----------------------------------------------------------------------
Kookas, panssaroitu hahmo istui hevosensa selässä metsän reunassa. Taivaalta satava vesi valui hänen haarniskaansa pitkin.Hän näki vain petomiesten karvaisia selkiä, mutta tiesi, että kutsustaan hänen takaansa ilmestyisi neljäkymmentä kaaoksen soturia. Hän oli valmis. Oliko hänen vastustajansa?
************************************
Ferragus istui ratsunsa selässä ja katseli sateen ropinaa panssarissaan. Hän ratsasti hitaasti kahdeksan vaeltavan ritarin etunenässä kohti metsänreunassa häälyviä petomiehiä. Hän kohensi suuren miekkansa huotraa ja nosti kätensä pysähtymisen merkiksi. "Seis!". He pysähtyivät reilun sadanviidenkymmenen metrin päähän vastustajastaan. Pedot ärjyivät ja polkivat jalkaa mutta eivät hyökänneet. Hänen viereensä ratsasti ritari. "Herrani, talonpojat ovat kohta asemissaan." . Ferragus ja antoi hymyn häivähtää huulillaan. Sitten hän käänsi päätään ja näki noin kolmenkymmenen talonpojan marssivan hänen ritareidensa vierelle. Talonpojat näyttivät jotenkin irvokkailta aseet käsissään, jotka oli tarkoitettu kyntämistä varten. Silti talonpoikien ilmeet olivat totiset. Sitten hänen vierelleen ratsasti viiden valtakunnan ritarin yksikkö, ja hänen vierelleen ratsastunut ritari yskäisi. "Palaa yksikköösi, Dwahl. Aloitetaan rytinä." .
Awk oli ensimmäisessä taistelussaan. Kun hänen isänsä oli halvaantunut, perhe oli joutunut kituuttamaan rahatta. Nyt siihen oli tulossa muutos. Awk oli värväytynyt armeijaan saadakseen rahaa surevalle äidilleen ja kuudelle sisarukselleen. Hänelle oli uskoteltu, että petomiehet olisivat helppo vastus, mutta katsoessaan vastustajiinsa vihreän metsän laidassa, hänen teki mieli huuta ja juosta karkuun. Silti hän taistelisi. Taistelisi perheensä puolesta. Hänellä oli kädessään ruosteen tahraama hilpari, ja vyöllään tylsynyt veitsi. Hän joutui alituiseen kohentelemaan liian suuren kilpensä asentoa. Hänen tummanpunaiset vaatteensa olivat märät, ja hänelle alkoi tulla kylmä.
Ferragus huusi ja osoitti miekallaan kohti vihollista. "Hyökkäykseen! Hävitetään kaaoksen perversiot neidon pyhästä maasta!" . Ritarit huusivat ja kohottivat miekkansa. Talonpojat hakkasivat aseillaan kilpiinsä ja lauloivat nuotin vierestä ja väärään tahtiin. Ritarien sotaratsut lähtivät liikkeelle kunnes talonpojat olivat jääneet taakse. valtakunnan ritarit muodostivat peitsimuodostelman. Ferraguksen vaeltavat ritarit kiihdyttivät vauhtiaan, ja kohta he olivat niin lähellä vihollista, että kykenivät erottamaan niiden raivoisat kasvot. Petomiehet nostivat maasta pitkät seipäät ja kohottivat ne pystyyn. "Ei!" . Ferragus tajusi. Seipäillä oli tarkoitus tappaa ritareiden hevoset, ja vaeltavien ritareiden vauhti oli liian suuri, jotta he olisivat ehtineet väistää tai pysähtyä. Ferraguksen hevonen juoksi suoraan yhteen keihäistä. vauhti oli kuitenkin niin kova, että ratsu rysähti läpi petojen rivistöjen, Ferragus mukanaan. Hevonen kaatui, ja Ferragus mätkähti maahan.
Awk näki ritareiden iskeytyvän petomiesten rivistöihin ja kuolevan. Hän huusi ja lähti juoksemaan muiden talonpoikien mukana kohti vihollista. Hän nosti hilpariaan niinkuin oli muiden sotilaiden tekevän. Silloin valtakunnan ritarit iskeytyivät petojen rivistöihin. Kolmen hevonen kuoli, mutta kaksi jatkoivat matkaa jyräten petoja alleen. Toisen peitsi katkesi suuren pedon rintaan, mutta ritari veti salamannopeasti vyöltään kiiltävän miekkansa. Toisen ritarin hevonen oli pysähtynyt, ja ritari huitoi miekallaan pitääkseen petojen likaiset kädet loitolla. Sitten yksi tarttui häntä jalasta ja veti hänet maahan keskelle vellovaa petolaumaa.
Ferragus oli vetänyt raskaan miekkansa ja hakkasi sillä kaksin käsin vastustajiaan. Päitä ja käsiä putoili maahan, ja Ferragus oli kohta yltäpäältä veressä. Kaikki ei ollut mennyt hänen suunnitelmansa mukaan. Vihollinen oli nostanut seipäät, ja miltei kaikki hänen sotureidensa hevosista olivat kuolleet. Useimmat hänen toverinsa sätki maassa verisinä, mutta yksi seisoi pystyssä. Ferragus päätti lähteä kohti toveriaan. Miekka nousi ja laski, mutta silti petoja tuntui olevan yhä vain enemmän. Lopulta hän tuli ystävänsä luo. "Selkä selkää vasten?" . Ritari nyökkäsi. Kohta he seisoivat keskellä ruumismerta.
Awk oli jo niin lähellä, että kykeni haistamaan petojen pistävän löyhkän. Hän näki petojen kiiluvat silmät. Yksi talonpoika viskasi kirveen petoa otsaan. Sitten kuului valtava rysähdys kun talonpoikien kilvet iskivät yhteen petojen kilpien kanssa. Awk tovereineen pisti ja hakkasi hilparillaan, ja lopulta pedot alkoivat vetäytyä. "Me saimme ne!" huusi joku. Sitten, yhtäkkiä heidän edessään seisoi heitä ainakin kahta päätä pidempiä, panssaroituja sotureita. Haarniskoista pisti esiin piikkejä ja koukkuja. Pedot makasivat maassa kuolleina. Talonpojat pysähtyivät, kauhu silmissään. Yksi soturi astui erilleen muista. Sen mustan kypärän sisältä kuului omituista sihisevää ääntä, aivan kuin naurua. Sitten se nosti valtavaa tapparaansa ja iski erään talonpojan pään irti yhdellä iskulla. Hetkessä soturin ympärillä parveili talonpoikia. Vastustaja hakkasi maahan jokaisen. Sitten se liikkui kohti Awkia.Kirves kohosi Awkin pään ylle . Hetken Awk näki sen kaameat silmät. Sitten, nopealla iskulla, ase laskeutui ja Awk kuoli. Ferragus iski pedon keihään katki. Hän näki toisella puolella taistelukenttää talonpoikiensä kuolevan. Yhden, erittäin nuoren sotilaan pää oli halkaistu. Ferragus karjaisi ja lähti etenemään, miekka viuhuen. Sitten hän kuuli takaansa korahtelevaa ääntä. Hän katsoi, ja näki toverinsa, ja hänen rintansa läpi tunkeutuneen miekan terän. MIekka vedettiin irti. Ritarin suusta purshkahti verta ja hän kaatui silmät elottomina. Ferragus katsoi epäuskoisena kuolleen toverinsa ruumiin yllä seisovaa soturia. Musta panssari verhosi vastustajan ruumista. Piikit ja väkäset törröttivät hänen panssarissaan niinkuin muillakin kaaoksen sotureilla."Sinä!" Ferragus sihautti hampaidensa välistä. Hän lähti kävelemään vastustajaansa päin potkien kuolleiden petojen ruumiita tieltään. "Kuole!" . Ferragus lähti juoksuun ja kohotti miekkansa iskuun. Vastustaja oli kuitenkin valmis. Kaaoksen soturi torjui miekallaan iskun vikkelän näköisesti ottaen huomioon panssarin koon. Ferragus aloitti hurjan iskusarjan jota kukaan ei ollut kyennyt välttämään. Se oli hänen itse keksimänsä, ja kukaan sen nähneistä vihollisista ei ollut elänyt kyllin kauan oppiakseen puolustautumaan sitä vastaan. Mutta panssaroitu vastustaja torjui iskut helposti, ja potkaisi haarniskidulla jalallaan Ferragusta reiteen. Ferragus parahti. Niin kovaa potkua hän ei ollut ikinä tuntenut. Hän kaatui maahan ja miekka kirposi hänen otteestaan. Ferragus valmistautui kuolemaan. Miekaniskua ei kuitenkaan tullut. Hän nosti katseensa ja näki vihollisensa. "Odotan sinua Middenheimin kentillä, Ferragus. Minä olen kaaoksen soturi, Avashaz. Tunnistat minut kyllä. Jos sinussa on miestä, kokoa armeijasi ja tule. Odotan sinua siellä. Sitten Avashaz naurahti ja kääntyi lähtemään. Samassa Ferragus kuuli tuttujen torvien soiton. Apu oli tulossa.
*******************************************
Illalla Ferragus istui mietteissään katsellen palavan ruumiskasan loimotusta. Avashazin ruumista ei oltu löydetty. Kuka Avashaz itseasiassa oli? Ja miten hän tiesi Ferraguksen nimen? Hän päätyi pitkään pohdittuaan tulokseen. Hän lähtisi matkalle Middenheimiin.