Sotavasara.net

Tuhkasta takaisin elämään

Kylmä tuuli puhalsi. Se taivalsi lävitse metsien ja tunkeutui valtakuntien muurien sisään. Kadut olivat autioita ja tyhjiä monilla paikoin tunnettua valtakuntaa. Näin oli ollut jo monien vuosien ajan. Lukuisten rotujen ja ylväiden kansojen täyttämä maa lepäsi taivaan alla luonnonvoimien armoilla luhistuen yksi asutettu maa-alue kerrallaan. Oli kuin valtakunnassa ei olisi ollut sukupolviin yhtäkään asukasta.

Aikaisemmin valtakunnat olivat tunnettu suurina ja vaikutusvaltaisina, mutta nyt suurin osa lepäsi raunioina. Kansakunnat olivat supistaneet aikaisemmin laajalle levinneen yhteiskuntansa pienemmäksi kokonaisuudeksi heidän hylätessään kaupunkejaan yksitellen. Koko tunnettu maailma kärsi suuresta muuttoliikenteestä, jota varjosti kulkutaudit ja helppoa saalista havittelevia ryöväreitä. Valtakunta, jokainen niistä, kärsi.

Aateliset, heimonjohtajat ja muut vaikutusvaltaiset henkilöt katselivat asumuksensa ikkunoista hallitsemaansa maata niin kauas kuin horisontti ylsi. He huokailivat sillä muinoin heidän sanansa ja vaikutuksensa kantoi kauemmas kuin aurinko pystyi silmin koskettamaan. Maailma oli muuttunut ja mikään pieni valloitus, yksittäinen tai suurempi, ei muuttanut sitä tosiasiaa, että muutoksesta oli vaikea toipua.

Kylmän tuulen oli aiheuttanut Mantican maailmassa tapahtuneet mullistukset. On olemassa sanonta joidenkin lajien keskuudessa, että maailmaa muokkaa parhaiten hän, jonka ääntä toinen kuuntelee. Sivistymättömämpi laji tuntee saman sanonnan muodossa: Voimakkain jää eloon.

Viime vuosikymmenien aikana nämä kunnianhimoiset johtajat, jotka pystyvät komentamaan suuria massoja, tai vaihtoehtoisesti voimakkaat olennot, jotka alistavat väkivalloin valtakuntia polvilleen, olivat käyttäneet mahdollisuuttaan muokata maailmaa kohti sen kokemaa tuhoa ja hävitystä.

Tavallinen rahvas on kerinnyt jo unohtamaan, mutta yksiköön valtakunnan päämies ei ole epätietoinen sukupolvelta sukupolvelle selvinneestä tarinasta eräästä örkkien heimojohtajasta. Tarina jättiläishämähäkin päällä ratsastavasta hävityksen levittäjästä on muisto jälkipolville mitä tapahtuisi, jos hänen kaltaisensa päästettäisiin toimimaan kuten parhaaksi näkee.

Örkit ja heidän lukuisat heimonsa eivät ole kuitenkaan syypäitä nykyiseen tilanteeseen. Heidän aikaansaamaansa hävitystä on väärin vähätellä, mutta vanhimmatkaan rodut eivät ole kuulleet tai kertoneet eteenpäin tarinoita sotaretkistä, jotka olisivat vaikuttaneet näin moneen samanaikaisesti.

Nykytilanne on viimeaikaisempien tapahtumien seurausta. On kulunut muutama sukupolvi siitä kun maailman ylle oli laskeutunut suuri varjo, joka peitti itse auringon taivaalta. Varjon vaikutuksen voidaan olettaa kattaneen koko tunnetun maailman, koska jokainen valtakunta kertoo samaa tarinaa kahdesta jumalankaltaisesta olennosta, jotka tulivat tuntemattomasta ja tunkeutuivat heidän mailleen. Jumalolennot eivät tahtoneet valtaa, rikkauksia ja tai edes lisää maata itselleen. Kyseessä oli keskinäinen, ratkaisematon kiista, jonka keskelle valtakunnat olivat jääneet.

Näistä tapahtumista on kuitenkin jo kauan ja vaikka satunnaisesti aina muutaman vuoden välein valtakuntien välillä tapahtuukin jotain, joka mahdollisesti kokoaisi usean rodun yhteen taistelemaan keskenään, mitään yhtä mullistavaa ei ole sukupolviin tapahtunut. Yksi valloitettu alue on vain pieni, lyhytaikainen muutos, jonka suurin vaikutus on hallitsijan vaakunan asettaminen kaupunkiin.

Aatelinen poistui ikkunan läheisyydestä ja käveli suoraan kirjastoon, valtaistuinsaliinsa tai missä ikinä hän pitikään valtakuntansa karttaa. Hän katsoi karttaa, joka kuvasti nykyistä valtakuntaa ja vierellään hän piti karttaa, joka näytti sen kukoistuksen aikoihin. Ennen näitä tapahtumia, jolloin kaikki muuttui.

Hän istuutui ja otti esiin sulkakynän ja alkoi kirjoittamaan pergamenttiin. Oli aika palauttaa valtakunta takaisin sellaiseksi, jollainen se oli hänen isiensä isien aikoihin. Valtakunta oli ollut tarpeeksi kauan vailla eloa ja loistoaan. Oli aika kutsua miehet koolle ja lähteä muuriensa tuolle puolen, kansoittaa valtakunta ja ottaa takaisin se, mikä heille kuului.

Oli aika kutsua veljet ja ystävät koolle suureksi joukoksi, mutta myös liittolaiset ja palkkasoturit, joiden apu olisi korvaamaton tulevassa koitoksessa. Ennen kaikkea, oli korkea aika tälle valtakunnalle ja yhteisölle palata takaisin elämään ja ottamaan tämä uusi ajanjakso historiassa vastaan voimakkaana ja ylpeänä kansakuntana.

Yleistä:
* Turnaus järjestetään Ropecon-tapahtumassa perjantaina ja on pääsymaksuton
* Mukaan mahtuu 14 pelaaja. Osallistujamäärää pyritään kasvattamaan suuremman kysynnän ilmaantuessa
* Armeijan pistekoko: 1500p ja se pitää olla täysin maalattu
* Pelissä käytettyjen miniatyyrien tulee olla pelattavaa yksikköä/hirviötä/yms kuvaavia. Jalkamiehen kokoista monsteria ei saa peluuttaa Height 4 monsterina. Käytä maalaisjärkeä ja konsultoi tuomaria tarpeen vaatiessa
* Uncharted Empires – lisäosan armeijat ovat sallittu
* CoK lisäosan sääntömuutokset, uudet taiat ja yksiköt jne ovat käytössä formationeita lukuunottamatta. Linkki, jonka takaa löytyy lisäsäännöt
* Turnauksessa pelataan yhteensä 3 peliä
* Turnauksen maksimipistemäärä on 50p. Pisteitä on mahdollista saada pelejä pelaamalla, maalatulla ja fluffikkaalla armeijallaan. Tarkempaa infoa näistä alempana

Turnauksen aikataulu:
Aikataulussa pyritään parhaiden taitojen ja tuurin avulla pysymään

15.00 Ropecon aukeaa ja pelipöytiä aletaan kokoamaan. Saa tulla auttamaan
16.00 Saapuminen ja ilmoittautuminen turnaukseen
16.15 Ensimmäinen peli - Invade
18.40 Ruokatauko
19.30 Toinen peli - Dominate
21.55 Kolmas peli - Loot
00.15 Palkintojen jako

Palkintojen jako suoritetaan viipymättä kun viimeinen peli on pelattu päätökseensä

Armeijan rakennus:
* Armeija saa sisältää allyjä max 400p edestä. Allyjen on avattava käyttöönsä slotit sankareille/ sotakoneille/hirviöille normaalin armeijanrakennussääntöjen mukaan
* Huomioithan CoK:in sääntömuutokset seuraaviin taikaesineisiin: Brew of Keen Eyes, Ensorcelled Armour, Medallion of Life
* Armeija ei saa sisältää yli 2 lentävää yksikköä (fly ja/tai heavy flyer)
* Cavarly ja Large Cavarly eivät saa olla horde-muodostelmassa.
* Lentävä Hero ei saa maksaa yli 250p
* Living Legendit ovat sallittuja, mutta niitä saa olla yhteensä vain 1 armeijassa
* Armeijan sotakoneet pitää olla 50*50mm baseilla LOSin katsomisen vuoksi

Ota mukaan:
* Maalattu ja koottu (matkavauriot sallitaan) armeija
* Kaksi kappaletta lukukelpoisia armeijalistoja. Yksi puhtaaksi kirjoitettu ja toinen, missä ei ole ilmoitettu maagisia esineitä. Vastustajalle annetaan kappale, josta puuttuu yksiköiden pistemäärät ja maagiset esineet
* Armeijafluffisi, jonka pituus on korkeintaan 3 A4:sta
* Pelivälineet: Mitta, nopat, armeijafluffisi, sääntökirjat tai jokin muu apuväline, mistä voit varmentaa armeijasi säännöt
* Hyvä mieli ja peli-into

Ennen turnausta:
* Osallistujan armeijalista lähetetään minulle yv:nä ennen turnausta. Lähetä armeijalistasi viimeistään maanantaina 23.7 päivänä. Kovat jätkät laittavat turneelistansa tähän viestiketjuun hyvissä ajoin ennen deadlineä
* Lähetä viestiketjuun armeijafluffisi viimeistään sunnuntai 15.7 päivänä, jotta se voidaan ennen turnausta hyvissä ajoin lukea ja arvioida muiden henkilöiden toimesta
* Henkilö menettää kanssa pelaajien arvostuksen ja kunnioituksen mikäli hän myöhästyy päivämääristä. Samalla hän evää myös itseltään fluffipisteiden saannin
* Henkilön on arvioitava viimeistään 25.7:ttä osallistujien fluffit. Muutoin hän menettää mahdollisuuden lahjakorttien saamiseen

Turnauksen palkinnot:
* Turnauksen voittajalle tarjotaan ensisijaisesti mainetta ja kunniaa. Muistoksi hänelle myönnetään kunniakirja
* Turnauksen viimeiseksi sijoittunut pelaaja voittaa Aakkoset-karkkipussin
* Jokainen turnaukseen osallistunut henkilö saa kunniakirjan rotunsa ylisotajumalalta. Älä vaihda ilmoittautumisen jälkeen turnausarmeijaasi ilman varoitusaikaa
* Tuomaristo valitsee turnauksen aikana omaa harkintaansa käyttäen pelaajaystävällisimmän ja tyylikkäimmän armeijan, jonka omistaja palkitaan lahjakortilla
* Turnauksen jälkeen järjestetään arvonta, jonka voittanut henkilö palkitaan lahjakortilla. Henkilö, joka on jo voittanut palkinnon ei voi osallistua arvontaan

Armeijan ulkonäkö:
* Ruokatauolla osallistujien on arvioitava kanssakilpailijoiden armeijoiden ulkonäköä. Heidän tulee antaa CMON/Galtsu – tapaan arvosana jokaiselle turnaukseen osallistuneelle armeijalle paitsi omalleen. Annettujen arvosanojen perusteella tuomari laskee keskiarvon (normaali pyöristys) ja tämä tulos lisätään kyseisen pelaajan turnauspistemäärään
* Maksimi maalauspisteet on 10 turnauspistettä
* Kauneimman armeijan tuoneelle henkilölle myönnetään kunniakirja

Fluffipisteet:
* Jokaisen pelaajan on arvioitava jokaisen muun osallistujan armeijafluffin viimeistään keskiviikkona 25.7:ttä. Annettujen arvosanojen perusteella tuomari laskee keskiarvon (normaali pyöristys) ja tämä tulos lisätään kyseisen pelaajan turnauspistemäärään
* Maksimi fluffipisteet on 10 turnauspistettä
* Parhaimman fluffin kirjoittaneelle henkilölle myönnetään kunniakirja

Skenaarioiden pisteet:

Invade
Sotakoneet ja individualit eivät tuota pisteitä voittoehtoon. Muutoin sääntökirjan mukaan

Turnauspisteet jaetaan seuraavasti:

Voitto skenaarioehtojen mukaan 7p
Tasapeli skenaarioehtojen mukaan 5p
Häviö skenaarioehtojen mukaan 3p

* Lisäpisteet:
+1000p tuhottujen yksiköiden piste-erotus 3 lisäpistettä
500 – 999p tuhottujen yksiköiden piste-erotus 2 lisäpistettä
250 – 499 tuhottujen yksiköiden piste-erotus 1 lisäpiste
0 – 249 tuhottujen yksiköiden piste-erotus 0 lisäpistettä


Dominate
Keskelle kenttää tuodaan kaksi hallittavaa markkeria. Molemmat pelaajat saavat asettaa oman markkerinsa haluamalleen kohtaan (ei impassable terrain) ja sijoittaa sen 3” sisään pelialueen keskiviivasta. Sotakoneet ja individualit eivät tuota pisteitä voittoehtoon. Muutoin sääntökirjan mukaan.

Turnauspisteet jaetaan seuraavasti:

Voitto skenaarioehtojen mukaan 7p
Tasapeli skenaarioehtojen mukaan 5p
Häviö skenaarioehtojen mukaan 3p

* Lisäpisteet:
+1000p tuhottujen yksiköiden piste-erotus 3 lisäpistettä
500 – 999p tuhottujen yksiköiden piste-erotus 2 lisäpistettä
250 – 499 tuhottujen yksiköiden piste-erotus 1 lisäpiste
0 – 249 tuhottujen yksiköiden piste-erotus 0 lisäpistettä


Loot
Sääntökirjan mukaan. Turnauspisteet jaetaan seuraavasti:

Voitto skenaarioehtojen mukaan 7p
Tasapeli skenaarioehtojen mukaan 5p
Häviö skenaarioehtojen mukaan 3p

* Lisäpisteet:
+1000p tuhottujen yksiköiden piste-erotus 3 lisäpistettä
500 – 999p tuhottujen yksiköiden piste-erotus 2 lisäpistettä
250 – 499 tuhottujen yksiköiden piste-erotus 1 lisäpiste
0 – 249 tuhottujen yksiköiden piste-erotus 0 lisäpistettä

Osallistujat:
Iikka Ålander - Basilea
Kim Hyttinen - Varangur
Maciej Baranski - Brotherhood
Mikko Vaittinen - Varangur
Aleksis Meaney - Undead
Kaulio - Empire of Dust
Jaakko Tanttu - Undead
Antti Rautsi - Ogret
Teemu Hemminki - Elves
Kalle Antikainen - Kääpiöt
Kalle Marjola - Elves
Lasse Kuikka - Elves
Heikka Valja - Kääpiöt
13/16

Varapelaaja:
SMB – Varangur

Turnauksen paritukset eri peleihin. Saattavat muuttua mikäli ilmenee poissaoloja.

Invade:
Kim Hyttinen - Teemu Hemminki
Antti Rautsi - SMB
Mikko Vaittinen - Heikka Valja
Maciej Baranski - Tommi Kaulio
Lasse Kuikka - Jaakko Tanttu
Kalle Marjola - Aleksis Meaney
Kalle Antikainen - Iikka Ålander

Dominate:
Lasse Kuikka - Tommi Kaulio
Kim Hyttinen - Kalle Antikainen
Iikka Ålander - Mikko Vaittinen
Heikka Valja - Aleksis Meaney
Teemu Hemminki - SMB
Kalle Marjola - Maciej Baranski
Jaakko Tanttu - Antti Rautsi

Loot:
Kim Hyttinen - Mikko Vaittinen
Kalle Antikainen - Lasse Kuikka
Iikka Ålander - SMB
Jaakko Tanttu - Tommi Kaulio
Teemu Hemminki - Heikka Valja
Maciej Baranski - Aleksis Meaney
Kalle Marjola - Antti Rautsi

Mikko Vaittinen

Vain tuhkaa…..

Rrrrp….Miekka leikkasi kangasta, lihaksia ja luuta, kuollut varanguri kaatui hetkeä myöhemmin maahan. Soturi tappoi toisen soturin, kauempana liekit leimusivat jurttakylässä ja musta savu peitti taivaan. Ruohokenttä oli tallautunut taistelun tuoksinassa ja peittynyt irti leikkautuneisiin jäseniin, vereen ja kuolleisiin sotureihin. Huudot, kuolonkorina ja maagien voimasanat kaikuivat yössä. Lopulta toisen heimon kaani syttyi loitsujen vaikutuksesta tuleen ja kauhun huutojen saattelemana tajusi kohdanneensa suurimman pelkonsa: Korgaan oli hylännyt hänet!

Kaaninsa kuoleman seurauksena toinen heimo alkoi menettää otettaan taistelusta, osa yritti juosta pakoon, osa tiputti aseensa ja antautui. Mutta se mikä vaikutti Korgaanin seuraajien voimavarojen tuhlaukselta, olikin itse asiassa voimien keräämistä. Tämä on Korgaanin tie, vain vahvat ja ovelimmat selviävät. Hävinnyt heimo, Harmaan kaksipäisen käärmeen heimo, oli vahva, mutta siltä puuttui oveluus ja magusten ohjaus. Nyt Palavan kaukan heimo pystyi imaisemaan nälkäiseen kitaansa yhden heimon lisää ja kasvaen suuremmaksi ja suuremmaksi.

Palavan haukan heimo palvoo tulta Korgaanin ilmentymänä ja nyt uhritulet paloivat taistelukentällä. Taistelun äänet olivat tauonneet ja muuttuneet elävältä poltettavien uhrien kiljuntaan. Hävinneestä heimosta pitää kaikki edellisen kaanin jälkeläiset hävittää, etteivät ne uhkaa minun asemaani uuden heimoliittouman johtajana.

Uusi heimoliittouma ei pyöri enää kaanien ja johtajien ympärillä, olen magus ja minun ääneni on Korgaanin tahto. Olen saanut näyn, joka johtaa heimoni voittoon tulevassa taistelussa. Minun nimeni on Ardeshir ja voittoni tulee olemaan uhritulien ja kuolleiden huutojen juhlaa. Silloin Korgaan siunaa minut ja kohottaa pyhäksi miehekseen!

Samalla syrjemmällä taistelukentällä on sivistyneemmän maailman vaatteisiin pukeutunut mies, jonka kasvoja korostaa ilmeetön naamari. Kylmät silmät naamion takaa tutkivat taistelukenttää ja niissä näkyy hetken ajan ahne ja tyytyväinen loiste. ”Ardeshir on ahne ja fanaattinen Korgaanin seuraaja. Hänenlaisensa palavat nopeasti, mutta samalla hänen verinen tiensä luo minulle mahdollisuudet minun ja herrani paluulle. Loppujen lopuksi Korgaanin seuraajat ovat vain tuhkaa.”: Naamioitunut mies totesi omalle varjolleen.

Heikka Valja

Nori piti pienen tauon ja laski karkaisuterän kannolle. Hikikarpalot kiiltelivät aamutähden valossa hänen kohoilevan rintakehän päällä. Höyrykoneet tarvitsivat vielä paljon työtä, jotta ne eivät pettäisi seuraavassa taistelussa. Niiden osat muodostivat tarkasti asetettuja linjoja ja muodostelmia Norin ympärillä. Höyrykääpiöstö lepäsi vartioringissä osien ympärillä. Nori pyöräytti huollettavan rattaan pyörimään kämmensä päälle. Sen tasapaino alkoi vaikuttamaan jälleen moitteettomalta.

Vihasta, pettymyksestä ja turhautuneisuudesta laulaneet raivosoturit olivat sammuneet tai vaipuneet transsiin ja leirissä oli aivan hiljaista lukuunottamatta sotapukkien vaimeita huudahduksia.

Viimeisen kauden kampanja oli tuntunut loputtoman pitkältä. Kun moneen kertaan koeteltu joukko oli vihdoin taistellut tiensä takaisin valtakuntaan, oli hirvittävä totuus kuitenkin paljastunut. Jokin sanoinkuvaamaton pahuus oli tuhonnut koko bastionin ja siitä oli jäljellä vain hiisien valloittamat savuavat rauniot. Kampanja oli muuttunut pysyväksi olotilaksi ja leiri oli ainoa koti, mitä sotureilla oli.

Joukko oli joutunut jättämään bastionin ennen sydäntalvea. Sitä ei olisi voinut puolustaa pohjoisesta tulevalta pahuudelta niin pienellä joukolla. Norikin oli kuullut kertomuksia, kuinka jään ja tulen kirous oli korruptoinut kokonaisia kääpiövaltakuntia. Kääpiöiden sydämessä asuvan tulisen kunnian, voiman ja periksiantamattoman taistelutahdon kääntöpuolena oli taipumus joutua tulen voimien vieteltäväksi. Kuningas Torre Jalkapuoli aikoi johtaa klaanin länteen ja pyytää tukea Suur-Kuninkaalta. Torre ja lipunkantaja Balbir viettivät yöt lukien bastionista pelastettuja kaunankääröjä. Olisi tärkeä, että klaanin palatessa sydänmaalle kaikki kaunat muistettaisiin.

Nori oli kääpiöstöineen kerännyt kaiken kääpiöpronssin ja kaikki höyryvälineet mitä he pystyivät. Hän kirosi, että klaanilla ei ollut enää Tulimestaria. Hän, höyrymestari, vastasi myös klaanin tuliaseista, joihin hän ei ollut kiltakoulussa suostunut peruskoulutusvuosikymmenen jälkeen koskeakaan. Osa kanuunoiden kääpiöpronssista olikin jo käytetty höyrypanssareiden huoltamiseen.

Nori nosti kämmenensä silmien tasolle ja katsoi siinä yhä pyörivään ratasta. Hän tunsi kääpiöpronssin lämmön vaikka ratas pyörikin aavistuksen hänen ihonsa yläpuolella. Kääpiöpronssi oli elävää metallia. Nori kuuli sen kuiskivan tuhansien esi-isien äänellä. Ja hän kuunteli. Norin sydän alkoi lyömään yhä raskaammiin ja puhe hänen päässään voimistui. Hän ei pystynyt erottamaan mitä äänet hänelle sanoivat, mutta niiden sävy oli aina selvä. Nyt kääpiöpronssi kuiski kostosta.

Norin rintaan alkoi kerääntyä kääpiöpronssipölyä ohuiksi siimoiksi ja yhtäkkiä siihen iskeytyi pieniä pultteja ja rattaita. Norin ympärillä olevat varusteet alkoivat liikahdella. Nori veti syvään henkeä ja vapautti esi-isien voiman takaisin pronssiin. Vanha höyrykersantti Ristiparta oli noussut ja lähestyi Noria varusteiden välistä kujaa pitkin. Hän ojensi molemmin käsin höyrypanssarinsa sydänkellon Norin eteen. Nori tipautti kädessään pyörivän rattaan kellon sisään. Sydänkellosta kuului ensin pieni kirkas melodia, jonka ääni alkoi tummumaan ja syvenemään. Varusteet kujalla, jota pitkin Ristiparta oli tullut vartioringistä, vastasivat sydänkellon ääneen. Ristiparta asetti sydänkellon rintansa alapuolella oleviin koukkuihin ja alkoi hitaasi etenemään kujaa ulospäin. Tuhansia kertoja harjoitelluilla liikkeillä vanha höyrykersantti näytti tanssivan varustekujaa pitkin samalla poimien höyrypanssarin osia mukaansa. Osat napsahtivat ja loksahtivat toisiinsa täydellisesti sopivilla liittimillä. Yhtäkkiä panssarin kiuas syttyi ärjyen. Ristiparta oli muuttunut hetkessä vanhasta kääpiöukosta aamun sarastuksessa hohtavaksi vaskijätiksi.

Ristiparta kääntyi katsomaan Noria. “Tulemme saamaan kostomme, nuori höyrypappi” hän sanoi höyrypanssarin tasaantuneen pauhun yli. Ristiparta pyöräytti kevyesti kouraansa örkin mittaisen tapparan ja päästi panssariin kertynyttä painetta ulos. Höyrypanssari lauloi kuin lohikäärme ja leiri heräsi.

Iikka Ålander

https://www.dropbox.com/s/2t9mb9sjenuvm ... n.pdf?dl=0

Teemu Hemminki

Haltiakivet

Meri nukkui tiheän usvan peittäessä sen pintaa. Vain airojen liplatus ennakoi lohikäärmeen muotoisen keulan aavemaista ilmestymistä usvan keskeltä rantaan. Merihaltiat olivat saapuneet.

Imryl Levoton silitti Vinhasiiven, aarnikotkansa, nokkaa ja antoi miehistölle käskyn leirin perustamiseen rannan läheisyyteen. Hänen suunnitelmissaan oli ollut tutkia aluetta ilmasta käsin, mutta sankka sumu tekisi lentämisestä vaarallista.
Monet olivat tulleet tänne vallatakseen maata kansalleen. Merihaltioilla ei ollut sille tarvetta, ei vielä. Sen sijaan he olivat varustaneet joukkonsa nopeasti ja saapuneet tänne haltiakivien vuoksi.

Muinaiset haltiakivet olivat mahtavia taikavoimia sisältäviä artefakteja. Niiden oltiin jo luultu kadonneen pysyvästi, mutta tulevan sodan enteet olivat herättäneet ne. Maagien neuvosto oli aistinut tämän ja välittömästi päättänyt, ettei haltiakivien tulisi joutua vähäisempien lajien käsiin. Haltiat eivät halunneet joutua jälleen osasyyllisiksi maailmaa mullistaviin katastrofeihin.

Kivet tuli löytää ja tuoda turvaan, jotta ne voisivat taas unohtua. Imryl Levoton valittiin suorittamaan tätä tehtävää ja hänelle sallittiin vapaat kädet joukkojensa valitsemiseen. Kaksi rykmenttiä myrskytuulen ratsuväkeä, rykmentti palatsinkaartia, hänen oma merikaartinsa ja maagi Rathal, sekä 3 laivaa riittivät.

Imryl jakeli käskyjään: "Lähettäkää 5 tiedustelupartiota kartoittamaan ympäristöä. Haluan raportin mahdollisista vihollisten liikeistä 4 tunnin sisällä. Rathal, katso pystytkö tekemään jotain tälle sumulle. Pystyttäkää komentoteltta, minulla on paljon suunniteltavaa ja ruokkikaa Vinhasiipi, sen täytyy pysyä terävänä taisteluissa."

Piilossaan haltiakivet hehkuivat uhmaavaa vihreää hohdettaan. Sodan enteet olivat lähellä ja veri vuotaisi pian.

Kalle Antikainen

Rufus Ja Dany

Lunta oli satanut jo monta päivää. Rufuksen oli lapioitava tiensä ladolle johon Dany oli vetäytynyt korjaamaan teräsjättiä. Vihdoinkin Rufus sai ladon ovet auki ja asteli sisään. Ladon perältä kantautui kiroilua ja pauketta.

Siinä se oli, Teräsjätti, Danyn nerokkain keksintö ja heidän ainut toivonsa. Dany oli muokannut vanhan kaivosjunan toimimaan missä vain. Teräsjätin valtava voima ja lämmin kattila oli ainut asia joka oli mahdollistanut retkikunnan liikkumisen jääkylmässä maassa. Lumikinokset olivat antaneet periksi ja yöllä teltat pysyivät lämpimä teräsjätin kupeilla. Mutta nyt matka oli pysähtynyt ja jättiläinen kylmänä.

”Dany!” Rufus huhuili lähestyessään jätin takaosaa.
Takana Danyn työskentely oli lähinnä vain kiroilua ja esineiden heittelyä. ”Ei Tästä tule mitään! Jäädymme tänne hyiseen helvettiin!” Dany manasi ja istahti maahan työkalujensa sekaan surkeana.
”Älä nyt, kyllä sinä vielä jotakin keksit. Mikä Jätissä on tarkalleen vikana?” Rufus rauhoitteli ystäväänsä ja ojensi tälle piipullisen tupakkaa. Dany Nappasi tupakat ja sytytti oman piippunsa. Ison henkosen jälkeen hän näytti rauhoittuvan hieman.
”Kyse on polttoaineesta. Olemme kulkeneet täällä lumen ja jään keskellä ja polttaneet kaiken maailman roskaa. Talojen raunioiden puurakenteita tai jäisiä halkoja. Teräsjätin kattila ei saa tarpeeksi lämpöä, puolet polttoaineesta päätyy moskaksi kattilanpohjalle” Dany valaisi asiaansa.

Rufus istahti ystävänsä vierään ja kaivoi taskustaan jääkristallin palasen.
”Voisin tehdä uuden golemin työntämään Teräsjättiä?” Hän ehdotti.
”Hah, kyllähän sinä kivimagiallasi saisitkin aikaan niin vahvan golemin, mutta se ei ratkaisisi lämmitys ongelmaamme. Sinulla sentään on materiaalia” Dany tokaisi ja osoitti kritallia.

Tämä oli totta. Matkansa aikana retkikunta oli löytänyt jäämäistä kristallia kaikkialta. Sinertävät kivet olivat oivaa materiaalia golemien tekemiseen. Rufus tosin vieläkin ihmetteli miksi juuri raunioista löytyi eniten tätä mystistä ainetta.

Dany nappasin kristallin Rufuksen kädestä ja katseli sitä mietteliäänä. ”On se teillä kivipapeilla helppoa, otatte vain luonnon materiaa, mumisette hetken ja hupsista! Uusi golemi” Hän tokaisi ja heitti kristallin harmistuksiissaan tuoraan teräsjätin kattilaan.

Ennen kun Rufus sai edes tilaisuuden korjata Danyn halveksuvaa kommenttia leimahti teräsjätin kattilasta sininen liekki. Äkillinen räjähdysmainen reaktio oli polttaa kaverusten partakarvat mutta onneksi he kaatuivat kumoon juuri ajoissa.

”mitä ihm...”Rufus aloitti nojautuen sauvaansa.
”Kristallit! Ne palavat!” Dany innostui ja riensi kattilan luokse. ”Kristallien liekki palaa puhtaana! Tämä on ihme Rufus!”
Rufus katsoi ihmeissään kun sininen liekki paloi teräsjätin kattilassa. Kuka olisi uskonut että jäinen kivi palaisi, toisaalta eipä kukaan ollut kokeillutkaan.
”Tässä on mahdollisuutemme Rufus!” Dany innostui ja jatkoi ”Meillä on polttoainetta niin kauan kun seuraamme mahdollisimman rikkaita esiintymiä”
”En tiedä Dany, en ole vieläkään varma näiden kivien alkuperästä….” Rufus aloitti mutta Dany keskeytti hänet ”Onko meillä muka vaihtoehtoja?”

Kaverukset katselivat toisiaan ja sitten uusia liekkejä teräsjätin sisuksissa.
Dany kurotti kätensä kohti jätin käynnistys vipua.

”Joku muukin saattaa etsiä ja käyttää näitä kristalleja samoihin tarkoituksiin. Täällä lumimaisemassa vaeltaa paljon väkeä...”Rufus mietiskeli.
”Sitten meidän täytyy mennä heistä läpi!” Dany tokaisi ja nykäisi vivusta.

Teräsjätti heräsi eloon. Heillä oli taas lämpöä, heillä oli taas toivoa!

Antti Rautsi

Ogrejen ensimmäinen suurkuningas

Yhtenä uhrauksena demonien valloitusyritysten pysäyttämiseksi ogret joutuivat lähtemään muinaisilta asuinsijoiltaan ja katsomaan maittensa tuhoutuvan. Palkkioksi uhrauksestaan isojen heimojen johtajille maksettiin suuret uhrirahat, mutta pienet heimot joutuivat näkemään maittensa tuhon ilman korvausta. Sodan jälkeen useat heimot ryhtyivät palkkasotureiksi saadakseen asua rauhassa muiden rotujen mailla. Toiset päättivät olla alistumatta muiden rotujen armoille.

Gragus Rautanuija oli ollut pienen melko tuntemattoman heimon päällikkö ennen sotaa demoneja vastaan. Kun isojen heimojen päälliköt olivat päättäneet myydä muinaiset metsästysmaat muiden rotujen tuhottavaksi, Gragus oli vastustanut sopimusta. Hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta kääntää heimojohtajien mielipidettä. Sodan jälkeen Gragus päätti, että hänen heimonsa ei enää koskaan saisi alistua ahneiden heimopäälliköiden vallan alle.

Gragus keräsi heimonsa ja matkusti itään Abkhazla vuorille, mitkä hän julisti uudeksi metsästysmaaksi kansalleen. Vuosien ajan Graguksen heimo kasvoi, kun useat muut heimot liittyivät Graguksen heimoon. Jotkut heimot liittyivät hävittyään taistelussa Gragukselle, toiset taas jakoivat Graguksen vihan isoja heimopäälliköitä ja muita rotuja kohtaan. Lopulta heimo oli kasvanut niin isoksi, että Gragus päätti julistaa sodan niitä vastaan, jotka olivat olleet vastuussa muinaisten metsästysmaitten tuhosta. Tämän kuullessaan paikalla olleet heimot huusivat Graguksen kansansa ensimmäiseksi suurkuninkaaksi ja vannoivat uskollisuutta johtajalle, joka kostaisi isoille heimopäälliköille heidän ahneutensa.

Kim Hyttinen

"Sodan tuulet"

Multháir kukkulalla tuuli ulvoi yhä kovemmin ja raastavammin. Sen huipulla Draaz heimon maagi Krag kuunteli ja aisti mitä tuuli hänelle kertoi. Hän kuuli ja sai visioita suuresta pimeästä ajasta ja sodasta. Mutta maagia tämä vain hymyilytti, sillä se ei ollut huono asia Draaz heimolaisille, koska he elivät sodasta ja verestä. Verenvuodatuksen aika oli käsillä ja Draaz heimon oli aika nousta kohti suurta kunniaa ja kenties jopa päästä "suurten muinaisten" suosioon. "Suuret muinaiset" kun alati katselivat ikuisia palvelijoitaan.

Heimon päällikkö Várdir asteli maagin takaa hänen vierelleen; "Mitä tuulet meille kertovat oi suuri maagi?" "Aikamme on tullut, Váldir. Nyt jos koskaan on aika niittää "satoa" ja tehdä kunniaa jumalillemme", Krag sanoi. "Sehän on mainiota, eiköhän siis lähdetä tekemään sitä, mitä varten meidät on luotu parahin Krag", Váldir totesi.

Váldir antoin merkin taaksensa ja valtava sotatorvi pärähti soimaan. Se kantautui korvia huumaavana pitkin edessä olevaa aroa ja horisontissa häämöttävää kaupunkia. Siellä muureilla olevat vartijat tärisivät kauhusta nähdessään kukkulalla ratsailla olevan Varangur heimon ja kuullessaan tuulen mukana kantautuvan kuoleman kuiskauksen...

Anton Murashev

Sodan monet tarkoitukset

Sukupolvia sitten maailmaa kohdannut sota ja sen aikaansaamat tuhot eivät olleet koskettaneet pohjoisen heimovaltoja samalla tavalla kuin tunnetun maailman keskusvaltakuntia. Pohjoisen heimot olivat olleet osallisina sodassa, jonka koko tunnettu maailma muisti yhä tänäkin päivänä. Sodan tapahtumat olivat olleet suotuisat heille ja kylmä tuuli oli puhaltanut naapurivaltakuntia voimakkaasti ja tuhoisasti. Suurta sotaa ei kuitenkaan heidän vuokseen muistettu vaan kahden puoli jumalan, joiden keskinäinen riita oli aiheuttanut hävitystä ja kauhua kaikkialla tunnetussa maailmassa.

Alamaailman olentojen saapuessa, myös kylmä pohjoinen oli osallisena heidän vaikutukselleen. Muusta valtakunnastaan haarautuneet ihmisritarit olivat lyöneet Olegin sotajoukkiot ja uupuneet sotilaat eivät olleet kykeneväisiä puolustamaan uutta, kasvanutta valtakuntaansa näiltä olennoilta, jotka vaikuttivat suorastaan voittamattomilta.

Sodan menestys oli ollut pitkäkestoinen ja valtakunta oli kasvanut, mutta kaiken saavutetun luhistumiseen tarvittiin vain yksi takaisku. Yksi kerrallaan voitetut alueet luovutettiin jollekin muulle hallittavaksi ja pahoin haavoittunut Oleg ratsasti sotilaidensa kanssa lyötyinä takaisin kylmään pohjoiseen, mistä heidän sotaretkensä oli alkanutkin. Tuntemamme maailma muuttuu koko ajan ja vaikka kuinka yrittäisimme, se tuntuu palaavan aina takaisin siihen, millainen se oli vuosia sitten.

Björn katsoi istuimeltaan sotilaidensa harjoituksia ja varustautumista tulevaan koitokseen. Heidät oltiin kutsuttu osallistumaan mukaan sotaan, jonka seurauksena heidän valtakuntansa tulisi jälleen kasvamaan nykyisestään. Hän sylkäisi maahan ja tarttui kiinni kirveistään ja lähti kulkemaan kohti talleja.

Näissä talleissa oli aikaisemmin ollut heimon uskolliset ratsut, jonka päällä he olivat ratsastaneet taisteluihin. Heimopäällikkö mukaan lukien. Taistelemassa heidän rinnallaan antaen uskoa edessä olevasta voitosta komentamalla joukkojaan.

Nyt tallissa majaili hevosia, mutta ne eivät olleet hänen ratsastettavakseen. Paksuihin haarniskoihin puetut hevoset olivat tavanomaisia hevosia hurjaluonteisempia ja kookkaampia. Siinä missä tavallisesti sotilas itse päätti ratsunsa, tällä kertaa ratsu päätti ratsastajansa. Mikäli soturi Björnin alkuperäisen heimon rippeistä yrittäisi astua liian lähelle yhtä näistä hevosista, hän todennäköisesti kuolisi hevosen yrittäessä potkia ja talloa häntä kuoliaaksi.

Björn siirsi katseensa talleissa majailevista hevosista ylös kohti linnaa, joka oli ollut hänen sukunsa hallitsemana vuosia sitten. Vuosikaudet linnan torneissa oli tuulta myötäillyt hänen sukunsa vaakuna. Nyt korkealle taivaalle kohosi erilainen vaakuna kuin mitä hän olisi tahtonut nähdä.

Keskusvaltakunnat kertovat Pohjoisen heimoista erilaisia tarinoita, jotka pitävät vain päällisin puolin paikkansa. Björn ei pitänyt kylmää vuoristoa huonona paikkana elää, mutta näyttäytyessään heikolta, hänen elämänsä olisi vaakalaudalla. Näin oli käynyt Björnin esi-isälle Olegille, joka pystyi vaikuttamaan voimakkaalta muiden heimojen keskuudessa, vaikka hän itse ei olisikaan ollut taitava taistelija. Taistelusta lyötynä kotiin palaava heimopäällikkö löysi itsensä ja valtakuntansa uhattuna omien veljiensä toimesta ja vain muutama kuukausi sotaretkensä jälkeen, naapuriheimo valtasi Olegin valtakunnan itselleen.

Valloituksen jälkeen nopeasti sukulinja teurastettiin melkein kokonaan ja heidän maineensa tahrattiin kapinan ehkäisemiseksi. Uusi hallitsija teki kaikkensa näyttääkseen edeltäjäänsä voimakkaammalta ja selviytyjien keskuudessa paremmalta heimopäälliköltä. Björn kuitenkin muisti esi-isänsä Olegin ja häntä seuranneiden, verensä kieltäneiden ja kätkettyjen todellisen luonteen. Olegin sukulinja oli saanut toisenlaisen lahjan syntyessään, jonka kerrottiin olevan suvussa kulkeva ominaisuus.

Suvun suurmiehet harvoin olivat vastustajaansa taitavempia ja voimakkaampia sotureita. He eivät taistelleet suuria hirviöitä vastaan ja nostaneet vihollistensa irrotettuja päitä korkealle taivaalle. Björnin sukulinja oli johtajia ja suunnittelijoita. Päälliköitä, jotka muodostivat suunnitelman, jota heidän uskolliset alaisensa toteuttivat.

Suvun juuret kantavat kauas ja hyvän suunnitelman avulla, suvun vaakuna on saatu nostettua linnan torneihin lukuisiksi vuosikymmeniksi. Björn tahtoi nähdä tuon vanhan vaakunan jälleen siellä, missä sen kuuluisi tänäkin päivänä olla.

Hänen katseensa kulkeutui takaisin sotureihin, jotka hän tiesi olevan hänelle itselleen uskollisia. Heitä ei ollut paljon ja sekä varustuksessa että taidossa alakynnessä vastustajaansa verrattuna. Heidät kaikki oltiin kutsuttu osallistumaan mukaan sotaan koko Pohjoisen hyväksi, mutta todellisuudessa he olivat osallisina ainoastaan tuomaan sotajoukosta suuremmalta vaikuttavamman. Björn ei uskonut niin itsensä kuin sotureidensa olevan heimopäällikölle hänen hevosiaan arvokkaampia.

Yksikään soturi ei kuitenkaan näyttänyt huolta ja pelkoa silmissään. He kaikki katsoivat Björniä kohti tietäen, että hän toisi mahdollisimman monen heistä takaisin kotiin elävänä tältä sotaretkeltä. Tämän Björn aikoi tehdä. Yhtäkään näistä miehistä hän ei tahtoisi menettää sodassa, joka käydään jonkun toisen nimeen. Jonkun toisen tarkoituksien vuoksi.

Yksikään näistä miehistä ei saisi kuolla. Taistelut suunniteltaisiin tämä tarkoitus ensisijaisesti. Tuleva sota tarjoaisi kuitenkin mahdollisuuden myös muuhunkin kuin pelkkään taistelemiseen. Mahdollisuuksien mukaan, yön kuiskaukset voisivat kallistaa vaakakupin suuntaan, jonka jälkeen tuuli puhaltaisi jälleen vaakunaan, jonka heimo tahtoi nähdä.

Sukulinja koostui johtajista, jotka suunnittelivat. He eivät ansainneet valtaansa kukistamalla vastustajansa taistelussa vaan suunnittelemalla ja antamalla alaistensa toteuttaa teot. Björn tiesi vallan hyvin, keitä hänen alaisensa olivat. Hän myös tiesi, että käsitteenä se pitää sisällään paljon enemmän kuin he, joiden keskuudessa hänen käskynsä painavat.

Linnan torneissa alkoi soida sodan torvet. Heimo kutsuttiin kokoontumaan sotaa varten. Se olisi alkava hyvin nopeasti. Sota muita valtakuntia kohtaan. Björn hymyili, koska hän sai sittenkin osallistua sotaan, jolla hän näki tarkoituksen. Hän oli myös iloinen, että hän saisi näyttää itselleen, kuinka hyvin hän on omaksunut sukunsa taidon hallita ja valloittaa sanansa voimalla.

Tässä sodassa, Björn tulisi valloittamaan ja kotiin palatessaan hallitsemaan.

Jaakko Tanttu

Hirvittävät kammottavat luurangot

Onko mitään kamalampaa kuin kohdata luurango? Kohdata kokonainen armeija luurangoja ympärilläsi. Edessäsi lukematon lauma kammottavia luurangoja. Takanasi lisää hirvittäviä luurangoja. Vieressäsi muutama zomboi, jotka eivät ole aivan niin hirvittäviä ja kammottavia mutta eivät miellyttäviä vieraita kuitenkaan. Koko kauhistusta johtavat kaksi luuvelhoa, jotka loitsivat hirvittäviä luuloitsuja ja kutsuvat aina vain lisää luurangoja näihin kekkereihin. Ja mikä pahinta, sinun sisälläsikin on hirvittävä kammottava luurango, joka tulee pian vapautumaan tarpeettomasta lihasäkistään ja liittymään epäkuolleiden armeijaan.

Tommi Kaulio

Kaukana etelässä, jossakin Murtuneiden Maiden toisella puolella, loitolla kääpiöiden linnoituksista, karavaani jatkaa matkaansa. Heidän matkansa virallinen tarkoitus on löytää ahmuniittien keisarikunnan rauniot, ja koettaa kirjata ylös mahdollisimman paljon tämän kuolleen kansan elämästä, tavoista, kulttuurista, se että kaupungit olivat tarinoiden mukaan täynnään kultaa sekä jalokiviä saattoi myös olla motivoivana tekijänä huomattavalle osalle kulkuetta.

Matka oli ollut pitkä, ja päivien korventava kuumuus, öiden hyytävyys sekä maaston hankaluus olivat koetelleet karavaania koko heidän matkansa ajan, miehistön moraali oli kärsinyt selvästi, oli jo ollut puhetta takaisin kääntymisestä jos jotakin muutosta ei olisi pian tiedossa. Aivan kuin jokin olisi kuullut tämän uhkauksen, sää alkoi hitaasti muuttua, alkuunsa huomaamattomana, mutta pian tämän uuden, raikkaan viileän ilmanvirtauksen olemassaolo oli koko miehistön tiedossa. Moraali vaikutti olevan nousussa, mutta seurueen opas, paikallinen vuohipaimen Ibn-al Yusuf pudottautui polvilleen kauhistuneen oloisena, huonolla kielitaidollaan toistellen sanoja ”paha merkki” ja ”kuolema” uudelleen ja uudelleen samalla yrittäen opastaa seuruetta kääntämään kulkusuuntansa takaisin kohti sitä mistä he olivat tulleet.

Opas kertoi varoitustaan kuuroille korville, niille jopa naureskeltiin, syytettiin taikauskoa tai koulutuksen puutetta. Karavaanin jatkaessaan matkaansa kohti etelän rikkauksia, viileä tuuli voimistui ja voimistua, ilma alkoi tuntua hiljalleen oikeasti kylmältä. Ja sitten noustuaan dyynin harjanteelle, he näkivät sen, tämän ”kuoleman” josta Yusuf oli koettanut heitä varoittaa. Valtaisa armeija keihäs-, jousi-, ja ratsumiehineen marssi hitaasti heitä kohti, muodostelmat liikkuen luonnottoman täsmällisesti. Tämä armeija oli täysin järjetön, ei näin kaukana ole riittävästi asutusta jotta tuollaista määrä sotilaita edes saisi kerättyä, mutta armeijan liput eivät vastanneet yhdenkään pohjoisen valtakunnan tunnuksia, ne muistuttivat lähinnä muinaisten ahmuniittien lippuja, tai ainakin sitä, miten niitä oli tarinoissa kuvailtu.

Karavaanarit päättivät seurata tätä mystistä armeijaa jonkin aikaa, riittävän etäältä että heitä ei toivottavasti nähtäisi. Tämä osoittautui yhtä aikaa sangen helpoksi, että epämiellyttäväksi, tuntui siltä, että tämä selittämätön kylmä tuuli puhalsi jostakin tämän armeijan rivien sisältä, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Ilta laskeutui, ilma kävi niin kylmäksi, että nämä toiveikkaat arkeologit totesivat että heidän oli pakko pystyttää leiri, todeten ettei se armeijakaan tuolla kylmässä ja pimeässä kovin kauas enää marssisi. Aamun tullen he näkivät kuinka väärässä he olivatkaan, armeija oli kadonnut, aivan kuin se olisi jatkanut marssiaan koko yön.

-------------------------

Siellä täällä nousi tarinoita ja huhuja väsymättömästi kohti pohjoista marssivasta armeijasta, joka toi mukanaan kylmiä tuulia. Jotkut väittävät että armeija koostuisi pelkistä luurangoista, että se olisi kuolleista noussut sotajoukko muinaisesta Ahmuniasta. Toiset väittävät että koko armeija olisi tämän tuulen tuoman poikkeuksellisen kylmän ilman aiheuttaman hypotermian aikaansaama harhanäky. Oli totuus mikä hyvänsä, yksi asia on kuitenkin varmaa, kylmä tuuli puhaltaa halki Mantican…

Aleksis Meaney

PRIMOVANTORIN KADONNUT 13. LEGIOONA

Munkit ovat pitkään tutkineet Basilean kirjastoista löytyneitä hajanaisia kirjoituksia muinaisesta Primovantorin kadonneesta 13. legioonasta. 900 vuotta sitten jäiden vetäytyessä ja paljastaessaan altaan muinoin rikkaan Ardovikian tasangon, 13. legioona sai käskyn marssia jäiseen pohjoiseen käynnistämään muinaisten Primovantorin provinssien takaisinvaltauksen ja ajamaan pois Mammuttiaroilta alueelle siirtyneet barbaariheimot.

13. legioona oli Primovantorin sotilasmahdin ylpeys, joten sille uskottiin tämä tärkeä tehtävä. Sen oli tarkoituksena toimia keihäänkärkenä Ardovikian tasangon uudelleenvalloitukselle. Pian legioona marssi pohjoiseen vielä routaisille tasangoille kokeneen ja pätevän kenraali Artorius Maximuksen johdolla.

Eikä heistä sen koommin kuultu.

Mutta kolmesataa vuotta legioonan katoamisen jälkeen pohjoisesta miesten kuningaskuntiin palaavat turkiskauppiaat toivat mukanaan huhuja ja tarinoita salaperäisestä armeijasta joka vaelsi ikuiseksi kirotulla marssillaan pohjoisilla Mammuttitasangoilla, epämaallisen hehkun ympäröimänä sen marssiessa aina sysimustien pilvien alla, jota auringonvalo ei koskaan läpäissyt.

Armeijan yllä parveili tuhansia mustia korppia ja tarkkasilmäiset silminnäkijät (ne harvat, jotka eivät pinkoneet karkuun nähdessään tämän kammottavan ilmestyksen) väittävät kivenkovaa nähneensä mustia hehkuvasilmäisiä koiria puikkelehtivan ylimaallisten sotilaiden ja ratsujen tasatahtiin marssivien jalkojen lomassa.

Heidän rinnallaan laahustavat surmattujen pohjoisten heimojen soturit, kahlittuna ikuisiksi orjiksi legioonan riveihin.

Joskus legioonalaisten rinnalla kerrotaan nähdyn kummitusmaisia ja ylimaallisen kauniita naissotureita, melkein kaksimetrisen aavemaisen kruunupäisen soturin johtamana. Heidän kauneuden sanotaan jähmettävän selibaatimmankin Basilealaisen paladiinin haltioituneisuudessaan liikkumattomaksi. Muinaiset tarut kertovat heidän olevan Kuningatar Morrigan ja hänen Fianna soturinsa, tuhansia vuosia sitten eläneiden hurjien pohjoisten naisbarbaariheimon henkiä.

Tämän valtavan armeijan keskellä ratsastaa yksinäinen huputettu kumarapäinen hahmo. Hänen kerrotaan olevan itse Artorius Maximus ja hänen rinnallaan kulkee sydämmenseisauttavan kaunis naishahmo, jonka silmät loistavat kuin safiirit. Jotkut kirjurimunkit teorisoivat että hän saattaa olla ainoastaan yhdessä kirjoituksessa mainittu muinaisen pohjoisen heimon päällikön tytär Leannan ja että hän on syy kerran ylpeän legioonan turmaan.

Tietenkin suurin osa munkeista tuskin noteeraa näitä raportteja muulla kuin olankohautuksella tai laittavat ne kaikki sivistymättömien barbaarien iltanuotiotarinoiden ja hullujen höpötysten piikkiin.

Kuitenkin, viimevuosina raporttien määrä on alkanut vähitellen lisääntyä hälyttävästi ja kasvava joukko tutkijamunkkeja alkaa saapua samaan vääjäämättömään lopputulokseen.

13. legioona marssii jälleen.

Maciej Baranski

- The grand master will see you now, you grace - the liveried servant beckoned towards the gardens among the inner walls of the castle. A small but idyllic place in an otherwise utilitarian keep.

Duke Bohemond strode forwards. The gardens were lush with greenery, well tended bushes and full of scent of bloomoing flowers. It was everything that the blasted and bleak land of the Brotherhood was not. The grand master of the Captain’s Council was reclining by a fountain, studying what seemed like a collection of old maps.

- I was expecting you Bohemond – the Grand master said without turning back.
- My liege, the incursions from the rift are becoming more and more frequent. The spirit – and numbers - of the populace is sinking. The common folk cannot support the continuous military effort. Many knights have fallen in the recent battles, more are recovering. We need more people, towns, and villages and fertile land to support them. Only this will give us the strength to muster armies for future campaigns against...
- I read your letter – impatience was clear in Grand Master’s voice – and I like your ideas. We need new subjects to tax… and protect from evil of course. You will get the assistance you asked for. A will send you a banner of the Brotherhood’s finest knights.
- One banner? My lord, this is but a fraction of what I requested… I will need more knights.
- That is all I can offer. Our troops are engaged elsewhere. But it will suffice. These are the knights of the redemption order who know no equals. Besides you have your household men at arms and the trusty villeins...
- Still the numbers are against us…
- Aren’t they always? Also take this – the grand master handed a scroll with his own seal
- A letter, my lord?
- Letter to king Varg of the dwarfs. He still owes us favours. This piece of parchment will give you some stalwart warriors. I wouldn’t count on them giving you cannons though, so you should get your own war machines. I remember you once brought that wooden monstrosity at the siege of Kalabar fortress…
- Very well, sire.
- Good. Now go and conquer… or should I say, liberate some lands from the oppression of their tyrannical overlords and introduce our benevolent rule. Remember of the voluntary donation of 30% of all earnings to the coffers of the Council. Use sword and fire where needed...

As Bohemond left the castle, he formed a plan. First, strike against the dreaded empire of the desert undead. There should be ample resources left in the old pyramids to fund the rest of the campaign. Secondly an expedition against the Elves. They have much land which is hardly farmed and reports indicate they occasionally hunt for villagers as some cruel game. Lastly there were recent sightings of undead to the west. These abominations must be stopped. That was going to be a season of war.

Iikka Ålander mukaan, Basilea

Kim Hyttinen ehdottomasti messiin. Voiton airueena Varangurit, Räyh!

Timo Oravala mukaan Goblineilla. Allyina mukaan tulee vielä astetta isompia ja ehkä vieläkin ilkeämpiä vihernahkoja.

Mukaan.

Armeijana Kings of Men. Tulee varmaan liittolaisia, mutta en ole vielä varma, keitä.

-ile

Mikko Vaittinen - Varanguar, ehkäpä allyjä mukaan.

Aleksis Meaney, Undead.

Hei,

Voisin varmaan tulla pelaamaan! Mutta voisinko kysellä jotain laina-armeijaa. Oma masentaa. Jos heltiäisi jotain hyviksiä, haltia/kääpiö/ihmis-linjoilla?

Nenittiav, onko sulla Varangurejakin pelattavaksi asti? Mikset tuo mongooleja?

Lassek kirjoitti: Pe 18.05.2018 19:12Voisin varmaan tulla pelaamaan! Mutta voisinko kysellä jotain laina-armeijaa. Oma masentaa. Jos heltiäisi jotain hyviksiä, haltia/kääpiö/ihmis-linjoilla?

Itseltäni löytyy lainattavaksi kääpiöt, haltiat (Delffeistä koottu), liskot ja päkäpäät hyvisten puolelta. Saanpahan hyvän tekosyyn väsätä kesän aikana käävätkin vihdoin jo viimein pelikentille. Ensimmäisestä Conin turneesta asti puhunut väelle, että sitten jonain päivänä myö tuon mun käävät tänne, koska paras armeija koko pelissä. Tai ainakin oli silloin joskus. Voin tehdä sulle listankin, niin on vain fluffia vaille armeija kasassa.

Jos otat päkäpäät, niin vaihtuu varapelaajan armeija.

El Capitan kirjoitti: Pe 18.05.2018 19:53 Nenittiav, onko sulla Varangurejakin pelattavaksi asti? Mikset tuo mongooleja?

Lassek kirjoitti: Pe 18.05.2018 19:12Voisin varmaan tulla pelaamaan! Mutta voisinko kysellä jotain laina-armeijaa. Oma masentaa. Jos heltiäisi jotain hyviksiä, haltia/kääpiö/ihmis-linjoilla?

Itseltäni löytyy lainattavaksi kääpiöt, haltiat (Delffeistä koottu), liskot ja päkäpäät hyvisten puolelta. Saanpahan hyvän tekosyyn väsätä kesän aikana käävätkin vihdoin jo viimein pelikentille. Ensimmäisestä Conin turneesta asti puhunut väelle, että sitten jonain päivänä myö tuon mun käävät tänne, koska paras armeija koko pelissä. Tai ainakin oli silloin joskus. Voin tehdä sulle listankin, niin on vain fluffia vaille armeija kasassa.

Jos otat päkäpäät, niin vaihtuu varapelaajan armeija.

Kiitos paljon tarjouksesta. Kääpiöt alkoivat inspata minuakin. Osallistumiseni ei ole kuitenkaan aivan täysin varmaa, joten tohtiiko siinä tapauksessa pyytää niitä? Haltiatkin kiinnostavat mutteivat pahiksina. Keitä olivat päkäpäät?

Kaulio mitä luultavimminkin taasen mukana tuiskeessa, EoD:lla tullaan.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Tarkoitus ei siis ole käyttää CoK18 kokonaan?
Eli ei niitä uusia yksiköitä?
Taikaesineet ja muutokset niihin eivät ole sallittuja, sama koskeenee loitsuja?

En vastusta TO:n oikeutta tehdä millainen sääntöpaketti kuin haluaa, mutta en omaa tyhmyyttäni ymmärrä tätä tarvetta valikoida sääntöjä sieltä täältä.

Jaakko Tanttu messiin Undeadeillä.

kaulio kirjoitti: Su 20.05.2018 15:38 Tarkoitus ei siis ole käyttää CoK18 kokonaan?
Eli ei niitä uusia yksiköitä?
Taikaesineet ja muutokset niihin eivät ole sallittuja, sama koskeenee loitsuja?

En vastusta TO:n oikeutta tehdä millainen sääntöpaketti kuin haluaa, mutta en omaa tyhmyyttäni ymmärrä tätä tarvetta valikoida sääntöjä sieltä täältä.

Minulla ei ole CoCia, niin kenkä puristaa sen puolesta. Minulla ei ole tietoa mitä kaikkia muutoksia siellä on.

Mm. taikaesineet mielestäni toimivat varsin hyvin nykyisen individual rajoitteen kanssa. Brotherhoodilla mm. on mättölordi hepalla, joka regeneroi. Kukaan ei varmaankaan ole sitä mieltä, että se mitenkään rikkoisi peliä. Mikäli joku haluaa, niin tahdon mahdollistaa saman vaihtoehdon myös muillekin.

Valikointi tapahtui puhtaasti sen mukaan, mistä olen tietoinen. En tahtonut sallia ylimääräisiä taikaesineitä, yksiköitä sun muita, koska sieltä saattaa tulla vastaan jotain, joka osoittautuikin ongelmalliseksi. Toisena vaihtoehtona CoC ei ole jokaisen kirjahyllyssä, jolloin pelaajat ovat ikään kuin eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Jonkun valikoima taikaesineistä on suurempi kuin toisen. En ole tyytyväinen siihen, että sääntökirjan sisältöä laitettaisiin ylimääräistä enempää foorumille.

Nämä muutokset yksiköihin ja satunnaisiin sääntöihin ovat tervetulleita. Ne olivat myös nähtävissä viime Turun turneessa, jonka vuoksi ne oli helppo sisällyttää. Muussa tapauksessa olisin sivuuttanut CoCin kokonaisuudessaan.

El edit: Missä on meidän hyvisarmeijat? Tästä tulee masentava kukoistuksen palauttamisen ristiretki. Mantica tuhoutuu jälleen...

Vielä nyt tästä CoK18:sta tämän viimeisen kerran:

Ne säännöt ovat vapaasti kopioitavissa turnausten sääntöpaketteihin, se lukee ihan suoraan tuossa kirjassa itsessään, että jos halua on käyttää niitä sääntöjä sellaisenaan, niin voin ne siitä varsin nopeasti kopioida tekstitiedostoksi joka sitten voidaan jakaa täällä.

Antti Rautsi mukaan Ogreilla.

No niin. Innolla odotin Kaulion skannailua ja sitten itse yli viikon kuhnailen. Voi tätä nykypäivän touhua. CoK on käytössä, koska se on niin hyvä! Kokonaisuudessaan paitsi formaationeiden osalta. Ne on yhtä tyhmiä kuin silloin joskus blogista lukiessani. Spämmilistoihin kannustavia, pyh.

Aikataulukin tuli laitettua. Turnaus vie koko perjantaipäivän ja toivon mukaan saadaan päättymään ennen puolta yötä. Pientä joustoa laitoin pelien väliin ja ruokataukokin on ihmisten aikoihin kun paikat ovat vielä auki. Tässä vielä aikataulu erikseen, jotta ei tartte kilometriviestistä lähteä etsimään.

15.00 Ropecon aukeaa ja pelipöytiä aletaan kokoamaan. Saa tulla auttamaan
16.00 Saapuminen ja ilmoittautuminen turnaukseen
16.15 Ensimmäinen peli - Invade
18.40 Ruokatauko
19.30 Toinen peli - Dominate
21.55 Kolmas peli - Loot
00.15 Palkintojen jako

Ps. Missä on meidän Teppo ja Teemu? Henkan syyn olla tulematta voin hyväksyä just ja just, mutta mites nuo kaksi? Antikainenkin saisi tulla puollustamaan kunniaansa.

El Capitan kirjoitti: To 31.05.2018 19:22 Ps. Missä on meidän Teppo ja Teemu?

Olen vähän odotellut että laittelet aikatauluja esille, jotta tiedän mitenkuten ehdin paikalle.

Teemu Hemminki - Haltiat (koska nyt on niin pahisvoittoista) mukaan touhuun.

Kalle Antikainen - kääpiöt

Meinasi ihan unohtua! tottahan toki sitä pitää tulla!

Saako fluffin kirjoittaa englanniksi?