Sotavasara.net

Juu, jonnin aikaa olen uumoillut että tänne fb-osioonkin kuuluisi samanlainen juttu kuin 40k puolelle. Siis tähän aiheeseen postaisitte kaikkia taktiikoitanne. Tässä jotain omiani :

Refused centre: deployaan keskelle pöytää jotain "turhia unitteja" (melkein jokaisella armeijalla on näitä) ja yleensä käy niin että vastustaja pistää myös keskelle jotain. Seuraavaksi unitit sitten deployataan flankkeihin, jolloin vihollisella on hieman huonossa paikassa muutama unitti. Tietysti tämä toimii vain jos itsellä on paljon enemmän unitteja kuin vastustajalla mutta hei pelaan rotilla

Speedbumb/screenit: Tämä ei kylläkään sovellu kaikille armeijoille, mutta
halpis unitti suojaa takana tulevaa "parempaa" unittia missileiltä, ja tarpeeksi lähellä sitten jumittaa vihollisen klosikseen.

Turhauduin jo itse tässä Ovat sen verran peruskamaa nämä. Mutta jos teiltä löytyy jotain käteviä temppuja niin kertokaa ne ! The World has the right to know

ModEdit: Niin, tästähän olikin puhetta että tällainen myös FB-puolelle Tiedotteeksi. Hyvä että itse aloitit ketjun, itse tietenkin jo unohdin asian muilta kiireilta. Siispä, tiedotteeksi, olkaa hyvä. /Grond

No itse käytän melko usein Oblique attack nimistä taktiikkaa. Siinä ideana on, että toiselle laidalle asetetaan ampujat, jalkaväki keskelle ja ratsuväki muodotaa toisen flankin ja sitten edetään armeijalla porrasmaisesti, että toinen flankki ei liiku, keskustan yksiköt liikkuvat vähän enemmän ja ratsuväki lähtee suoraan vihollista kohti, siten että yksiköt suojaavat toistensa flankkeja. Toimii täydellisesti Empirellä (detachmentit)

Tarkemmin tämä on selitetty täällä:http://www.warhammer-empire.com/war_oblique01.htm

Suosikkitaktiikkani on nimeltään "vihollisen täydellinen tuhoaminen".

-J

Guzlob kirjoitti:Suosikkitaktiikkani on nimeltään "vihollisen täydellinen tuhoaminen".

-J

Pelaat siis Skaven Clan Skryre -armeijaa?

Langan idea on mahtava, itsekin haluan kuulla hyviä taktiikoita, manöövereitä ja muodostelmia.

Noh moni taktiikkani sijoittuu ihan pelitilanteen/vastustaja armeijan mukaan. Yleensä se on tämännäköistä =

Ei mikään paha shooty vastassa = Annan skeleni menä voimalla skeleillä ja muilla infantry yksiköillä tietystä kohdasta , kun ghoulini kattoo flanking nopeina difficult terrain joukkoina. Black knightini sitten yrittävät kiertää flankkiin saadakseen pari joukkoa niiltä pois keskeltä jolloin ryysini keskeltä helpottuu paljon. Spirit hosteilla pyrin sitomaan jotain arvokasta ja kun tarpeeksi ollaan edetty niin varomattomat herot snipataan lentävällä strigoilla nopasti alas.

Shootyä vastaan = ghoulit screenaa sen ku kerkeevät ja jos ei ole dwarffien rune tykkejä lähellä niin nämä myös screenaavat. tässä tarkoituksessa jaan joukkoni tasaiseksi kahteen rintamaan , sillä jos toinen heikkenee niin toinen pääsee ehjänä päämääräänsä. (on varmaan turha mainita mitä teen bansheilläni ).

Tuossa nyt jotain , mutta tastelukentän menosta saisi tähän topicciin kyllä hirmuisen esseen mitä sitä tekee joka rundilla kun näin ja näin tapahtuu sitä ja sitä vastaan =)

Yleisin taktiikkani on: Pidä characterit elossa hinnalla millä hyvänsä.

Tzeentchini noudattavan hyökätessä taktiikkaa: Pyrin ottamaan armeijaan lentäviä demoneja vastustajan häiritsemiseksi ja jotain kovaa klosettajaksi (knihtejä tai warrioreja). Itsemurhajättiläinen on mukana imemässä tulitusta puoleensa.

Lisäilenpä itsekin jotain.

Riskien minimoiminen: skaveneilla pelatessa on kiva heittää warppisalamaa, muttei magic-hordea vastaan. --> Saat spellin säkällä lävitse (jos et miscastaa) ja sitten heitetään hittejä johonkin gobboihin tai skelluihin ja hups, warlock otti itse osumaa. Tietysti ei yhtä riskialtista muilla mutta anyway. Pientä kiusaa on turha lähteä tekemään jos on mahdollista menettää itse enemmän. Eri asia jos kohteena esim BK.

Peruuttelu: Erittäin ärsyttävä taktiikka. Koska unitti voi kääntyä 180 astetta, talsia pari tuumaa taakse(/sivulle) ja kääntyä takaisin. Toimiva siksi että: vihollinen ei halua tulla itse chargatuksi, tulee juuri ja juuri tarpeeksi lähelle (tietysti vain jos vihollisella isompi M) jotta voi chargata. Sitten itse menenkin sen 2,5" taaksepäin (M5) --> failed charge.

Tietysti kaikki taktiikat riippuvat olosuhteista (ja nopista) mutta on niitä hyvä silti pitää mielessä.

Muodostan aika pitkälti yhdelle tai kahdelle kukkulalle järkähtämättömän puolustusrintaman. Rintama ei liiku ennen kuin on pakko ja vastustajaa ammutaan, jotta ihmiset pärjäisivät edes jotenkin sitten klosiksessa. Epäkuolleita vastaan tämä taktiikka ei oikein ota toimiakseen. Yleensä kenttä siivotaan lopussa rank-and-filé joukoilla, koska joku yksi kaksi tykintuhoojaryhmää on päässyt kukkulalleni mesoamaan. Mutta pää taktiikka siis kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan:"TULTA!"

Ghe'dahlg kirjoitti:Muodostan aika pitkälti yhdelle tai kahdelle kukkulalle järkähtämättömän puolustusrintaman.

Eikös kukkuloiden suhteen ole vähän ankeaa, jos vastustaja vaatii maastogeneraattorin käyttöä tykkimäkien automaattisen asentamisen sijasta?

-J

Aina olen kukkulan saanut(paitsi kerran). Tavalla tai toisella se aina onnistuu.

minun vc armeijani ei taktiikkaa käytä paljoakaan. pari necromanceria 2:lvl ja blood-dragon vampire countti 2:lvl joka on closismonsteri(rerollhits,kb, ja sword of battle ja enchanted shield) sitten vain armeija yhteen jonoon ja eteenpäin samalla kun tharalli ja 5b-knightiä ja coachi heittävät flankkiin(tai reariin)
keskelle menee 15 wightiä hilpareilla ja banner of the barrowsilla ja taakse necromanceri staff of damnationilla mikä tarkoittaa että kun he pääsevät closikseen osuminen 3+ ohimenevät rerollataan ja haavoittaa useimpia vielä 2+:alla ja iskevät vielä ensimmäisenä

Oma pelityylini hyödyntää hyvin paljon haltioiden joustavuutta ja kykyä tehdä hyökkäyksiä, nopeita pakoonlähtöjä vain uutta järjestäytymistä varten ja pitkän hyökkäysmatkan peloitteen käyttämistä.

Jyväskylän turnauksessa tämä toimi varsin hyvin ja sain vihollisen ratsuväen muutamaan otteeseen blokattua sillä, että minulla on vaunu ja oma ratsuväki chargematkan ulkopuolella odottamassa lähestymistä.

Tälläinen pattitilanne antaa mahdollisuuden ampua tai loitsia vihollinen kappaleiksi. Toimii etenkin, jos vastustaja on epävarma taistelun tuloksesta. Toisaalta itse voin tuon pattitilanteen rikkoa laittamalla lähemmäksi jonkun uhrattavan yksikön, jonka on tarkoitus vetää vihollinen lähemmäksi. Erityisesti vaunut ovat tälläisiä, koska ne ovat halpoja ja saavat vahinkoa aikaiseksi, jos niitä ei pysäytä.


En tiedä ansaitsiko deploymentistä puhuminen oman aiheensa, mutta haltioilla pyrin hajoittamaan vihollisen joukot sen kokoisiin yksiköihin, että joko löydän sieltä mentäviä aukkoja tai sitten voin niiden kimppuun käydä. Haltioiden ratsuväen kyky tunkea lävitse on varsin rajallinen.

Tämä tapahtuu pudottelemalla ensin halvat yksiköt pöydälle ja sen jälkeen annetaan pöydälle tulla varsinaisia taisteluyksiköitä, joilla ohjataan vihollisen sijoitusta paljastamasta lopullista painopistettä, josta hyökkäys tulee. Bonuksena voin lohikäärmeen iskeä kentälle viimeisenä (ja tämä se vasta nopeasti vaihtaa asemaansa ensimmäisen kierroksen aikana).


Luulen, että taistelutekniikkani on parihaimmillaan hyvinkin ärsyttävä, kun viholinen ei saa mistään kiinni ja ympäri pyörivä lohikäärme luo uhan vihollisen jokaiseen suuntaaan. Pisteiden hankkiminen muodostuu myös hankalaksi kun kallein perinteinen yksikkö on 193 pistettä maksava. Lohikäärmettä lukuun ottamatta sitten jokainen muu maksaa asteittain vähemmän - pääsääntöisesti 100 pisteen verran.

Itse käytän välillä samaa taktiikkaa kuin Murhe, eli pistän esim Chariotin houkutteeksi siihen vihun nokan eteen ja ......
TAI jos olen rankalla tuulella niin pistän siihen hydran joka pistää munkilla pari vihua pakoon terrorilla

Otan puolilla pisteillä puutonttuampukjia, muilla pisteillä kotkan marssimisen estäjäksi, Glade Ridereitä ja hero/heroja flankittamaan, Dryadeja tai Tanssijoita ampujien eteen vihulaisia odottelemaan puolustajiksi. Ja kun puolet vastustajista juoksee tai kituu nuoli päässä, keskitän kaiken voiman (kotkan, Riderit ja puolustajat) tiettyihin unitteihin ja juoksentelen heikoilla Archereilla metsään ampumaan lisää ja minor victoryä odottelemaan. Hyökkäyksestä ei siis ole puhettakaan, jos ei laske maageja metsästäviä kotkia.

Itse käytän Suurhaltijoillani tietyissä tilanteessa aivan erityistä taktiikkaa jota voisi karkeasti kutsua "jonokisi". Tätä käytän lähinnä shootyjä armeijoita vastaan etenkin, jos vastustaja on kyllin kokematon tykkikukkulan muodostamiseen. Taktiikkaa aloin käyttää, kun huomasin etteivät balsapuu-chariotit sun muut kevytrakenteiset vehkeet pääse käsiksi vastustajan ampuviin yksinään. Deploymentin aikana asetan kaikki nopeat yksiköt jonoon jompaan kumpaan sivustaan. Jopa haltiasakki pääsee läpi vaikka frontista tällaisena massana. Käytän taktiikkaa silloin, kun epäilen yksikköjeni olevan kykenemättömiä ottamaan kukin omaa konetta/yksikköä alas. Vähän on enemmän kuin ei mitään!

Ei mun Tomb Kingseillä ole mitään erityistä hinutus taktiikkaa vaan yritän incantationien avulla piirittää vihollisen täysin. Eli laidoilla on chariotit ja light cavalryt, ja keskelle sitten hitaammat unitit siinä järjestyksessä riippuen miten vihu unittinsa asettelee...

Pistän yleensä vihollisen jyräämään heikkoon keskukseen kun siellä on yleensä koiria ja sit flankkaan unitit. Näin on pudonnut useampikin iso Örmy(loharit, megademonit, kerran jopa slanni...)

Jos dwarfien taktiikkaa tarviitte ni tommost aseistoo peliin http://www.flatsch.de/chaoszwerge/earthshaker.html

eidoz kirjoitti:Jos dwarfien taktiikkaa tarviitte ni tommost aseistoo peliin http://www.flatsch.de/chaoszwerge/earthshaker.html

Miten minusta tuntuu ettei kukaan täällä osaa noin hyvin saksaa, ja kaikenlisäksi tuollaista asetta ei fabassa ole.

Elanthor kirjoitti:kaikenlisäksi tuollaista asetta ei fabassa ole.

Kyllä on, kyseessähän on itsetehty versio Ravening Hordesista löytyvästä Chaos Dwarfien Earthshaker Cannonista. Kaiken lisäksi nätti kuin mikä. Vaikka en ole eläessäni opiskellut tuntiakaan saksankieltä, niin silti minusta tuntuu että tuo teksti ei käsittele taktiikoita.