsestäänselvänä ajatusta figut=lasten leluja. Kummallista miten tälläiset ihmiset hyväksyvät joidenkin hassunväristen paperinkappaleiden aiheuttaman taloudellisen katastrofin (=MTG).

Tosin jos seurustelukumppani tuntee joutuvansa toiseksi figujen kanssa niin tietenkin on todennäköistä että tämä valittaa asiasta kovaan ääneen vihan tylpistämillä mielipiteillä. Figuharrastuksen syytä se ei tosin ole.

Tota pelaan itse myös mtg:tä ja voin sanoa, että ihan samalla tavalla sitä kummeksutaan kuin hammeria... No jaa ei mulla ainakaa oo ollu mitään ongelmaa.

Yabo kirjoitti:
Tota pelaan itse myös mtg:tä ja voin sanoa, että ihan samalla tavalla sitä kummeksutaan kuin hammeria... No jaa ei mulla ainakaa oo ollu mitään ongelmaa.

Aijjaha.
No ihan mistä tahansa joku pystyy aina sanomaan "Voi oikeesti hei (tähän harrastukseen liittyvä verbi, 'jotai' ja objekti, esim. pelat jotai mtg:t.)". Ihan hyvin pystyy sanomaan myös "Voi oikeesti jaksaa leikkiä jonkun nelipyöräisen laudanpätkän kans". Tämä on/ei ole omituinen harrastus, minun mielestäni ainakaan, mutta juuri siinähän se onkin. Useimpien mielestä varmasti on.

Vaimollani ei ole mitään harrastustani vastaan... tosin hänellä onkin kaksi museoikäistä prätkää joten ymmärrän ymmärryksen ei tavallisiin harrastuksiin.

heheh, noh mun muija ei ainakaan Hammerista whinee koska se sattuu pelaa wh:t itekki enkö olekkin onnekas ?

Jos muijanne pitävät teitä miehiä outona kun touhuatte tämän harrastuksen parissa, niin ei ne akat sen paremmin osaa suhtautua kun toinen muija hieroo tinaukkoa illasta toiseen.

Mutta tämä on oikea tapa viettää viikonloppuiltaa suhteessa Näyttäkää naisillenne ja kouluttakaa

Rail/VampireCounts vs Narttu/DarkElves

http://www.saunalahti.fi/ankara13/Turne ... eriita.jpg

*hävisin matsin perkele*

Narttu kirjoitti:Jos muijanne pitävät teitä miehiä outona kun touhuatte tämän harrastuksen parissa, niin ei ne akat sen paremmin osaa suhtautua kun toinen muija hieroo tinaukkoa illasta toiseen.

Anteeksi, mutta minua jäi vaivaamaan mikä tämä tin-aukko on?

tinaukko= tina ukko tai tina-aukko

Näin luulisin...