Sotavasara.net

Searchilla en samanlaista ketjua löytänyt joten pahoittelut jos sellainen jo on :)

Tässä on keski-iän myötä tullut kaipuu takaisin Warhammer-kentille ja ajattelin aktivoitua harrastuksen pariin uudestaan.

Itse olen siis 4th/5th edikan lapsi ja vanhojen tuttujen kanssa ajateltiin ainakin nyt aluksi pelata vanhoilla tutuilla säännöillä mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä näistä uudemmista säännöistä - mitkä olisi tämän aikakauden pelaajalle uudemmista editioista ehkä parannuksia tuova? Äkkiseltään silmäilemällä ei kauheana täällä ollut 5th edition pelaajia eli ehkäpä joku näistä uusista on selkeästi parempi? Ilmeisesti kahdeksas editio on nykyinen standardi? AoS näytti äkkiseltään vähän omaan makuun liian erilaiselta tuohon viidenteen verrattuna.

Ja toisekseen, vanhat rulebookit ovat 5th edition ajalta tallessa mutta huomattiin että noita 5th erikoisnoppia, blast templateja ja mittoja ei enään keltään löytynyt - saakohan näitä jostain erikseen ostettuna vai pääseekö itse askartelemaan?

5. edikalla on kannattajansa, paljolti nostalgiamielessä. Kaveriporukalla pelattuna tuttuus ja nostalgia painavat yleensä enemmän kuin muut asiat. En siis välttämättä lähtisi merta edemmäs kalaan, jos aiotte pelata lähinnä omassa porukassa ja teillä on jo kivaa.

6. edikka oli kai jonkinlainen paluu hillitympään ja armeijamaisempaan FABA:an, ja tällaisen suuntauksen kannattajat pitävät sitä edelleen FABA:n ehkä kultaisimpana versiona. Tähän tosin on syynä paljolti nostalgia, eli se, että tosi moni aloitti pelin 2000-luvun alussa. 6. edikka on mielestäni oikein hyvä ja siihen tuotettiin ehkä laajin valikoima armeijoita, kampanjoita ja lisäsääntöjä. Mutta kannattaa varoa niitä rikkinäisimpiä armeijakirjoja. 'Ravening Hordes' lehdykän armeijat ovat varsin mainiossa tasapainossa. Magia muuttui olennaisesti 90-luvun korttisotkusta.

7. edikka oli 6. edikan päivitys. Muutoksia aika vähän. Monien mielestä jos tykkää 6. edikasta, kannattaa pelata 7. edikan peruskirjalla ja 6. edikan armeijakirjoilla, vaikkapa niillä 'Ravening Hordes' listoilla.

6. ja 7. edikan ongelma oli sama kuin 5. ja sitä aiemmin: jengi tappelee lähinnä vain yhdestä rivistä ja kuolleet eivät lyö takaisin. Tämä teki jalkaväestä alisuoriutuvaa ja johti herohammerointiin, jossa tavallinen jalkaväki oli monasti boksi kuljettaa suorittavaa heroa tai paria. Frontloadaavat yksiköt, joilla oli kova INI ja jotka saivat paljon tehokkaita iskuja eturivistä, rulettivat. Eliittiratsuväki pystyi hoitelemaan halvempia jalkaväkiyksiköitä yhdellä iskulla, mitä elementtiä varsinkin Bretonnian pelaajat ovat haikailleet siitä lähtien. Sellainen taktinen asetelma siinä.

8. edikka lisäsi monta juttua, jotka auttoivat nimenomaan jalkaväkeä: taistelu kahdesta rankista (Supporting Attacks), ylimääräinen rankki 10-leveästä ryhmityksestä (Horde), tappioiden poistaminen takaa ja eturivin lyöminen aina takaisin (Step Up) sekä lukumäärän antama moraalibuusti (Steadfast). Näillä säännöillä isot jalkaväkiblokit tulivat isosti takaisin peliin. Mutta yleensä näiden blokkien pitää olla tosi isoja, 30-50 ukkoa, mikä merkitsi yleensä lisäukkojen haalimista ja nosti aloituskynnystä. Tuli myös Monstrous säännöt, mikä nosti 40mm ja 50mm baseille menevät rank-and-file yksiköt isosti etulinjaan ja auttoi esim. Ogreja. Tuli myös enemmän buffeja, eli tukimagiaa, jolla saa aikaan yllätyksiä ja synenergioita. Tuli myös lupa mitata aina, ja sitten nopalla määrittyvä Charge. Tämä muutti jonkun verran pelin taktiikoita. Pelikentistä tuli myös ehkä vähän ahtaampia, mikä pikkuisen vähensi taktisen liikkeen mahdollisuuksia.

Moni tykkäsi, että 7. edikka ei korjannut kaikkia 6. vikoja, ja että 8. edikka pelillisistä oivalluksistaan huolimatta oli keskeneräinen tai meni liian pitkälle. Siksipä muutos 7. edikasta 8. edikkaan louhaisi ison palan kotimaisesta ja kansainvälisestä harrastajakunnasta. Sen huomaa vaikkapa näitä foorumiketjuja selatessa: keskustelu supistui rankasti 2010-luvun alussa. Nykyään harrastajakunta tuntuu pirstoutuneelta.

Ne, jotka tykkäsivät paljon 8. edikasta, ovat jatkaneet sen pelaamista ja kehittämistä faniporukoissa. 8. edikan virallisten sääntöjen ja kirjojen ongelmat tajuttiin nopeasti, ja moni 8. edikkaa kilpailullisesti pelaava haluaa korjata nämä ongelmat. On pari erilaista fiksiä, jotka löytänee googlaamalla. Ja on The 9th Age, joka on 8. edikan peruspelin päälle rakennettu uusi fanipeli - joka nyt yrittää ottaa jo selkeää pesäeroa Warhammerin perinteeseen ja on heivannut mm. templatet metsään.

Ne, jotka tykkäsivät 2000-luvun alun Warhammerista, yleensä ovat tykänneet myös kokonaan uudesta vanhan perinteen pelistä: Kings of War. Se ei ole Warhammeria, vaan asteen yksinkertaisempi/nopeampi, abstraktimpi ja hiukan enemmän armeijan kokonaisuuteen keskittyvämpi peli. Ei kuitenkaan mikään itsetarkoituksellisen helppo peli, eli taktista syvyyttä ja erilaisia armeijoita/pelityylejä löytyy paljon.

WH:AoS on pitkälti oma pelinsä. Se on kehittynyt reippain askelin vuoden 2015 neljän sivun ensiversiosta. Silti pelin mekaniikat johtavat toisenlaiseen fiilikseen kuin perinteisessä blokki-hammerissa. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan ja muodostamaan oman mielipiteen.

Nykyinen skene on varsin jakautunut Vanhojen edikoiden, 8. edikan, The 9th Agen, Kings of Warin ja WH:AoS:in harrastajiin. Warmachine/Hordeskin pitänee tässä mainita, vaikka nykyään tuntuu, että sen kultakausi on jo takanapäin. Useimmat pelaavat tai ovat valmiita pelaamaan paria-kolmea näistä, mutta ryhmäytymistä ja välttelyä on myös. Skene on edelleen käymistilassa GW:n surmattua vanhan koulun Warhammerin. Sen sijaan netin ja kickstarttereiden myötä figuvalikoimaa on ihan älyttömästi. Fantasia ei ole enää lainkaan riippuvainen GW:n tuotannosta, vaikka GW on edelleen suurin ja nykyään taas verraten miellyttävä firma.


5. edikan pelivälineitä kannattaa kysellä käytettynä täältä tai lähteä ostoksille eBayhin. Kaikkia noppia ja templaatteja liikkuu markkinoilla, käytettynä ja uudenveroisena, kaikenlaiseen mahdolliseen hintaan. Mitoiksi kai kelpaa mikä vain tuumamitta. (Ne GW:n perusboksien muovimitathan on todettu huonoiksi, jopa väärän mittaisiksi.)

Muut jatkakoon. :)

-ile

Itse aloitin vitosedikan aikaan (jota muuten pelattiin meilläpäin sellaisella houserulella, että aina sai lyödä takaisin jos oli ukkoja rivissä jäljellä, joka muutti peliä aika paljon), mutta 6.-7. edikkaa tuli pelattua eniten varmaan kaikista figupeleistä ja ne oli kyllä minun silmissäni se warhammerin kulta-aika, ennen kuin demonien, epäkuolleiden ja haltioiden kirjat pilasi pelin seiskassa. Toki omat ongelmansa pelissä oli jo ennen sitä, josta alempana lisää. Kasista en oikein tykännyt, vaikka periaatteessa moni parannus oli oikein hyvä. Eniten siinä edikassa häiritsi minua typerä true los, joka teki esim. tykeistä jäätävän hyviä, sekä jotenkin vähän turhan suoraviivainen meno. Ysiaikaankaan en oikein syttynyt kun en kasistakaan pitänyt. Sittemmin kuitenkin tuo AoS on palautellut aika tehokkaasti WH innostusta ja Kings of War kiinnostaisi jonkun verran, kun on kuitenkin siihen hyvin yhteensopiva kääpiöarmeija kaapissa.

ile kirjoitti: Ti 08.08.2017 11:02
6. ja 7. edikan ongelma oli sama kuin 5. ja sitä aiemmin: jengi tappelee lähinnä vain yhdestä rivistä ja kuolleet eivät lyö takaisin. Tämä teki jalkaväestä alisuoriutuvaa ja johti herohammerointiin, jossa tavallinen jalkaväki oli monasti boksi kuljettaa suorittavaa heroa tai paria. Frontloadaavat yksiköt, joilla oli kova INI ja jotka saivat paljon tehokkaita iskuja eturivistä, rulettivat. Eliittiratsuväki pystyi hoitelemaan halvempia jalkaväkiyksiköitä yhdellä iskulla, mitä elementtiä varsinkin Bretonnian pelaajat ovat haikailleet siitä lähtien. Sellainen taktinen asetelma siinä.

Ongelma noissa 6.-7. edikoissa oli ehkä enemmän tuon jalkaväen kohdalla kolmisyinen:
a: Kaikenlainen blokkien diverttaaminen oli sen verran helppoa fast cavalrylla, kotkilla, skirmishereillä, yksittäisillä swarmeilla, chaos houndeilla jne. jne., että ei niillä päässyt koskaan mihinkään kiinni minne halusi. Tämä muuten teki usein noista kovista kävelevistä lyöntisankareistakin vähän käsiä. Useimmitenhan nuo blokit kuljetti neljää velhoa...

b: Hand weapon + shield halvoilla jalkaväkiyksiköillä kuten clanratit, skeletonit, empiren sotilaat, goblinit, jne. oli niin kova, että pienet lyömistehon parannukset, kuten S4 tai toinen hyökkäys oli aika mitäänsanomattomia, mutta kalliita, joten useimmiten ne ei kannattaneet. Esim. haltiakeihäsmiehet tappeli useimmiten hand weaponeillaan vaikka olisivat saaneet keihäillä kolminkertaisen määrän hyökkäyksiä. Yksi haltiakeihäsmies maksoi silti kolmen goblinin verran, joka tappeli suunnilleen yhtä kovaa takaisin...

c: Nuo erinäiset eliittiratsuvät, lentävät kovat sankarit, lentävät monster herot ja etenkin chariotit teki niin tuhoisia yhteischargeja, ettei jalkaväellä ollut paljon sanottavaa kun pahimmillaan ukkoja oli kuollut toistakymmentä ennen kuin ehti edes huomata mikä iski.

Lähinnä hyvin kestävät (ja mielellään halvat) jalkaväkiyksiköt oli pelattavia ja eliittihaltiajalkaväki, kaaossoturit yms. oli aika surullisia.

Pelasin silloin aktiivisesti myös turnauksissa eliittijalkaväkeen perustuvilla kääpiöillä joilla voitin harvakseltaan yhtään peliä. Vaihdoin jossain vaiheessa liskomiehiin, joissa oli yksi maskottimainen 12 ukon "jalkaväkiblokki" enkä tainnut hävitä kuin pari peliä yhteensä. Se oli semmoista se. Oli se kyllä hauskaakin, lämmöllä muistelen :)

Samalla linjalla aiempien herrojen kanssa. Kutosen aikana peli oli parhaimmillaan, ja vielä seiskan alussakin oli oikein mainota viihdettä. Seiskan loppua kohti alkoi mennä vähän maku kun armeijakirjat lähtivät pikkusen lapasesta. Kasiedikka oli omalle fabanpelaukselle kuolinisku, tai vähintäänkin syöpädiagnoosi joka tulee jossain vaiheessa tappamaan kuten sitten kävikin age of sigmarin tapettua koko skenen.

Kutos-seiskaa ollaan vieläkin jaksettu pelata, eli seiskaedikan säännöillä ja niillä armeijakirjoilla mitä porukalla sattuu löytymään, eli kutosta ja seiskaa sekaisin. Vähän niin kuin 7.edikan alussa oli kun kaikille armeijoille ei vielä ollut tullut (eikä muutamille koko edikan aikana ehtinyt ilmestyä) omaa armeijakirjaansa. Toimii kasuaalipeleissä tosi hyvin ja nyt on jopa turnausmeininkiä vireillä suomenmaassa. Muun muassa seinäjoella olisi tulossa 7.edikan turnaus eli kaikki parempia aikoja kaipaavat sinne pelaamaan niin saadaan ehkä vielä suomen skene yhdistettyä.
Tsek it out: viewtopic.php?f=11&t=117135

Kutosen jalkaväkiblokkeja kommentoisin sen verran, että ei ne turhia ollut, mutta eivät yksistään riittäneet. Kun kutosessa ja seiskassa pelit voitettiin liikevuorolla niin ne hitaammat blokit toimivat alasimena, ampujat pakottivat vastustajan liikkeelle, ja ratsuväellä koukattiin kylkeen. Jos niitä jalkamiesblokkeja ei olisi ollut, ei kukaan olisi pysäyttänyt vastustajan linjaa ja mahdollistanut kylkichargea millä pelit monesti voitettiin.

Tyrisalthan kirjoitti: To 07.09.2017 17:22
Kutosen jalkaväkiblokkeja kommentoisin sen verran, että ei ne turhia ollut, mutta eivät yksistään riittäneet. Kun kutosessa ja seiskassa pelit voitettiin liikevuorolla niin ne hitaammat blokit toimivat alasimena, ampujat pakottivat vastustajan liikkeelle, ja ratsuväellä koukattiin kylkeen. Jos niitä jalkamiesblokkeja ei olisi ollut, ei kukaan olisi pysäyttänyt vastustajan linjaa ja mahdollistanut kylkichargea millä pelit monesti voitettiin.

Se tosiaan vähän riippuu armeijasta, jollain skaveneilla yms. ne 4+ savella varustetut clanrat boksit oli oikein hyviä. Joillain toisilla, kuten noilla minun liskomiehillä (tai vaikkapa wood elffeillä) oli vaan sen verran hyvä liike, ja muutenkin parempia vaihtoehtoja kuten Stegadon tai vaikkapa yksittäiset jungle swarmit, toimimaan tuollaisena blokkerina, ettei niille sauruksille jäänyt oikein virkaa ja sitten taas joillain kuten haltioilla, ne jalkaväkiukot oli niin kalliita ja silti varsin kestämättömiä, ettei niillä oikein voinut tuollaista blokkaamista harjoittaa. Kaaos, haltiat, yms. olikin lähes yksinomaan cavalrya, skirmaajia, sankareita, hirviöitä ja etenkin chariotteja. Toki tietty jos ei ihan viimeiseen asti viritetyillä listoilla pelannut, niin silloin toki pelikin toimi vähän eri tavalla. Oma lukunsa tietty armeijat, kuten kääpiöt, joilta puuttui kaikki nuo koukkaus- ja diverttausyksiköt, jolloin tappelussa oltiin usein jo lähtökohtaisesti alakynnessä ja kaikki luotto piti laittaa tussareihin, joka taas oli luvattoman tylsää kun kaikki oli misfire-noppien varassa.

jamovoima kirjoitti: Pe 08.09.2017 10:42Se tosiaan vähän riippuu armeijasta, jollain skaveneilla yms. ne 4+ savella varustetut clanrat boksit oli oikein hyviä. Joillain toisilla, kuten noilla minun liskomiehillä (tai vaikkapa wood elffeillä) oli vaan sen verran hyvä liike, ja muutenkin parempia vaihtoehtoja kuten Stegadon tai vaikkapa yksittäiset jungle swarmit, toimimaan tuollaisena blokkerina, ettei niille sauruksille jäänyt oikein virkaa ja sitten taas joillain kuten haltioilla, ne jalkaväkiukot oli niin kalliita ja silti varsin kestämättömiä, ettei niillä oikein voinut tuollaista blokkaamista harjoittaa. Kaaos, haltiat, yms. olikin lähes yksinomaan cavalrya, skirmaajia, sankareita, hirviöitä ja etenkin chariotteja. Toki tietty jos ei ihan viimeiseen asti viritetyillä listoilla pelannut, niin silloin toki pelikin toimi vähän eri tavalla. Oma lukunsa tietty armeijat, kuten kääpiöt, joilta puuttui kaikki nuo koukkaus- ja diverttausyksiköt, jolloin tappelussa oltiin usein jo lähtökohtaisesti alakynnessä ja kaikki luotto piti laittaa tussareihin, joka taas oli luvattoman tylsää kun kaikki oli misfire-noppien varassa.

Sauruksista sai ihan hemmetin messevän MSU-armeijan. Etenkin niillä Spawning-merkeillä, mutta ei ne huonoja olleet ilmankaan. Kova liippa (oleellista, koska MSU pakenee paljon) ja lyövät ja kestävät hintaansa nähden erinomaisesti. Ja tietty Skinkit täydentää niitä ihan täydellisesti. Ainakin itsellä MSU liskot niitti glooriaa kyllä todella pätevästi.

Joo toki noinkin, mutta olihan se slannin johtama skinkkihäröpallo pari pykälää tiukempi. Joskus aikoinaan se oli erityisesti tanskalaisten suosiossa. Siitä löytyi hyvä kuvauskin kun vähän googlasi:

2MD is a Danish club. It stands for "2 Many Dragons".

The list is one that has become fairly common, back there. Outlines is a 2nd gen. slann, 2 scar-vets, 4 kroxies, 3 sallies, 3 terradons, 16 saurus, 2-3 skink units.

This army, with the magic item configuration, can dish out some real pain, and if things goes back it can retreat and it becomes nigh impossible to take any points from it.
If things goes to plan for the lizardmen, he gets a massacre, if they don't he gets a draw. That is the idea atleast :wink:

Asger

edit: Siisti lukea 13 vuotta vanhaa miekankilistelyä tankslaisten kesken kuka heistä keksi kyseisen armeijan :D

Itselle sattui pitkälti sattuman kautta oikeastaan sama lista, paitsi minulla ei ollut salamantereita vaan stegadon ja toiset terradonit ja ei sillä oikein edes voinut hävitä, muuta kuin tosi huonolla tuurilla, jos tiesi mitä teki. Yksi näistä tietty sattui Lahti fanaticciin, kun slannini failasi terror-chickin lähellä kulkeneestä bone giantista ja sen takia jäin vasta kolmanneksi (kun kahdelle parhalle oli palkinnot). Sydän itkee yhä.. :)

Joo, toi oli se perinteisempi buildi ja luulen, että about kaikki liskopelaajat ulkoilutti jotain tuon kaltaista ainakin jossain vaiheessa. Tuohan on aika semmoinen perussetti, mikä siitä kirjasta tosi helposti muotoutuu. En sano, että se MSU-lista olisi ollut parempi, mutta kyllä se minusta oli ihan kärkikahina-arkkityyppi sitten kun osasi kunnolla pelata MSU:lla.

jamovoima kirjoitti: To 10.08.2017 20:17 Itse aloitin vitosedikan aikaan (jota muuten pelattiin meilläpäin sellaisella houserulella, että aina sai lyödä takaisin jos oli ukkoja rivissä jäljellä, joka muutti peliä aika paljon

Tuo mielestäni vie initiativen hyödyn pois hyvin pitkälti. Voisiko joku semmoinen idea toimia, että takaisin saa lyödä, mutta tilalle astuneilla -1 to hit? Tai jotain vastaavaa. Entä onko kenelläkään mitään ideoita tai tietoa 8-edikan iskusääntöjen tasapainottamisesta?

Joo ei se millään tapaa hyvä systeemi ollut. Etenkin kun kaveri pelasi sauruksilla ja itse kääpiöillä.

Jaa, yritetäänpä muistella menneitä näin lauantain ratoksi. Seassa on vähän lainausta jutun juureksi ja ettei tarvitse toistella kaikkea. Saattaa tulla virheitä, koska osa muisteloista on 20 vuoden takaa, enkä jaksa tarkistaa kaikkia faktoja. Sori siitä.


Nelos-vitosedikka oli räikeän herohammerin maineessa, eikä ihan suotta. Niissä jaeltiin aika surutta kovien stattien sankareita, mörköjä ja yleisestä dekistä tulevia taikaesineitä, jotka kombottivat villisti. Magiassa oli muutamia ylilyöntejä (sekä floppeja). Jotkut jutut kuten flying high aiheuttivat kerrassaan merkillisiä asioita. Toisaalta oli myös viiden juipin minimiyksikköjä, eikä overrunia tunnettu. Vaunut tekivät järjetöntä lämiskää, mutta toisaalta niistä pystyi ampumaan juhdat erikseen pois.

Tuota aikaa leimasi myös hyvin rajoittunut internetin käyttö. Siksipä skenessä oli paljon paikallisia saarekkeita, joissa saatettiin pelata talon säännöillä tai sopimuksilla tai ihan tahattomasti väärin vuodesta toiseen. Tuohon aikaan oli myös olemassa ihan "virallisesti" erilliset turnaussäännöt, ettei emperor dragoneita pomppisi pöydälle täysin puskista. Ei niillä tietenkään kaikkea porsaanreikiä paikattu. Joitain asioita erratoitiin, mutta aina tieto ei mennyt perille kaikkiin perämetsiin. Perstuntuma sanoo myös, että kun pelaaminen oli suurelta osin maakuntatasoista, ihan tappiin asti optimointia ei tehty siinä mitassa kuin massa-internetin ja maanlaajuisten rankingien aikoina.

Erääseen menoa havainnollistavaan tarinaan liittyy 990 pisteen slanni, Mork's War Banner, Escape-kortti ja sangollinen voimajuomaa, mutta jätetään se toiseen kertaan.

jamovoima kirjoitti: To 10.08.2017 20:176.-7. edikkaa tuli pelattua eniten varmaan kaikista figupeleistä ja ne oli kyllä minun silmissäni se warhammerin kulta-aika, ennen kuin demonien, epäkuolleiden ja haltioiden kirjat pilasi pelin seiskassa.

Kutosta tuli tosiaan pelattua eniten. Se oli pohjimmiltaan ihan timmi sääntösetti (joskin yhdessä välissä kaiken sortin virallista errataa alkoi olla neljässä eri kirjassa, ja toisessa välissä taas niitä ei julkaistu lainkaan vaikka olisi ollut tarvis). Yksi keskeinen ongelma oli karkaileva mopo armeijakirjojen kehityksessä. Jossain julkistuksen aikaisessa designer's notes -artikkelissa (jonka joskus vielä paikallistan) julistettiin että herohammer on nyt ohi, S3 on maailmanlaajuinen vakio, ja nelonen on jotain aivan erityisen merkillepantavaa. Linja kesti suunnilleen skaven-kirjaan asti, jossa kaikelle annettiin vähän lisää strenaa "teeman vuoksi" ja kääntöpuoleksi tarkoitetut riskit olivat kierrettävissä. Sitten alkoi tulla summonhordea, rullakuskeja ja muita megatrendejä.

Ongelma noissa 6.-7. edikoissa oli ehkä enemmän tuon jalkaväen kohdalla kolmisyinen:
a: Kaikenlainen blokkien diverttaaminen oli sen verran helppoa fast cavalrylla, kotkilla, skirmishereillä, yksittäisillä swarmeilla, chaos houndeilla jne. jne., että ei niillä päässyt koskaan mihinkään kiinni minne halusi.

Joo. Jos jalkaväkilohko alkoi maksaa tuplasti tai triplasti sen mitä erilaiset kikkayksiköt, se vietiin kebab-kioskille tai otettiin kolmesta suunnasta sitten kun huvitti. Samoin yksi sotakoneen osuma eliittilohkoon söi passiivista resoa niin paljon, ettei sitä enää hyökkäyksillä kompensoitu. Muistan miten monessa yhteydessä hekumoitiin "tällä olisi kiva ampua isoon haltiablokkiin". Suunnitelman ainoa ongelma oli, ettei kukaan ollut tarpeeksi hullu pelatakseen isoilla haltiablokeilla.

b: Hand weapon + shield halvoilla jalkaväkiyksiköillä kuten clanratit, skeletonit, empiren sotilaat, goblinit, jne. oli niin kova, että pienet lyömistehon parannukset, kuten S4 tai toinen hyökkäys oli aika mitäänsanomattomia, mutta kalliita, joten useimmiten ne ei kannattaneet.

Joo. Ne muutamat harvat jalkaväen potentiaalia hehkuttaneet pelasivat lähes poikkeuksetta armeijoilla, joista löytyi 4+ save noin viiden pisteen hintaan. Sillä pääsi yksikkömäärissä karkeasti 1:1 -yhteenottoihin ja saattoi saavuttaa jotain pelkällä passiivisella vitosen CR:lla. Kalliimmat yksiköt maksoivat usein ominaisuuksista, joita pääsi käyttämään vain ideaalisessa tilanteessa, joka harvoin toteutui. Ei paljon naurattanut pelata RH-ajan 16 pisteen haltiajalkaväellä, joka viime kädessä oli suorituskyvyltään (ja kestävyydeltään) turhan lähellä gobbojen tasoa.

c: Nuo erinäiset eliittiratsuvät, lentävät kovat sankarit, lentävät monster herot ja etenkin chariotit teki niin tuhoisia yhteischargeja, ettei jalkaväellä ollut paljon sanottavaa kun pahimmillaan ukkoja oli kuollut toistakymmentä ennen kuin ehti edes huomata mikä iski.

Muistelen joskus analysoineeni väitettä, jossa kutosta väitettiin cavalryhammeriksi. Oikeasti räikeää ratsuväkispämmiä harrastivat vain bretit, joilla siihen oli annettu hyvin poikkeuksellisia bonuksia. Useampi armeija taas täytti coren kolmella minimiyksiköllä halvinta ratsuväkeä, ja lihaksiksi poimittiin vaunuja, sotakoneita, magiaa sun muuta. Nämä saattoivat valita tehokkaasti kohteensa siinä missä kallis jalkaväki oli jumissa siellä mihin se satuttiin deployaamaan.

Kutosessa oli myös painolastina vanha liikkumissäännöstö, jossa rankattu yksikkö oli lähestulkoon pois pelistä päätyessään vaikeaan maastoon ja/tai marssinestoon. Niinpä se joutui usein etenemään hyvin rajallisia kaitaleita pitkin. Kutosen ja seiskan mittaan alkoi ilmestyä kasvavassa määrin armeijoita, jotka pystyi toteuttamaan täysin skirmaavana ja/tai lentävänä, ja näin myös tehtiin. Klassiset rankatut armeijat jäivät eri syiden yhdistelmänä laulukuoroon.

Kutosen ollessa aika pitkällä laskin yhdessä valtakunnan pääturnauksessa top10-pöydiltä kahdeksan lohikäärmettä. Toki jokaisen piti julistaa vuorollaan henkselit paukkuen että "kyllä niille pärjää kun vain pelaa hyvin, ei oo iso juttu", mutta niin vain hyvin pelaavatkin alkoivat yksissä tuumin tykätä lohikäärmeistä.

Seiskan mekaniikkamuutokset olivat minusta aika minimaalisia ja pääosin oikein hyviä. Rankkileveyden kasvattaminen neljästä viiteen oli esteettisesti sievää, mutta ei ainakaan auttanut jalkaväkeä. Seiskan rappio alkoi muutamista täysin absurdeista armeijakirjoista. En kommentoi yksityiskohtia liiaksi, kun oma mielenkiintoni alkoi hiipua ennen perusteellista kestotestausta. Järkevämmillä armeijakirjoilla olisin varmaan pitänyt siitä paljon.

Kasista en oikein tykännyt, vaikka periaatteessa moni parannus oli oikein hyvä.

Kasi sai muistaakseni aika jäätävän vastaanoton, kun sen vakiomuodossa tuli mm. rillumarei-magia, arvoitusmaastot ja vähän liikaa rakkautta mahdollisimman lihaisille mörköyksiköille. Jalkaväen bonukset korjasivat oikeaa asiaa väärällä tavalla, kun vaaditut yksikkökoot olivat jo absurdin isoja. Kun vielä GW:n tuotetuki "vakavan pelaamisen" suhteen oli retuperällä ja skene kroonisesti riidoissa kaiken omatoimisen korjauksen kanssa, moni turnauspelaaja vaihtoi kaikessa hiljaisuudessa lajia. Minulla kärähti kiinnostus jo ennen aloittamista, kun armeijakirjojen hinta hilattiin lähelle neljää kymppiä, ja silti olisi joutunut käyttämään jesaria että peli olisi kelvollinen.


Kutosen Ravening Hordes -vaihe on saanut lähes legendaarisen maineen. Siinä oli kyllä puolensa. Monet jutut pysyivät mukavan simppeleinä, kun vihkoseen ei voitu ladata ääretöntä määrää taikaesineitä tai erikoissääntöjä. Oli siinä kyllä ongelmansakin. Demoniblokit saivat tolkuttomat määrät (alkuperäistä) heavens-magiaa, TK toimi merkillisellä rullaspämmillä, osa yksiköistä oli hinnoiteltu täysin stetson-tyylillä ja sitä rataa. Kaikkia porsaanreikiä ei vain ehditty rassata loppuun asti, kun korvaavia armeijakirjoja julkaistiin aika ripeään tahtiin. Voin suositella yksinkertaisen ystäville, mutta en siltikään julistaisi kaikkien aikojen tasapainoisimmaksi vaiheeksi. Tekisi kyllä mieli lukaista RH uudelleen läpi ja katsoa mitä se ihan tarkalleen oli syönyt.

Ehkäpä tämä riittää tältä erää. Paljonkohan puhuin läpiä päähäni...

Kasissa omasta mielestäni parhaat sääntöpäivitykset oli liikkumisen ja etenkin chargaamisen yksinkertaistaminen, muusikoiden antamat boonukset ja (maltilliset) blessing/curse tyyppiset taiat, jotka antoi stattimodifiereja tai re-rolleja. Harmillisesti taioissa mentiin pahasti överiksi, blokkien elämää helpotettiin vähän liiankin kanssa ja line of sight säännöt oli ihan ahterista.

4-5 edikan Chaos Dwarfs -kirjassa oli uniikki "White Dwarf presents".-lisäys. Kirja oli kokoelma White Dwarfissa olleita artikkeleita, jotka siis muodostivat oikean armeijakirjan. Miksi mitä missä milloin? En muista mihinkään vastaavaan ikinä muulloin törmänneeni. Miksi kaamostonttujen kanssa toimittiin näin?

jamovoima kirjoitti: Pe 08.09.2017 10:42 Se tosiaan vähän riippuu armeijasta, jollain skaveneilla yms. ne 4+ savella varustetut clanrat boksit oli oikein hyviä. Joillain toisilla, kuten noilla minun liskomiehillä (tai vaikkapa wood elffeillä) oli vaan sen verran hyvä liike, ja muutenkin parempia vaihtoehtoja kuten Stegadon tai vaikkapa yksittäiset jungle swarmit, toimimaan tuollaisena blokkerina, ettei niille sauruksille jäänyt oikein virkaa ja sitten taas joillain kuten haltioilla, ne jalkaväkiukot oli niin kalliita ja silti varsin kestämättömiä, ettei niillä oikein voinut tuollaista blokkaamista harjoittaa. Kaaos, haltiat, yms. olikin lähes yksinomaan cavalrya, skirmaajia, sankareita, hirviöitä ja etenkin chariotteja. Toki tietty jos ei ihan viimeiseen asti viritetyillä listoilla pelannut, niin silloin toki pelikin toimi vähän eri tavalla. Oma lukunsa tietty armeijat, kuten kääpiöt, joilta puuttui kaikki nuo koukkaus- ja diverttausyksiköt, jolloin tappelussa oltiin usein jo lähtökohtaisesti alakynnessä ja kaikki luotto piti laittaa tussareihin, joka taas oli luvattoman tylsää kun kaikki oli misfire-noppien varassa.

Itse kutosen aikana pelasin seuraavia armeijoita:

Jalkaväki-empire jossa oli sellainen yksi jokaista-tyylinen linja. Coren muodosti spearmen- halberdier- ja greatwords -blokit detachmentteineen, ja tulituokea toi yksiköt kiväärimiehiä, krossareita ja huntsmaneja, sekä sotakoneina yksi jokaista. Ratsuväkenä pistolier-yksikkö. Ritareita en käyttänyt. Tällä listalla pääsin 2001 ropeconin kakkospäivälle, eli ei voinut olla ihan sysipaska.

Blood dragonin vampire countsit jossa kolme blokkia luurankoja, pari pientä dire wolf-yksikköä, grave guardeja, spirit host, ja yksikkö ritareita. Tällä olin toisena kuopion noin 40 pelaajan turnauksessa. 2003 Ropeconissa kakkospäivälle.

Liskoarmeijalla pari erilaista kokoonpanoa. Toinen oli normaali lista jossa pari blokkia sauruksia, neljä skinkkipalloa, saurus cavalaryä ja stegadon. Tällä olin top 5 kuopiossa. Toinen oli southlandin skinkkisirkus jossa noin 100 skinkkiä, stegadon, ja yksikkö sauruksia (kyllä, otin saurus-sankarin lordiksi vain jotta saisin nämä). Tälläkin pärjäsin turnauksessa muistaakseni melko hyvin. 2005 Ropeconissa en hävinnyt yhtään peliä.

Kaaoksella pelasin khornen petomiehiä. Pari beast herdiä, bestigorit, pari pientä houndiyksikköä, minimiyksikkö kaaosritareita, yksikkö kaaos warrioreja, yksikkö minotaureja, toinen ogreja. Sijoitus Oulussa oli toinen.

Yhteistä kaikille näille on että on jokin selkeä core armeijalla joka sitoo vastustajan siksi aikaa että kovaa iskevä koukku voi tehdä tehtävänsä. Itse en koskaan katsellut mitään nettilistoja, vaan kehittelin sellaisia millä tykkäsin itse pelata.

Nyt kun alkoi muistelemaan noita vanhoja turnausmenestyksiä yms niin harmikseni huomasin että niitten vanhoja ketjuja ei enää näy täällä foorumilla. Onko jotain arkistoa tai kaatopaikkaa missä niitä vanhoja ketjuja pääsisi katselemaan?

Nuo onkin aika hyviä esimerkkejä niistä porukoista, joilla sillä jalkaväellä oli paikkansa. Pelasin itse mm. Jalkaväkeen pohjautuneella high elf armeijalla, jolla pelaaminen oli sellaista ylämäkeen räpiköintiä, että lopulta kyllästyin siihen ja myin koko armeijan pois (jota olen myöhemmin aika paljon harmitellut). 20 keihästonttua maksoi saman verran kuin viitisenkymmentä clanrattia joilla oli samat tappelustatit, sama liike, ja muutaman pykälän parempi leadership (ellei lykästänyt kenraaliarpajaisissa). Black scars kyllä jyräsi dark elf spearmaneillakin, mutta se on asia erikseen :)

Kuten on todettu, niin osa jalkaväestä oli kyllä ihan hyvää. Jos hinta oli siellä viiden pisteen tietämillä ja varustuksesta löytyi hand weapon, shield ja Light armour, tai jos mukana oli stubbornia, epäkuolemaa, cold bloodedia, yms. Sääntöjä joilla pystyi vielä kymmenenkin ukon tappioiden jälkeen passaamaan break testin, niin kyllä sille käyttönsä oli.

Sivumennen huomiona, fear ja terror oli kyllä ehkä kaikkien aikojen rikkinäisimmät kyvyt pelissä. Autobreak, koska satuit häviämään yhdellä pisteellä luurangoille joita oli muutama enemmän, lämmitti aina kääpiöpelaajan sydäntä.

Ja palatakseni vielä tuohon omaan liskolistaani. Sen yleisyyteen oli syynsä, se käytännössä syntyi suoraan kun otti yhden jokaista valintaa armeijalistassa :)

Nightderanger kirjoitti: Su 10.09.2017 20:43 4-5 edikan Chaos Dwarfs -kirjassa oli uniikki "White Dwarf presents".-lisäys. Kirja oli kokoelma White Dwarfissa olleita artikkeleita, jotka siis muodostivat oikean armeijakirjan. Miksi mitä missä milloin? En muista mihinkään vastaavaan ikinä muulloin törmänneeni. Miksi kaamostonttujen kanssa toimittiin näin?

Koska lista alunperin tuli pienissä palasissa white dwarffeissa. Taisivat sitten olla senverran suosittuja että laittoivat kaikki yksiin kansiin.

jamovoima kirjoitti: Su 10.09.2017 22:37Sivumennen huomiona, fear ja terror oli kyllä ehkä kaikkien aikojen rikkinäisimmät kyvyt pelissä. Autobreak, koska satuit häviämään yhdellä pisteellä luurangoille joita oli muutama enemmän, lämmitti aina kääpiöpelaajan sydäntä.

Fly high ja 5-edikan hatred sopivissa yhteyksissä tulee heti mieleen itseäni huomattavasti enemmän häirinneinä asioina. Terveisin toinen kääpäpelaaja joka pelasi joskus paljon vampyyrejä vastaan. Eipä silti, kyllä se kaaliin otti, mutta itse suhtauduin siihen niin, että lurkit on muuten niin paskoja, että jotenkin se pitää tasapainottaa.

Toki nekin oli kovia, mutta selvityksenä omalle näkemykselleni, terror oli kyky jolla pystyi voittamaan pelejä ekalla vuorolla pelkästään liikkumalla. Sen olemassaolo yksistään teki tosi monesta jutusta erittäin arveluttavia valintoja (esim. Bretonnia kärsi terrorista tosi paljon). Fearissa tuon autobreakin ohella etuina vielä ld-checki chargaamista ennen, joka usein sotki suunnitelmat tosi pahasti ja satunnainen lähiksen ratkaissut kutosella osuminen. Ja näistä molempia oli jaeltu aika laajalle ja aika huokeaan hintaan, mikä näissä ehkä se ratkaiseva rikkova tekijä.

Komppaan kyllä että kaikki fear\panic\terror testit oli ihan hanurista jos sattui feilaamaan pari putkeen(hävitty peli ekalla vuorolla). 8th edition korjas asian hienosti sillä että bsb antaa rerollia kaikkiin LD-heittoihin. Itse lopettanut toistaiseksi blokkien liikuttelun koska esim. Line of sight säännöt aika naurettavat etenkin isolla blokilla chargatessa. Lap around-sääntö oli todella huono koska parhaimmillaan menetit rank bonuksen ja kaveri sai saman verran hyökkäyksiä lisää. Autobreak fearia vastaan myös todella liiottelua. Pelasin tomb kingejä vastaan n.20 peliä kutosta high elf armeijalla. Ainoot voitot (ehkä 2kpl)all cavalryllä. Infantryllä ei voinu voittaa taikavuorolla liikkuvia\chargeevia\lyöviä lurtseja joita johti käsittämättömän kovat sankarit. Koitin varmaan kaikki mahdolliset buildit neljästä röpöttimestä lähtien. Good times anyways