Sotavasara.net

Hei!

Ollaan porukalla aloittamassa Hail Caesaria, ja kysyisinkin nyt, onnistuuko pelin pelaaminen 6mm figuureilla? Kaiken järjen mukaan tälle ei mitään estettä ole.

Toinen kysymys. Onko kellään kokemusta Rapier Miniaturesin 6mm figuureista. Onko laatu millainen ja tulevatko tilaukset perille? Lisäksi kiinnostaa, ovatko figut metallisia tulevatko baset pakettien mukana?

Kolmanneksi, olemme miettineet aloitusarmeijoiksi Small Armiessetistä Early Imperial roomalaisia ja Carthagolaisia. Ovatko hyvät setit?

Emperorman1 kirjoitti:Ollaan porukalla aloittamassa Hail Caesaria, ja kysyisinkin nyt, onnistuuko pelin pelaaminen 6mm figuureilla? Kaiken järjen mukaan tälle ei mitään estettä ole

Ei kerrassaan mitään estettä :) Katsotte vaan sopivat beissit ja skaalaatte matkat sopivasti. Pelillisesti 6mm ja 15mm on aivan mainioita Hail Caesariin. Noista figuista mulla ei ole mitään kokemusta. Rooman ja Karthagon sodassa taisi Rooman puolelta olla vielä tasavallan aikaa, mutta tämän voi tsekata wikistä, ja toisekseen on ihan itsestään kiinni onko sillä mitään merkitystä :)

6mm sopii moro Julleen mainiosti. Itse olen nikkaroinut Baccuksen kuusmillisiä hopliitteja. Sääntöjä kannattaa modata niin että joko puolittaa kaikki etäisyydet tai laskee tuumat sentteinä (kymmenen tuumaa on kymmenen senttiä jne). Näin yksiköiden frontage pysyy kohtuullisena (n. 8-12 cm per yksikkö) ja pelin mahtuu pelaamaan pienellä ruokapöydällä.

Ainoa vaikeus tulee skirmishereiden, light cavalryn ja open order -joukkojen kanssa. HC:n säännöt käsittelevät näitä yksittäisten figujen muodostamina ryppäinä, mutta kunhan vastapelaajan kanssa ei ole kovin nuukaa mittailujen kanssa niin itsellä on esim. onnistunut ihan hyvin esittää skirmishyksikkö kahdella 2x4 cm basella joita pistän sitten rinnan tai peräkkäin riippuen tilanteesta. Normiyksikkö on minulla myöskin kaksi 2x4 -basea jotka on asetettu rinnan. Tämä mahdollistaa yhteensopivuuden warmasterin kanssa mutta visuaalisesti paras basing noilla olisi ehkä 3 senttiä syvä ja 6-8 senttiä leveä muodostelma.

Itse pelaan Impetusta ja siinä 6mm toimii oikein hyvin, ainakin sillä saa kompakteja armeijoita suhteellisen nopeasti. Ei liene syytä olettaa että HC poikkeaa olennaisilta osin. Olen lähinnä käyttänyt Baccusin figuja, mutta eipä kai Rapier ole aivan toivoton (ilmeisesti niissä on jonkinverran enemmän putsattavaa ennenkuin ovat maalauskunnossa - tai näin olen kuullut, omakohtaista kokemusta ei ole).

Muilta osin, alustojen koko ja muut mitat lienevät makukysymys, olennaista (suunnilleen kaikissa systeemeissä lienee se että molemmat puolet noudattavat edes suunnilleen samaa logiikkaa). Kannatettavaa ehkä lienee se että olipa alustavalinta minkäkokoinen/lainen tahansa, sen saisi suht kivuttomasti käyttöön myös muille systeemeille jos tarvetta tulee. Figupeleissä näyttää olevan jonkinlainen krooninen ongelma sen suhteen että mikään uusi sääntösysteemi ei voi käyttää mitään olemassa olevaa alustalogiikkaa, vaan ainakin sen pitää poiketa muista mahdollisimman paljon.

Kannattaa tosin muistaa, että 6 mm on kuitenkin aika pieni skaala, vaikka siihenkin saadaan detailia laitettua hyvin esim. Baccukselta. Maalattavia figuja on kuitenkin tällöin paljon, vaikka tulevatkin 4-8 ukon stripeissä ja maalattavan detailin määrä jää vähäiseksi. Maastokin asettaa vähän enemmän omia vaatimuksiaan, kun taas esim. 15 mm skaalan maastoa voi osin käyttää ristiin 28 mm kanssa (puut, kukkulat, joet jne).

Mutta tosiaan, Warlordin pelejä voi aika vapaasti käyttää monessa eri skaalassa ja ehkä helpoin tapa lähestyä sitä on käyttää 1 cm = 1 tuuma -ratkaisua ja puolittaa frontaget.

Minun mielestä 6mm antiikki asettaa aika vähän maastovaatimuksia kun antiikin taistelukentät tuppasivat olemaan hyvin avoimia ja 6mm-kenttä mahtuu pieneen tilaan. Omat maastot se kyllä pitkälti vaatii. Tässä 6mm Hail Caesaria omista arkistoista: http://mazikainen.blogspot.fi/2014/03/6 ... early.html
(PS: Hail Caesar on muutaman pelin jäljiltä jättänyt vähän kylmäksi ja uudet säännöt hakusessa. Vaikka Warlordin pelit ovat helppo valinta ja omaavat nimekkäät suunnittelijat ja korkeat tuotantoarvot niin parhaita ne eivät missään nimessä ole. Ei Hail Caesar, Ei Black Powder eikä Bolt Action ole omalla listalla keulilla kun historiallisia figusotapelejä rankataan)

Mazikainen kirjoitti: (PS: Hail Caesar on muutaman pelin jäljiltä jättänyt vähän kylmäksi ja uudet säännöt hakusessa. Vaikka Warlordin pelit ovat helppo valinta ja omaavat nimekkäät suunnittelijat ja korkeat tuotantoarvot niin parhaita ne eivät missään nimessä ole. Ei Hail Caesar, Ei Black Powder eikä Bolt Action ole omalla listalla keulilla kun historiallisia figusotapelejä rankataan)

Taidat olla siis simuloija :) Wlg:n pelien vahvuus on pelikokemuksen sujuvuudessa, siten että sääntöähky on pidetty pienenä. Bolt Action loistaa yhdistelmällä simppelit säännöt ja fluffikkaat skenaariokirjat, ynnä siihen peliin on helppo tehdä sienaarioita. Skenut on paljon mielenkiintoisempia kuin maailman mallintaminen valtavalla sääntömäärällä... Vaikken tietenkään tiedä mikä se sinun mieltymystesi kohteiden yhteinen nimittäjä on :)

En miellä itseäni simuloijaksi vaan enemmän temaattiseksi fiilistelijäksi. Kun haluan simuloida toisen maailmansodan taisteluita niin kyllä minulla Advanced Squad Leader hyllystä löytyy. Jos nyt ikävästi sanotaan niin Warlordin pelit ovat kuin ketjuravintola. Kokemus on suunniteltu sujuvaksi ja helposti purekseltavaksi, mutta ei kovin taktisesti monimuotoiseksi. Kommentoin tätä nyt turhan häijyllä tuulella ja en väitä etteikö noiden pelien seurassa viihdy ja saa rahansa edestä hauskaa, mutta esmes Hail Caesar ja Black Powder karistavat aikakauden venyttämisen nimissä niin paljon periodimausteita pois että ne taktiset ja temaattiset elementit jotka tekevät juuri tietyn ajanjakson taisteluista mielenkiintoisia jäävät helposti pois. pelienginen "toolbox" -lähestymistapa mahdollistaa tietty näiden puutteiden paikkaamisen house ruleilla mutta se tie johtaa taas helposti sivujen mittaisiin lisäsääntöihin ja purkkaviritelmiin. Hopliittitaistelut eivät ainakaan "pelaa" kuten niiden tutkimuksen valossa kuvittelee edenneen. Warmaster voisi olla sopivampi vaihtoehto.

Silveri kirjoitti:Kannattaa tosin muistaa, että 6 mm on kuitenkin aika pieni skaala, vaikka siihenkin saadaan detailia laitettua hyvin esim. Baccukselta. Maalattavia figuja on kuitenkin tällöin paljon, vaikka tulevatkin 4-8 ukon stripeissä ja maalattavan detailin määrä jää vähäiseksi. Maastokin asettaa vähän enemmän omia vaatimuksiaan, kun taas esim. 15 mm skaalan maastoa voi osin käyttää ristiin 28 mm kanssa (puut, kukkulat, joet jne).

Vaikka määrä voi kappalemääräisesti olla enemmän, sanoisin että samassa ajassa kun maalaa yhden 15mm figun tyydyttävällä tasolla, saa aikaiseksi koko standin verran 6mm figuja - okei, myönnetään, hopliitit on poikkeus ja tietysti jos oikein haluaa ottaa kaikki irti - tosin, tämä kait pätee kyllä sitten muissakin skaaloissa. Toisaalta, myös tässä kohtaa vähemmän on joskus enemmän. Se että tunkee standin täyteen figuja ei aina välttämättä näytäkään sellaiselta massalta mihin alunpitäen pyrki, ja voi olla parempi laittaa vähemmän niin saakin paremman efektin aikaan ja vastaavasti maalausrupeama pienenee kummasti.

Maaston suhteen on totta että vaatimukset ovat vähän poikkeavia, mutta sanoisin että 6mm skaalassa tältä osin pääsee helpommalla (riippuen tavoitteena olevan realismin asteesta tietenkin). Esim näyttävien metsien toteuttaminen on helppoa. Jokien osalta taasen esim Total Battlen tuotokset kelpaavat mainiosti. Toisaalta, kuten eräs jo mainitsi, antiikin taisteluissa maasto ei ole se kaikkein olennaisin, ja esim huovalle tai muulle tukevalle kankaalle toteutettu sirotematto (akryylimassaa, maalia ja sirotteita ja silaus mattalakkaa tms fixatiivia) ajaa asian mainiosti. Arvelisin että tuollainen 150cm x 100cm matto riittää vähän isompaankin mättöön. Kukkulat ja muut maastomuodot saakin toteutettua uskottavasti laittamalla maton alle eristepaloja, korkkia tai jotain muuta aina tarpeen mukaan ja taiteilemalla maton muotojen yli - harvassa paikassa kukkulat ovat ihan sellaisia kuin miltä ne usein peleissä näyttävät - ja toisaalta se mikä sanotaan olevan tasaista, onkin itse-asiassa vain loivaa muotoa johonkin suuntaan. Toisaalta, tästä jääkin sitten erityiseksi vain ne muutamat puut ja metsiköt, mutta niidenkin osalta sanoisin että jos metsän tekee kahtena kappaleena, lehvikön ja pohjan erikseen, pohjaa vaihtamalla sama lehvikkö käy myös muissa skaaloissa. Mikäli ajattelee modulaarisesti niin noita voi sitten yhdistellä tarpeen mukaan. Yhdestä metsäpalasta tulee vain aavistuksen pienempi läjä puita. Toisaalta, nämä lienevät niitä makuasiaoita.

Taitaa olla historiallisten yleinen ongelma, että pelaajat pitäisi saada yhteisymmärrykseen a) sääntösetistä b) aikakaudesta ja c) skaalasta... Yleensä näistä vain 2/3 toteutuu. :P

*** tuplapostaus ***

Itsekin kyllä pidän kevyistä sääntöseteistä ja käytännössä kaikki joilla Mazikaisenkin kanssa on tullut pelattua voi määritellä huomattavasti vaikkapa 40K:ta tai Fabaa kevyemmiksi monimutkaisuutensa puolesta. Oleellista säännöissä on juurikin se, että ne tuntuvat "oikealta". Antiikki toki on tältä osalta erityisen haasteellinen, koska taktikointi oikeasti tapahtui lähinnä taisteluun ryhmittyessä. Sääntösetissä tärkeintä on se, että se kuvastaa onnistuneesti sitä omaa periodiaan (tai ainakin mielikuvaa siitä). Eri ihmisillä tämä mielikuva voi toki olla erilainen. Omalla kohdalla Warlord Gamesin pelit ei oikein iske onnistuneesti "period flavourin" puolesta, ne ovat liian geneerisiä. Kyllä minä mieluusti niilläkin seteillä pelaan, mutta aika monia settejä testanneena ja vielä useampia läpi lukeneena väittäisin, että parasta niissä on GW mallinen helposti lähestyttävä tuote. Samaan kastiin voisi työntää Flames of Warin, joka on suurin piirtein yhtä historiallisesti tarkka kuin korkeajännitys, mutta kokonaisuus on onnistunut ja helposti hankittava.

Mun mielestä säännöt saisi olla mielellään selkeät, yksinkertaiset ja lyhyet. Sitten sen flavorin voi tuoda skenaarioilla. Tässä Bolt Action loistaa. Juuri tullut Ostfront tuo mainioita skenaarioita itärintamalle ja pari skenua Talvisotaankin. Bolt Actioniin olen tykännyt tehdä omiakin skenuja. Itse olen sen verran huono oppimaan sääntöjä, tai siis laiska niitä opiskelemaan, että pelikokemusta huonontaa se turha sääntöjen plärääminen + väärin pelaaminen, kun ei ole niitä yksinkertaisiakaan tahtonut oppia, monimutkaisemmista puhumattakaan. Tottakai se flavor pitää olla, ja onkin melkoista taitoa tehdä se periodituntuma ennemmin vähillä kuin paljoilla säännöillä. Ostin just Napoleonic Principles of War rev II säännöt, ja siinä on kyllä varmasti periodituntu kohdallaan, mutta ei hemmetti tommosta voi edes kuvitella oikeasti pelaavansa. Sen pohjalta voisi tehdä tietokonepelin, mutta pöydällä noita ei kukaan osaa, muista eikä jaksa laskea.

Mutta, kullekin kykyjensä ja mieltymystensä mukaan :)

Minullekin sääntöjen fiilis on tärkeä. Näyttävätkö taistelut siltä, miltä lähteiden perusteella ne olisivat voineet näyttää? Toimivatko periodin taktiikat? Ovatko tulokset lähteiden mukaisia? Tuottaako peli hyvän tarinan? Nuorempana pidin "raskaista simulaatioista" (a la WRG:n tuotokset, ASL jne) ja nyttemmin olen todennut, että tietokone lienee parempi moiseen.

Hyvinkin kevyet sääntöjärjestelmät kykenevät tuottamaan mielestäni onnistuneita lopputuloksia, silti aliarvioimatta pelaajia. Fluffi on myös tärkeää, mutta se ja skenut löytyvät minulle parhaiten muistelmista ja hyvin tutkituista historiankirjoista - skenukirjojen kanssa on monesti se tutkittu historia on monesti niin ja näin. (Nyt menossa Hell in a Very Small Place ja the Last Valley - Indokiinaa/Dien Bien Phu:ta CoC:lla pelattavaksi. Kaksi kirjaa täynnä täydellisiä skenuja :) Mulla on Warlordin ja FoW:n kanssa sama ongelma, josta Mikke kirjoittaa - hyviä pelejä, mutta eivät mielestäni kuvaa historiaa kovinkaan tarkasti muuten kuin figujen ulkoasulla. Silveri taitaa olla aika oikeassa tuon 2/3 säännön kanssa ;)

Se missä historicalit sitten loistavat ja jossa monet scifi/fantasiasetit kärsivät on että niillä samoilla leluilla voi pelata useampaa peliä. Jos jotkut tietyt säännöt alkavat puuduttaa, senkus hommaa uudet. Nyt minulle on kova sana Chain of Command mutta en kuvittele senkään kestävän loputtomiin. Ihan niinko en tietokoneellakaan jaksa pelata samaa peliä loputtomiin, niin sotapelienkin kohdalla tulee aina jossain vaiheessa kyty vaihtaa sääntöjä. Tämän vuoksi figujen skaalaa ja basingia miettiessä pyrin aina sellaiseen ratkaisuun joka on "eteenpäin yhteensopiva" ja mahdollistaa muiden sääntöjen käytön ilman rebasetusta. Tämän vuoksi figuni ovatkin sitten kohtuullisen ahtailla ja pienillä baseilla että ne voi järjestellä helpommin eri frontagen ja syvyyden kokoisiksi yksiköiksi, vaikka siinä vähän visuaalisuus ottaakin osumaa.