Sotavasara.net

mutta toisaalta, kuka käskee tehdä stand and shoot armeijoita (muu kuin keisari).

Onko 40k mennyt siihen pisteeseen että ei sitten pelata niitä armeijoita jotka ei pärjää? Itse olen Ig pelaaja ja olen näitä kyseisiä stand and shoot sitte nii hitosti(sorry weekender, if your offended), ja olen siinä kärjen tienoilla keikkunu.

Mutta itse aloitan tällä hetkellä örkkejä jotka tunnetusti ei ole se vahvin lista, koska turnauksissa pelailen niin olen myös kyseenalaistanut tätä, mutta todennut, että ei tässä listoilla pelata vaan armeijoilla joka on mieleen.

Siis jos Ig:llä haluaa pelata niin onko se sitten aina se Steel Legion tai Örkeillä se Speed Freaks?

Turnaus pelaaminen kaikessa suuruudessaan ja hauskuudessaan on pahasta. Yhtäkkiä on omat listanikin täynnä h.weaponeja ja mietin koko ajan mistä väännän niitä lisää. 40k:n on tullut ainainen kilpailun maku, mutta se on kestettävä sit vaan. Kyllä siellä turnauksissa osaa olla tosi hauskaa mutta Black Scarssin sanoin: TURNAUS PELAAMINEN KORRUPTOI!

Näin siinä on meidänkin piirissä käynyt. Joka pelistä pidetään kirjaa ja saadaan pisteitä ja kunniaa. Kaikki tilastot menevät koneelle ja aina valmistaudutaan seuraavaan turnaukseen oli se sitten milloin tahansa. Kukaan ei halua pelata enää hauskoilla armeijoilla ja monet figut vaan keikkuvat hyllyllä. Olen monta kertaa miettiny että ennen oli mukavampaa kun homma ei ollut niin vakavaa. Ja eipä pelistä kovin mukava tule jos toinen ottaa hupiarmeijan ja toinen viilatun turnausarmeijan.

Aina kun porukkaan tulee uusia pelaamaan saavat ne aluksi kylmää kyytiä ennenkuin oppivat jättämään kaiken turhan pois. Sitten niillä onkin samanlainen lista kuin kaikilla muillakin.

Ongelma tuo asia on, ratkaisua en kuitenkaan keksi kun itsekin on siinä kierteessä mukana eikä halua selkäänsä väkisin missään pelissä ottaa. Siinhän huononee voittoprosentti ihan turhaan

Asdrubael kirjoitti:Ongelma tuo asia on, ratkaisua en kuitenkaan keksi kun itsekin on siinä kierteessä mukana eikä halua selkäänsä väkisin missään pelissä ottaa. Siinhän huononee voittoprosentti ihan turhaan

Jeh itsekkin huomannu et armeijoissa alkaa olla tiettyjä asioita jotka on siellä aina(6 lascannonia lähes vakio). En tosin ole se joka aina voittaa liigoja ;-) Lähiaikoina olen alkanu kehitellä vähän erikoisempia listoja liigaan. Esim ens maanantaina suunnittelin ottaa drop podin(toivottavasti tällä kertaa käy paremmin kuin viimekerralla jolloin tuli vastaan blood angelit...) ja sitä seuraavalla hyvin erikoinen armeija jonka tyylistä en ole ennen käyttäny. Ja kas kas odottelen liigapelejä tällä hetkellä viellä innokkaammin kuin ennen.

Oma armeijanikin alkaa muistuttaa koko ajan enemmän ja enemmän sitä klooni lascannon plasma helvettiä (siis jos Ig:n versiota vois helvetiks kutsua). Se vain riistäytyy käsist. Lähtee mopo keulii! :lol:

TURNAUS PELAAMINEN KORRUPTOI!

Kuten olen aikaisemminkin todennut, kannattaa eritellä turnauspelaaminen `tavallisesta´ hammeroinnista, sopii kaverin kanssa että pelataan ei niin tunatuilla listoilla ja hyvä tulee.

Enkä mitenkään halua ylvästä IG armeijaa alentaan, varsinkaan kuuluisan Colonel Mullenin, mutta yhä useammin kuulee stand and shoot pelaajien valittavan: "skenaariot on suunniteltu liikkuville armeijoille" tai "rhino rush on ylivertainen". Jos voittaminen ei ole tärkeää niin eihän valituksille ole aihetta, epäreilu tilanne haittaa vain kilpailutilanteessa. Esimerkiksi skenaario jossa pitää murtautua 500 pts. joukoilla 1500pts. armeijan saartorenkaan läpi, voi olla mielenkiintoinen ei kilpailevassa tilanteessa.
Jos turnauksesta on julkaistu etukäteen skenaariot jotka soveltuvat liikkuville armeijoille, niin se antaa pelaajille mahdollisuuden valmistautua etukäteen tulossa oleviin vastustajiin ja muihin ongelmiin. Jos oma armeija ei natsaa tilanteeseen niin sehän on vain epäonnistunutta suunnittelua. Osa skenaarion tarjoamasta jännityksestä on valita armeijalle kokoonpano joka soveltuu annettuun tehtävään. Turnauspelaamisessa taas pyritään tekemään yleispätevä armeija joka pärjää kaikkea vastaan. Jos skenaariot on ylimalkaisia niin millä tahansa armeijalla pärjää jos sen matemaattinen tehomittari hakkaa oranssin ja punaisen välillä. Skenaarioden ollessa erikoistuneita on armeijoittenkin oltava erikoistuneita, tai sitten on hyväksyttävä tilanne jossa oma armeija ei sovellu tehtävään laisinkaan.

mutta toisaalta, kuka käskee tehdä stand and shoot armeijoita (muu kuin keisari).

(käytin stand and shoot -taktiikkaa lähinnä esimerkkinä liian paljon yhden korren varassa elävästä armeijasta)

Tuo kommentti on suunnattu lähinnä niille pelaajille jotka valittaa aina siitä kuinka juuri heidän armeijaansa sorsitaan pelissä, niitäkin on jotka keskittyy enemmän valittamiseen kuin pelaamiseen. Jos tykkää stand and shootista niin senkus pelaa sillä, mutta silloinkaan ei tarvitse suureen ääneen valittaa siitä kuinkan kaikki on väärin. Eihän turnauksia pidä tehdä sen mukaan että tietty armeija toimii, vaan mahdollisimman monipuolisesti, jolloin äärityyppien armeijat yleensä kärsivät.

Black scars kirjoitti:Eihän turnauksia pidä tehdä sen mukaan että tietty armeija toimii, vaan mahdollisimman monipuolisesti, jolloin äärityyppien armeijat yleensä kärsivät.

Kuten jotkut tietävät pelaan yleensä wulffeilla turnauksissa. Nytkin Jykylässä menestyin armeijallani, koska se ei oo ihan äärimmilleen viety assault armeija. Listasta löyty vähän ampuvaa, kuten Leman russ exterminator, dreadnought ja land speeder. Rhinoja oli kiltit 3 ja niiden sisäsällä "vain" 7 fistiä. Tää armeija on sellanen, ettei se pärjää täysin hyökkäävää vastaan hirveen hyvin, mutta sillä on silti mahollisuudet. Sitä vastoin ampuvaa armeijaa vastaan tää lista oli loistava. Kaikki pelit mitä pelasin oli sellasia armeijoita vastaan, jotka ampu aika kovaa ja pysytteli pääasiassa omalla neljänneksellään/pöydän reunalla. Olin rankasemassa niitä istuvia armeijoita

Meidän peliporukassa pelataan välillä sellasia anti-powerplay pelejä. Eli pelataan sellasia järkyttävän isoja pelejä, ettei listoista saa väännettyä hirveen voittamattomia. Ne on sitä hupipelaamista huipussaan, vaikka niissä meneekin aina ihan järkyttömän kauan. Normaalilla 1500 pisteen listalla tulee pelattua sitten niitä älyttömiä voittohakusia pelejä. On nekin ihan kivoja kyllä, mutta ihan noi isommat pelit tuo aina enemmän sitten makua tähän pelaamiseen. Niissä myös tapahtuu aina paljon enemmän kaikkee ihan älytöntä.

Uusien pelaajien tullessa joukkoon ne yleensä joutuu oppimaan aika karvaasti sen häviämisen taidon. En tiiä miks, mutta yleensä uusia pelaajia vastaan pelataan mahollisimman mahottomalla listalla. Ehkä kukaan ei halua hävitä alottelijalle. Siks jokaisella alottelevalla meneekin yleensä aika kauan ennen kuin ne älyy miten pärjätään muita vastaan.

bonesripper kirjoitti:
Uusien pelaajien tullessa joukkoon ne yleensä joutuu oppimaan aika karvaasti sen häviämisen taidon. En tiiä miks, mutta yleensä uusia pelaajia vastaan pelataan mahollisimman mahottomalla listalla. Ehkä kukaan ei halua hävitä alottelijalle. Siks jokaisella alottelevalla meneekin yleensä aika kauan ennen kuin ne älyy miten pärjätään muita vastaan.

musta tuntuu että sä oot päässy asian ytimeen, pidä siitä kiinni. joo kyllähän niitä pelejä tuli aika monta hävittyä (ja tulee vieläkin :x )

Unohin muuten mainita kanssa, että meillä pelataan kampanjaa aina sillon tällön. Tosin sen säännöt on vähän ampuvia armeijoita suosivia, joten ne pärjää aika kovin. Hauskoja noi on vaikka ottaakin turpaan. Yks kampanja ei kestä yleensä pitkään ku jostain tulee aika äkkiä dominoiva jolle muut ei pärjää.

Yhdyn paljolti tuohon mitä Lauri sanoi yllä enkä vähiten sen takia, että pelaan myös saman tyyppisellä wolffiarmeijalla samasta syystä.

Meidän porukassa pelit menevät yleensä siten, että noin kuukautta ennen turnausta ihmiset alkavat hioa armeijaa jolla ei tarvitse hakea sitä tsempperipalkintoa. Tälläisia "kovia" pelejä tulee pelattua muutama aina ennen turnausta, mutta muuten pelaamme ovelammilla armeijalistoilla ja pelityypeillä. Välillä esim. pelaamme 750p kaikki vastaan kaikki turnauksia joissa kantavana, mutta äänettömänä ideana on lähinnä tehdä mahdollisimman outo lista. Se kuka voittaa eniten on toissijaista sen rinnalla kenellä on älyttömin lista.

Turnauksia voi lähinnä verrata nyrkkeilyyn. Sinä olet valmentaja ja matsin alkaessa laitat armeijasi kehään ja toivot, ettei sen treenaaminen ole mennyt hukkaan. Pitemmän päälle saman jauhaminen on aika tylsää ja uskallankin väittää, että pelkästään turnauksista elävät pelaajat menettävät aika paljon.

Tottakai se on kiva voittaa, varsinki jossain turnaukses. Mut kyl se voimapelaaminen, se lopulta menettää makunsa. Jos haluu oikeesti ruveta taktikoimaan, nii peli voitais pitää niin, et molemmat tekee toistensa armeijan. Jokainen tietenki yrittää tehä mahdollisimman huonon. Ja vaatii sit oikeeta taktikointia pelata sillä hyvin. Turnauksis vois ilmottaa, mitä figuja on "saatavilla" omast armeijast ja sit arvotaan joku pelaajist tekemään sulle armeija ja säkin saat sit tehä jonku toisen armeijan.

Täytys sit kattoo, et se ei mee ihan yli (kaikki troopit ilman heviaseita yms), mutta täytyy, muistaa et pelkist perusjannuist tuleva armeija voittaa sit määrällä eikä laadulla.

Colonel Mullen, taidampa haastaa sinut tällaiseen peliin, jossa teemee toistemme armeijat.

bonesripper kirjoitti:Unohin muuten mainita kanssa, että meillä pelataan kampanjaa aina sillon tällön. Tosin sen säännöt on vähän ampuvia armeijoita suosivia, joten ne pärjää aika kovin. Hauskoja noi on vaikka ottaakin turpaan. Yks kampanja ei kestä yleensä pitkään ku jostain tulee aika äkkiä dominoiva jolle muut ei pärjää.

Mitä, mitä, eikai tässä nyt yritetä väittää et miun Taut ja Matin ig:t hallitsis jotenkin sitä karttaa, onhan se seitsemän aluetta ihan verrattavissa teidän kahteen... :)


Joo, mut siis itekkii oon huomannu et tuo turnaus pelaaminen on korruptoinut, vielä conissa joka oli eka 40k turnaukseni listassani oli kolme jetbikeä, pari ranger squadia ja pari defender squadia enhancella. Conin seurauksena (ei mennyt ihan penkin alle olin 53.) on jetbikejen käyttö vähentynyt, ja olempa hommannut toisen wraithlordinkin.

Lähiaikoina on pelaaminen kyllä tosiaan rajoittunut tuon alaitoc listani testaukseen eldareiden osalta, mutta toisaalta on tullut pelattua myös niitä kampanja pelejä ja hupipelejä Taulla, kun niitä ei vielä olekkaan kuin 1000 pisteen edestä.

hauskoja hupi pelejä on myös isot pelit joissa on vaikka 3 vs 3 pelaajaa. Spessuja puolin ja toisin. Ihan sama kuinka kovaa laitetta on vastassa niin 3 armeijaa kyllä jauhaa sen tohjoksi.
SCt on tietysti saatava keskenään HTH matsiin. on naurettavaa tappaa Abaddon lascannonilla, kun vastaan voi laittaa Maccrakken, Yarrickin ja Danten, katsoa kuka on kuka.
mitä ampuma-armeijoihin tulee, ja skenuihin, yritän yleensä tehdä yhden listan ja pärjätä sillä tehtävässä kuin tehtävässä. Tulee halvemmaksi rahallisesti. IG armeija tarvii ne chimerat sitä tehtävää varten.

mutta yhä useammin kuulee stand and shoot pelaajien valittavan: "skenaariot on suunniteltu liikkuville armeijoille" tai "rhino rush on ylivertainen".

Aivan, állekirjoittanutkin valitti jyväskylässä miten skenut pissii hidasta Ig parkaa silmään ja miten vaikea on yritää pistää rhino rusheja köniin. Mutta vielä yleisempää on kuulla sitä miten on epäreilua että saan ampua max kolme melkein automaattisesti osuvaa lättyä päin vastustajaa.
Turnauksessakin sain kuulla jonkun sanovan suunnilleen näin: "mitä enemmän valittaa sitä parempi pelaaja." Valitettasti välilhän tää on näin.
Mutta Ig on kyllä Keisarin ylpeys. Leluja ne marinet on!

Aamen sille...

kyllähän meikku sai kunnolla lättyyn sulta siel jkl:ssä ku kurmauttelit het ne mun vasarapäät

Kylhän ne marinet mennee mukavasti nippuun ku ossaa vaan ampua tarpeeks :lol: