Maalasin jotain. Kroatian ihme Tabletop World järjesti taas kilpailun. Päätin osallistua, koska konsepti on kiva ja siinä tulee noin lähtökohtaisesti tehtyä edes jotain määrätyn ajan puitteissa.
No, tällä kertaa en voittanut (muuta kuin kaikille lohkeavan lohdutus-alen), mutta aikaansaaminen toteutui silti. Kärkikolmikko nyt koostuikin kokonaisista, antaumuksella työstetyistä dioraamoista, joista voi erottaa aimo annoksen ehtaa taiteellista arvoa. Omani kötöstelin kai reilussa viikossa kasaan työpäivien päälle ja kuvasin irtomuodossa standardipelimatolla. Siksipä vastauksena moniin "miksi ei ole ledejä/muratteja/patinaefektejä" -kysymyksiin on "en ehtinyt tässä raossa". Luulisin, että myöhemmän käytön kannalta olennainen pelipöytätaso kuitenkin vähintään täyttyi.
Että tällaista tänä vuonna. Valujälki on muuten edelleen aivan järjettömän hyvää. Kuplia ei ollut taaskaan yhtään ja saumojakin piti hakea suurennuslasilla. Materiaali myös kestää jonkin verran kolhintaa toisin kuin jotkut murskautuvat hartsit. Suosittelen kaikille, jotka katsovat hyväksyttäväksi maksaa pari kymppiä extraa siitä että saa lyödä tuotteen melkein suoraan pakasta maalauspöydälle viettämättä ekaa viikkoa saumojen hionnan ja tilkinnän parissa. Tekstuurien ansiosta jo perinteinen pääväri+liemi+kuivaharjaus vie pitkälle. Ei tarvitse keksiä juttuja omasta päästä kun kroaatti on jo skulptannut kaiken.
Ja sitten niitä kuveja.
Semmoista. Seuraavaksi jotain muuta jossain välissä, ehkä tätä sorttia ensi vuonna uudestaan.
