Niih, voisi jatkaa sitä leffa=taide-juttua, minkä aloitin eilen illasta. Mihinkäs mie jäinkään? Niih, leffat, joita voin kutsua taiteeksi.
Lisää musikaaleja. Sitähän sanotaan, että ooppera, olisi musikaalista taidetta sinfonioineen ja näytteliä+laulutyönsä maustamana. Siksi tekee pahaa jättää väliin muutama klassikko 50-l, jotka varmaan moni nähnyt. Whats opera Doc (en valitettavasti löytänyt youtubesta linkkiä pistettäväksi) ja
Rabbit of the Seville. Tarviiko minun sanoa näistä sen enempää? Sitä tässä vain mietin, pitäisikö Wizard of the Oz laittaa tähän listaan mukaan?
Kerroin jo Fantasian ja musikaalit, joten se sen sorttisista. Siirrytääs seuraavaan, josta joku voisi ollakin vähän erimieltä.
Wallance & Gromit.Oikeasti, niin mielikuvituksellinen kaksikko kaikkine keksintöineen ja seikkailuineen, mitä normaalissa leffassa ei nähtäisi koskaan. Väärät housut, lopussa oleva junakohta anyone? Kaikki ne taulut siellä seinällä aina leffojen alussa. Muutenkin, vahaukkoja ja pienoismallia koko leffa. Onkohan kaiken lisäksi vielä kuvattu King Kong-style pysähtyneitä kuvia käyttämällä?
En tiedä teistä, mutta W&C on kyllä nerokas ja voisin sanoa sitä taiteeksi. Saada nyt tuollaiset liikkumaan, sen vuoksi vähintäänkin. Olisivat vaan
Tähtigootinkin tekijät olleet vieläkin vähemmän vakavissaan sen sarjansa kanssa, niin oltaisiin siitäkin saatu ”taiteellinen”.
Näin lopuksi voisin ottaa esille myös yhden, varmaan jokaisen vähintään nimeltä tunteman, aliarvostetun sarjan 90-l:lta esille. Mighty Morhin Power Rangers.
Tää ei ole mikään vitsi. Oikeasti. Sarja saa jo hyvän askeleen
tunnarissa. Kuka uskaltaa nostaa kätensä pystyyn ja sanomaan, että toi on huono? Itse vihaan syvästi sähkökitaraa. Minua inhottaa se vonkuma ja vikinä jokaisessa hevibiisissä, Duke Nukemin teemakin on surkea ja jopa Halon teema on onnistuttu mennä pilaamaan lisäämällä tämä kamala soitin mukaan. Minun ei siis ole ihan helppo sanoa, että pidän tästä teemasta ja etteikö se saisi minnuu soittamaan ilmakitaraa siinä vieressä tai vähintäänkin hoilaamaan nuotin vierestä tätä sanoiltaan monimutkaista ja hankalasta muistettavaa tunnaria.
Toinen loistava-askel tulee sitten kaikissa efekteissä suin muissa. Käytetään tietokonetta (joka on kyllä välissä aivan kaamea), käytetään leluja. Ny.. Nyt on pakko pysähtyä hetkeksi. Leluja. Miten siistii oikeesti. 30-l King Kong elää. Osataan sculptata niitä saviotuksia ja sen jälkeen ollaan vielä saatu upeampi pukukin kasaan hirviöille. Jotkut otuksetkin kuten luurankosotilaat on hoidettu välissä niin mahtavasti, että oksat pois. Oikeasti, kuinka moni tekisi lurkin niin, että pistää ukon Halloween pukuun, jossa on luuosat valkoisella ja muu mustaa? Ette varmaan keksi kovin montaa. Kaikki menee tietokoneen luokse.
Kolmas asia ja paras asia siinä sarjassa on sitten se
koreografia. Mää voin hyvällä omatunnolla sanoa, että se on jotain niin ihmeellistä, että oksat pois. Oikeesti, tarviiko mun edes sanoa siitä mitään tuon linkin jälkeen? Kaikki nuo liikkeet, voltit, kärrynpyörät, wallrunit ja kikit. Selvästi ollaan käytetty sitä päätä kun näitä lähdettiin kuvaamaan. Oikeesti, 2.55, 3.14, 4.13, 4.25, 5.25 alkava iso mättö ja 6.30. Ring any bells btw?
Huomatkaa myös kameratyöskentely. Ei mennä ihan siihen naaman eteen kuvaamaan vaan taistelusta oikeasti nähdään tosi paljon kun usein nähdään ainakin toinen ukko kokonaan. Muutenkin, 300+ jaksoa, 5 eri spinoff sarjaa ja sama taso on tappeluissa pysynyt. Mikä pääsee samalla tasolle? Olihan
DOA leffassa myös hyvää mättöä, mutta se oli yksi leffa ja muutaman näytteliän voimin tehty. Power Ranger on usea 20min jakso ja eri näytteliöitä läjä ajan saatossa.
Power Rangers, vaikka siitä ei subjektiivisesti pidä, kyllä siitä vähintään objektiivisesti on pakko pitää. Siinä on kaikkea. Scupltia, pukuja, leluja, musiikkia ja maailman parhaat taistelut. Oikeasti. Ihan tosissani tämän ilman mitään tunnon tuskia sanon.
Jotenkin nyt on sitten vähän päässä aivotyötä menossa kun näitä leffoja katsoo taiteena. Leffahan voi olla sellaista hyvin monella eritapaa. Se voi analysoida jotain juttua (RDog Pretty Woman, Kill Bill Supermies) hyvinkin syvällisesti, kertoa tarinan kuten Ooppera (kaikki leffat), kertoa se laulaen (musikaalit), kaunista, klassista tai muuten vain loistavaa musiikkia sisältävä (Star Wars, Jurassic Park, musiikalit, joiden laulut jää soimaan päähän) ja kuvakulmat. Käytetään niitä ahkerasti ja erilaisia eikä vain koko ajan niitä samoja. Kameran paikkaakin rohkeasti viedään muualle niistä tavanomaisista paikoista (RDog). Eikä tietenkään saa unohtaa sitä koreografiaa taistelukohtauksissa ja kaikkia muita ihmeellisiä temppuja, joita leffassa nyt vain ikinä voikaan nähä. Nykyään vaan tietokoneella hoidetaan niin moni asia, että tämä viimeinen lohko jää hyvin monelta saamatta. Return of the Living dead, John Carpenterin The Thing, Apinoiden planeetat, mustavalkoiset monsterileffat, Ed Wood ja kumppanit. Viimeisen kategorian kuninkaat.
Objektiivisesti katsottuna siis voisin kutsua Tarantiinoa taiteelliseksi jätkäksi. Ehdottomasti. Kuvakulmat on ennen näkemättömiä välissä, analysoidaan asioita paremmin kuin itse ikinä mitään pystyisin (Pretty Woman oli kyllä aika uskomaton keskustelu) ja saadaan hyviä, mieleen jääviä puheita muutenkin (Supermies). Ei taia heppu tietokonettakaan pahemmin käytellä vaikka ei nyt mieleen tulekkaan paljon mitään leffaa, jossa sille olisi ollut tarvetta. Okei, Death proof vois olla yks, mutta en osaa sanoa kun en ole kattonut. Ainoastaan jää se koreografia vähän laihaksi. Kill Billissä miekkailut ei ainakaan minua, niin objektiivisesti kuin myös subjektiivisesti, liikuttaneet tai edes viihdyttäneet lainkaan. Ainakaan Kill Billissä kun huone täyttyi teineistä, jotka vain heilutti miekkaa ja kirkui. Se jää vain jotenkin lepsuksi. Olisivat vaan vetäneet siitä kunnon Wuksiaa vaikka sitäkin vihaan syvästi.
Oltaisiin kuitenkin saatu mukaan kaikkia siistejä liikkeitä ja muita. Nyt vain tuosta Kill Billin suuresta verilöylystä jäi ainakin itselle ontto olo.
Niih ja mie tiiän, että TMNT on vähän eriasia kuin Kill Bill. Kuhan vain haluan yrittää sanoa, että se leffa, kohtaus etenkin, ei olla menty tekemään vakavissaan, joten minua kiinnostaa tietää, miksei sitä vakavuutta heitetty sitten kunnolla pois? Meillä on surkea bändi taustalla, se sinne vaan ihan onnessaan soittamaan ja Beatrix lentämään pitkin huonetta. Ainoa sellainen hieno liike siinä on kun B menee istumaan ja sohii miekallaan ympärilleen. Muuten se on vain isku toisensa jälkeen vailla mitään mielikuvitusta. Toisin kuin esim. tuo TMNT kohta, jonka näytin. Siinähän on kaiken näköistä jännää ninjajuttua.
Kun mennään sitten kattomaan sitä leffaa, mitä tahansa, niin ei minusta Tara onnistu kovin siirtämään sitä taiteellista näköään kunnolla kankaalle. Onhan siellä niitä elementtejä nähtävissä, mutta kuitenkin jää hyvin vähäiseksi, että laskeutuu sinne leffojen keskelle. Olen samaa mieltä kanssanne siinä, että Taralla on taiteellista silmää, mutta en siinä, että hänen leffansa olisivat taidetta.
Mutta oih, näin paljon tekstiä ja haluaisin vielä puhua
Ruohometsän kansasta,
Secret of the NIMHistä ja Henkien kätkemästä… En jaksa. Olen kirjoitellut jo tälle istumalle tarpeeksi. Joku toinen kerta sit.