Sotavasara.net

Vaikka harrasteltua on tullut useita vuosia, tähän tilanteeseen törmään vasta nyt.

Muutettua tuli Helsingistä pois ja kaikki figut tai tavarat muutenkaan eivät vain mahdu sisään. Osaa joutuu säilyttämään katoksessa.

Lumen tai kosteuden kanssa eivät joudu kosketuksiin, mutta kylmyyttä tulevat tuntemaan.

Tuleeko vaurioita ? Onko joku joutunut vastaavaan tilanteeseen ?

Pikaliimakiinnitykset saattaa rapsua irti. Itellä ainaki ihan pakkasessa kuljettaessaki saattanu napsua irti liitokset.

Puhdas tina muuttaa allotrooppiaan alle 13 asteessa harmaaksi tinaksi, joka on kiteytynyt erilailla ja käytännössä pilaa esineen. Seosmetalleille, joista metallifigut on valettu, tämä tietenkin vaihtelee lämpötilan osalta tai ei ole edes mahdollista, mutta itse en haluaisi ottaa riskiä. Luulen, että lämpölaajeneminen rikkoo pikaliimojen lisäksi mahdollisesti puttaukset.

En ole vastaavaan tilanteeseen vielä joutunut mutta ono kellään tietoa miten perus muovifigujen kanssa käy? Tässäkin tuli myös mieleen se että basetukset saattavat myös irrota.

Mulla on ollu maalattuja figuja vitriinissä noin 8-9 vuoden ajan omakotitalon yläkerrassa, jossa ei ole lämmitystä kun satunnaisia viikonloppuja talvella. Niille ei ainakaan oo käyny mitään. Mutta mene ja tiedä.

Mekolomus kirjoitti:Tuleeko vaurioita ? Onko joku joutunut vastaavaan tilanteeseen ?

Tahallaan olen pakastimessa irrotellut liimauksia, joten tavallaan kyllä. Liimaukset siis luutavasti paikoin pettävät, jos ulkotiloissa säilyttää ja sattuu vähän kylmempi talvi kuin mitä esim. pari viimeisintä Varsinais-Suomessa. Materiaaleista riippuen lämpötilan aiheuttama supistuminen ja laajeneminen voivat aiheuttaa lisäongelmia koossa pysymiseen tai jopa materiaalin haurastumista, jolloin korjauskaan ei enää onnistu. Myös joissain tapauksissa tietenkin kosteus voi tehdä tuhojaan, mutta tällaiset lienevät melko ilmeisiä.

Itsellä on figut olleet erikseen lämmittättömässä tilassa, jossa lämpötila laskee pahimillaan muutamaan asteeseen. Siitä en ole vielä huomannut aiheutuvan vaikeuksia.

Pinnaus saattaa tehdä ongelmia jos pinnimetalli supistuu kylmässä vähemmän kuin isäntämetalli.

116 kirjoitti:Pinnaus saattaa tehdä ongelmia jos pinnimetalli supistuu kylmässä vähemmän kuin isäntämetalli.

Millin paksuinen rautapinni kutistuu 100 asteen kylmenemisellä 0,0012mm eli reilun 1,2 mikrometriä. Kuparipinni taas 1,7 mikrometriä. Figut nyt eivät ole rautaa eivätkä kuparia, mutta kun kokoluokka on tämä, niin tässä ollaan kyllä merkittävien asioiden äärellä.

Lukiofysiikasta on toki aikaa kohta 20 vuotta, mutta uskoisin kaavaansijoittamisen olevan vielä kutakuinkin hallussa. :)

Riittänee pikaliimausten heikentämiseen, varsinkin jos lämpötilaero toistuu useasti?

Plus sitten jos sattuu olemaan kosteutta jäänyt figujen liitoksiin (maalit) ja se jäätyy?

116 kirjoitti:Riittänee pikaliimausten heikentämiseen, varsinkin jos lämpötilaero toistuu useasti?

Plus sitten jos sattuu olemaan kosteutta jäänyt figujen liitoksiin (maalit) ja se jäätyy?

Pinnaus ja liimaus/kosteus/maalaus on kai eri asioita?

Pinnauksessa menee metallia x sisään koloon, joka tehdään bitsien molempiin pintoihin, ja se sinetöidään sinne liimalla. Kun siellä tapahtuu lämpölaajenemista tai supistumista, niin mihin se vaikuttaa on liimaukseen.

116 kirjoitti:Pinnauksessa menee metallia x sisään koloon, joka tehdään bitsien molempiin pintoihin, ja se sinetöidään sinne liimalla. Kun siellä tapahtuu lämpölaajenemista tai supistumista, niin mihin se vaikuttaa on liimaukseen.

Näinhän se on, mutta tää on taas eri asia kuin mitä aiemmin kirjoitit: Pinnaus saattaa tehdä ongelmia jos pinnimetalli supistuu kylmässä vähemmän kuin isäntämetalli.

Vader kirjoitti: Näinhän se on, mutta tää on taas eri asia kuin mitä aiemmin kirjoitit: Pinnaus saattaa tehdä ongelmia jos pinnimetalli supistuu kylmässä vähemmän kuin isäntämetalli.

Niin, ja silloin tapahtuu liikettä metallien välillä, joka suoraan vaikuttaa liitokseen, joka vaikuttaa liimaukseen? Kun metallit on erilaisia (=pinnattu) niin efekti kasvaa vielä enemmän kuin jos liimaus olisi ilman pinnausta tehty. Joten pinnaus voi tehdä ongelmia lämpotilanvaihtelun kanssa.

116 kirjoitti:

Vader kirjoitti: Näinhän se on, mutta tää on taas eri asia kuin mitä aiemmin kirjoitit: Pinnaus saattaa tehdä ongelmia jos pinnimetalli supistuu kylmässä vähemmän kuin isäntämetalli.

Niin, ja silloin tapahtuu liikettä metallien välillä, joka suoraan vaikuttaa liitokseen, joka vaikuttaa liimaukseen? Kun metallit on erilaisia (=pinnattu) niin efekti kasvaa vielä enemmän kuin jos liimaus olisi ilman pinnausta tehty. Joten pinnaus voi tehdä ongelmia lämpotilanvaihtelun kanssa.

Melkein väitän, että liiman ja metallien välinen lämpölaajenemisero on suurempi kuin kahden eri metallin. Ja jos pinnimetalli sattuu kutistumaan vähemmän kuin isäntämetalli, niin eikös pinnimetalli puristu vain entistä enemmän isäntämetallia vasten (tai toisinpäin), jolloin liitos olisi kestävämpi kuin ilman pinnausta?

Vader kirjoitti: Melkein väitän, että liiman ja metallien välinen lämpölaajenemisero on suurempi kuin kahden eri metallin. Ja jos pinnimetalli sattuu kutistumaan vähemmän kuin isäntämetalli, niin eikös pinnimetalli puristu vain entistä enemmän isäntämetallia vasten (tai toisinpäin), jolloin liitos olisi kestävämpi kuin ilman pinnausta?

Kyllä totta, sen aikaa kun metalli on kylmä- Sitten kun se taas lämpiää, niin puristumisen aiheuttama kestävyys menetetään, ja puristunut liima on heikentynyt. Tavallisesti pikaliima on kidemästä, ja ei tykkää puristuksesta tai vedosta. Tätä meinasin kun sanoin erityisesti lämpötilaerojen toistumisesta.

Sitten jos case on toisinpäin ja pinnimetalli supistuu enemmän kuin isäntämetalli, tilanne on päinvastainen.

Morze kirjoitti:Puhdas tina muuttaa allotrooppiaan alle 13 asteessa harmaaksi tinaksi, joka on kiteytynyt erilailla ja käytännössä pilaa esineen. Seosmetalleille, joista metallifigut on valettu, tämä tietenkin vaihtelee lämpötilan osalta tai ei ole edes mahdollista, mutta itse en haluaisi ottaa riskiä.

Vaikka on mahdollista, että puhdas tina muuttuu tinaruton (tin pest) vaikutuksesta harmahtavaksi ja hauraaksi, ja muutos on mahdollinen 13,2 Celsius-asteessa, muutos on erittäin hidas vielä jopa 0C:ssäkin. Reaktion kinetiikka on nopeinta noin -30C:ssä, mutta jopa tuossa lämpotilassa puhdasta tinaa tulisi säilyttää vuosia, jotta tinarutto kerkiäisi tehdä tuntuvia muutoksia kokonaiseen figuun. Figut tietysti eivät ole tehty puhtaasta tinasta, joten en usko, että nappeja ulkona säilyttäessä tätä ongelmaa kohdataan.

Elde kirjoitti: Vaikka on mahdollista, että puhdas tina muuttuu tinaruton (tin pest) vaikutuksesta harmahtavaksi ja hauraaksi, ja muutos on mahdollinen 13,2 Celsius-asteessa, muutos on erittäin hidas vielä jopa 0C:ssäkin. Reaktion kinetiikka on nopeinta noin -30C:ssä, mutta jopa tuossa lämpotilassa puhdasta tinaa tulisi säilyttää vuosia, jotta tinarutto kerkiäisi tehdä tuntuvia muutoksia kokonaiseen figuun. Figut tietysti eivät ole tehty puhtaasta tinasta, joten en usko, että nappeja ulkona säilyttäessä tätä ongelmaa kohdataan.

En väitä, että olet väärässä, mutta figuurista ei tartte mennä pinnasta yleensä millinkään vertaa ruvelle, että se on käytännössä arvoton. Tosin kuten sanottu, seosmetalleista ei tiedä. Muoniolaiset pitäkööt varansa.

Tinaruttoa olen nähnyt itselläni vain 80-luvun figuissa. Useimmiten Ral Parthan ukoissa sekä niissä old-GW ukoissa jotka olleet samassa lootassa. Tälläiset tinaruttoiset ovat aina olleet figuja jotka ostanut käytettyinä, luultavasti jossain elämänsä vaiheessa olleet kylmemmässä varastossa tai jossain kellarissa. En ole vastaavaa vielä havainnut, niissä mitkä olleet omassa hyllyssä sisällä 30 vuotta. Joten näppiarviolta tinaruton muodostuminen kestänee sen 15-20 vuotta kellarisäilytykselläkin.

Tämä on toki todella vanhojen figujen keräilijälle ikävä kun huomaa että kallisarvoisia runsaasti lyijyä sisältäviä figuja on muuttunut/muuttumassa tomuksi. Nykyään näitä runsastinasia ei enää ole valtavamistajilla, toki historiallisissa useampi pienvalmistaja yhä jolla "pehmeetä metallia".

Tästä taas yksi hyvä syy maalata figukasat ja lakata. Maalaus todellakin pidentää ikää ;)

Ei ku tuo taas on vissiin lyijyruttoa, joka on vähän eri asia ja on tosiaan vanhojen, runsaasti lyijyä sisältävien figujen ongelma. Silläkin on tosin ilmeisesti jotain tekemistä säilytyksen kanssa.

En ole kemisti, mutta---

Lyijyrutto (lead rot, olisiko lyijymätä tarkempi käännös?) jossa lyijyn hapettumisen seurauksena muodostunut lyijyoksidi reagoi etikkahapon hyöryjen kanssa ja muodostaa lyijyasetaattia joka varisee tomuna pois ja lopulta koko figu on pelkkää metallipölyä, edellyttää todella spesifit olosuhteet (figun korkean lyijypitoisuuden lisäksi).

Jos figu on ympäriinsä maalattu ja/tai lakattu => reaktio ei etene, koska lyijyoksidin ja etikkahapon reaktio vaatii lisäksi happea
Jos figu on paikassa jossa ilma pääsee vaihtumaan => reaktio ei etene, koska etikkahapon höyryjen pitoisuus on liian alhainen
Jos figun hapettuminen ei pääse kunnolla vauhtiin => reaktio ei etene, koska puhdas lyijy ei pysty muuttumaan lyijyasetaatiksi suoraan

Mitä kosteampi ja suolaisempi ilma joka sitten suljetaan laatikkoon/vitriiniin figun kanssa, sen todennäköisemmin reaktio pääsee käyntiin koska kosteus ja suola tunnetusti aikaansaavat korroosiota. Jengillä joka pitää wanhoja tinasotilaita venevajoissa yms. on iso ongelma, samoin kuulemma aivan meren ääressä sijaitsevalla USA:n laivastomuseolla tinalaivojensa kanssa. Lämpö ei vaikuta tähän suoraan vaan vain välillisesti, koska kylmät tilat ovat yleensä myös kosteita.

Lastulevystä, pahvista, tietyissä puulaaduista jne. höyrystyy etikkahappoa (tammi on kaikista pahin pakkausmateriaali lyijyä sisältävälle figulle koska erittää todella paljon etikkahappoa), mutta silloinkin on tuiki harvinaista että reaktio pääsisi käyntiin - pakkauksen pitää olla lähes täysin ilmatiivis jotta höyryt happamoittaisivat ilmaa tarpeeksi, eikä sitä saa aukoa liian usein. Absurdia kyllä, avoimessa muovilootassa jossa ilma kiertää reaktion ei pitäisi tapahtua lainkaan, mutta umpinaisessa blisterissä jossa ei ole reikiä, tämä on mahdollista. Eli figuja maalaavat ja niillä pelaavat ovat turvassa, keräilijät vaarassa, hähää.

Yleensä lyijyruttoon vaaditaan lisäksi, että tinan seassa on lyijyn lisäksi todella paljon enemmän helpommin hapettuvia metalleja kuten sinkkiä ja vismuttia kuin mitä kovatinaan tai valkometalliin oikeasti kuuluisi. Nykyään kun kaikkea valvotaan niin ei menisi enää läpi se mikä oli ennen maan tapa: GW(nkin) figut olivat alussa kirjaimellisesti roskiin heitetyistä renkaiden painotuslevyistä valettuja, joissa oli enimmäkseen lyijyä eikä tinaa, mutta myös aivan mitä metallia sattuu aivan minä pitoisuutena sattuu (jolloin on kyseenalaista, onko aina edes kyseessä "oikea" lyijyrutto vaiko vain niiden muiden metallien ruostuminen). Jos metalli on enimmäkseen pelkkää tinaa ja lyijyä niin kuin koriste-esineiltä voisi odottaa, niin vaatii jo yritystä saada ilmiö aikaan.

Haluan nähdä sen, joka vaikka 2010-luvulla valetulla, ei-jätemetallia käyttävän pajan lyijyä sisältävällä figulla saa lyijyruton aikaan (väitän, että länsimaissa ja Jaappanissa nykyään nyrkkipajatkin joutuvat olemaan tarkkoina koska tuotevalvonta, kiinalaisista ja ex-neukkulalaisista kopiofiguista en menisi takuuseen). Mutta, tiiviissä laatikossa kosteankylmässä pihavajassa, sinne ne aidot vintagefigut ja uudemmatkin recastit helposti murenevat.