Lain Koura, Prologi: Merleyn Taivas
Lähetetty: Ma 19.07.2004 21:40
Lain koura, Prologi: Merleyn Taivas
Mies istui Merleyn Taivas nimisen baarin nurkassa tarkkaillen jokaista sisään tulijaa synkkä ilme kasvoillaan, josta kuitenkin vain hän oli tietoinen. Miehen kasvoja sekä muuta ruumista peitti paksu tumma kaapu niin, että vain oluttuopilla lepäävä tumma likainen käsi jäi näkyviin. Kaavusta huolimatta tarkka silmä pystyi erottamaan valtavat lihakset jotka pullistuivat kaavun alta. Joka puolella hänen ympärillään vilkkui monivärisiä mainoskylttejä ja kattoon asetetuista stereoista kovalla soiva synkkä musiikki teki miehen hulluksi.
Hän sulki musiikin mielestään ja kiinnitti kaiken huomionsa ovesta juuri sisään saapuneeseen lyhyeen pulskaan mieheen, joka vilkuili hieman pelokkaasti ympärilleen suurien silmälasien takaa ja kipitti kovaa vauhtia baaritiskille. Hän raahasi mukanaan suurta ohuesta metallista tehtyä lukollista laukkua. Miehellä oli suuria vaikeuksia yltää tiskin korkealle tuolille, mutta lopulta hän venytti itsensä istumisasentoon ja asetti laukun turvallisesti syliinsä. Mies oli läpimärkä ulkona jylläävän myrskyn ja rankkasateen vuoksi ja yritti kaikin tavoin kuivata pitkää nahkatakkiansa. Nurkassa istuva mies hymähti, hörppäsi oluensa loppuun ja nousi tuolistaan. Hän asteli hitaasti kohti ovesta juuri saapunutta vierastaan.
- ”Ja mitähän herralle saisi olla?”, kysyi lihava baarimikko ivallisesti hymyillen.
- ”Pelkkää vettä, kiitos.”, vastasi lyhyt mies. Hän vilkuili viereensä muiden miesten väkeviä alkoholipitoisia juomia ja huomasi virheensä liian myöhään.
- ”Vai pelkkää vettä!”, baarimikko karjaisi huvittuneesti ja koko baaritiski räjähti nauruun. Hän kääntyi ja otti vahvasti viinalta lemuavan lasin likaisten lasien pinosta, upotti sen pesuveteen ja sylkäisi mahtavan räkäklimpin vihreänä kiiluvaan veteen.
- ”Juo ’vetesi’ ja häivy näköpiiristäni räkänokka!” Baarimikko oli juuri täräyttämässä suuren nyrkkinsä avuttoman miehen naamaan kun lihaksikas käsi pysäytti sen.
- ”Hän on minun kanssani Merley.”, paikalle ennättänyt tummakaapuinen mies sanoi. Baarimikko näytti hämmästyneeltä ja baaritiskillä istuvat miehet hiljenivät.
- ”Anteeksi, sir. En osannut aavistaa.”
- ”Etpä tietenkään. Kukapa olisi… Kuoleman Kosketus tuplana.”, hän sanoi välinpitämättömänä ja kääntyi viereensä käpristyneen miehen puoleen:
- ”Rowell, oletan?”
- ”Kyllä, sir.”, Rowell sanoi pelokkaasti, ”ja teidän nimenne?”
- ”Voitte kutsua minua Angusiksi. Se on nimeni täälläpäin. Et taida oikein tuntea useimpien baarien menettelytapoja.”, mies sanoi naurahtaen, ”Ehkä tämä ei ollutkaan hyvä paikka tapaamisellemme?” - ”Ei, ei. Paikka on mitä parhain tahdon vain saada homman hoidettua mahdollisimman ripeästi.” Baarimikko asetti kaksi kiiltävän mustaa juomaa Angusin eteen.
- ”Talo tarjoaa ja pahoittelee äskeistä välikohtausta.”, hän sanoi nolona.
- ”Niin kuin aina.”, Angus virkkoi ja ohjasi Rowellin, joka tempaisi raskaan laukkunsa äkkiä mukaansa, syrjemmälle baarin takaosiin joka puolella meluavien ihmisjoukkojen läpi.
Angus talutti Rowellia vähän matkaa kunnes löysi mieluisen pöydän suuren baarin nurkasta, joka oli mahdollisimman kaukana muista asiakkaista. Hän laski juomat kuluneelle metallipöydälle ja viittasi Rowellia istumaan. Angus nakkasi suuren vanhanaikaisen avaimen keskelle metallista pöytää ja otti rennomman asennon tuolissaan.
- ”Onko sinulla rahat?”, Angusin ääni oli vakavoitunut huomattavasti edellisestä.
- ”On, on. Koko summa puhtaana käteisenä.” ,Rowell vastasi ja avasi suuren laukun sisällön Angusille. Rowell oli saanut itseluottamuksensa takaisin äskeisen välikohtauksen jälkeen.
- ”Hölmö! Sulje se!”, huudahti Angus. Rowell pelästyi miehen äkkinäistä hurjistumista ja sulki laukun ripeästi.
- ”Emme saa ottaa mitään riskejä.”, huomautti Angus vakavana. Hän oli niin uppoutunut aiheeseen, ettei kiinnittänyt huomiota muutaman pöydän päähän istuutuneeseen nuoreen mieheen.
- ”Niin. Emme tietenkään. Anteeksi.” ,tokaisi Rowell vaihtaen nopeasti puheenaihetta, ”Onko tämä se avain?”
- ”Tottakai se on. Aseet lepäävät varmassa tallessa kaupungin laitamilla sijaitsevassa varastossa. Osoite on avaimen perässä. Saanko udella mitä varten aseet tulevat?”, Angus testasi Rowellin osaamista tällä alalla. Rowell oli alkanut luottaa tähän uuteen tuttavuuteen ja paljasti salaisuutensa Angusin suureksi ihmeeksi.
- ”Kun te kerran olette lainsuojaton ja etsintäkuulutettu ette voisi sitä kuitenkaan paljastaa poliisille.”, hän epäröi hetken, ”Piilottelen mutantteja.” Angus ei voinut uskoa sitä tästä tyhmästä pienestä miehestä.
- ”Vai, että mutantteja.”, hän päivittelin, ”Voit joutua loppu elämäksesi orjaklaaniin tai jotain muuta vastaavaa. Oletko tietoinen tästä?”, Angus leikitteli ajatuksella. Rowell näytti olevan hyvin tietoinen asiasta.
- ”Tottakai olen.”, hän sanoi, ”ja olen hyväksynyt sen riskitekiän.” Miehet olivat uppoutuneet keskusteluun eivätkä kiinnittäneet huomiota läheisessä pöydässä istuvan miehen kuulokkeisiin eivätkä todellakaan pöydän alle sijoitettuun kuuntelu laitteeseen.
- ”Tule takahuoneeseen. Lasketaan rahat siellä.”, Angus sanoi.
Yhtäkkiä baarin ovi potkaistiin auki ja viisi henkinen poliisiryhmä ryntäsi ovesta sisään. He olivat pukeutuneet kokomustiin karapaasihaarniskoihin sekä mustiin kypäriin. Jokainen mies kantoi käsissään erikoisvalmisteista taisteluhaulikkoa ja heidän vöillään roikkui pelottavan näköiset bolt-pistoolit. Joukon johtaja ampui pari erehtymättömästi tähdättyä laukausta kohti kahta heiden eteensä hypännyttä vahtia. Merley tajusi tilanteen ja syöksyi takahuoneeseen. Hänen edessään kiilui punainen suuri vipu. Hän veti vivusta ja kymmenen senttiä paksu, kiiltelevä panssarilasi rytisi alas baarin katosta suojaamaan baaritiskiä. Muutama asiakas oli ehtinyt kiivetä tiskin yli. Ne muutamat Merley teloitti tylysti seinällä riippuneella haulikollaan.
Angus repäisi Rowellin ylös tuolistaan ja tarrasi tämän käteen. Hän oli vetänyt sinisenä hohtavan, suuren voimamiekan esiin kaapunsa alta.
- ”Vai että mutantteja. Ei olisi sinusta uskonut.”, hän sanoi ja viilsi Rowellin kaulan poikki veren roiskuessa hänen naamalleen. Angus tarrasi kiinni Rowellin metalliseen laukkuun ja ampaisi ulos aukinaisesta takaovesta, joka johti suoraan baarin takapihalle sijaitseville roska-astioille. Siellä sijaitsi myös Angusin musta, täysvarusteltu moottori pyörä. Hän asetti laukun takana olevaan laatikkoon ja lukitsi sen. Sen jälkeen hän hyppäsi pyörän selkään ja painoi käynnistys liipasinta.
- ”Hitto! Unohdin avaimen.”, hän ajatteli ja ampaisi tiehensä.
Poliisiryhmä oli tyhjentänyt sillä välin koko baarin lukuun ottamatta panssarilasinsa takana kyhjöttävää Merleytä. He vähät välittivät Merleystä ja etenivät takapihalle vain todistaakseen mustan moottoripyörän hurjapäistä karkumatkaa kapealla ja likaisella kujalla. Yksi poliiseista ampui pari laukausta bolt-pistoolillaan Angusin perään, mutta turhaan. He palasivat pettyneinä sisälle, jossa kaksi poliisia tutkivat Rowellin ruumista ja muuta ympäristöä.
- ”Pää on leikattu irti sileästi luuta myöten, sir.”, yksi poliiseista sanoi ja kyyristyi Rowellin elottoman pään päälle, jonka kasvoilla oli kauhistunut, pelokas ilme ja jonka kaulasta yhä valui tuore veri, ”Tavallinen miekka ei pysty tällaiseen, sir. Tämä viilto on tehty voimamiekalla.”
- ”Kummallista, että tavallinen rikollinen kantaa mukanaan voimamiekkaan.”, ryhmän kersantti ihmetteli, ”Tähän liittyy jotain suurempaa. On pakko liittyä.” Tavalliseksi asiakkaaksi naamioitunut poliisi, joka oli salakuunnellut Rowellin ja Angusin keskustelua lähestyi kersanttia:
- ”Asekauppoja, sir. Karannut mies oli myymässä kuolleelle aseita, mutta ei siinä vielä kaikki. Mies piilotteli mutantteja!” Kersantti hämmästyi tämän kuullessaan.
- ”Tutkikaa kuollut ruumis! Tarvitsemme kotiosoitteen. Paikka pitää käydä puhdistamassa.”
- ”Sir! Tummakaapuinen mies unohti avaimen pöydälle!”, eräs poliisi tuli juosten naamallaan voitonriemuinen ilme.
- ”Annas kun katson. O44, K19, V2. Kaupungin osa 44, katu 19 ja varasto 2. Saimme juuri uuden tehtävän miehet! Tutkimme vanhan varaston. Ehkäpä sieltä löytyy johtolanka tämän voimamiekkaa kantavan asekauppiaan jäljille.”
----------
Tässä siis viimeisin tarinani jonka tänään kyhäsin. Tein nopeasti valmiiksi kun ispis iski ja halusin kirjoittaa jotain Adeptus Arbiteista. Kaikki mahdolliset risut, ruusut, parannus ehdotukset ym. tulemaan.
Jatkoa olisi tarkoitus tehdä, mutta ei vähään aikaan kun olen lähdössä reissunpäälle. Ellei sitten satu niin hyvä tuuri, että matkakohteessani sattuu olemaan tietokone ja ehkäpä netti. (Inhoan käsin kirjoitusta!)
Mies istui Merleyn Taivas nimisen baarin nurkassa tarkkaillen jokaista sisään tulijaa synkkä ilme kasvoillaan, josta kuitenkin vain hän oli tietoinen. Miehen kasvoja sekä muuta ruumista peitti paksu tumma kaapu niin, että vain oluttuopilla lepäävä tumma likainen käsi jäi näkyviin. Kaavusta huolimatta tarkka silmä pystyi erottamaan valtavat lihakset jotka pullistuivat kaavun alta. Joka puolella hänen ympärillään vilkkui monivärisiä mainoskylttejä ja kattoon asetetuista stereoista kovalla soiva synkkä musiikki teki miehen hulluksi.
Hän sulki musiikin mielestään ja kiinnitti kaiken huomionsa ovesta juuri sisään saapuneeseen lyhyeen pulskaan mieheen, joka vilkuili hieman pelokkaasti ympärilleen suurien silmälasien takaa ja kipitti kovaa vauhtia baaritiskille. Hän raahasi mukanaan suurta ohuesta metallista tehtyä lukollista laukkua. Miehellä oli suuria vaikeuksia yltää tiskin korkealle tuolille, mutta lopulta hän venytti itsensä istumisasentoon ja asetti laukun turvallisesti syliinsä. Mies oli läpimärkä ulkona jylläävän myrskyn ja rankkasateen vuoksi ja yritti kaikin tavoin kuivata pitkää nahkatakkiansa. Nurkassa istuva mies hymähti, hörppäsi oluensa loppuun ja nousi tuolistaan. Hän asteli hitaasti kohti ovesta juuri saapunutta vierastaan.
- ”Ja mitähän herralle saisi olla?”, kysyi lihava baarimikko ivallisesti hymyillen.
- ”Pelkkää vettä, kiitos.”, vastasi lyhyt mies. Hän vilkuili viereensä muiden miesten väkeviä alkoholipitoisia juomia ja huomasi virheensä liian myöhään.
- ”Vai pelkkää vettä!”, baarimikko karjaisi huvittuneesti ja koko baaritiski räjähti nauruun. Hän kääntyi ja otti vahvasti viinalta lemuavan lasin likaisten lasien pinosta, upotti sen pesuveteen ja sylkäisi mahtavan räkäklimpin vihreänä kiiluvaan veteen.
- ”Juo ’vetesi’ ja häivy näköpiiristäni räkänokka!” Baarimikko oli juuri täräyttämässä suuren nyrkkinsä avuttoman miehen naamaan kun lihaksikas käsi pysäytti sen.
- ”Hän on minun kanssani Merley.”, paikalle ennättänyt tummakaapuinen mies sanoi. Baarimikko näytti hämmästyneeltä ja baaritiskillä istuvat miehet hiljenivät.
- ”Anteeksi, sir. En osannut aavistaa.”
- ”Etpä tietenkään. Kukapa olisi… Kuoleman Kosketus tuplana.”, hän sanoi välinpitämättömänä ja kääntyi viereensä käpristyneen miehen puoleen:
- ”Rowell, oletan?”
- ”Kyllä, sir.”, Rowell sanoi pelokkaasti, ”ja teidän nimenne?”
- ”Voitte kutsua minua Angusiksi. Se on nimeni täälläpäin. Et taida oikein tuntea useimpien baarien menettelytapoja.”, mies sanoi naurahtaen, ”Ehkä tämä ei ollutkaan hyvä paikka tapaamisellemme?” - ”Ei, ei. Paikka on mitä parhain tahdon vain saada homman hoidettua mahdollisimman ripeästi.” Baarimikko asetti kaksi kiiltävän mustaa juomaa Angusin eteen.
- ”Talo tarjoaa ja pahoittelee äskeistä välikohtausta.”, hän sanoi nolona.
- ”Niin kuin aina.”, Angus virkkoi ja ohjasi Rowellin, joka tempaisi raskaan laukkunsa äkkiä mukaansa, syrjemmälle baarin takaosiin joka puolella meluavien ihmisjoukkojen läpi.
Angus talutti Rowellia vähän matkaa kunnes löysi mieluisen pöydän suuren baarin nurkasta, joka oli mahdollisimman kaukana muista asiakkaista. Hän laski juomat kuluneelle metallipöydälle ja viittasi Rowellia istumaan. Angus nakkasi suuren vanhanaikaisen avaimen keskelle metallista pöytää ja otti rennomman asennon tuolissaan.
- ”Onko sinulla rahat?”, Angusin ääni oli vakavoitunut huomattavasti edellisestä.
- ”On, on. Koko summa puhtaana käteisenä.” ,Rowell vastasi ja avasi suuren laukun sisällön Angusille. Rowell oli saanut itseluottamuksensa takaisin äskeisen välikohtauksen jälkeen.
- ”Hölmö! Sulje se!”, huudahti Angus. Rowell pelästyi miehen äkkinäistä hurjistumista ja sulki laukun ripeästi.
- ”Emme saa ottaa mitään riskejä.”, huomautti Angus vakavana. Hän oli niin uppoutunut aiheeseen, ettei kiinnittänyt huomiota muutaman pöydän päähän istuutuneeseen nuoreen mieheen.
- ”Niin. Emme tietenkään. Anteeksi.” ,tokaisi Rowell vaihtaen nopeasti puheenaihetta, ”Onko tämä se avain?”
- ”Tottakai se on. Aseet lepäävät varmassa tallessa kaupungin laitamilla sijaitsevassa varastossa. Osoite on avaimen perässä. Saanko udella mitä varten aseet tulevat?”, Angus testasi Rowellin osaamista tällä alalla. Rowell oli alkanut luottaa tähän uuteen tuttavuuteen ja paljasti salaisuutensa Angusin suureksi ihmeeksi.
- ”Kun te kerran olette lainsuojaton ja etsintäkuulutettu ette voisi sitä kuitenkaan paljastaa poliisille.”, hän epäröi hetken, ”Piilottelen mutantteja.” Angus ei voinut uskoa sitä tästä tyhmästä pienestä miehestä.
- ”Vai, että mutantteja.”, hän päivittelin, ”Voit joutua loppu elämäksesi orjaklaaniin tai jotain muuta vastaavaa. Oletko tietoinen tästä?”, Angus leikitteli ajatuksella. Rowell näytti olevan hyvin tietoinen asiasta.
- ”Tottakai olen.”, hän sanoi, ”ja olen hyväksynyt sen riskitekiän.” Miehet olivat uppoutuneet keskusteluun eivätkä kiinnittäneet huomiota läheisessä pöydässä istuvan miehen kuulokkeisiin eivätkä todellakaan pöydän alle sijoitettuun kuuntelu laitteeseen.
- ”Tule takahuoneeseen. Lasketaan rahat siellä.”, Angus sanoi.
Yhtäkkiä baarin ovi potkaistiin auki ja viisi henkinen poliisiryhmä ryntäsi ovesta sisään. He olivat pukeutuneet kokomustiin karapaasihaarniskoihin sekä mustiin kypäriin. Jokainen mies kantoi käsissään erikoisvalmisteista taisteluhaulikkoa ja heidän vöillään roikkui pelottavan näköiset bolt-pistoolit. Joukon johtaja ampui pari erehtymättömästi tähdättyä laukausta kohti kahta heiden eteensä hypännyttä vahtia. Merley tajusi tilanteen ja syöksyi takahuoneeseen. Hänen edessään kiilui punainen suuri vipu. Hän veti vivusta ja kymmenen senttiä paksu, kiiltelevä panssarilasi rytisi alas baarin katosta suojaamaan baaritiskiä. Muutama asiakas oli ehtinyt kiivetä tiskin yli. Ne muutamat Merley teloitti tylysti seinällä riippuneella haulikollaan.
Angus repäisi Rowellin ylös tuolistaan ja tarrasi tämän käteen. Hän oli vetänyt sinisenä hohtavan, suuren voimamiekan esiin kaapunsa alta.
- ”Vai että mutantteja. Ei olisi sinusta uskonut.”, hän sanoi ja viilsi Rowellin kaulan poikki veren roiskuessa hänen naamalleen. Angus tarrasi kiinni Rowellin metalliseen laukkuun ja ampaisi ulos aukinaisesta takaovesta, joka johti suoraan baarin takapihalle sijaitseville roska-astioille. Siellä sijaitsi myös Angusin musta, täysvarusteltu moottori pyörä. Hän asetti laukun takana olevaan laatikkoon ja lukitsi sen. Sen jälkeen hän hyppäsi pyörän selkään ja painoi käynnistys liipasinta.
- ”Hitto! Unohdin avaimen.”, hän ajatteli ja ampaisi tiehensä.
Poliisiryhmä oli tyhjentänyt sillä välin koko baarin lukuun ottamatta panssarilasinsa takana kyhjöttävää Merleytä. He vähät välittivät Merleystä ja etenivät takapihalle vain todistaakseen mustan moottoripyörän hurjapäistä karkumatkaa kapealla ja likaisella kujalla. Yksi poliiseista ampui pari laukausta bolt-pistoolillaan Angusin perään, mutta turhaan. He palasivat pettyneinä sisälle, jossa kaksi poliisia tutkivat Rowellin ruumista ja muuta ympäristöä.
- ”Pää on leikattu irti sileästi luuta myöten, sir.”, yksi poliiseista sanoi ja kyyristyi Rowellin elottoman pään päälle, jonka kasvoilla oli kauhistunut, pelokas ilme ja jonka kaulasta yhä valui tuore veri, ”Tavallinen miekka ei pysty tällaiseen, sir. Tämä viilto on tehty voimamiekalla.”
- ”Kummallista, että tavallinen rikollinen kantaa mukanaan voimamiekkaan.”, ryhmän kersantti ihmetteli, ”Tähän liittyy jotain suurempaa. On pakko liittyä.” Tavalliseksi asiakkaaksi naamioitunut poliisi, joka oli salakuunnellut Rowellin ja Angusin keskustelua lähestyi kersanttia:
- ”Asekauppoja, sir. Karannut mies oli myymässä kuolleelle aseita, mutta ei siinä vielä kaikki. Mies piilotteli mutantteja!” Kersantti hämmästyi tämän kuullessaan.
- ”Tutkikaa kuollut ruumis! Tarvitsemme kotiosoitteen. Paikka pitää käydä puhdistamassa.”
- ”Sir! Tummakaapuinen mies unohti avaimen pöydälle!”, eräs poliisi tuli juosten naamallaan voitonriemuinen ilme.
- ”Annas kun katson. O44, K19, V2. Kaupungin osa 44, katu 19 ja varasto 2. Saimme juuri uuden tehtävän miehet! Tutkimme vanhan varaston. Ehkäpä sieltä löytyy johtolanka tämän voimamiekkaa kantavan asekauppiaan jäljille.”
----------
Tässä siis viimeisin tarinani jonka tänään kyhäsin. Tein nopeasti valmiiksi kun ispis iski ja halusin kirjoittaa jotain Adeptus Arbiteista. Kaikki mahdolliset risut, ruusut, parannus ehdotukset ym. tulemaan.
Jatkoa olisi tarkoitus tehdä, mutta ei vähään aikaan kun olen lähdössä reissunpäälle. Ellei sitten satu niin hyvä tuuri, että matkakohteessani sattuu olemaan tietokone ja ehkäpä netti. (Inhoan käsin kirjoitusta!)
Loistavasti oli saatu esille ainakin baarin henkilökunnan asennoituminen kyseisiin tapahtumiin (Ne muutamat Merley teloitti tylysti seinällä riippuneella haulikollaan. 
) ja IG äijien vaikutus perusihmisiin 40k:n kaupungeissa. Robocop meininki oli selvästi päällä järjestyksenvalvojien astuessa sisään, siitä plussaa. 