Sotavasara.net

Kyselenpä tällä kertaa sellaista asiaa että että häpeätkö pelata hammereilla yms. Huomasin tällaista käytöstä Lajeokissa. Eilen
hän sanoi että häntä ei haittaisi vaikka olisi 35 ja pelaisi, mutta tänään oli tällainen keskustelu:

Kaveri: Hei "Lajeok", pelaat säki noil pikku ukoil?

Lajeok: No kyl mää käyn kerran viikos niillä leikkimässä.
(tätä seurasi sivuuttava virne)

Myös jos joskus haluan näyttää uutta figua, ja aion ottaa sen esille
sanoo Lajeok että näytä se jossain syrjemmässä.

Itse uskallan kyllä kysyessä sanoa että KYLLÄ,MINÄ PELAAN WARHAMMEREILLA, eikä mun tarvi sivuuttaa aihetta kun joku puhuu siitä,eikä mua kiinnosta pätkääkään mitä muut siitä ajattelee.Mitä mieltä itse olette? (lajeok,ei millään pahalla mutta mun mielestä tollasen häpeäminen on tyhmää) kaikki saa tehä mitä huvittaa.

Ylpeydenhän aihe tämä on.

Joskus vaan pitää osata pitää suunsa asiasta kiinni, kun ei ole tätä harrastavia eikä/tai siihen ryhtyviä ympärillä.

En ikinä!! Kannatan 40koota henkeen ja vereen, enkä häpee yhtään.

Hirveästi häpeän. Siksi järjestän conissa pikku-ukko leikkejä muillekin ettei minun tarvitse elää häpeäni kanssa yksin. Raskauttavaa todistustusaineistoa kuvien muodossa on kerätty monilta vuosilta. Materiaali toimitetaan supolle lisätutkintaa varten jos joku paljastaa minut pikku-ukkoilijaksi.

*hymiö*

Ei tästä voi olla muuta kuin ylpeä ei tässä ole mitään häpeilemisen aihetta. Jos joku tulee vinoileen sulle siittä että sä keräilet "pikku-ukkoja" niin voit ihan hyvin sanoa sille ettei tosiaan tiedä kuinka tappavan hauska ja hyvä peli on kyseessä.

Niitä henkilöitä en ymmärrä jotka häpeävät Warhammer harrastustaan silloin voi todeta että kaveri on väärässä seurassa, koska ei kehtaa myöntää että kerää niitä. Tästä voi päätellä että henkilö ei pidä tästä kyseisestä harrastuksesta.

Jos häpeäisin, ei työhuoneeni hyllyillä notkuisi sellaista määrää maalattua metallia kuin siellä nyt sattuu notkumaan

Vähän vanhempaan ikään tullessa ei jaksa olla edes kovin kiinnostunut siitä, jos joku alkaa dissata harrastusta. Sen voi ohittaa kommentoimattakin - tai hymyilemällä, kuten on ollut tehtyä.

Ninnu kirjoitti:Hirveästi häpeän. Siksi järjestän conissa pikku-ukko leikkejä muillekin ettei minun tarvitse elää häpeäni kanssa yksin. Raskauttavaa todistustusaineistoa kuvien muodossa on kerätty monilta vuosilta. Materiaali toimitetaan supolle lisätutkintaa varten jos joku paljastaa minut pikku-ukkoilijaksi.

*hymiö*

Ahaa, nyt selvisi miksi SUPO:n siviili auto majailee taloni edessä.
Omalta kohdalta sanoisin että kyllä hammereiden pelaaminen on järkevimmästä päästä harrastuksiani kuin esim. Muay Thai, Rugby tai naama punaisena huutaminen monitorille kun ne aivottomat pikku äijät eivät osaa mitään pelatessani NFL:lää.
kyllähän sitä edelleenkin jotkut katsovat kummastellen kun kerron pelaavani pikku-ukoilla tai roolipelejä, mutta SO WHAT.
Mieluummin Natty Dread kuin massaa.

Kyse on paljolti siitä, minkä ikäinen on. Tuollaisessa ala- ja yläasteiässä (muistan vielä niinkin pitkälle) kaveripiirin mielipiteet ovat (joillekin) kaikki kaikessa, ja jotain "omituista" harrastusta sitten piilotellaan. Itsekin aikoinaan yläasteella (kauan, kauan sitten) sain kuulla kommenttia lintuharrastuksestani - kun asiasta ei välittänyt ja samaa hommaa jatkoi, alkoikin loppuajasta porukka tulla kyselemään tarkemmin.

Kun hieman vanhenee, yhä enemmän ja enemmän jättää huomioimatta muiden mielipiteet. Allekirjoittanutta ei nykyään kiinnosta pätkääkään, jos joku on sitä mieltä että "tuon ikäinen mies ja leikkii pikku-ukoilla". Minä saan harrastuksesta irti paljon hauskuutta, enkä harrasta tätä muiden kuin itseni takia.

Tällainen horina setä-ikäiseltä vanhalta parralta .

En häpeä! tämähän on ylpeyde aihe.

Koulussa vaan saa aina kuulla että: ei helv... leikitkö sä leluilla.

En todellakaan häpeä. Niinku Kohfel_ sanoi just tollasta saa kuulla koulussa.. Ne tietämättömät.

Totta kai häpeän silmät päästäni, sitten maalaan muutaman napin lisää, huudan maailmalle leikkiväni pikku-ukoilla ja sen jälkeen häpeän entistä enemmän. Totta puhuen silloin tällöin yllätän itseni ihmettelemästä mitä niin hienoa hammereissa oikeastaan on, toistaiseksi en vastausta ole keksinyt, mutta hauskaa on silti ollut. Minut voi nykyään jopa bongata itse painatetussa Khornen paidassa ulkona heilumasta, joten häpeäkynnys on aika alhainen (ihmiset muuten tykkäävät kysellä siitä paidasta ).

Häpeäminen on sairasta. Ei minun ole mikään pakko kuunnella mitään kritiikkiä tekemisistäni, teen mitä haluan. Häpeämisen jätän sellaisille joilla on ongelmia itsetuntonsa kanssa.

En häpeä harrastustani yhtään, mutta en viitsi ottaa asiaa kauheasti esille, koska olen kyllästynyt esim. tälläisiin kommentteihin: " ai pelaatko sä niillä pikku-ukoilla? mitä järkee niil on o leikkii?". En tietenkään kiellä jos joku kysyy pelaanko.

En häpeä, en tosin tunne tippaakaan ylpeyttä aiheesta. Ylpeilen mielummin hiukan eriasioilla kun pikku-ukoilla. En kuitenkaan kuuluta harrastustani maailmalle, en myöskään piilottele sitä.

Jos häpeää ei voi pelata. "Emmä tänää voi tulla teille pelaa. Kaverit vois nähä ku mä kuskaan figuja muoviboxseissa!". En tosiaankaan häpeä harrastustani ja puolustan sitä henkeen vereen. Hakkaa päälle!

Vain häpeämistä kannattaa hävetä.

En. Pitäisikö?

Itse en häpeä harrastustani yhtään, mutta en myöskään leveile sillä. Koska leveileminen "pikku-ukoilla leikkimisellä" voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Itse en koskaan ole kieltänyt warhammereilla pelaamista. Olen myös ilmaissut asian kaikille kavereilleni. Joku saattaa joskus ivailla: "Roksteri voinko tulla tänää teille leikkii osta ukoilla ? Mulla on niitä pahvilaaitkollinen". Tähän vastaan jotain pätevää tai vähemmän pätevää.
Olen Weekenderin kanssa samaa mieltä siitä, että on turha ruveta selittämään mitään silloin kun paikalla ei ole ketään jota asia kiinnostaisi. Syy lienee se, että asiasta voi tulla vaan vaikeuksia, sillä kukaan ei jaksa kuunnella, koska ei ymmärrä/kiinnosta. Joskus kyllä puhuessani kaverin kanssa, jota asia kiinnostaa joku/jotkut saattavat ruveta kyselemään jotakin aiheesta. Minun kaverini eivät ole ainakaan pahakseen ottaneet, eivät niitä haittaa/kiinnosta, pelaanko vai en.

Ja eikös harrastus ole ihan oma asia ? Sanokaa vaikka, että "Kuka mistäkin tykkää". Minä en harrastuta häpeä yhtään ja sillä selvä.

Häpeänkö Warhammer pelaamista?
En tietenkään, mulla on 1+ häpeä invu. suoja.

Ainoa ero miten tämä homma eroaa pienoismallien rakentelusta (laivat/lentokoneet) tai pienoisrautatien teosta on että warhammereilla voi tehdä muutakin kuin kerätä pölyä hyllyssä.

En tod. häpeä. Ainahan tästä on koulussa saanut kuulla. Mutta eipä se ole minua saanut lopettamaan. Jos joku kysyy minulta harrastuksestani niin pystyn vastaamaan että "Kyllä minä pelaan pikku-ukoilla, ja larppaan kanssa(ei kuulu asiaan mutta otin sen silti esille.)" Ja kukapa tälläistä harrastusta häpeäisi. Tai no Fizban Fantastinen taitaa hävetä tätä harrastusta hieman koska koulussa kun puhuu hammereista ja jos joku kävelee ohi niin se vaan sanoo et "Puhutaan sit koulun jälkeen." Tai jotain vastaavaa. Mutta itse voin todeta että en häpeä harrastustani(ja olen ylpeä siitä.)