Gorim Verikoura
Lähetetty: Su 08.07.2012 19:38
Gorim Verikoura murahti tyytyväisenä tuntiessaan ihmisen kallon murtuvan raskaan rautasaappaansa alle. Sotapäällikkö repäisi tyytyväisenä valtavan, verisen kirveensä vihollisensa silvotusta ruumiista ja nousi suoraksi etsimään seuraavaa uhria. Se oli kuitenkin tarpeetonta, sillä hän näki ympärillään ainoastaan laumoittain vihernahkoja teurastamassa viimeisiä vastarintapesäkkeitä.
Gorim ärähti harmissaan, tämäkään ihmisten kylä ei ollut tarjonnut minkäänlaista vastusta vihernahkojen laumalle. Suurin osa kylän asukkaista oli varmaankin paennut jo päiviä sitten kuullessaan muiden kylien tuhosta. Sotapäällikkö karjahti raivoissaan turhautumistaan ja potkaisi ohi juoksevaa hiittä joka lensi kirkuen metrien päähän ja jäi maahan makaamaan hytisten.
Sotapäällikön henkivartioston kymmenen raskaasti haarniskoitua örkkiä purskahtivat nauruun ja lähtivät ryöstelemään muiden örkkien ja hiisien kanssa. Gorim katseli tyytyväisenä, kun hänen uskolliset miehensä tuuppivat muut töykeästi sivuun ja keräsivät parhaat palat päällikölleen heilutellen verisiä aseitaan.
Gorim hätkähti ja käännähti raivoissaan tuntevan jonkin koputtelevan paljasta selkäänsä. Sotapäällikkö kohotti aseensa valmiina iskuun mutta antoi sen vaipua nähdessään häiritsijän olevan vain hiisien komentaja, jonka nimestä valtava örkki ei ollut vähääkään kiinnostunut. Gorim sieti hiittä ainoastaan siksi, että vain tämän ilkeän pienen tuholaisen tahto piti sadat hiidet yhdessä ja Gorbadin alaisuudessa.
Valitettavasti myös hiisi oli tajunnut sen, ja käyttäytyi töykeästi sotapäällikköä kohtaan, mikä raivostutti Gorbadia.
"Sä lupasit mulle ja mun miehille ihmisten verta ja rikkauksii, eikä niit kumpaakaa oo täällä paljoo tarjolla, kun sun miehes saa kaiken huvin", pieni kierosilmäinen hiisi sanoi ja mulkoili Gorbadia.
Gorbadin kädet vapisivat raivosta, mutta hän nyökkäsi, kääntyi ja käski örkkiensä lopettaa ruumiiden ryöstelyn. Sadat riemusta kiljuvat hiidet riensivät nappaamaan parhaat palat päältä. Hiisien komentaja nyökkäsi virnuillen ja lähti mukaan ryöstelemään.
Gorbadin joukon kaikki viisikymmentä örkkisoturia taapersivat muristen johtajansa luokse ja alkoivat tivata syytä hiisien suosimiseen.
"Oottakaa vaan, kun me parin päivän pääst tullaa ihmisten linnakkeelle, hiidet tekee likasen työn. Kun ihmiset o tapettu me otetaa komento ja tapetaa hiidekkin", Gorbad mutisi virnuillen matalalla äänellä. Yksikään ryöstelevä hiisi ei ollut kuullut Gorbadin suunnitelmasta, ja örkit nauroivat hyytävästi ja kalisuttivat aseitaan kilpiinsä sotapäällikkönsä kunniaksi.
Kun ilta kääntyi yöksi, vihernahkojen satapäinen lauma lähti kylästä sytyttäen sen mennessään palamaan. Vain muutama hiisi oli kuollut hyökkäyksessä, joten heimojen mieliala oli korkealla lauman marssiessa läpi yön.
Kolmen päivän kuluttua lauma saapui ihmisten linnakkeelle. Linnake ei ollut suuri, mutta se oli saanut uutta varusväkeä kylien paenneista ihmisistä. Sadat puolustajat katselivat naureskellen vahvalta kivimuurilta vihernahkojen laumaa tuntien olonsa turvalliseksi vahvassa linnakkeessa.
Linnake totisesti oli vahva, sitä kiersi korkea kivinen muuri ja takaapäin sitä suojasi korkea kallio. Linnassa oli myös vartiotorni, jossa aluetta hallitseva sotalordi asui.
Gorbad hymyili katsellessaan ilkkuvia puolustajia. Vihernahkoja oli enemmän, mutta ihmisiten varustus oli hyvin vahva.
"Hakekaa se surkee hiisi tänne!", Sotapäällikkö karjaisi. Pian kaksi örkkiä tuli hänen luokseen raahaten välissään kirkuvaa hiisien johtajaa. Hiisi heitettiin maahan karmeasti nauravan Gorbadin eteen.
Örkki nosti hiiden maasta kuristaen tätä. Gorbad katseli tyytyväisenä vapisevaa ja korisevaa hiittä, jonka soturit katselivat pelokkaana kauempaa uskaltamatta tulla väliin.
"Nyt te saastaset hiidet saattekin maistaa sitä verta. Yöllä te kiipeette muurien yli ja avaatte portin mun örkeille, ja me tapetaan kaikki ihmiset", Gorbad sanoi ja hellitti otettaan jotta hiisi pystyi vastaamaan.
"Ne tappaa melkein kaikki mun miehist ennen ku me saadaa toi portti auki, me jätetää tää sotaretki tähä", kakova hiisi huusi. Gorbad huusi raivosta ja murskasi hiiden kallon iskien sen kiviseen maahan.
"Kaikille jotka vastustelee tehään samoin!", Sotapäällikkö karjaisi kauhistuneena vapiseville hiisille, joiden taakse suuri joukko Gorbadin örkkejä oli kiertänyt. Hiisillä oli vain yksi vaihtoehto.
Illan tullessa surkeat hiidet kävivät epätoivoiseen hyökkäykseen Gorbadin katsellessa tyytyväisenä. Sotapäällikkö kuunteli linnoutuksesta kuuluvia hälytyksiä ja katseli kun hiidet kiipesivät muureille vastaan taistelevien puolustajien miekkojen ja jousien ruuaksi. Gorbadia alkoi huolettaa, ehkä hiidet olivatkin liian heikkoja tähän tehtävään.
Samassa linnoituksen portti lennähti auki ja Gorbad näki hiisien taistelevan epätoivoisina ylivoimaisia puolustajia vastaan.
"WAAAAAAAAGH!", Gorbad karjaisi miestensä mukana. Sitten örkit juoksivat täyttä vauhtia linnoitukseen hakaten nauraen maahan sekä hiidet että yllätetyt ja epätoivoiset puolustajat.
Jatkoa seuraa varmaankin, mikäli aikaa löytyy.
-Verkku
Gorim ärähti harmissaan, tämäkään ihmisten kylä ei ollut tarjonnut minkäänlaista vastusta vihernahkojen laumalle. Suurin osa kylän asukkaista oli varmaankin paennut jo päiviä sitten kuullessaan muiden kylien tuhosta. Sotapäällikkö karjahti raivoissaan turhautumistaan ja potkaisi ohi juoksevaa hiittä joka lensi kirkuen metrien päähän ja jäi maahan makaamaan hytisten.
Sotapäällikön henkivartioston kymmenen raskaasti haarniskoitua örkkiä purskahtivat nauruun ja lähtivät ryöstelemään muiden örkkien ja hiisien kanssa. Gorim katseli tyytyväisenä, kun hänen uskolliset miehensä tuuppivat muut töykeästi sivuun ja keräsivät parhaat palat päällikölleen heilutellen verisiä aseitaan.
Gorim hätkähti ja käännähti raivoissaan tuntevan jonkin koputtelevan paljasta selkäänsä. Sotapäällikkö kohotti aseensa valmiina iskuun mutta antoi sen vaipua nähdessään häiritsijän olevan vain hiisien komentaja, jonka nimestä valtava örkki ei ollut vähääkään kiinnostunut. Gorim sieti hiittä ainoastaan siksi, että vain tämän ilkeän pienen tuholaisen tahto piti sadat hiidet yhdessä ja Gorbadin alaisuudessa.
Valitettavasti myös hiisi oli tajunnut sen, ja käyttäytyi töykeästi sotapäällikköä kohtaan, mikä raivostutti Gorbadia.
"Sä lupasit mulle ja mun miehille ihmisten verta ja rikkauksii, eikä niit kumpaakaa oo täällä paljoo tarjolla, kun sun miehes saa kaiken huvin", pieni kierosilmäinen hiisi sanoi ja mulkoili Gorbadia.
Gorbadin kädet vapisivat raivosta, mutta hän nyökkäsi, kääntyi ja käski örkkiensä lopettaa ruumiiden ryöstelyn. Sadat riemusta kiljuvat hiidet riensivät nappaamaan parhaat palat päältä. Hiisien komentaja nyökkäsi virnuillen ja lähti mukaan ryöstelemään.
Gorbadin joukon kaikki viisikymmentä örkkisoturia taapersivat muristen johtajansa luokse ja alkoivat tivata syytä hiisien suosimiseen.
"Oottakaa vaan, kun me parin päivän pääst tullaa ihmisten linnakkeelle, hiidet tekee likasen työn. Kun ihmiset o tapettu me otetaa komento ja tapetaa hiidekkin", Gorbad mutisi virnuillen matalalla äänellä. Yksikään ryöstelevä hiisi ei ollut kuullut Gorbadin suunnitelmasta, ja örkit nauroivat hyytävästi ja kalisuttivat aseitaan kilpiinsä sotapäällikkönsä kunniaksi.
Kun ilta kääntyi yöksi, vihernahkojen satapäinen lauma lähti kylästä sytyttäen sen mennessään palamaan. Vain muutama hiisi oli kuollut hyökkäyksessä, joten heimojen mieliala oli korkealla lauman marssiessa läpi yön.
Kolmen päivän kuluttua lauma saapui ihmisten linnakkeelle. Linnake ei ollut suuri, mutta se oli saanut uutta varusväkeä kylien paenneista ihmisistä. Sadat puolustajat katselivat naureskellen vahvalta kivimuurilta vihernahkojen laumaa tuntien olonsa turvalliseksi vahvassa linnakkeessa.
Linnake totisesti oli vahva, sitä kiersi korkea kivinen muuri ja takaapäin sitä suojasi korkea kallio. Linnassa oli myös vartiotorni, jossa aluetta hallitseva sotalordi asui.
Gorbad hymyili katsellessaan ilkkuvia puolustajia. Vihernahkoja oli enemmän, mutta ihmisiten varustus oli hyvin vahva.
"Hakekaa se surkee hiisi tänne!", Sotapäällikkö karjaisi. Pian kaksi örkkiä tuli hänen luokseen raahaten välissään kirkuvaa hiisien johtajaa. Hiisi heitettiin maahan karmeasti nauravan Gorbadin eteen.
Örkki nosti hiiden maasta kuristaen tätä. Gorbad katseli tyytyväisenä vapisevaa ja korisevaa hiittä, jonka soturit katselivat pelokkaana kauempaa uskaltamatta tulla väliin.
"Nyt te saastaset hiidet saattekin maistaa sitä verta. Yöllä te kiipeette muurien yli ja avaatte portin mun örkeille, ja me tapetaan kaikki ihmiset", Gorbad sanoi ja hellitti otettaan jotta hiisi pystyi vastaamaan.
"Ne tappaa melkein kaikki mun miehist ennen ku me saadaa toi portti auki, me jätetää tää sotaretki tähä", kakova hiisi huusi. Gorbad huusi raivosta ja murskasi hiiden kallon iskien sen kiviseen maahan.
"Kaikille jotka vastustelee tehään samoin!", Sotapäällikkö karjaisi kauhistuneena vapiseville hiisille, joiden taakse suuri joukko Gorbadin örkkejä oli kiertänyt. Hiisillä oli vain yksi vaihtoehto.
Illan tullessa surkeat hiidet kävivät epätoivoiseen hyökkäykseen Gorbadin katsellessa tyytyväisenä. Sotapäällikkö kuunteli linnoutuksesta kuuluvia hälytyksiä ja katseli kun hiidet kiipesivät muureille vastaan taistelevien puolustajien miekkojen ja jousien ruuaksi. Gorbadia alkoi huolettaa, ehkä hiidet olivatkin liian heikkoja tähän tehtävään.
Samassa linnoituksen portti lennähti auki ja Gorbad näki hiisien taistelevan epätoivoisina ylivoimaisia puolustajia vastaan.
"WAAAAAAAAGH!", Gorbad karjaisi miestensä mukana. Sitten örkit juoksivat täyttä vauhtia linnoitukseen hakaten nauraen maahan sekä hiidet että yllätetyt ja epätoivoiset puolustajat.
Jatkoa seuraa varmaankin, mikäli aikaa löytyy.
-Verkku