Sotavasara.net

Pidetäänpä taas pientä retrospektiiviä kasiedikkaan. Musta GW teki hienoa työtä julkaisemalla peliä laajentavia lisureita. Tuli Storm of Magiciä todella levottomaan taikomiseen, siihen julkaistiin jopa WD:ssa hyvää matskua, tuli skenaariokirjoja Blood in the Badlands (jossa myös Siege säännöt!) ja Sigmars Blood, tuli moninpeliin Triumph & Treachery sekä lopulta kaiken päättävä End Times -sarja, jossa tuli myös lukuisia skenaarioita, uusia yksiköitä ja yhdistettyjä armeijoita ja sääntömuutoksia.

Forgekin pisti lusikkansa soppaan, julkaisemalla kaksi visuaalista karkkia, eli Tamurkhan ja Monstrous Arcanum. Tamurkhanissa tuli sekalaisten lisäyksiköiden lisäksi virallinen kaaoskääpiölistakin. Kummatkin kirjat ovat visuaalisesti ja esineinä aivan muuta kuin GW:n normaali kuivakka linja.

Se mikä jäi omasta mielestäni puuttumaan, oli Skirmish -lisäosa, jolla olisi madallettu pelin aloituskynnystä.

Mutta muuten toi lista on komea, ja kirjat omasta mielestäni pääosin erinomaisia. Melkoisen monta peliä on tullut noilla lisureilla pelattua, ja ne ovat iso syy sille, miksi omasta mielestäni kasiedikan faba on ollut aivan mainio ihan pelinäkin, eikä vain hienon taustatarinansa takia. Omat hermot ei kestäisi pelata Battlelinea kompeilla viikosta toiseen, vaikka siinä miten kehittyisi pelaajana... Paljon hauskempaa pyöräyttää muovihyrrästä lukemat taian villeille tuulille, tai vetäistä pelin voittava Treachery kortti käyttöön tiukan paikan tullen.

Mutta : Mitkä oli parhaat ja miksi ?

Muutaman kerran pelannu SoM:a, joka tuntu ihan hauskalta vaihtelulta perinteiseen fabaan.
Kerran koittanu siegeä mikä ei myöskään kääpiö pelaajana huono ollut. Vaatis melkein et omistaa linnan yms. jotta sitä voi pelata.
Kaksi ekaa ED kirjaa oli vielä ihan mukavia mut sit taivas repes ja lisurit meni aivan mahdottomiksi. Rajat revittii ihan kokonaan pelasiksi ja armeijat olivat aivan hulluja.

Pojot: SoM ja Nagash

Kapi kirjoitti:Muutaman kerran pelannu SoM:a, joka tuntu ihan hauskalta vaihtelulta perinteiseen fabaan.
Kerran koittanu siegeä mikä ei myöskään kääpiö pelaajana huono ollut. Vaatis melkein et omistaa linnan yms. jotta sitä voi pelata.
Kaksi ekaa ED kirjaa oli vielä ihan mukavia mut sit taivas repes ja lisurit meni aivan mahdottomiksi. Rajat revittii ihan kokonaan pelasiksi ja armeijat olivat aivan hulluja.
Pojot: SoM ja Nagash

Noi on mainioita lisureita. Siege ehkä vähän kuivahkoa aina, mutta toisaalta se kuuluu niin oleellisesti sodankäyntiin että kiva sitäkin on joskus pelata. Storm of Magiciä tuli tosiaan pelattua aika paljonkin ja tykkäsin, mutta absoluluttisesti paras on kyllä Triumph & Treachery. T&T:n ainoa heikkous on, että kyllähän ne moninpelit vie tietty aikaa paljon.. Sigmars Blood jätti aika kylmäksi, olisihan sitä voinut pelata, mutta oli se vähän outo ja irrallinen veto. End Timeseista ihan samoilla linjoilla. Forgen kirjat on palvelleet enemmän kauniina kuvakirjoina, ja kyllähän niistä oli Storm of Magicin kanssa jotain iloa.

Jotenkin kasiedikka ei lämmittänyt niin, että olisin ostellut tai edes vertaisverkkolataillut yhtäkään noista lisäosista.

Siis Tylsä Ihminen (TM).

-ile

Olin vähän puusilmä enkä huomannut listassa Tamurkhania, joten klikkasin Nagash- ja Glottkin-kirjat. Undead-lore on siisteintä kakkaa mitä koko peliin on tullut aikoihin, ja kummassakin kirjassa oli ihan fiksuja yksiköitä mukana. Jos pystyisin editoimaan, Glottkin-ääni menisi ehdottomasti Tamurkhanille.

Skarsnik, the Lord kirjoitti:Olin vähän puusilmä enkä huomannut listassa Tamurkhania, joten klikkasin Nagash- ja Glottkin-kirjat. Undead-lore on siisteintä kakkaa mitä koko peliin on tullut aikoihin, ja kummassakin kirjassa oli ihan fiksuja yksiköitä mukana. Jos pystyisin editoimaan, Glottkin-ääni menisi ehdottomasti Tamurkhanille.

Jaa, mielestäni tossa piti olla mielenmuutos sallittuna.

Triumph, ehdottomasti.

Nyt parittomalla pelaajamäärällä päästään kaikki pelaamaan ja kortit ovat niin villejä, että muuttavat hyvänkin suunitelman velliksi.
Loistava seura/olut lisäri.

Charad kirjoitti:Nyt parittomalla pelaajamäärällä päästään kaikki pelaamaan ja kortit ovat niin villejä, että muuttavat hyvänkin suunitelman velliksi.
Loistava seura/olut lisäri.

Aivan samaa mieltä ! Vuoroarpajaisten takia tosin voi joskus omien vuorojen väli venähtää. Muuten toi moninpeli sisältää useita tasapainottavia elementtejä, mikä ei sekään ole huono asia ollenkaan.