Sotavasara.net

olipa kerran necro se oli surullinen kun se ei voinu olla bood enkelien kaa mut sit tuli matward ja raiskas fluffin niin se oli blood enkelien kaa , loppu'

tä oli hyvä. *nostaa peukkua*

*tap* *tap*

Tässähän oli hienosti käytetty perustarinankerronnan rakennetta. Alussa esitellään hahmoja ja miljöötä, mutta sitten siirrytään konfliktiin. Tästä seuraa kliimaksi, joka puretaan lopuksi.
Anna plussaa siitä, että novellissa ei ollut mitään turhaa, vaan kaikelle löytyy tarkoitus. Toisaalta tiivistämistä on harrastettu ehkä liikaakin, nut päähenkilö jää vähän yksiulotteiseksi ja hänen ainoaksi kuvaavaksi piirteekseen jää hänen motiivinsa. Myös sivuhenkilöiden taustat jäävät lukijan aikaisempien tietojen varaan. Toisaalta motiivi on pokkeuksellisen jalo. Tähän maailmanaikaan ja tälläisessä ympäristössä on ilo huomata, että ystävyydestäkin voi tehdä tarinan haukan.
Poikkeuksellista rohkeutta kirjoittajan osalta kielii itsensä Mathew Wardin valitsemista fiktiivisen kertomuksen pelastavaksi voimaksi. Tälläiseen ovat ammattikirjailijatkin kompastuneet, vaikka tarinaan olis selvästikin otettu vaikutteita tosielämän tapahtumista.
Lopuksi haluaisin ystävällisesti huomauttaa oikeinkirjoituksesta. Pilkkuja ja isoja alkukirjaimia oli unohtunut sieltä täältä, mutta eiköhän tuollaiset korjaa millä tahansa tekstinkäsittelyohjelmalla. Kyllä tämä korjauksien jälkeen jo peittoaa huonoimmat Black Libraryn tekeleet.