Kouluaine
Lähetetty: La 02.11.2002 21:54
Meidän pitää koulussa kirjoittaa aine ja tein ORcs & Goblins armeijasta pienen stoorin, tahtoisin hieman kommenttia siihen ja parannusehdotuksia, siinä myös syy miksi en pistänyt sitä tarinta ja novellit alueelle, kyllä, laitan sen luultavasti sinnekkin sitten kun se on valmis. Nyt tarvitsen vain kommenttia, apua ja epäkohtien korjaamista.
30.10.2002 Jesse Honkanen 7B
ÖRKKILAAKSON TARINOITA
Mitkä?!
Örkit, nuo vihernahkaiset kaljaa kittaavat tappelupukarit, asuvat Örkkilaaksossa, kaukana kaukana vuoristoissa. Örkit jakautuvat kolmeen ryhmään. Villiörkit, sivistyneet Örkit ja mustat Örkit. Sivistyneet Örkit ovat suurin ja tavallisin ryhmä. Ne ovat noin 2 ½ metriä pitkiä ja niitä esiintyy Örkkikylissä ja heimoissa koko Örkkilaaksossa. Sivistyneet Örkit ryhmä jakautuu vielä aliryhmään, Isosiin. Isoset ovat pienen pieni osa sivistyneistä Örkeistä. Isoset ovat hieman ylikasvaneita sivistyneitä Örkkejä ja ovat täten muita suurempia, vahvempia ja arvokkaampia. Örkkien kasvulla ei ole mitään yhteyttä siihen kuinka paljon ne syövät; koko kulkee suvussa. Villiörkit asuvat pienemmissä heimoissa kauempana sivistyksestä. Mustat Örkit ovat hieman harvempi Örkkikansa nimittäin mustat Örkit ovat kooltaan suurin Örkkiryhmä. Örkeillä kaikkia pienempiä potkitaan ja passuutetaan erilaisiin töihin. Kaikkia suurempia taas joudutaan totella joten kaikkia suurempia kaarretaan ja varotaan parhaan mukaan. Täten mustat Örkit, kooltaan suurimmat Örkit ovat johtavassa asemassa jonka takia mustat Örkit asuvat yleensä hajallaan eripuolilla Örkkilaaksoa johtamassa jotain heimoa, nauttimassa johtajuudesta, suuresta koosta. On silti tavattu myös mustia Örkkejä heimoissa, joka on harvinaista, mutta toisinaan mahdollista. Suuren koon ansiosta mustat Örkit saavat parhaat varusteet, panssarit, aarteet, asunnot jne. Örkit eivät suinkaan asu Örkkilaaksossa yksin sillä Örkkilaaksossa asuu myös Maahisia, pieniä, noin 1 ½ metriä pitkiä otuksia. Maahisia on myöskin monenlaisia, luolamaahisia jotka asuvat Örkkilaakson luolastoissa heimoina, sivistyneitä maahisia jotka asuvat yleensä isoina joukkoina Örkkikylissä sekä kääpiömaahisia jotka ovat vain metrin mittaisia ja asuvat Örkkikylissä. Örkkien seurassa Örkkilaaksossa on myös useasti tavattu Peikkoja, Jokipeikkoja alempana laakson pohjalla joilla, järvillä ja soilla, Kivipeikkoja on tavattu ylempänä vuoristoissa. Kivipeikon nimi tulee niiden ruokavaliosta. Kivipeikot ovat tyhmiä, ja ne syövät melkeinpä mitä tahansa ja useasti ruokalistalle eksyy aivan liian monta kiveä jonka takia niiden ruumis on laiha ja kova kuin kivi. Joskus vuorilta on eksynyt Örkkikylään jättiläinen, itsepäinen 6 metrinen hirmu joka tekee juuri sitä mitä sitä huvittaa. Usein ne syövät maahisia, ja jos Örkkilaaksoon hyökätään jättiläiset puolustavat maahisia koska jättiläisten mielestä mitä enemmän niitä pelastaa, sitä enemmän niitä jää syötäväksi. Örkit ovat todella sotaisia. Senpä takia usein Örkit tappelevat keskenään tai lähtevät sota ja ryöväysretkille. Sotiminen ei liity uskontoon, pakkoon, tai moraaliin, se on Örkeillä veressä. Örkit tappelevat, taistelevat ja sotivat. Kapakkariidat syntyvät helposti, pienistä kinoista saattaa syntyä kova taistelu ja lopulta Örkkilaaksossa saattaa olla sisällissota. Esimerkiksi simppeli kapakkatappelu saattaisi syntyä näin: Örkki yksi kaataa kaljat Örkki kahden syliin. Örkki kaksi suuttuu ja lyö, mutta Örkki yksi väistää ja Örkki kaksi osuukin Örkki kolmosta. Örkki kolme tönäisee Örkki kahta ja Örkki kaksi lentää viiden muun Örkin päälle jolloin he suuttuvat Örkille kaksi ja kolme, tappelussa ei kukaan huomaa ketä lyö ja kaikki taistelevat kaikkia vastaan. Tällä välillä Örkki yksi on kerennyt haastamaan riitaa kolmen muun Örkin kanssa ja hekin liittyvät tappeluun, muutama Örkki liittyy tappeluun ihan huvinvuoksi ja loppuen lopuksi kukin Örkki baarissa on taistelussa. Jopa baarimikko. Kaikki baarissa olleet maahiset ovat jo siihen mennessä hipsineet vähin äänin tiehen koska maahiset eivät yleensä tahdo riitaa. Varsinkaan Örkkien kanssa.
Sivistyneen Örkin arkipäivä
On aamu Örkkilaaksossa, keskikokoisessa Örkkikylässä Örkkilaakson keskellä. Erkki da Örkki herää haisevassa teltassaan. Erkki lähtee ulos ja käy naapurissa muksauttamassa naapuria ja lainaamassa naapurilta miekan. Erkki lähtee metsään metsästämään, ja saaliiksi hän saa sapelihammasolion joka on itse asiassa todella iso ja mehevä. Erkki vie miekan naapurille, paistaa sapelihammasolion nuotiolla ja herkuttelee maukkaasta aamupalasta. Sitten Erkille tulee jano. Erkki menee varastoteltalle jossa on Kääpiöiltä ryövätyt viinit. Erkki ottaa varastoteltasta tynnyrillisen Kääpiöiden toiseksi hienointa viiniä, hienoimmat viinit menivät jo kylää johtaville mustille Örkeille. ”Tämän pitäisi riittää loppu viikoksi” Erkki toteaa. Sitten Erkki lähtee töihin. Erkki hakkaa töikseen puita ja hän meneekin pikapuoliin läheiselle metsälle hakkuualueelle. Siellä odottavat jo työkaverit ja paikan pomo, Aarne, musta Örkki. Aarne huutaa Erkille: ”Töihin sieltä ja sassiin, olet taas myöhässä, älä vitkuttele!” ja Erkki vain tuhahtaa: ”selväselvä”. Erkki hakkaa puita kokonaiset 6 tuntia ja lähtee sitten hipsimään kotiinsa. Kotonaan Erkki sytyttää nuotion jonka äärellä hän istuu ja ihmettelee elämän menoa, lopuksi, Erkki kuitenkin nukahtaa. Erkkiä väsyttää.
Villiörkin arkipäivä
On aamu Örkkilaaksossa, pienen Villiörkki heimon ”Paha-Kuu-Ukko” leirissä Örkkilaakson kaukaisilla vuoristoilla. Aamu on kylmä, kuten aina. Merkki da Villiörkki herää kylmässä, jäätyneessä teltassaan. Merkki pukee runsaasti vaatetta päälleen. Merkki pukee päällensä villisian nahkahousut, villisian nahkapaidan, ihmiskylästä ryövätyn villapuseron, maahisten kerimä ja tekemä villisian nahka-villa myssyn sekä Metalli-villa-nahka haarniskan. Nyt Merkki on valmis lähtemään ulos. Merkki avaa teltan oven ja astuu teltasta ulos. Kylmä tuulinen ilma piiskaa Merkin naamaa ja Merkki nostaa hieman villapuseronsa kauluksia naaman suojaksi. On saatava aamiaista, joten Merkki lähtee vaeltamaan naapuritelttaan jossa asuu Remu, leirin oma peikko. Remu on kivipeikko joka on liittynyt Paha-Kuu-Ukko villiörkkien heimoon. Remu on ehkä tyhmä, mutta älyttömän hyvä saalistaja, sanoinkuvaamattoman vahva, ja erityisen nopea juoksija. Remulla on paljon aseita, hänellä on teltassaan teline josta löytyy asetta joka tarkoitukseen, keihäitä, heittokeihäitä, kirveitä, veitsiä ja miekkoja. Merkki ja Remu ovat ystäviä. Ystävykset lähtevät nyt metsälle, Remu nappaa keihään ja muutaman heittokeihään ja Merkki päätyy tapparaan (kaksiteräinen kirves). Remu ja Merkki rämpivät eteenpäin rankassa lumisateessa rankkaan piiskaavaan vastatuuleen. Tuuli pieksää heidän kasvojaan mutta hei molemmat tietävät että ruokaa on hankittava. Lunta on Merkin polviin asti ja välillä se meinaa tuottaa vaikeuksia Merkille. Remulle se ei ole ongelma eikä mikään, melkein kaksi pään korkeutta Merkkiä pitempänä se liikkuu lumessa pitkien koipiensa ansiosta helposti. Lopulta he näkevät peuran loikkelehtivan heidän ohitseen. Peura etsii myöskin ruokaa. Merkki ja Remu eivät aikaile vaan toimivat. Remu heittää peuraa heittokeihäällä, keihäs lentää tarkasti suhisten ja viiltää peuran pään läpi murskaten peuran kallon. Isku on kuolettava. Remun voiman, heittotarkkuuden ja metsästyskokemuksen ansiosta peura saa nopean kivuttoman kuolema. Ruokaa on mutta missäs sen valmistaisi muualla kuin nuotiolla, mutta puut ovat loppuneet joten Merkki ottaa tapparan esille ja etsii keskikokoisen puun. Raa’alla voimalla ja sitkeällä yrittämisellä Merkki kaataa sen helposti ja vaivattomasti hetkessä. Merkki ottaa puusta tarvitsemansa pätkän ja ystävykset lähtevät takaisin leiriin. Merkki tosin kantaa peuraa ja Remu tukkia, Remu kun nyt sattuu hieman vahvempi olemaan. Leiriin päästyään he valmistavat peuran ja nauttivat ateriasta. Sitten onkin aika uhrata jumalille. Gork ja Mork, Örkkijumalat ovat selvästikin suosineet Merkkiä ja varsinkin Remua tänään, joten on syytä uhrata osa peuraa heille. Vaikkakin Örkkijumalille on uhrattava muutenkin, on tälläkertaa oltava kovassa kiitollisuuden velassa Gorkille ja Morkille. Ystävykset suuntaavat kohti heimon rukoustelttaa jossa on Gorkin ja Morkin rukous ja uhraus toteemit. Merkki ja Remu leikkaavat lihan hienoiksi paloiksi puhdasta lihaa ja puhdistettuja luita ja laittavat ne uhrausastiaan. Teltan täyttää maaginen ilma ja sininen manaliekki haihduttaa yhtäkkiä ruoan pois, taivaaseen, Gorkille ja Morkille. Kiitoksena taivaasta iskeytyy kumpaankin, Merkkiin ja Remuun annos manaa joka varastoituu heidän tatuointeihinsa, sotamaalauksiinsa. Paha-Kuu-Ukko heimon tatuoinnit, sotamaalaukset ovat punaisia. Tällätavalla he voivat merkata olevansa Paha-Kuu-Ukko heimossa. Jumalat ilmiselvästi pitävät ruoasta sillä toinen toteemeista, Morkin toteemi röyhtäisee. Tästä seurauksena Gorkin toteemi tinttaisee nopeasti mutta tivakasti Morkin toteemia. Merkki ja Remu hiippailevat teltasta pois, eiväthän he tahdo häiritä jumalia sen enempää. Illemmalla ystävykset pelaavat korttia jonka jälkeen Merkki lähtee omaan telttaansa, ripustaa vaatteet kuivumaan ja menee nukkumaan.
Mustan Örkin arkipäivä
On aamu Örkkilaaksossa, suuressa Örkki linnakkeessa Örkkilaakson sydämessä. Jerkki da musta Örkki herää yhdessä linnakkeen monista huoneista. Hän on linnakkeen kenraali. Hän palvelee suurta ja kunnioitettua Örkki kuningasta, Sakaria. Sakari on jo vanha mies, hän on jo heikko mutta aikanaan hän oli kova taistelija ja rivakka johtaja kuten Jerkki. Päivä alkaa sillä kun palvelija maahinen tuo Jerkille hänen huoneeseensa aamiaista. ”Aamiaisenne, herra” maahinen sanoo. ”No mitäs kokki maahinen on tänään tehnyt minulle?” Jerkki kysyy. Maahinen vastaa ”Villisikaa, paistettuja sapelihammasolion munia ja hienointa kääpiöiden viiniä, herra”. ”Vai että niin. Jätä aamiaiseni sivupöydälle niin syön ne kunhan kerkeän, kuten näet olen puolipukeissa. Saat poistua” Jerkki sanoo. ”Kyllä herra”. Maahinen poistuu huoneesta ja Jerkki pukee päällensä. Hän pukee päällensä hienoimmasta Haltijoiden silkistä valmistetut alushousut, peikonnahka kengät ja lohikäärmeennahka paidan. Sitten Jerkki syö aamiaisensa. Jerkki on arvostettu Örkki. Hänellä on kaikkea. Valtaa, armeijaa, maata, rahaa ja karjaa. Aamiaisen jälkeen Jerkki lähtee kokoushuoneeseen sotasuunnitelmakokoukseen. Kokoukseen tulee yhteensä noin 20 mustaa Örkkiä ja yhdessä he sopivat ryöväysretket. Täksi päiväksi päätetty retki on pieni retki lähelle, ryöväysretki kääpiöiden luolastoihin. Kun suunnitelmat on tehty ja juonet juonittu pistetään töpinäksi. Varustamolta Jerkki hakee itsellensä täysi-raskas haarniskan johon kuuluu eri rotujen parhaista metalleista valetut erikoismetalliset kengät, jalkasuojat, panssarit, ja käsisuojat. Sen lisäksi hän ottaa matkaansa kaksi tapparaa ja miekan. Jerkin jälkeen varustautuvat hänen iskujoukkonsa. Kun varustautuminen on valmista, lähdetään matkaan. He suuntaavat linnakkeen syvimpiin kellareihin jossa asuu luolamaahisia ja josta johtaa tie luolamaahisten luolaverkostoihin, jonka kautta pääsee kääpiöiden luolaverkostoihin ja kaivoksiin. Kellarissa he tapaavat useita luolamaahisia ja jotkut rohkeat ja kunnianhimoiset luolamaahiset liittyvät heidän porukkaansa. Vihdoin he pääsevät luolamaahisten luolaverkostoihin. Luolissa on pimeää ja ilman soihtua he eksyisivät nopeasti joten he saavat luolamaahis shamaanilta kartan ja soihtuja. Koska Jerkillä ja hänen iskuryhmäläisillään ei tietystikään ole mitään millä sytyttää soihtuja joten shamaani lausuu loitsun ja kaikki soihdut syttyvät. Jerkki ja iskuryhmä liikkuvat nyt pimeitä kapeita luolia pitkin eteenpäin. Luolat ovat tunnetusti sapelihammasolioiden suosimia paikkoja joten on oltava varuillaan. Yhtäkkiä pimeästä syöksyy nälkäinen sapelihammasolio kohti Jerkkiä. Kiitos Jerkin nopeat refleksit ja hyvä ranneliike hän saa tapettua sapelihammasolion tapparallaan. Jerkki ja hänen iskuryhmänsä matkaavat tunnin verran luolastoverkostoja pitkin kunnes he näkevät valoa. Kääpiöiden soihtuhan se, ja ovi, ovi kääpiöiden kellareihin, kaivoksiin ja aarrekammioihin. Mustat Örkit vahvimpina kaikista Örkeistä murtavat oven helposti jonka jälkeen he syöksyvät sisään aseet ojossa. Kääpiövartijat nukkuvat – onneksi, joten hälytystä ei ehditä tehdä kun Örkit jo vaimentavat heidät. Örkit hipsivät ja tutkivat sen kellariosuuden jokaisen huoneen. ”Ilmeisesti tämä on viinikellari, koska vartijoita tässä kellarissa on todella vähän. ” Jerkki toteaa. Jerkki pistää suurimman osan luolamaahisista kantamaan/vierittämään viinejä linnakkeeseen kun hän itse iskuryhmänsä kanssa tutkii seuraavan kerroksen. Jerkki kurkkaa rappusilta pikkuisen niin ettei kukaan häntä huomaa. Kerros on täynnä kääpiöitä. Lyhyitä, pitkäpartaisia, vahvoja kavereita kokoon nähden liian suurien kirveiden kanssa. ”Tämä taitaa olla aarrekammio, tekisikö teidän mieli hieman ryskettä, pausketta ja paljon kääpiökultaa?” Jerkki kysyy iskuryhmäläisiltä. Päätös on yksimielinen ja Örkit rynnivät ylös rappusia. Kääpiöt havahtuvat ja keräävät joukkonsa kasaan. Alkaa taistelu. Alkaa kova taistelu. Kirveet heiluvat, tapparat lentävät, miekat suhisevat. Jerkki taistelee kerroksen johtavaa kääpiötä vastaan. Kling! Klang! Jerkin tappara kolisee kääpiöjohtajan kirveeseen. Kääpiöjohtaja ei mahda mitään Jerkin mahtavalle voimalle ja pian Jerkki pääseekin iskemään tapparallaan kääpiöjohtajan kylkeen. Jerkin tappara leikkaa kääpiöjohtajan panssarin läpi helposti mutta sitten tapahtuu jotain varsin kummallista. Yhtäkkiä tappara pysähtyy kuin seinään. Jerkki ihmettelee, jos tappara meni panssarin läpi, mihin ihmeeseen se pysähtyi. Sitten hän huomaa kääpiöjohtajan kaulassa amuletin. Amuletti on jonkin sortin maagisia voimia antava amuletti ja se estää kääpiötä haavoittumasta. Jerkin ihmetellessä kääpiö pääsee lyömään häntä. Kääpiöjohtaja pamauttaa lujaa Jerkin olkapäähän painavalla, isolla kirveellään. Jerkin panssari estää iskua leikkaamasta haavaa hänen olkapäähänsä mutta kuvittele miltä tuntuu kun iso, painava kirves iskeytyy lujaa olkapäähäsi. Se sattuu. Tämän seurauksena Jerkki suuttuu. Nyt Jerkki suuttuu oikein kunnolla. Jerkin valtaa silmitön viha. Hän repäisee amuletin kääpiöjohtajan kaulasta ja alkaa mättämään kääpiöjohtajaa täydellä voimallansa kahdella tapparalla, yksi molemmassa kädessä hillitöntä vauhtia. Pam! Pam! Pam! Iskuja satelee sellaisella minuuttivauhdilla että kääpiöjohtajalla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä. Iskut murtavat kääpiöpanssarin helposti ja jokainen isku leikkaa syvälle kääpiöjohtajan ruumiiseen yhtä helposti kuin tulikuuma veitsi uppoaa voihin. Pian kääpiöjohtaja onkin jo 6 eri palasessa. Kostonhimossaan Jerkki hakkaa ja pomppii kääpiöjohtajan päällä vaikka tämä on heittänyt lusikan nurkkaan jo aikoja sitten. Yksi iskuryhmäläinen tulee rauhoittamaan Jerkkiä mutta turhaan, hän saa vain tapparan syvälle naamaansa ja tämä viestittää muille että häntä ei saa häiritä. Muut iskuryhmäläiset ottavat aarteita mukaansa niin paljon kuin mahdollista ja he matkaavat pois. Jerkki rauhoittuu, ja ottaa kääpiöjohtajan amuletin mukaansa ”tästä voi vielä joskus olla hyötyä” Jerkki puhuu itsekseen. Sitten Jerkki ottaa muut kiinni ja koko iskuryhmä suuntaa takaisin luolastojen kautta linnakkeeseen. Retkeen meni koko päivä ja Jerkki meneekin uupuneena suoraan pehkuihin linnakkeeseen päästyään.
30.10.2002 Jesse Honkanen 7B
ÖRKKILAAKSON TARINOITA
Mitkä?!
Örkit, nuo vihernahkaiset kaljaa kittaavat tappelupukarit, asuvat Örkkilaaksossa, kaukana kaukana vuoristoissa. Örkit jakautuvat kolmeen ryhmään. Villiörkit, sivistyneet Örkit ja mustat Örkit. Sivistyneet Örkit ovat suurin ja tavallisin ryhmä. Ne ovat noin 2 ½ metriä pitkiä ja niitä esiintyy Örkkikylissä ja heimoissa koko Örkkilaaksossa. Sivistyneet Örkit ryhmä jakautuu vielä aliryhmään, Isosiin. Isoset ovat pienen pieni osa sivistyneistä Örkeistä. Isoset ovat hieman ylikasvaneita sivistyneitä Örkkejä ja ovat täten muita suurempia, vahvempia ja arvokkaampia. Örkkien kasvulla ei ole mitään yhteyttä siihen kuinka paljon ne syövät; koko kulkee suvussa. Villiörkit asuvat pienemmissä heimoissa kauempana sivistyksestä. Mustat Örkit ovat hieman harvempi Örkkikansa nimittäin mustat Örkit ovat kooltaan suurin Örkkiryhmä. Örkeillä kaikkia pienempiä potkitaan ja passuutetaan erilaisiin töihin. Kaikkia suurempia taas joudutaan totella joten kaikkia suurempia kaarretaan ja varotaan parhaan mukaan. Täten mustat Örkit, kooltaan suurimmat Örkit ovat johtavassa asemassa jonka takia mustat Örkit asuvat yleensä hajallaan eripuolilla Örkkilaaksoa johtamassa jotain heimoa, nauttimassa johtajuudesta, suuresta koosta. On silti tavattu myös mustia Örkkejä heimoissa, joka on harvinaista, mutta toisinaan mahdollista. Suuren koon ansiosta mustat Örkit saavat parhaat varusteet, panssarit, aarteet, asunnot jne. Örkit eivät suinkaan asu Örkkilaaksossa yksin sillä Örkkilaaksossa asuu myös Maahisia, pieniä, noin 1 ½ metriä pitkiä otuksia. Maahisia on myöskin monenlaisia, luolamaahisia jotka asuvat Örkkilaakson luolastoissa heimoina, sivistyneitä maahisia jotka asuvat yleensä isoina joukkoina Örkkikylissä sekä kääpiömaahisia jotka ovat vain metrin mittaisia ja asuvat Örkkikylissä. Örkkien seurassa Örkkilaaksossa on myös useasti tavattu Peikkoja, Jokipeikkoja alempana laakson pohjalla joilla, järvillä ja soilla, Kivipeikkoja on tavattu ylempänä vuoristoissa. Kivipeikon nimi tulee niiden ruokavaliosta. Kivipeikot ovat tyhmiä, ja ne syövät melkeinpä mitä tahansa ja useasti ruokalistalle eksyy aivan liian monta kiveä jonka takia niiden ruumis on laiha ja kova kuin kivi. Joskus vuorilta on eksynyt Örkkikylään jättiläinen, itsepäinen 6 metrinen hirmu joka tekee juuri sitä mitä sitä huvittaa. Usein ne syövät maahisia, ja jos Örkkilaaksoon hyökätään jättiläiset puolustavat maahisia koska jättiläisten mielestä mitä enemmän niitä pelastaa, sitä enemmän niitä jää syötäväksi. Örkit ovat todella sotaisia. Senpä takia usein Örkit tappelevat keskenään tai lähtevät sota ja ryöväysretkille. Sotiminen ei liity uskontoon, pakkoon, tai moraaliin, se on Örkeillä veressä. Örkit tappelevat, taistelevat ja sotivat. Kapakkariidat syntyvät helposti, pienistä kinoista saattaa syntyä kova taistelu ja lopulta Örkkilaaksossa saattaa olla sisällissota. Esimerkiksi simppeli kapakkatappelu saattaisi syntyä näin: Örkki yksi kaataa kaljat Örkki kahden syliin. Örkki kaksi suuttuu ja lyö, mutta Örkki yksi väistää ja Örkki kaksi osuukin Örkki kolmosta. Örkki kolme tönäisee Örkki kahta ja Örkki kaksi lentää viiden muun Örkin päälle jolloin he suuttuvat Örkille kaksi ja kolme, tappelussa ei kukaan huomaa ketä lyö ja kaikki taistelevat kaikkia vastaan. Tällä välillä Örkki yksi on kerennyt haastamaan riitaa kolmen muun Örkin kanssa ja hekin liittyvät tappeluun, muutama Örkki liittyy tappeluun ihan huvinvuoksi ja loppuen lopuksi kukin Örkki baarissa on taistelussa. Jopa baarimikko. Kaikki baarissa olleet maahiset ovat jo siihen mennessä hipsineet vähin äänin tiehen koska maahiset eivät yleensä tahdo riitaa. Varsinkaan Örkkien kanssa.
Sivistyneen Örkin arkipäivä
On aamu Örkkilaaksossa, keskikokoisessa Örkkikylässä Örkkilaakson keskellä. Erkki da Örkki herää haisevassa teltassaan. Erkki lähtee ulos ja käy naapurissa muksauttamassa naapuria ja lainaamassa naapurilta miekan. Erkki lähtee metsään metsästämään, ja saaliiksi hän saa sapelihammasolion joka on itse asiassa todella iso ja mehevä. Erkki vie miekan naapurille, paistaa sapelihammasolion nuotiolla ja herkuttelee maukkaasta aamupalasta. Sitten Erkille tulee jano. Erkki menee varastoteltalle jossa on Kääpiöiltä ryövätyt viinit. Erkki ottaa varastoteltasta tynnyrillisen Kääpiöiden toiseksi hienointa viiniä, hienoimmat viinit menivät jo kylää johtaville mustille Örkeille. ”Tämän pitäisi riittää loppu viikoksi” Erkki toteaa. Sitten Erkki lähtee töihin. Erkki hakkaa töikseen puita ja hän meneekin pikapuoliin läheiselle metsälle hakkuualueelle. Siellä odottavat jo työkaverit ja paikan pomo, Aarne, musta Örkki. Aarne huutaa Erkille: ”Töihin sieltä ja sassiin, olet taas myöhässä, älä vitkuttele!” ja Erkki vain tuhahtaa: ”selväselvä”. Erkki hakkaa puita kokonaiset 6 tuntia ja lähtee sitten hipsimään kotiinsa. Kotonaan Erkki sytyttää nuotion jonka äärellä hän istuu ja ihmettelee elämän menoa, lopuksi, Erkki kuitenkin nukahtaa. Erkkiä väsyttää.
Villiörkin arkipäivä
On aamu Örkkilaaksossa, pienen Villiörkki heimon ”Paha-Kuu-Ukko” leirissä Örkkilaakson kaukaisilla vuoristoilla. Aamu on kylmä, kuten aina. Merkki da Villiörkki herää kylmässä, jäätyneessä teltassaan. Merkki pukee runsaasti vaatetta päälleen. Merkki pukee päällensä villisian nahkahousut, villisian nahkapaidan, ihmiskylästä ryövätyn villapuseron, maahisten kerimä ja tekemä villisian nahka-villa myssyn sekä Metalli-villa-nahka haarniskan. Nyt Merkki on valmis lähtemään ulos. Merkki avaa teltan oven ja astuu teltasta ulos. Kylmä tuulinen ilma piiskaa Merkin naamaa ja Merkki nostaa hieman villapuseronsa kauluksia naaman suojaksi. On saatava aamiaista, joten Merkki lähtee vaeltamaan naapuritelttaan jossa asuu Remu, leirin oma peikko. Remu on kivipeikko joka on liittynyt Paha-Kuu-Ukko villiörkkien heimoon. Remu on ehkä tyhmä, mutta älyttömän hyvä saalistaja, sanoinkuvaamattoman vahva, ja erityisen nopea juoksija. Remulla on paljon aseita, hänellä on teltassaan teline josta löytyy asetta joka tarkoitukseen, keihäitä, heittokeihäitä, kirveitä, veitsiä ja miekkoja. Merkki ja Remu ovat ystäviä. Ystävykset lähtevät nyt metsälle, Remu nappaa keihään ja muutaman heittokeihään ja Merkki päätyy tapparaan (kaksiteräinen kirves). Remu ja Merkki rämpivät eteenpäin rankassa lumisateessa rankkaan piiskaavaan vastatuuleen. Tuuli pieksää heidän kasvojaan mutta hei molemmat tietävät että ruokaa on hankittava. Lunta on Merkin polviin asti ja välillä se meinaa tuottaa vaikeuksia Merkille. Remulle se ei ole ongelma eikä mikään, melkein kaksi pään korkeutta Merkkiä pitempänä se liikkuu lumessa pitkien koipiensa ansiosta helposti. Lopulta he näkevät peuran loikkelehtivan heidän ohitseen. Peura etsii myöskin ruokaa. Merkki ja Remu eivät aikaile vaan toimivat. Remu heittää peuraa heittokeihäällä, keihäs lentää tarkasti suhisten ja viiltää peuran pään läpi murskaten peuran kallon. Isku on kuolettava. Remun voiman, heittotarkkuuden ja metsästyskokemuksen ansiosta peura saa nopean kivuttoman kuolema. Ruokaa on mutta missäs sen valmistaisi muualla kuin nuotiolla, mutta puut ovat loppuneet joten Merkki ottaa tapparan esille ja etsii keskikokoisen puun. Raa’alla voimalla ja sitkeällä yrittämisellä Merkki kaataa sen helposti ja vaivattomasti hetkessä. Merkki ottaa puusta tarvitsemansa pätkän ja ystävykset lähtevät takaisin leiriin. Merkki tosin kantaa peuraa ja Remu tukkia, Remu kun nyt sattuu hieman vahvempi olemaan. Leiriin päästyään he valmistavat peuran ja nauttivat ateriasta. Sitten onkin aika uhrata jumalille. Gork ja Mork, Örkkijumalat ovat selvästikin suosineet Merkkiä ja varsinkin Remua tänään, joten on syytä uhrata osa peuraa heille. Vaikkakin Örkkijumalille on uhrattava muutenkin, on tälläkertaa oltava kovassa kiitollisuuden velassa Gorkille ja Morkille. Ystävykset suuntaavat kohti heimon rukoustelttaa jossa on Gorkin ja Morkin rukous ja uhraus toteemit. Merkki ja Remu leikkaavat lihan hienoiksi paloiksi puhdasta lihaa ja puhdistettuja luita ja laittavat ne uhrausastiaan. Teltan täyttää maaginen ilma ja sininen manaliekki haihduttaa yhtäkkiä ruoan pois, taivaaseen, Gorkille ja Morkille. Kiitoksena taivaasta iskeytyy kumpaankin, Merkkiin ja Remuun annos manaa joka varastoituu heidän tatuointeihinsa, sotamaalauksiinsa. Paha-Kuu-Ukko heimon tatuoinnit, sotamaalaukset ovat punaisia. Tällätavalla he voivat merkata olevansa Paha-Kuu-Ukko heimossa. Jumalat ilmiselvästi pitävät ruoasta sillä toinen toteemeista, Morkin toteemi röyhtäisee. Tästä seurauksena Gorkin toteemi tinttaisee nopeasti mutta tivakasti Morkin toteemia. Merkki ja Remu hiippailevat teltasta pois, eiväthän he tahdo häiritä jumalia sen enempää. Illemmalla ystävykset pelaavat korttia jonka jälkeen Merkki lähtee omaan telttaansa, ripustaa vaatteet kuivumaan ja menee nukkumaan.
Mustan Örkin arkipäivä
On aamu Örkkilaaksossa, suuressa Örkki linnakkeessa Örkkilaakson sydämessä. Jerkki da musta Örkki herää yhdessä linnakkeen monista huoneista. Hän on linnakkeen kenraali. Hän palvelee suurta ja kunnioitettua Örkki kuningasta, Sakaria. Sakari on jo vanha mies, hän on jo heikko mutta aikanaan hän oli kova taistelija ja rivakka johtaja kuten Jerkki. Päivä alkaa sillä kun palvelija maahinen tuo Jerkille hänen huoneeseensa aamiaista. ”Aamiaisenne, herra” maahinen sanoo. ”No mitäs kokki maahinen on tänään tehnyt minulle?” Jerkki kysyy. Maahinen vastaa ”Villisikaa, paistettuja sapelihammasolion munia ja hienointa kääpiöiden viiniä, herra”. ”Vai että niin. Jätä aamiaiseni sivupöydälle niin syön ne kunhan kerkeän, kuten näet olen puolipukeissa. Saat poistua” Jerkki sanoo. ”Kyllä herra”. Maahinen poistuu huoneesta ja Jerkki pukee päällensä. Hän pukee päällensä hienoimmasta Haltijoiden silkistä valmistetut alushousut, peikonnahka kengät ja lohikäärmeennahka paidan. Sitten Jerkki syö aamiaisensa. Jerkki on arvostettu Örkki. Hänellä on kaikkea. Valtaa, armeijaa, maata, rahaa ja karjaa. Aamiaisen jälkeen Jerkki lähtee kokoushuoneeseen sotasuunnitelmakokoukseen. Kokoukseen tulee yhteensä noin 20 mustaa Örkkiä ja yhdessä he sopivat ryöväysretket. Täksi päiväksi päätetty retki on pieni retki lähelle, ryöväysretki kääpiöiden luolastoihin. Kun suunnitelmat on tehty ja juonet juonittu pistetään töpinäksi. Varustamolta Jerkki hakee itsellensä täysi-raskas haarniskan johon kuuluu eri rotujen parhaista metalleista valetut erikoismetalliset kengät, jalkasuojat, panssarit, ja käsisuojat. Sen lisäksi hän ottaa matkaansa kaksi tapparaa ja miekan. Jerkin jälkeen varustautuvat hänen iskujoukkonsa. Kun varustautuminen on valmista, lähdetään matkaan. He suuntaavat linnakkeen syvimpiin kellareihin jossa asuu luolamaahisia ja josta johtaa tie luolamaahisten luolaverkostoihin, jonka kautta pääsee kääpiöiden luolaverkostoihin ja kaivoksiin. Kellarissa he tapaavat useita luolamaahisia ja jotkut rohkeat ja kunnianhimoiset luolamaahiset liittyvät heidän porukkaansa. Vihdoin he pääsevät luolamaahisten luolaverkostoihin. Luolissa on pimeää ja ilman soihtua he eksyisivät nopeasti joten he saavat luolamaahis shamaanilta kartan ja soihtuja. Koska Jerkillä ja hänen iskuryhmäläisillään ei tietystikään ole mitään millä sytyttää soihtuja joten shamaani lausuu loitsun ja kaikki soihdut syttyvät. Jerkki ja iskuryhmä liikkuvat nyt pimeitä kapeita luolia pitkin eteenpäin. Luolat ovat tunnetusti sapelihammasolioiden suosimia paikkoja joten on oltava varuillaan. Yhtäkkiä pimeästä syöksyy nälkäinen sapelihammasolio kohti Jerkkiä. Kiitos Jerkin nopeat refleksit ja hyvä ranneliike hän saa tapettua sapelihammasolion tapparallaan. Jerkki ja hänen iskuryhmänsä matkaavat tunnin verran luolastoverkostoja pitkin kunnes he näkevät valoa. Kääpiöiden soihtuhan se, ja ovi, ovi kääpiöiden kellareihin, kaivoksiin ja aarrekammioihin. Mustat Örkit vahvimpina kaikista Örkeistä murtavat oven helposti jonka jälkeen he syöksyvät sisään aseet ojossa. Kääpiövartijat nukkuvat – onneksi, joten hälytystä ei ehditä tehdä kun Örkit jo vaimentavat heidät. Örkit hipsivät ja tutkivat sen kellariosuuden jokaisen huoneen. ”Ilmeisesti tämä on viinikellari, koska vartijoita tässä kellarissa on todella vähän. ” Jerkki toteaa. Jerkki pistää suurimman osan luolamaahisista kantamaan/vierittämään viinejä linnakkeeseen kun hän itse iskuryhmänsä kanssa tutkii seuraavan kerroksen. Jerkki kurkkaa rappusilta pikkuisen niin ettei kukaan häntä huomaa. Kerros on täynnä kääpiöitä. Lyhyitä, pitkäpartaisia, vahvoja kavereita kokoon nähden liian suurien kirveiden kanssa. ”Tämä taitaa olla aarrekammio, tekisikö teidän mieli hieman ryskettä, pausketta ja paljon kääpiökultaa?” Jerkki kysyy iskuryhmäläisiltä. Päätös on yksimielinen ja Örkit rynnivät ylös rappusia. Kääpiöt havahtuvat ja keräävät joukkonsa kasaan. Alkaa taistelu. Alkaa kova taistelu. Kirveet heiluvat, tapparat lentävät, miekat suhisevat. Jerkki taistelee kerroksen johtavaa kääpiötä vastaan. Kling! Klang! Jerkin tappara kolisee kääpiöjohtajan kirveeseen. Kääpiöjohtaja ei mahda mitään Jerkin mahtavalle voimalle ja pian Jerkki pääseekin iskemään tapparallaan kääpiöjohtajan kylkeen. Jerkin tappara leikkaa kääpiöjohtajan panssarin läpi helposti mutta sitten tapahtuu jotain varsin kummallista. Yhtäkkiä tappara pysähtyy kuin seinään. Jerkki ihmettelee, jos tappara meni panssarin läpi, mihin ihmeeseen se pysähtyi. Sitten hän huomaa kääpiöjohtajan kaulassa amuletin. Amuletti on jonkin sortin maagisia voimia antava amuletti ja se estää kääpiötä haavoittumasta. Jerkin ihmetellessä kääpiö pääsee lyömään häntä. Kääpiöjohtaja pamauttaa lujaa Jerkin olkapäähän painavalla, isolla kirveellään. Jerkin panssari estää iskua leikkaamasta haavaa hänen olkapäähänsä mutta kuvittele miltä tuntuu kun iso, painava kirves iskeytyy lujaa olkapäähäsi. Se sattuu. Tämän seurauksena Jerkki suuttuu. Nyt Jerkki suuttuu oikein kunnolla. Jerkin valtaa silmitön viha. Hän repäisee amuletin kääpiöjohtajan kaulasta ja alkaa mättämään kääpiöjohtajaa täydellä voimallansa kahdella tapparalla, yksi molemmassa kädessä hillitöntä vauhtia. Pam! Pam! Pam! Iskuja satelee sellaisella minuuttivauhdilla että kääpiöjohtajalla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä. Iskut murtavat kääpiöpanssarin helposti ja jokainen isku leikkaa syvälle kääpiöjohtajan ruumiiseen yhtä helposti kuin tulikuuma veitsi uppoaa voihin. Pian kääpiöjohtaja onkin jo 6 eri palasessa. Kostonhimossaan Jerkki hakkaa ja pomppii kääpiöjohtajan päällä vaikka tämä on heittänyt lusikan nurkkaan jo aikoja sitten. Yksi iskuryhmäläinen tulee rauhoittamaan Jerkkiä mutta turhaan, hän saa vain tapparan syvälle naamaansa ja tämä viestittää muille että häntä ei saa häiritä. Muut iskuryhmäläiset ottavat aarteita mukaansa niin paljon kuin mahdollista ja he matkaavat pois. Jerkki rauhoittuu, ja ottaa kääpiöjohtajan amuletin mukaansa ”tästä voi vielä joskus olla hyötyä” Jerkki puhuu itsekseen. Sitten Jerkki ottaa muut kiinni ja koko iskuryhmä suuntaa takaisin luolastojen kautta linnakkeeseen. Retkeen meni koko päivä ja Jerkki meneekin uupuneena suoraan pehkuihin linnakkeeseen päästyään.
