Sotavasara.net

En viitsi mainita tässä figujen maalailua ja näpertelyä, sillä ne on sanottu jo liian moneen kertaan. Mielestäni myös kahden kokonaan maalatun armeijan näkeminen ja liikkuminen pelipöydällä on hieno näky, siinä yksi tärkeimpiä syitä harrastukselleni. Säännöt nyt ovat vähän niin ja näin (seuraavassa 40k-edikassa varmaan sanotaan, että vain space marine tactical squadit voivat contestata ja pitää objektiiveja) mutta itselleni kelpaavat. Itse olen vielä(kin) sen verran noviisi, vaikka kuusi vuotta takana onkin, että tykkään ihan vain koota ja tehdä figuja erinäköisiksi. Hienot figut voi mainita syyksi siinä mielessä, että kun GW:llä on vain niin helvetusti erilaisia osia, niin figujen konvertoitavuus on omaa luokkaansa.

Itseäni on ainakin FaBa ruennut kyrsimään, mutta 40k sen sijaan kiinnostaa yhä sangen tehokkaasti?
Miksipä? Noh, minun kohdallani se ainakin johtuu jo aiemminkin useasti mainitusta taustatarinasta. Ei siksi, että pitäisin jostain satunnaisesta raapustajasta joka kirjoittaa codexeihin niitä pieniä pätkiä satunnaisista taisteluista, vaan kokonaisuudesta, tai yksittäisten armeijoiden konsepteista, joita voi itse kehittää haluamallaan tavalla, ja esittää myös pelikentällä. 40k:n fluffi on myös sellaista, että siitä saa kaverien kanssa heitettyä aivan järjettömiä ideoita ja hyvää läppää venähtäneiden iltojen kuluksi.

Confroakin tulee pelailtua, mutta se ei tunnu yhtä koukuttavalta, kun tarina on mitä on. Onhan se pelinä mukavaa vaihtelua 50 nopan heittelyyn, mutta vaikka onnistuisikin iskemään taikamiekan Wolfenin takamuksesta sisään ja räjäyttämään sen paloiksi, ei se ole yhtä hieno tunne kuin iskeä 40 gaunttia vasten kaartilaislinjaa. GW:n specialist gameistä on itselläni vain hyviä kokemuksia, BFG kiinnostaa tod.näk. sen takia että se sijoittuu 40k:n maailmaan. Ja onhan se kiva peli muutenkin. BB kiinnostanee samoista syistä, vaikkei se varsinaisesti fabaan sijoitukaan. Telkkareita FaBassa? Hmmm...

Siinä nyt jotain syitä.

Mikähän Fabasta tekee pelaamisen arvoisen... Maalaaminen ei sinänsä iske minuun, maalaan vain sen takia että armeija näyttäisi kentällä hienolta (Johtuu varmaan siitä, että massa-armeijan maalaaminen toistaa pikkuhiljaa itseään.) Konvertoinnista ja yksittäisten hahmojen maalaamisesta pidän, sillä onhan se rennompaa kuin se, että maalaat ensin yhtä figua noin tunnin ajan, ja sivulle katsossa figuja löytyy vielä kolmesataa maalaamista tarvitsevaa rivisolttua. Mordheimiin olen aikeissa tutustua, mutta en aloituspakkausta ole löytänyt mistään. Ja 40k:takin olisi aikeissa aloittaa, figujen hienouden ja vähemmyyden vuoksi (Jaksaisin keskittyä yhteen figuun enemmän.), mutta koska uuteen edikkaan nelkytkoossa on siirrytty, täytyy ensin ostaa sääntökirja, ja sitten armeija.

Nyt ajateltuna kyllä se pelaaminen minua tässä harrastuksessa viehtoo, strategisuus ja seurahenki pelien aikana.

Taidan mielenkiinnosta ostaa sen uuden 40k sääntökirjan. On se harmi ettei ole uuden sääntökirjan mukana aloituspakkausta tullut, mutta kaipa tässä nyt selvitään.

Ayexen kirjoitti: On se harmi ettei ole uuden sääntökirjan mukana aloituspakkausta tullut, mutta kaipa tässä nyt selvitään.

Ensikuussa tulee Assault on Black reach-poksi, jonka mukana tulee sääntis.

Barnabas kirjoitti:

Ayexen kirjoitti: On se harmi ettei ole uuden sääntökirjan mukana aloituspakkausta tullut, mutta kaipa tässä nyt selvitään.

Ensikuussa tulee Assault on Black reach-poksi, jonka mukana tulee sääntis.

Tuleeko? Jes! Pääsee 40k:aloittamaan. Paljonkohan hintaa boxilla olisi?

Ayexen kirjoitti:

Barnabas kirjoitti:

Ayexen kirjoitti: On se harmi ettei ole uuden sääntökirjan mukana aloituspakkausta tullut, mutta kaipa tässä nyt selvitään.

Ensikuussa tulee Assault on Black reach-poksi, jonka mukana tulee sääntis.

Tuleeko? Jes! Pääsee 40k:aloittamaan. Paljonkohan hintaa boxilla olisi?

60e
Google

Battle for Skull Pass, Assault on Black Reach... onko niillä joku random *hyökkäyssana* for/on/at *pahaenteinen adjektiivi* *väijytysmaasto* -aloitusboksinnimigeneraattori siellä GW:llä?

Minämyösminämyös: Clash in Forgotten Canyon (tm)

Hyvä kysymys...

En tiedä. Siinä on sitä jotain. Tutustuin Warhammeriin jo 2 edikan aikaan, ja rupesin pelaamaan kun 3 edikka oli menossa (sääntökirja ainakin). Ensimmäiset figut tuli ostettua kun 4 edikka ilmestyi ja siitä se on jatkunut.

Hirveästi en ole pelaillut, mutta kun kaverin kanssa pelailimme niin se oli hirmuisen hauskaa, ja satumainen tunnelma ensimmäisissä peleissä oli ennen kokematon. Rakastan minatyyrejä, maalaamista, askartelemista ja lautapelejä ja fantasy-genreä elokuvissa... Warhammerissa ne kaikki yhdistyvät.

Olen monesti ajanpuutteen takia ajatellut lopettavani ja myyväni kaiken pois, mutta en ole pystynyt. Warhammerissa on 15 vuoden muistot hyvistä hetkistä harrastuksen parissa. Elämän karusellissa ei jää harrastukselle tänä päivänä paljon aikaa, enkä ole vuosiin pelannut, mutta kerään ja konvertoin kun kerkeen.

Tavoite on... jatkaa niin kauan kuin saan siitä sen verran irti että se on aikani arvoinen. Warhammer on "terapiaa", se on toinen maailma, fantasia, rentouttava ja hauska omalla tavallaan. Siitä voi nauttia joko yksin tai kavereiden kanssa.

Haittapuolet ovat mielestäni, jatkuvasti nousevan hintatason (entistä järkyttävämpi) ja liian usein ilmestyvien edikoiden jälkeen se että figut ja sääntökirjat muuttuvat yhä "tummemmiksi". Kaipaan iloista ja värikästä 5 edikkaa jolloin kaikki oli enemmän sarjakuvamaista. 5 edikan armeijakirjojen ja sääntökirjojen selaaminen on nostalgista ja nautinnollista.

Se Warhammer on minulle... satumainen ja erilainen harrastus, jossa aika pysähtyy.


-b-

Believer kirjoitti:se on "terapiaa", se on toinen maailma, fantasia, rentouttava ja hauska omalla tavallaan. Siitä voi nauttia joko yksin tai kavereiden kanssa.

Kuulostaa liimalta...

:oD Ei todellakaan. Mutta se on harrastus joka ei vaadi mitään, ja on aina heti valmiina kun sille antaa aikaa.

warhammer on sitä jotain <3