Sotavasara.net

Tässäpä pieni tarinanpätkä oman Karak Azulin armeijani taistelusta epäkuolleita vastaan (lisää on tulema!)

"...Ladatkaa!", Snorri Ruutiparta, Karak Azulin Tykistömestari huusi tykin miehistölle, joka ilmiselvästi oli hermostuksissa lähenevän zombijoukon vaikutuksesta. Taistelu oli ensimmäisesta iskusta lähtien kääpiöiden onneksi, kiitos Grungille, mutta epäkuolleiden määrät sen kuin kasvoivat. Tykit ja kivenheittäjät moukaroivat zombeja ja luurankoja koko ajan, mutta niillä ei tuntunut olevan loppua. Snorrille tämä taistelu oli yksi muiden joukossa, joka olli toiminut Karak Azulin Tykistömestarina jo kaksi vuosisataa. Snorri tunsi partansa kihartuvan, ja hän hymyili leveästi:
iso sininen salama lensi hänen suojapaikkanaan toimivan muurin yli vellovaan zombijoukkoon. Thorek Ironbrow, Karak Azulin Riimulordi ja ehkä kaikista jäljellä olevista riimulordeista mahtavin, antoi oman osansa taisteluun Anvil of Doominsa kanssa. Monta zombia katosi siniseen pöllähdykseen.

"Valmiina... Ampukaa!" Tykkien mahtava yhteislaukaus kajahti solassa. 10 tykinkuulaa tömähti mikä minnekin, suurta tuhoa aiheuttaen. Monet miehistöistä hurrasivat kun kuulat tömähtivät velloviin vihollisjoukkoihin. Kivenheittäjät yhtyivät tulitukseen ja järkäleet tömähtivät mahtavalla töminällä luurankoihin ja zombeihin. Snorri katseli oman tykkinsä muotoja: Se oli palvelut häntä jo yli 100 vuotta ja osoittanut tehokkuutensa taistelussa. Riimut hohtivat kylmän vaaleina sen piipussa ja rungossa, nopeuttaen ammuksen nopeutta ja voimaa.

Kazador, Karak Azulin hallitsija taisteli oman vartiokaartinsa kanssa etulinjassa. Ukkosen kaltainen jyrähdys kuului aina kun hän iski viholliseensa. Snorri latasi oman kiikaritähtäimellä varustetun kiväärinsä ja tähtäsi uudelleen.

Äkillinen karjaisu keskeytti hänen tähtäilynsä: "Varokaa!!!" skalf, kolmannen tykin miehistönjohtaja huusi niin lujaa kiun kurkustaan sai; Tykki räjähti tulipalloksi ja sirpaleiden pilveksi. Snorri kirosi katkerasti ja lähti auttamaan haavoittuneita. Samalla hän muisti Liekinheitintykit etulinjassa; Kautta Grugnin, hänenhän piti mennä neuvomaan kokemattomia insinöörejä näiden tehokkaiden laitteiden käsittellyssä!

Jatkoa seuraaa.... selviävätkö kääpiöt epäkuolleiden vellovasta massasta? kuka oli suunnitellut tämän mielipuolisen hyökkäyksen ja miksi? se nähdään ensi jaksossa...

Vaude vau!
Kyllä minä luulen, että selviävät, ei lurkun hipaisu paljoa kivisessä kääpiössä tunnu.
Eihän sillä ole juurikaan väliä, kuka hyökkäyksen suunnitteli, ainahan niitä sotia on.
Oikein hyvä tarina.

Hmmm... Sanoisin että kääpiöt selviävät ja hyökkäyksen on suunnitellut Ismo Holma? Arvasinko oikein? Sillä sällillä on kyllä oikein massoittain Warhammereita.

Loisto textiä..tuli ihan kylmät väreet pintaan kun fiilis nousi loppua kohden.sustahana saadaan vielä kirjailija tai vähintääkin pekka sauri

Hieno tarina tykkaan viela kaikista kaapio-tarinoista odotan jatkoa innolla!

"...Ei, väännä ENSIN vivusta ja sitten paina kytkintä", Snorri huusi täyttä kurkkua kokemattomalle insinöörinalulle (ja sille hän taisi jäädäkin...) joka koitti 'opastaa' miehistöä Liekinheitintykin kanssa.Snorrista tuntui että miehistö osasi paremmin asiansa ilman tumpeloa insinööriä. Jalkajousten napsahtelu kuului selvänä etulinjassa olevalle komentopaikalle ja se toi taistelun ääniin oman mielipuolisen tuntunsa. Zombit ärjyivät, tai mitä pahempaa, eivät pitäneet mitään ääntä, luurankojen luiden napsahtelu ja kuolevien kääpiöiden tuskan ja raivon huudot olivat liikaa joillekin Imperiumin upseereille, jotka olivat olleet linjassa taistelemassa ja nämä lähtivät käpälämäkeen kääpiökapteenien huudellessa perään. Vuorille ei nimittäin kannattanut lähteä ilman saattuetta näinä vaarallisina aikoina, koska peikot taikka örkit voivat yllättää yksinään kulkevan helposti ja tehdä hänestä iltapalan.

"...Valmiina... EI VIELÄ!... uudestaan... väännä siitä vivusta! Kautta Grugnin, eihän tämä nyt mene niin kuin pitäisi!". Snorrin valkoinen (tällä hetkellä kyllä vähän kärventynyt ja mustia tahroja täynnä) tutisi hänen karjuessaan ohjeita. Hän oli itse ollut kehittämässä Liekinheitintykkiä ja osasi käyttää tätä vaikka takaperin silmät kiinni (vaikkakaan se ei olisi vanhalle kääpiölle soveliasta) jos vai haluaisi.

Taistelu alkoi olla voitolla kääpiöiden puolella ja epäkuolleiden joukot perääntyivät kohti lähenevää solaa. Kazador oli haavoittunut lievästi taistelussa ja hän oli hoidettavana komentoteltassa kääpiöpappien toimesta.

Jatkoa seuraa...

Insinöörit on rasittavia... :lol: Melkein yhtä rasittavia kuin haltiat 8)

"And remember nothing are so treacherous than elf!"
Old dwarf saying.

Hieno tarinanjatko! Lisaa kiitos

J.K. kirjoitti:Hieno tarinanjatko! Lisaa kiitos

Tulee heti kun on aikaa kirjoittaa! Mutta lupaan että tulee!

kyllä vain, ismo holmalla on massoittain warhammereita!

Ihan hyvä tarina. Muistutti kylläkin liikaa jotaan taisteluraporttia mutta ihan OK [/quote]

...Olen vähän ymmälläni...etkös sä oo kummiski hävinny suurimman osan verilöylyistä...?

hieno tarina!!! kiitos tästä hienosta iltasadusta! *odottaa yli kaiken jatko osaa*

Jaa jaa vai tällainen kääpiö tarina. No, olen samaa mieltä kuin muut jo kauan sitten eli LISÄÄ! Haluu lukea miten tässä käy.

We want more

Joo ihan kiva tarina, tosta saa uskon kuinka tyhmii käpsät on

Thanguol kirjoitti:We want more

Yes we surely do.

tosi hyvä tarina... WE WANT MORE *yltyy joukkoon*

Voisko joku kertoa minkä värinen Karak Azulin armeija on? Siis vihree on Karak Hirnin ja puna valkoinen on Karak Nornin mutta entäs Karak Azul?

Notre Damen Kaulankatkoja kirjoitti:Voisko joku kertoa minkä värinen Karak Azulin armeija on? Siis vihree on Karak Hirnin ja puna valkoinen on Karak Nornin mutta entäs Karak Azul?

Sen värinen kun siitä haluu tehdä. Karak Azulin värit vois olla vaikka oranssa ja vaaleanpunainen. Se on jokaisen oma asia millaiseksi ne maalaa ja sanooko niitä Karak Kadrinilaisiksi vai Karak Azulilaisiksi.

Voi olla että GW:llä on jossain tullut se "oikea" värikin mutta ainakaan minä en tähän hätään sitä muista.