Kultainen Haarniska: Loppu ilmestynyt!
Lähetetty: Ma 15.03.2004 18:34
Koko tarina on nyt ensimmäisessä viestissä. lopusta tuli aika lyhyt, valitettavasti, mutta luulen kirjoitan vielä tarinoita.(varo vain, Grom)*Örkkivirnistys*
Kultainen haarniska
Prologi:
Aatelinen istui pöyhkeän näköisenä hevosensa selässä. Mies kantoi päällään kultaista haarniskaa ja miekkaa, jota hän tuskin osasi käyttää. Hevosen päällä olevassa panssarissa näytti olevan enemmän koristeita, kuin itse panssaria ja hevonen puuskutti sen painosta. Aatelisen ympärillä käveli neljä tärkeän näköistä sotilasta, joiden aseet ja panssarit kiilsivät auringossa. Luultavasti sen takia, että niitä ei ollut käytetty kertaakaan oikeassa taistelussa. Tämä ostermarkilainen aatelinen oli juuri noussut aatelisten arvoasteikossa ja kaikkien aatelisten tapaan luuli nyt olevansa erittäin tärkeä, Keisarikunnalle.
Samaan aikaan neljä örkkiä katseli aatelista ja hänen sotilaitaan.
”Kiiltävä haarniska.” Yksi örkeistä huomautti.
”Ja päitä murskattavaksi.” Toinen vastasi.
Tämän loogisen johtopäätöksen perusteella örkit lähtivät juoksemaan hurjasti karjuen, aatelista kohti. Aatelista suojanneet sotilaat, jotka tiesivät taistelemisesta yhtä paljon kuin örkki filosofiasta, suorittivat taktisen perääntymisen. Aatelinen yritti perääntyä, mutta hänen hevosensa heitti hänet maahan ja juoksi pois. Taistelun loppuhetkistä kerrottakoon, että örkit poistuivat paikalta, mukanaan kultainen haarniska, miekka ja irtihakattu pää.
Jatko:
Noista neljästä örkistä vain yksi saapui takaisin kylään. Örkin nimi oli Grombag ja hän kantoi päällään kultaista haarniskaa, jota näytti moukaroitu sisäpuolelta, jotta se olisi mahtunut ison örkin päälle. Kylässä, kenties haarniskan vaikutuksesta, örkki rupesi luulemaan itsestään liikoja:
”Grublag, tule ulos ja taistele!” Örkki huusi.
Heimon päällikön, Grublagin teltasta heitettiin jotain ja se osui Grombaggia päähän. Örkin vertavuotavassa kallossa oli kiinni valtava sotakirves! Teltan sisältä kuului ryminää ja Grublag astui esiin.
”Älkää häiritkö ruokailuani… Mikäs tässä on?” Hän lausahti ja tuijotti kultahaarniskaa. Grublag nappasi haarniskan käteensä ja puki sen ylleen. Silloin oudot näyt valtasivat örkin pienet aivot. Hän näki edessään suuren örkki- ja hiisiarmeijan odottamassa hänen käskyjään. Sillä sellainen oli haarniskan kirous. Haarniska, joka oli ryöstetty muinaisen kuninkaan haudasta, sai sen kantajat luulemaan olevansa suuria ja mahtavia. Jos Grublag olisi katsellut kyläänsä ilman haarniskaa, hän olisi nähnyt parikymmentä örkkiä tappelemassa ja ison joukon muita kiduttamassa hiisiä.
”Mennään potkimaan Keisarikuntaa persuksiin! Waaaagh!” Grublag huusi ja kohotti suuren sotakirveensä.
”Waaaagh!” Örkit huusivat ja lähtivät marssimaan päällikön perään.
Loppuosa:
Vähän matkaa kuljettuaan örkkiarmeija ( Jos 200 örkkiä ja 100 hiittä voi kutsua armeijaksi.) saapui tielle jota pitkin he lähtivät taivaltamaan. Vähän matkan päässä häämötti kukkula ja kiivettyään sille, Grublag näki kohteen. Noin 1000 Keisarikunnan keihäsmiestä ja pari sataa ritaria ratsastaen.
”Hyökätkää!” Grublag huusi ja lähti juoksemaan sotilaita kohti. Muut vihernahat sen sijaan jäivät kukkulalle, nähtyään vihollisen suuruuden. Kyllä Grublag noista selviytyy, he ”ajattelivat” (Mikä on todella harvinaista örkeille.) ja kääntyivät lähteäkseen, mutta voi! Ritarit olivat kiertäneet örkkien taakse ja keihäsmiehet lähestyivät toisesta suunnasta. Näin häpeällisesti kokonainen örkkiklaani tuhottiin. Mutta mitä kultaiselle haarniskalle kävi? Eräs Keisarikunnan kapteeni otti sen itselleen ja myöhemmin örkit ryöstivät kapteenin.
Kultainen haarniska
Prologi:
Aatelinen istui pöyhkeän näköisenä hevosensa selässä. Mies kantoi päällään kultaista haarniskaa ja miekkaa, jota hän tuskin osasi käyttää. Hevosen päällä olevassa panssarissa näytti olevan enemmän koristeita, kuin itse panssaria ja hevonen puuskutti sen painosta. Aatelisen ympärillä käveli neljä tärkeän näköistä sotilasta, joiden aseet ja panssarit kiilsivät auringossa. Luultavasti sen takia, että niitä ei ollut käytetty kertaakaan oikeassa taistelussa. Tämä ostermarkilainen aatelinen oli juuri noussut aatelisten arvoasteikossa ja kaikkien aatelisten tapaan luuli nyt olevansa erittäin tärkeä, Keisarikunnalle.
Samaan aikaan neljä örkkiä katseli aatelista ja hänen sotilaitaan.
”Kiiltävä haarniska.” Yksi örkeistä huomautti.
”Ja päitä murskattavaksi.” Toinen vastasi.
Tämän loogisen johtopäätöksen perusteella örkit lähtivät juoksemaan hurjasti karjuen, aatelista kohti. Aatelista suojanneet sotilaat, jotka tiesivät taistelemisesta yhtä paljon kuin örkki filosofiasta, suorittivat taktisen perääntymisen. Aatelinen yritti perääntyä, mutta hänen hevosensa heitti hänet maahan ja juoksi pois. Taistelun loppuhetkistä kerrottakoon, että örkit poistuivat paikalta, mukanaan kultainen haarniska, miekka ja irtihakattu pää.
Jatko:
Noista neljästä örkistä vain yksi saapui takaisin kylään. Örkin nimi oli Grombag ja hän kantoi päällään kultaista haarniskaa, jota näytti moukaroitu sisäpuolelta, jotta se olisi mahtunut ison örkin päälle. Kylässä, kenties haarniskan vaikutuksesta, örkki rupesi luulemaan itsestään liikoja:
”Grublag, tule ulos ja taistele!” Örkki huusi.
Heimon päällikön, Grublagin teltasta heitettiin jotain ja se osui Grombaggia päähän. Örkin vertavuotavassa kallossa oli kiinni valtava sotakirves! Teltan sisältä kuului ryminää ja Grublag astui esiin.
”Älkää häiritkö ruokailuani… Mikäs tässä on?” Hän lausahti ja tuijotti kultahaarniskaa. Grublag nappasi haarniskan käteensä ja puki sen ylleen. Silloin oudot näyt valtasivat örkin pienet aivot. Hän näki edessään suuren örkki- ja hiisiarmeijan odottamassa hänen käskyjään. Sillä sellainen oli haarniskan kirous. Haarniska, joka oli ryöstetty muinaisen kuninkaan haudasta, sai sen kantajat luulemaan olevansa suuria ja mahtavia. Jos Grublag olisi katsellut kyläänsä ilman haarniskaa, hän olisi nähnyt parikymmentä örkkiä tappelemassa ja ison joukon muita kiduttamassa hiisiä.
”Mennään potkimaan Keisarikuntaa persuksiin! Waaaagh!” Grublag huusi ja kohotti suuren sotakirveensä.
”Waaaagh!” Örkit huusivat ja lähtivät marssimaan päällikön perään.
Loppuosa:
Vähän matkaa kuljettuaan örkkiarmeija ( Jos 200 örkkiä ja 100 hiittä voi kutsua armeijaksi.) saapui tielle jota pitkin he lähtivät taivaltamaan. Vähän matkan päässä häämötti kukkula ja kiivettyään sille, Grublag näki kohteen. Noin 1000 Keisarikunnan keihäsmiestä ja pari sataa ritaria ratsastaen.
”Hyökätkää!” Grublag huusi ja lähti juoksemaan sotilaita kohti. Muut vihernahat sen sijaan jäivät kukkulalle, nähtyään vihollisen suuruuden. Kyllä Grublag noista selviytyy, he ”ajattelivat” (Mikä on todella harvinaista örkeille.) ja kääntyivät lähteäkseen, mutta voi! Ritarit olivat kiertäneet örkkien taakse ja keihäsmiehet lähestyivät toisesta suunnasta. Näin häpeällisesti kokonainen örkkiklaani tuhottiin. Mutta mitä kultaiselle haarniskalle kävi? Eräs Keisarikunnan kapteeni otti sen itselleen ja myöhemmin örkit ryöstivät kapteenin.
Nyt kun olemme todenneet että osaat kirjoittaa paremmin kuin huonosti, niin nyt odotamme (ainakin minä 
) jotain uutta hienoa örkkinovellikokoelmaa Gromin ja Jeshin kaveriksi. Näitä ei todella ole koskaan liikaa, ja tarvitaanhan me toinenkin joensuulainen pitämään tarina osastoa hengissä. 