Sotavasara.net

Moi

Silloin tällöin sekalaisia ketjuja katsellessa mieleeni hiipii, että pelaajain joukosta saattaa erottaa kahden eri lähestymistavan suosijoita. Näin ääripäiden kautta asiaa havainnollistaen tyyppi 1 haluaa päästä heti-miten pöydän ääreen ilman ylimääräistä kikkailua, ja kanavoida energiansa lähinnä nappuloiden siirtelyyn valmiissa raameissa. Toisin sanoen firma saisi tarjota säännöt, listat, figut, väriteemat ja muutkin kilkkeet. Tyyppi 2 taas on luontojaan luova tai sitten harjoittaa ikuista kapinaa esivaltaa vastaan ja täten löytää vähän joka osa-alueesta jotain sellaista, joka kaipaa hellää muokkausta hienosäätölekaa käyttäen. Valmiiden vaihtoehtojen tyrkyttäminenhän on todennäköisesti kavalaa kytkykauppaa pöhöttyneillä hinnoilla tai vähintäänkin vain tylsää.

Koska mielipiteiden kartoitus on kiintoisaa, selvitämme jälleen voimasuhteita äänestyksen voimin. "Välillä molempia" on ponneton EOS-vastaus, joten äänestäjää rohkaistaan löytämään se perimmäinen kutsumuksensa satunnaisten poikkeamien alta. Ajatuksia herättämään:

Saatat olla laatutietoinen, valmista kaipaava kuluttaja jos

• Arvostat sääntöjen noudattamisessa preussilaista kuria.
• Harmaat alueet ja balanssiongelmat ovat tuotevirheitä, jotka kaipaavat ripeästi virallista errataa.
• Joka yksikölle ja hyypiölle saisi löytyä valmis figunsa lähikaupan hyllystä.
• Kokoaminen ja maalaaminen tulisi minimoida tai vähintään tehdä mahdollisimman helpoksi.
• Määrämittainen turnaus- tai liigaformaatti on pelitavoista parhain.

Saatat olla säätäjä-ässä jos

• Kaikista säännöistä tuntuu löytyvän heti ensilukemalla jotain talon tavoille rassattavaa.
• Valmisskenaariot joutavat mäelle. Peli kuin peli kaipaa ennemmin itse kirjoitettua kampanjaa.
• Figun kokoaminen tai maalaaminen paketin ohjeiden mukaan on ajanhukkaa, koska jokuhan on jo tehnyt sen kertaalleen.
• Hienointa on oikeastaan etsiä omaperäisiä figuja jostain ulkomaiden autotallipajoista ja sittenkin vielä konvertoida puolet itse.
• Suuri firma haluaa luultavasti vain sortaa pientä ihmistä, joten asiat on paras tehdä toisin ihan varmuuden vuoksi.

Ja sitten vain ruksaamaan ja/tai turinoimaan henkeviä...

En osaa valita, kun tässä on sääntöjen viilaus ja figujen viilaus sotkettu toisiinsa. Minulla ainakin nämä ovat kaksi eri asiaa. En juuri konvertoi, mutta tykkään maalata ja keksiä maalatessa "juttuja."

Sääntöjen suhteen en tykkää houseruulata, mutta tykkään kuitenkin narratiivisesta pelaamisesta ja rope fiilistä haetaan.

Eli--> ei pysty vastaamaan koska kysymyksen asettelu does not compute.

Mielenkiintoista.

Äänestin pohjalta "figut ja säännöt" ja tulin lopputulokseen että pohja on oltava, jolta alkaa soveltamaan.

Omat sääntöjutut, kompit jne ei haittaa kunhan ne ei tulisi puskan takaa eg aikaa valmistautua. En välttämättä itse ole noudattanut näitä ohjeita joten kiviä saa heittää.

Figut taas on olleet itselle malifauxia lukuunottamatta* enemmän ohjanuora kuin sääntö, ja niitä on vähän laidasta laitaan. Kulttuurishokki tuli kun rupesin pelaamaan warmachinea jossa vaaditaan virallinen™ figu™ virallisella™ aseistuksella™ vaikka figu itsessään pikemminkin tulee pelatessa tielle kuin auttaa pelaamisen kanssa. Sitten Warhammerissa figut on vähän jotain sinnepäin, osa figuista itse tehtyjä, osa vaihtoehtovalmistajien jne jne. Persoonallisuus näkyy armeijassa.


Valmiiksi maalattuihin ja kasattuihin en koske tikullakaan, ellei saa halvalla ja sellaisessa kunnossa että veitsellä ja siveltimellä saa kaikenlaista aikaan.


*koska malifaux-figut on niin hienoja jo pohjalta. Ja ei-hienoja ei osteta vaan proksytetään jollain muulla que rail golem.

finmirage kirjoitti:En osaa valita, kun tässä on sääntöjen viilaus ja figujen viilaus sotkettu toisiinsa.

Se on täysin suunniteltua ja tarkoituksellista. Tämä on tällä kertaa yksiulotteisen polarisoiva galluppi, joka saattaa aiheuttaa pelkistyksellään sisäistä kamppailua.

En ymmärtänyt valinnoista mitään.

Dolmot kirjoitti:joka saattaa aiheuttaa pelkistyksellään sisäistä kamppailua.

Tavoite saavutettu.

Kokoaminen ja maalaaminen tulisi minimoida tai vähintään tehdä mahdollisimman helpoksi.

Hehee, löysinhän minä itseni sieltä. Kokoamisen puolesta tosin vain. Kyllä minä maalata viitsin sentään.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen äänestys jälleen kerran. Itseäni tekisi kovasti mieli säätää enemmän kuin yhdellä elämällä kerkeää, mutta silloin pelipöydälle pääseminen saattaa olla harvinaista herkkua. Peliähän tässä kuitenkin ollaan yrittämässä pelata. Minä myös lisäksi haluaisin omistaa useamman armeijan samaan peliin, jolloin armeijoiden kasvattavaminen ja lisääminen muuttuu parin vuoden projektista parin vuosikymmenen projektiksi.

Nuorena oli aikaa ja intoa ja nyt vanhempana kun voisi yrittää jotain vähän monimutkaisempaa ja hienompaa saada aikaiseksi, ei jotenkin onnistu löytymään aikaa. Maalaustakin taisin viimeksi joskus lokakuussa tehdä ja silloinkin hyvin minimaalisesti. Jäi Marrasmaalauskin välistä ja varmaan ihan hyvä vain. Koulukirjoissa meni koko marraskuu. Vaikka putket ja ilmastointi tulee korvista ulos jo, menee joulukuukin ja pitäisi vielä kaikki rakennusluvat sun muut asemakaavat mennä jakeluun.

Suoraan paketista on houkutteleva vaihtoehto, koska silloin voi vain marssia kauppaan, avata paketti ja välittömästi pääsee sillä leikkimään kavereittensa kanssa. Mutta silloin tästä harrastuksesta katoaa ja se yksi osa-alue, joka on itselle muodostunut rakkaaksi ja heräteostosten tekeminen tulee houkuttelevammaksi kun huusholli ei ole täynnä valmista kamaa keskeneräisen sijaan. Tässä vaihtoehdossa harrastus myös ottaa ikävän askeleen lähemmäs sitä takavuosien suosikkiharrastusta.

Mitä tulee sääntöihin, huonot ja rikkinäiset säännöt ovat suunnitteluvirhe ja niitä en enää tämän ikäisenä jaksa katsella. Ne pitää korjata, kenties hitaasti, mutta joskus edes, ja niitä hyödyntävä henkilö pitää muiluttaa kaupungista ulos. En pidä yhtään ja mikäli tarve vaatii, minulla on useita mielikuvituskavereita, joiden kanssa voin ryhtyä pelaamaan jatkossa. Tai sitten vaihdan peliä ja tarpeen vaatiessa turvaudun Mauriitsioon ja Gonzalesiin.

Arvostan säätäjien lahkoa, mutta ajanpuutteen vuoksi arvostan vielä enemmän hyvää valmistajaa, joka tekee kaiken niin kuin heidän kuuluisi. Säätäminen pitäisi olla vapaaehtoista eikä pakollista niin fikujen räpeltämisen kohdalla että itse pelaamisen kohdalla, jotta se olisi siedettävää ellei jopa hauskaakin. GW:n gravit, 2+ jinkit ja miljoonaan palaseen hajonneet River Trollien päät eivät täytä näitä vaatimuksia. Gripping Beastin Saaga monopose-metallinappulat ja varmaan maailman yksinkertaisimmat säännöt täyttävät.

Nyt joku Hammerheart tai Silveri tulee kertomaan jonkun kaikille tuntemattoman pelin, joka olisi oikeesti se maailman yksinkertaisin. Korjattakoon, että minun pelaamistani peleistä vuosien varrella koen Saagan yksinkertaisimmaksi.

Tyhmät vaihtoehdot :) Olisi voinut tosiaan rajata sääntöihin tai figuihin vaikka.

Pelien sääntöjen osalta mun mielestä homma menee niin, että säännöt saa mielellään olla kunnossa, en halua alkaa niitä säätämään. Sen sijaan skenaarioita ja kampanjoita on kiva kehitellä. Ne säännöt ei ole yksinään peli, vaan skenaario tai kampanja on se juttu. Säännöt on sitä moottoria pohjalla, eli ei PC -pelissäkään se grafiikkamoottori ole koko peli.

Dolmot kirjoitti: Saatat olla laatutietoinen, valmista kaipaava kuluttaja jos

• Arvostat sääntöjen noudattamisessa preussilaista kuria.
• Harmaat alueet ja balanssiongelmat ovat tuotevirheitä, jotka kaipaavat ripeästi virallista errataa.
• Joka yksikölle ja hyypiölle saisi löytyä valmis figunsa lähikaupan hyllystä.
• Määrämittainen turnaus- tai liigaformaatti on pelitavoista parhain.

Nää osu kohdilleen. Saatan siis olla laatutietoinen kuluttaja! Selkeet ja tiukat säännöt ja niiden noudattaminen on siitä hyvä, että säännöt on kaikille samat. Ymmärrän jonkun Von Unaussprechlichen Kulten pelin pelaamisen, ja sen kokeilu olikin tosi hauskaa ajankäyttöä, mutta ei siitä oikein omalle kohdalle satunnaista illanviettoa ihmeellisemmäksi olisi. Syykin on simppeli: pelissä ei oikein voi kehittyä.

Omien taitojen kehittäminen, oli se sitten maalaus tai kilpapelaaminen, on palkitsevaa. Tässä iässä on jo hyväksynyt sen, että ei mitenkään voi olla paras tai edes tarvitse olla paras, mutta kyllä sitä silti kummasti nauttii kun huomaa pärjäävänsä uudessa asiassa ihan eri tavalla kuin vuosi sitten. Oppiminen on kivaa!

Sitten tuohon "valmis figu" juttuun: koska pidän itseäni ensin maalarina ja sitten vasta pelaajana, arvostan hienoja figuja, enkä oikein haluaisi vaikuttaa skulptaajan visioon vaan nimenomaan kaivaa sen esille muutamalla talomaalikerroksella. Jos omassa armeijassa on Ernest, the Mega Destructor, haluan ostaa Ernest, the Mega Destructorin. Proxytys on varsinkin abstrakteimmissa viritelmissä ihan ok ja joskus jopa tarpeen, mutta lähtökohtaisesti valmistaja jolla on rakkaudella kirjoitetut säännöt ja jokaista nappia edustaa "virallinen" tinaköntsä ovat mieleen.

Arvostan sekä avausta, vastausvaihtoehtoja, perusteluja, että tarkoituksellista ihmisen mieltä hämmentävää otetta.

"Ihmisiä täytyy hämmentää. Muuten ne palavat pohjaan."
-Anon

(Oikeasti en vain muista kenen sitaatti se oli. Jonkun naistaiteilijan muistaakseni.)

Yritän aina saada aikaiseksi kampanjoita ja suunnittelen päässäni roolipelivariaatioita jotka vaikuttavat peleihin, mutta käytännön syistä luovutan niiden suhteen aina ja pidän ne märkinä päiväunina. Lopun aikaa arvostan mahdollisimman yksiselitteisiä sääntösettejä. Niitä on kanssa helpompi kustomoida. Eli mihin väliin sitten putoankaan?

Rune kirjoitti:Eli mihin väliin sitten putoankaan?

Hipsteri.

"Jotain elementtejä muokkaan välillä itsekin"

Säännöt saisivat lähtökohtaisesti olla valmiit ja toimivat, jotta niihin ei tarvitsisi puuttua. Toki jos pelataan jotain kampanjaa, niin tällöin voidaan sääntöihin tehdä vähän jotain muutoksia.

Figujen maalaaminen on harrastuksen suola, olen aina maalannut enemmän kuin pelannut ja olen sanonut aina olevani enemmän maalaaja kuin pelaaja (mutta ehkä tämä on vain peittelyä huonolle menestykselleni?). Maalaamattomilla figuilla pelaaminen ei kiinnosta, ja oikeastaan niiden pitäisi olla itse maalattuja. Vastapuoli voi toki pelata sitten millä haluaa, mutta jos vastapuolella on maalaamaton proxy-armeija, niin ei sitä silloin jaksa pelata niin tosissaan kuin nätisti maalattua wysiwyg-laumaa vastaan.

Figujen kasaaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Kokoaminen on toisinaan tympeää nysväystä, varsinkin kun jotain rivimiehiä askarrellaan, mutta jotain sankaria tai johtajaa sitten rakentelee ihan mielellään.

Säännöt on huonot, jos niissä on säädettävää. Tuote on siis keskeneräinen.

Säädöt on huonot, jos figusta yhä tunnistaa mikä tuote se on joskus ollut.

Minusta tässä on nyt kaksi eri aspektia niputettu yhteen.

Säännöt saisi olla valmiit. Jos niitä kaikki lähtee viilaamaan niin ei saada koskaan valmista eikä kaikkia miellyttävää.

Figut taas tykkään usein konvertoida hyvinkin pitkälle.

Antrax kirjoitti:Säännöt saisi olla valmiit. Jos niitä kaikki lähtee viilaamaan niin ei saada koskaan valmista eikä kaikkia miellyttävää.

Onko sitten lopullisesti jäädytetty virheet parempi? Valmishan säännöt ei koskaan voi olla joten jos niitä ei lähde viemään eteenpäin on ne aina huonommat kuin mitä voisi olla.

Ja kaikkia ny ei voi miellyttää muuteskaan. Näytäppä peli joka miellyttää kaikkia? Ei siihen vaikuta siihen onko se "valmis" vai ei.

Olen vuosikymmenten varrella kehittynyt liki "säännöstö on vain suuntaviivoja" -kategorian säätäjästä "selkeä tuote, kiitos (pieni säätö sallitaan)" -tason tai sitäkin tiukemman "suoraan laatikosta" -linjan arvostajaksi. Tämä koskee kuitenkin vain sääntöjä, figujen kanssa en ole koskaan ollut mitenkään tarkka vaan kaikki mikä riittävän selvästi kauntsääs on aina ollut OK. Johtuen kaiketi siitä, että porukassa on ollut kova modaaja ja itse olen halunnut hamstrailla temaattisesti sieltä täältä. Sääntöihin tuli vielä vuosituhannen vaihteen kieppeillä yritettyä kovaakin säätelyä, mutta noin yleisesti ottaen siitä ei kiitosta saa vaivaan nähden tarpeeksi ja lisäksi sellainen vaatisi aktiivista pelaamista, joten olen jättänyt ne hommat. Jotain pientä on ollut kehitteillä kuitenkin mm. Infinityyn ja onpa tuolla takaraivossa aika ajoin kuultavissa sääntökääpiöiden hilpeä "hei hoo, hei hoo" kun he nakuttelevat kasaan ihan omaakin säännöstöä. Saapa nähdä toteutuuko siitä koskaan mitään vai meneekö se samaan Pink Floydin Timen käsittelemään tilaan kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten aloittelemani romaani.

Sääntöpuolella kaipaan lähinnä yksinkertaisia ja virtaviivaisia sääntösettejä, jotka toimivat minulle sellaisenaan pakasta vedettynä. Raskaampia ja kankeitakin sääntösettejä voi jaksaa tosin pelata, jos kyseessä on joku henkilökohtaisella tasolla inspiroiva nostalgiapläjäys, kuten vaikka Faban kolmas laitos. Noin muutoin Sagan ja KoW:n tapaiset pelit ovat parhautta. Periaatteessa nautin peleistä jotka toimivat minulle pakasta vedettyinä, ilman että joudun tekemään niihin kauheasti muutoksia. Sinällään itselläni ei ole mitään kotikutoisia mukaelmia vastaan, mutta itse en koe suurta kiihkoa ja himoa sellaisten tekemiseen, figupeleissä ainakaan. Jos joku toinen jaksaa, niin sehän on vain mainiota. =) Omissa, suuremmissa sääntömuutoksissa on toki aina se aspekti, että ne vaativat koko niitä käyttävältä peliporukalta melko saumatonta kemioiden kohtaamista ja samaa näkemystä pelistä toimiakseen. Lisäksi imo mitä enemmän omat sääntöviritelmät toimivat pelin sisäisen logiikan mukaan, sitä parempi. Esimerkiksi todella yksinkertaistetusti tehdyt siege-säännöt taannoista Noppien C&C-kamppiksen Jerusalemin piiritystä varten olivat puhdasta kultaa nimen omaan siksi, että ne noudattelivat pelin perussääntöjen yksinkertaista rakennetta ja muotoa - joten ne ymmärsi ensimmäisen lukukerran jälkeen. Parhaita kotisääntöjä ovat imo tietenkin ne, jotka syntyvät jotenkin orgaanisesti peliporukan kesken jonkinlaiseen yleiseen tarpeeseen. Esimerkiksi paikallisessa porukassa ei olla enää jaksettu juosta ikuisen basejen vaihto-ruman juoksupyörässä. Runen aarnikotka on 50mm basella ja oma enttini 40mm basella, pelistä riippumatta, eikä kukaan ole siitä triggeröitynyt. Joskus kokeiltiin myös antaa wysiwyg raskaan haarniskan omaaville figuille optio fabassa ostaa raskas haarniska 1pts/nappi.

Figujen suhteen pidän kyllä maalaamisesta ja erialisten, eri lafkoilta hankittujen nappien käytöstä. En yritä olla likainen hipsteri, mutta nautin silti ajatuksesta, että metsähaltia-armeijani ei koostu samoista napeista kuin 99% muista vastaan tulevista tonttujengeistä. En ole erityisen kaksinen maalari, varsinkaan jokusen vuoden hiljaiselon jäljiltä, mutta pelipöytätasoa saan kyllä aikaan ja nautin siitä kun näen sudinkäyttötaitojeni parantuvan hiljalleen. Fantasia-armeijoiden figujen kohdalla omaan myös jonkin sortin fiksaation metallifiguihin ja nimen omaan 80- ja 90-lukujen Citadelin ja Marauderin tuotoksiin. En ole konvertoinnin suuri mestari, joten metallisia figuja työstäessä modailu jää usein aseiden vaihtamiseen ja/tai jonkun viitan lisäämiseen. Lisäksi vanhoja klassikkofiguja, sen paremmin kuin jonkun autotallipuljun erikoisnappeja ei tee kauheasti mieli mennä pilaamaan omilla viritelmillään. Varsinkin joistain Citadelin klassikkonapeista saa maksa oikeasti rahaakin. Maksoin vastikään 50e posteineen Citadelin 80-luvun Lain suurdemonista/Elämän elementaalista. Ei tulisi mieleenkään koskea siihen nappiin modellausveitsen kanssa.

Arvostan originaalin postaajan panostusta vastaajien hämmentämiseen :)

Vastaus:
Aloin etsiä vaihtoehtoa nelkkarille koska se ei ole valmis tuote. Arvoin jonku aikaa X-wingin ja WMH:n välillä, mutta lopuksi sääntöaspekti voitti valmiiksi maalatun tuotteen. Nyt sitte pelailen masiinaa alta aikayksikön maalatuilla figuilla samalla ku palkkamaalarit yms värvätyt tuottaa mulle paremman näköisiä pelinappuloita.

Periaatteessa itsesäätäminen tuo suurimman nautinnon, mutta käytännön syistä (=laiskuus) tulee kyllä useimmiten mentyä valmiilla säännöillä ja vähäisen säädön figuilla. Molemmista tosin sitten mieluiten vaatiikin sellaista, joka vaatii mahdollisimman vähän säätöä hyvään pelikokemukseen.
Ts. Nelkkaria suoraan sääntökirjasta, tai jotain miljoonasta osasta koostuvia rumia figuja en edes harkitsisi, mutta laadukas metallifigu ja sopivan "tiukka" sääntösetti tuottaa kyllä kaikinpuolin tyydyttävän lopputuloksen, vaikka ei omaa panosta olisikaan kuin maalauksen muodossa.

El Capitan kirjoitti:Nyt joku Hammerheart tai Silveri tulee kertomaan jonkun kaikille tuntemattoman pelin, joka olisi oikeesti se maailman yksinkertaisin. Korjattakoon, että minun pelaamistani peleistä vuosien varrella koen Saagan yksinkertaisimmaksi.

Koska kyseessä on ilmiselvästi haaste, vastaan Ganesha Games. Versioita säännöistä löytyy lähes mihin tahansa historialliseen aikakauteen ja fantasia/scifi/kauhu/weird/tms. -sovellutuksia löytyy myös, sekä muutama versio, johon on lisensoidut figutkin. Mainittakoot, että Song of Drums and Shakos on myös Origins award -voittaja (historiallisessa sarjassa). Statteja on käytännössä kaksi, lisäksi on sitten lista melko simppeleitä erikoissääntöjä. PDF:t maksaa käytännössä 8 USD kipale.