Jugula - Gladiaattorikoulun managerointia

[harkkari]

Ollaan tossa Porin seudulla pelailtu jo jonkin verran tätä Studio Tomahawkin melko uutta peliä. Voin kyllä suositella varauksetta, todella hauskaa on ollut. Hintakaan ei päätä huimaa, kun figuja tarvitsee 4, joskin ehkä 6 yhteensä on hyvä olla varmuuden vuoksi. Tällä hetkellä absoluuttinen maksimi on 12 mitä voi milloinkaan tarvita. Viralliset figut on 35mm ja melko hintavia tosin, mutta me ollaan ostettu warhammerin marauder boksi kimppaan, ja maxminiltä gladiaattorikypäriä ja höystetty sitten random bitzeillä ukkeleita. Noi ei tietenkään erityisen historiallisia siinä mielessä ole, mutta ajavat hyvin asiansa.

Pelimekaniikka on lähes täysin korttipohjainen, ja jokainen pelaaja tarvitsee pakan Jugula -kortteja. Pakka maksaa vajaan 10€. Sääntökirjan mukana tulee pelialusta, mutta aika pian varmaan haluaa päivittää hienompaan. Itselläkin on rakentelusuunnitelmat kovat. Pelialahan on vastaava kuin shakkilaudassa eli 8x8 ruudukko. Hädässä siis voi vaikka sellaista käyttää. Pelissä on paljon kyse siitä, mikä olisi monista vaihtoehdoista paras juuri kyseiseen tilanteeseen. Jokaisella kortilla on yleensä 7 eri funktiota, joista pitää valita yksi kun kortin pelaa. Pakan parantaminen ja sen hallitseminen myös melko oleellista. Itse pelissä liikkuminen on tosi tärkeää ja se, että saa vastustajan juuri sinne mihin haluaa, ja pääsee vielä lyömäänkin. Peliä pystyy pelaamaan 2, 3 tai 4 pelaajaa kerralla. jokaisella 4 gladiaattoria kentällä.

Todellinen suola on tietenkin kamppaniapelaaminen, jossa ostellaan omaan ludukseen servitoreja ja gladiaattoreita koulutetaan jne. Gladiaattorit paranee koko ajan, mutta alkavat myös vaatia enemmän "palkkaa" ja talouden hallinnointi hyvin on tärkeää.

Tässä vielä parit kuvat.

[Dolmot]

Hassua. Juuri tänään löysin kirjakaupasta hilpeän lähdeteoksen aiheeseen ja tauolla ollut projekti palasi mieleen.

Jugulaa pikatestattiin talvemmalla Hampurissa. Kokemus jäi vähän puolittaiseksi, kun pelaamaan ryhdyttiin hyvin hätäisellä sääntöjen lukemisella ja kirjaimellisesti vajaalla pakalla. "Joko saa lyödä, missä on nopat" -lähestymistavalla se ei ihan palkinnut. Yksittäistenkin erien tasolla pakkaan tutustuminen ja sen manageeraus olisivat ilmeisesti aika olennaisia elementtejä, että pelin erityispiirteet pääsisivät oikeuksiinsa. Kampanjat ja talouspuoli sitten ovat ihan oma lukunsa gladiaattoripeleissä ylipäätään. Painopiste siirtyy ihan eri asioihin kuin yksittäisrymistelyissä.

Pitäisi kyllä kaivaa taas figut esiin. Pelivalinnasta en vielä mene sanomaan mitään.

[harkkari]

Joo kyllä yksittäistenkin erien tasolla tuo pakkaan tutustuminen on oleellista. Korttejahan ei lopulta ole kuin 36 tai sinneppäin, joista osa ei ole heti mukana pakassa. Sanoisin, että pakan oppii tuntemaan melko hyvin jo parin kolmen pelin jälkeen ja pelistä tulee jouhevampaa. Itseä arvelutti aluksi tuo noppien puute melko paljon, koska niitä on kiva heitellä ja pidän satunnaisuuden elementistä. Tässä se on kuitenkin hyvin korvattu tuolla korttipakalla. Korteissahan on noppaluku, ja voit pelata kädestä hyvän tuloksen, tai jos haluat säästää kortin muuhun, nostaa pakan päältä arvalla. Peli itsessään on erittäin taktinen. Toiset saattaa pitää huonona puolena sitä, että paljonhan vain pelataan korteilla, eikä pöydällä tapahdu oikeastaan mitään, paitsi ehkä joku vox populi merkki liikkuu. Tuntuu, että peli hieman rytmittyy siten, että kaikki valmistautuu ja odotetaan kuka tekee aloitteen, sitten vaan koittaa saada hyvää kädellistä kortteja, että saisi tehtyä useamman vuoron kentällä asioita, ennen kuin taas pitää hieman keräillä kortteja yms. Sellainen aaltoileva pelirytmi. Sekin on yllättävän kivaa, kun itsellä on huono käsi, ja toivoo kovasti, ettei vastustaja vielä tulisi päälle jne.