Sotavasara.net

Hattivatti kirjoitti:Joo suosittelen tuomaan White Dwarffeja kouluun

VIT** EI LOLL!!!1 LUEXÄ JOTAI LELULEHTII HÄ!!1?!!111?

tutuksi tullut on...

Aika 100% HC Figuilu lifestyle jos kouluaikanakin pitää lukea White Dorffeja. :D

DaBandito kirjoitti:Aika 100% HC Figuilu lifestyle jos kouluaikanakin pitää lukea White Dorffeja. :D

Esmes äidinkielen tunneilla on saanut lukea omia

Hattivatti kirjoitti:

DaBandito kirjoitti:Aika 100% HC Figuilu lifestyle jos kouluaikanakin pitää lukea White Dorffeja. :D

Esmes äidinkielen tunneilla on saanut lukea omia

Minulle tuli kyllä nyt ihan uutisena, että WD ilmestyy jommallakummalla kotimaisella kielellä.

Dolmot kirjoitti:

Hattivatti kirjoitti:

DaBandito kirjoitti:Aika 100% HC Figuilu lifestyle jos kouluaikanakin pitää lukea White Dorffeja. :D

Esmes äidinkielen tunneilla on saanut lukea omia

Minulle tuli kyllä nyt ihan uutisena, että WD ilmestyy jommallakummalla kotimaisella kielellä.

Ja minulle se, että olen jossain vaiheessa sanonut White Dwarfin olevan kotimaisella kielellä

Hattivatti kirjoitti:

Dolmot kirjoitti:

Hattivatti kirjoitti:

DaBandito kirjoitti:Aika 100% HC Figuilu lifestyle jos kouluaikanakin pitää lukea White Dorffeja. :D

Esmes äidinkielen tunneilla on saanut lukea omia

Minulle tuli kyllä nyt ihan uutisena, että WD ilmestyy jommallakummalla kotimaisella kielellä.

Ja minulle se, että olen jossain vaiheessa sanonut White Dwarfin olevan kotimaisella kielellä

Mikä äidinkielesi on?

Jos Englanti, niin hyvä.

Jos jokin muu, niin mitä asiaa WD:llä on äidinkielen tunnille missään tapauksessa? Oikeastaan, mitä tekemistä koko lehdellä on koulussa ylipäätään?

Kuka sanoo et omien lukeminen ylipäänsä on suoritettava omalla äidinkielellä?
Ja asiasta kolmanteen: Ei, en koskaan ole häpeillyt figuilua vaikken asiasta varsinaisesti kylillä huutelekaan,
figuja on liki mahdotonta alkaa piilottelemaan, ja luen WDtä, random codexeja ja army-kirjoi julkisilla paikoilla.

^^No, silloin olin nuori, tyhmä ja yksinäinen. Välitunneilla ei ollut muutakaan tekemistä, juttu oli uusi minulle ja osasin englantia. Figures.

itellä oli kyl wd:t koulus mukana nuorempana :D ei niistä mtn sanomista tullu kun lueskelin niitä(tää oli toki ennen kuin wd:stä tuli gw:n tuotteiden maksullinen mainoslehti mitä se nykyään on)...toki asiaan varmaan vaikutti se et pelasin samaan aikaan fudista+muuta ''normaalia'' et katottiin tommonen outoilu :D sormien läpi.
toki sit sai respectiä kun oli vuoden pari muita edellä englannin opiskelussa kiitos wd:n, sääntisten yms ja FF:än ansiosta...

Miksi hävetä kun en hommassa edes mukana kunnolla ole? Olen mie muutenkin aika omituinen kaveri, itsetuntoa kyllä on, vaikka olenkin silti se syrjässä nököttävä jonka lähelle kukaan ei mene.... ja ikää on vain 13 mutta eipä miula mitään tarvetta ole mennä massan mukana, ja pidänpä sitä parhainpiin kuuluvana luonteeseeni asioihin.


EDIT: Tämän äidinkielen (kouluaine) oieka nimitys on "äidinkie li ja kirjallisuus", mutta WD (miks mie lyhennän kaiken?) ei taida olla kirja...

No ei kyllä ole hävettänyt, mutta ei siitä kukaan ole tullu avautumaankaan, kun en ole asiasta kauheasti huudellu. Jotkut kaverit veti ehkä hitusen överiksi tossa muutama vuosi sitten ja toi figuja kouluun ja maalas niitä sitten siellä ruokalassa...kyllä siitä sitten tultiin kaikenlaista sanomaan heille, mutta itse en moista koskaan harrastanut koskaan.

EDIT: Tämän äidinkielen (kouluaine) oieka nimitys on "äidinkie li ja kirjallisuus", mutta WD (miks mie lyhennän kaiken?) ei taida olla kirja...

Niin, mutta kyseisen kouluaineen opetussuunnitelmaan käsittääkseni kuuluu mediaan tutustuminen (esim. Hesari), joten ei se WD poissuljettu ole, tosin itsehän olen mm. lukenut Akkaria kemian tunneilla jne

Marcholio kirjoitti:tosin itsehän olen mm. lukenut Akkaria kemian tunneilla jne

Meilläpäin tunneilla luettiin vain pornolehtiä. Onneksi se rauhottu yläasteelle mennessä.

Ei oo ikinä hävettänyt. Tunnen suorastaan ylpeyttä pikku "lapsistani" joissa näkyy oma kädenjälki ja luovuus. Tulikin tästä mieleen eräs tapaus Helsingin Kampin GW:ssä kun pelattiin siinä käytävän puolella kerran peliä ja kamppiteinit tuli arvostelemaan. Peilaavat omaa häpeäänsä ja kyvyttömyyttänsä olla erilainen ja persoonallinen arvostelemalla meitä luovia ja rohkeita ihmisiä. Tuollaisten edessä täytyy seisoa selkä suorana leuka pystyssä ja katsoa niitä nenänvartta pitkin! Syökset pelkällä katseellasi heidät maan rakoon. Pelkkä läsnäolosi sen yhteiskunnan saastan keskellä tuo sellaista ylemmyyden tunnetta!

Minua figuilu hävettää silloin, kun luen sotavasaraa. Muuten ei.

Kuttu kirjoitti:Minua figuilu hävettää silloin, kun luen sotavasaraa. Muuten ei.

Touché.

Slaughter Master kirjoitti:Ei oo ikinä hävettänyt. Tunnen suorastaan ylpeyttä pikku "lapsistani" joissa näkyy oma kädenjälki ja luovuus. Tulikin tästä mieleen eräs tapaus Helsingin Kampin GW:ssä kun pelattiin siinä käytävän puolella kerran peliä ja kamppiteinit tuli arvostelemaan. Peilaavat omaa häpeäänsä ja kyvyttömyyttänsä olla erilainen ja persoonallinen arvostelemalla meitä luovia ja rohkeita ihmisiä. Tuollaisten edessä täytyy seisoa selkä suorana leuka pystyssä ja katsoa niitä nenänvartta pitkin! Syökset pelkällä katseellasi heidät maan rakoon. Pelkkä läsnäolosi sen yhteiskunnan saastan keskellä tuo sellaista ylemmyyden tunnetta!

Amen brother!

Kannanpa itsekin korteni kekoon kun, tavoistani poiketen, olen koko viestiketjun lukenut.

Itsellä ikää 26 v. Figuiluni aloitin 13-vuotiaana, joskin roolipelaamisen jo ennemmin. Figuilu ollut hiljaisena taustaharrastuksena kunnes n. 20-vuotiaana aloittelin sitä raivolla uudestaan.

Yläasteella olin harrastuksistani huolimatta se luokan kovin jätkä joka ryyppäs nuorimpana ja poltti eniten tupakkaa sun muuta. Varmaan kiusasinkin toisia milloin mistäkin, joskaan en koskaan figuilusta tms harrastuksista. Kaduttaa tietenkin sellainen, tyhmää touhua, mutta epävarma itsestään kun olin. Toisaalta pelasin kavereiden kanssa roolipelejä ja maalasin figuja mikä oli siihen aikaan melko nössöä. Figutyyppejä oli kuitenkin useita meidän "kovassa" jengissä, ja se oli aika normaali harrastus. Joten siitä sai kuula vähemmän. Selvästi kuitenkin korostin sitä kovan jätkän roolia jos oli joidenkin ulkopuolisten henkilöiden kanssa tekemisissä. Voidaan siis todeta että häpesin kuitenkin tuolloin nörttiharrastuksiani.

Lukiossa taas hieman aloin hellittämään mokomaa kovistelua ja olin enemmän oma itseni, epävarmuudestahan tuo touhu ylä-asteella johtui. Lukiossa kuitenkin häpesin roolipelaamista aikas paljon, figuilua siinä ohella, enkä asiasta oikeasti puhunut muille kun tutuille tai kiinnostuneille. Se oli nähtävästi erilaisen epävarmuuden aikaa se ja pelkäsin että harrastukseni tuomittaisiin ja yläasteelta kulkeutunut coolin tyypin rooli lopullisesti pettäisi. Sitä en kuitenkaan halunnut.

Nykyisen vaimoni tapasin ammattikorkeakouluaikoina ja vasta ehkä hänen kauttaan olen kunnolla ymmärtänyt kuka olen ja mistä tykkään. Eipä siis enää tule häpeiltyä joskin esim. roolipelaamisesta ja figuilusta on joskus hieman raskasta lähteä täysin tietämättömälle selittämään, etenkin kun sen on tehnyt jo satoja kertoja. Samat kysymykset ja ihmetykset tulee usein. Sen takia saatan juuri käyttää oikotietä ja selittää harrastavani lautapelailua(jota oikeastikkin myös harrastan) ja pienoismalleja tms. On myös kiusallista alkaa selittämään pitkällisesti kun huomaa joskus ettei ihmisiä ihan niin paljoa kiinnosta. Figuilua ja ropetusta on vaan aika hankala selittää lyhyesti ja kattavasti, ilman että se kuulostaisi juuri tosi hölmöltä. Teeskentely silti ollut nuoruudessa todella raskasta eikä nykyään mitenkään jaksaisi, en ole kova tyyppi vaan melkonen nörde joka tykkää maalata tinasotilaita ja heitellä noppaa. Totean vielä että nykyiset hyvät ystäväni ovat oikeastaan kaikki tulleet harrastusteni kautta, nuoruuden ryyppykaverit ja vastaavat ovat kyllä jääneet ihan morjestelututuiksi jos niiksikään. Se kovistelu ja ryypiskely on aika huono yhdistävä tekijä ihmisten välillä.

Kyllä silti työpaikallani eräs kolleega nauroi päin naamaa kun selittelin asiasta, mutta eipä se vaivaa kun on sinut asian kanssa. Eikä tuokaan kolleega pahantahtoisesti tai ivallisesti sitä tehnyt. Siltipä jos joku nyt tällä hetkellä harrastustani avoimesti dissaisi niin saattaisin helposti sanoa vastaan, vaikka helposti menenkin "toiset tykkää toisistsa asioista, toiset toisista" ympäripyöreällä linjalla. Muuten kaikki töissä tietävät harrastuksestani ja saatan kahvipöydässä kertoa heille viimeisimpien maalausprojektien edistymisestä normaalin kahvipöytäkeskustelun ohessa. Roolipelaamisesta silti töissä edelleen hankalampi keskustella. Figut ovat kuitenkin niin paljon konkreettisempia että ihmiset ymmärtävät ne perus pöytäroolipelaamista helpommin. Todettakoon vielä että olen nuorisopsykiatrian suljetulla osastolla töissä sairaanhoitajana.

Mitä kiusaamiseen tulee niin täytyy todeta että nykyään ajatellaan että kiusaajilla on ne suurimmat ongelmat. Eikä sellaista tarvitse kenenkään sietää. Rumaa jälkeä voi tulla kun joutuu kiusatuksi. Toiset tietenkin herkempiä kun toiset ja osa pystyy kääntämään kiusatuksi tulemisenkin jonkinlaiseksi voimavaraksi. Sanoisin kuitenkin että jos mistään syystä joutuu kiusatuksi, harrastus tai mikä vaan, ehdottomasti kertoo siitä jollekkin ja niin usein että asiaan puututaan. Häpeämistä en missän tapauksessa suosittele figuilun suhteen. Jos pystyy seisomaan ylpeänä harrastuksensa(tai minkä vaan) takana, niin aika usein ne pilkkaajatkin tms. huomaavat ettei tuosta löydy sitä heikkoa kohtaa, jota käyttää hyväksi.

Toivottavasti joku jaksoi lukea

Äikän maikka sano et tuokaa jotai omaa lukemist ni toimpaha wd ja siel sitte sitä luin.

PROBLEMS?

harkkari kirjoitti:Toivottavasti joku jaksoi lukea

Kunnioitettavaa...
Ei sillä, itselläni kertyi ala-asteella jotakuinkin 100 kotimuistutusta (joista jälki-istunto ja kirjoitusta) väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi. Loppu siihen kun mursin eräältä tytöltä nenän oikein kunnolla, voin vain sanoa, että onneksi parantui!
Kai sitä kaikki kasvaa jossain vaiheessa pois noista yhteiskunnan asettamista rooleista ja oppivat ihmisiksi. No ei ehkä kaikki, mut melkein : D

Remos kirjoitti:

harkkari kirjoitti:Toivottavasti joku jaksoi lukea

Kunnioitettavaa...
Ei sillä, itselläni kertyi ala-asteella jotakuinkin 100 kotimuistutusta (joista jälki-istunto ja kirjoitusta) väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi. Loppu siihen kun mursin eräältä tytöltä nenän oikein kunnolla, voin vain sanoa, että onneksi parantui!
Kai sitä kaikki kasvaa jossain vaiheessa pois noista yhteiskunnan asettamista rooleista ja oppivat ihmisiksi. No ei ehkä kaikki, mut melkein : D

Eikö niin että väkivaltaisuutesi johtui space marineista, tekkenistä ja muusta vastaavasta väkivallalla mässäilystä ;).