'Fangin demonilegioona valloittaa Kuopion
Lähetetty: Su 13.02.2005 18:17
Käväisin tässä viikonloppuna (12.-13.2.2005) Kuopion WHFB turnauksessa. Olin jo aikaa sitten päättänyt ottaa armeijakseni demonilegioonan, vaikka turnauksen skenaariot potkivatkin armeijaani pahasti päähän. Listani oli lähes sama kuin Jyväskylässä:
Characters:
Herra Iso T eli Lord of Change – 665
Tzeentch’s Will, Spell Destroyer, Master of Sorcery
Core:
12 Horrors of Tzeentch – 236
Champion, Musician
12 Horrors of Tzeentch – 236
Champion, Musician
12 Horrors of Tzeentch – 229
Champion
5 Flamers of Tzeentch – 125
5 Flamers of Tzeentch – 125
3 Screamers of Tzeentch – 99
Special:
-
Rare:
Chariot of Tzeentch – 140
Chariot of Tzeentch – 140
Total: 1995
Peli 1
Vastassa oli Jasper Sarinko Bretonnialaisillaan. Olin pelannut Jasperia vastaan ensimmäisessä turnauksessani ja vienyt tämän armeijan massacrella Empirelläni. Nyt tosin näytti vakavalta: Vastassa neljä Lancea ritareita, omilla joukoillani ei löydy paljoa korkeaa voimaa (Herra Iso T ei saanut edes Blue fire-loitsua) ja skenaarion myrsky saattaisi tehdä tepposet estämällä lentämisen ja ampumisen lähes kokonaan. Pelikentällä oli kaksi metsää, jotka jakoivat kentän kolmeen osaan ja kukkulat kummankin deploy-alueella. Kun vastustaja asetteli ritarinsa tulemaan keskeltä, päätin laitella Flamerit metsien kohdalle ja muut joukot reunoille (Horrorit vasemmalla olevan kukkulan takana).
Pelissä sitten ritarit etenivät kohti joukkojani, piilouduin kaikella, niin hyvin kuin pystyin (jo ensimmäisellä vuorolla lentomatkat puolittuivat). Ampumisella en luonnollisesti oikein päässyt haarniskoista läpi (tapposaldo 3 ritaria). Uhrasin vasemmalla sivustalla yhden vaunun, jonka seurauksena Graalin ritarit jäivät kahden Horror-yksikön sivustarynnäkön uhriksi. Mukana oli vielä Brettien velholordi. Flamerit käväisivät hakemassa jousimiehet pois.
Vuorolta kolme lähtien en enää lentänyt ja Greater Daemon meni Horror-blokin mukaan. Tämä otti ensin yhden Lancen rynnäkön vastaan, näiden champpa kuoli haasteessa Herra Iso T:tä vastaan ja seuraavalla vuorolla Brettien kenraali koki saman kohtalon. Seuraavalla vuorolla yksikköön iski toinen Lance ja BSB kuoli. Seuraavalla vuorolla viimeinen champpa pilkottiin. Tämä aikana kaikki Horrorit kuolivat ja Herra Iso T yhdessä haavassa. Viimeisellä vuorolla vielä Questing ritarit hyökkäsivät Herra Iso T:n kylkeen, champpa pirstoitui haasteessa ja Herra Iso T otti viimeisen haavan Instabilitystä.
Tuloksena oli tasapeli, sillä olin saanut pelastettua kaksi yksikköä Horroreita, yhden vaunun ja Flamerit. Valtasin vielä pöydän neljänneksen ja kaappasin yhden lipun, sekä tapoin kenraalin. Peli meni huomattavasti paremmin kuin olin aluksi arvellut.
Maalausarvostelu
Armeijani sai yhteensä 18 maalauspistettä 20:stä. Olisin saanut 19, mutta tuomari vähensi yhden, koska ”pelaan Tzeentch-armeijalla”. Oikea syy oli luultavasti tuomarin viimekertainen massacre-häviö armeijaani vastaan. Eniten pisteitä sai en-muista-nimeä High Elf –pelaaja, joka sai 18 ja yhden ylimääräisen tarjoamalla tuomarille mandariinia…
Peli 2
Vastassa Leevi ”figunarkki” Roivanen Khornen ritariarmeijallaan. Kirottua! Skenaario oli Breakthrough, jossa pisteitä sai ainoastaan viemällä yksiköitä 6” päähän vastustajan pöydänreunasta ja kaappaamalla lippuja ja tappamalla kenraalin. Onneksi kentällä oleva muta hidasti ritareiden liikettä yhdellä. Leevin armeija koostui kolmesta ritariyksiköstä, Lordista, herosta ja Exalted Daemonista sekä Hellcannonista. Kentällä oli paljon suota ja useita eri etenemisreittejä. Kun vastustaja asetteli ritareitaan etenemään keskeltä, päätin yrittää hankkia pisteitä kipittämällä Horroreilla reunoja pitkin ja viivyttämällä ritareiden kulkua.
Pelissä sitten lentojoukkoni leikkivät piirileikkiä Leevin armeijan kanssa samalla kun Horrorit hiippailivat kenenkään huomaamatta reunoja pitkin Leevin alueelle. Sain tuhottua Demonin ja Chosen ritarit sekä kaapattua näiden lipun. Leevi tajusi viitosvuorolla, kuinka skenussa saa pisteitä, mutta tällöin oli jo myöhäistä ja Leevi ei saanut yhtäkään pistettä pelistä, kun taas minä sain Horrorit vahingoittumana perille Flamereiden kanssa. Tämä takasi minulle Solid-voiton.
Nyt alkoi näyttää hyvältä: Olin selvinnyt ilman häviöitä kahdesta vaikeimmasta skenusta.
Peli 3
Yötaistelu (Clan Eshinin yösäännöt käytössä). Vastassa Kalle ”Strangten” Sylvänne Empirellään. Armeijassa kolme jalkaväkiblokkia detachmentein, Falgellantit, yksi ritarityksikkö, kaksi kanuunaa, Helblaster, kreivi, BSB ja kaksi velhoa. Asetin joukkojani kentän keskellä sijaitsevien kukkuloiden suojiin, kun vastustaja levittäytyi isolle alueelle.
Peli oikeastaan ratkesi jo ensimmäisellä vuorolla, kun näkyvyydeksi tuli 6”. Vastustaja ei päässyt ampumaan ja kakkosvuorolla oli jo myöhäistä kun joukkoni olivat jo takalinjoissa kiinni. Sain tykit vaimennettua nopeasti (Helblaster sai ammuttua Herra Iso T:ltä neljä haavaa pois) ja ajettua Horroreilla Greatswordit ja ritarit pakosalle. Tämän jälkeen pelissä oli kysymyksenä vain se, saanko kaikki vastustajan joukot tapettua. Ainoastaan BSB ja pari militiaa selvisi rytäkästä.
Pelin tulos oli puhdas massacre-voitto. Peli saattoi olla vastustajalle melko turhauttava. Pahoitteluni siitä.
Peli 4
Aamulla nukuttuani hyvät yöunet (takuulla paremmat kuin Jyväskylässä) kotonani sain vastaani Mikko ”Väkipyörä” Kiekaran gobbohorden. Armeijasta oli ilkeitä kokemuksiani Empirelläni, mutta nyt itselläni oli yhtä liikkuva armeija kuin Mikolla. Mikko ei ollut kovinkaan tyytyväinen saatuaan armeijani vastaansa…
Skenaario oli capture, jossa magiaa oli ”rajattu” (-1 powernoppa per velho, 6” säteellä objektiivista tuplanopat). Objektiivi vielä sattui olemaan metsän keskellä, joten Mikon oli melko vaikeaa kaapata sitä itselleen. Asettelin armeijani keskelle kenttää, kun taas Mikko laittoi fast cavalrynsa reunoille, kärryt sisemmälle ja keskimmäisenä olivat iso wuffepojuyksikkö, jätti ja kenraali.
Aloitin pelin siirtämällä Flamerit istumaan Objektiivin päälle ja ampuma-asemiin tulittamaan gobboja loitsuilla. Kaksi kärryä sainkin ammuttua säpäleiksi. Kakksovuorolla Herra Iso T otti kahden vaunun rynnäkön vastaan menettäen neljä haavaa (auts!), muu armeija siirtyi rynnäköintiasemiin. Kenraali oli rohkea ja parkkeerasi itsensä kylki paljaana Horroreiden ja kärryn eteen. Se ottikin näiltä seuraavalla vuorolla rynnäkön vastaan ja jäi yliajetuksi. Magia ei näytellyt suurta roolia pelissä, sillä vaikka generoinkin kourallisen noppia, en tehnyt niillä mitään ilman kunnollisia loitsuja.
Loppupelissä lähinnä siivoilin armeijan rippeet kentällä ja valtasin objektiivin. Vuorolla viisi kentällä oli yksi wuffepoikamuusikko, kun oma armeijani oli lähes vahingoittumaton. Siis massacre-voitto.
Tästä skenusta tuli järjestäjille paljon negatiivista palautetta, sillä siinä kävi juuri niin kuin olin arvellut: Se ei rajoita raskaita magia-armeijoita vaan nostaa niiden tehoa entisestään. Grondilla taisi olla välillä 24 powernoppaa yhden velhon armeijaa vastaan…
Peli 5
Vastassa Anssi Kokkonen rotillaan. Pelissä oli inhottava erikoissääntö, joka esti kentältä pakenemisen ja kaikki yksiköt, jotka juoksisivat ulos kentältä, rallyttavat automaattisesti. Kenttä oli sama kuin kakkospelissä, tosin tällä kertaa pelasin toisella puolella. Maasto vaikeutti vastustajan deployta, sillä asettelin kaikki yksikköni oikealle laidalle, joten vastustaja menetteli samoin. Tosin suomaasto aiheutti sen, että ainoastaan kolme yksikköä pääsi liikkumaan siinä kohdassa vierekkäin. Vastustaja tosin selvästi tiesi, mitä teki, kun asetteli armeijansa kahteen aaltoon estääkseen lentäjiäni laskeutumasta joukkojensa taakse.
Pelissä sitten etenimme hiljalleen toisiamme kohti rottien aloittamana. Sain ensimmäisellä vuorolla ammuttua rasittavimman vastustajan yksikön, eli Rat Swarmin yhteen parveen. Lisäksi vastustaja aliarvioi magiani ja jätti Indigo Firen kääröttämättä. Tämä maksoi hänelle koko pelin: Velhot kuolivat loitsun tuloksena (Horrorit pieksivät toisen, Coruscation viimeisteli toisen) ja linja pysähtyi paikalleen, jolloin pääsin livahtamaan linjojen taakse seuraavalla vuorolla. Tämän jälkeen vastustajallani ei ollut enää magiapuolustusta ja pääsin rellestämään kaikessa rauhassa loitsuilla.
Lopetimme pelin vuorolla 4, kun kentällä oli enää DoW light cavalry, pakoon juoksevat rotta-armeijan rippeet, kun itselläni oli tuhoutunut ainoastaan Ratlingien ampumat vaunut. Olisi ollut enää ajan kysymys, milloin olisin saanut rotat hengiltä. Tästäkin peistä siis seurasi massacre-voitto.
Lopputulos
Pelit tiesivät minulle 86 pelipistettä, eli kaksi vähemmän kuin korkein pistemäärä. Sen sijaan maalauspisteet nostivat itseni kaksi pistettä korkeammalle (omat 18, tällä toisella (en muista nimeä) 14). Tämä tarkoitti, että pistemäärä oli turnauksen korkein, joka merkitsi toista turnausvoittoa kuukauden sisällä.
Olin ”hieman” yllättynyt armeijani menestyksestä. Luettuani skenut en ollut läheskään näin itsevarma onnistumisista. Erityisen tyytyväinen olen, kun ainakin kaksi pelaajaa oli hairahtunut antamaan äänensä minulle Fairplay-äänestyksessä.
Nyt ajattelin pitää vähän taukoa turnauksista, mutta kyllä demonini vielä nähdään turnauksessa, uskokaa pois.
Characters:
Herra Iso T eli Lord of Change – 665
Tzeentch’s Will, Spell Destroyer, Master of Sorcery
Core:
12 Horrors of Tzeentch – 236
Champion, Musician
12 Horrors of Tzeentch – 236
Champion, Musician
12 Horrors of Tzeentch – 229
Champion
5 Flamers of Tzeentch – 125
5 Flamers of Tzeentch – 125
3 Screamers of Tzeentch – 99
Special:
-
Rare:
Chariot of Tzeentch – 140
Chariot of Tzeentch – 140
Total: 1995
Peli 1
Vastassa oli Jasper Sarinko Bretonnialaisillaan. Olin pelannut Jasperia vastaan ensimmäisessä turnauksessani ja vienyt tämän armeijan massacrella Empirelläni. Nyt tosin näytti vakavalta: Vastassa neljä Lancea ritareita, omilla joukoillani ei löydy paljoa korkeaa voimaa (Herra Iso T ei saanut edes Blue fire-loitsua) ja skenaarion myrsky saattaisi tehdä tepposet estämällä lentämisen ja ampumisen lähes kokonaan. Pelikentällä oli kaksi metsää, jotka jakoivat kentän kolmeen osaan ja kukkulat kummankin deploy-alueella. Kun vastustaja asetteli ritarinsa tulemaan keskeltä, päätin laitella Flamerit metsien kohdalle ja muut joukot reunoille (Horrorit vasemmalla olevan kukkulan takana).
Pelissä sitten ritarit etenivät kohti joukkojani, piilouduin kaikella, niin hyvin kuin pystyin (jo ensimmäisellä vuorolla lentomatkat puolittuivat). Ampumisella en luonnollisesti oikein päässyt haarniskoista läpi (tapposaldo 3 ritaria). Uhrasin vasemmalla sivustalla yhden vaunun, jonka seurauksena Graalin ritarit jäivät kahden Horror-yksikön sivustarynnäkön uhriksi. Mukana oli vielä Brettien velholordi. Flamerit käväisivät hakemassa jousimiehet pois.
Vuorolta kolme lähtien en enää lentänyt ja Greater Daemon meni Horror-blokin mukaan. Tämä otti ensin yhden Lancen rynnäkön vastaan, näiden champpa kuoli haasteessa Herra Iso T:tä vastaan ja seuraavalla vuorolla Brettien kenraali koki saman kohtalon. Seuraavalla vuorolla yksikköön iski toinen Lance ja BSB kuoli. Seuraavalla vuorolla viimeinen champpa pilkottiin. Tämä aikana kaikki Horrorit kuolivat ja Herra Iso T yhdessä haavassa. Viimeisellä vuorolla vielä Questing ritarit hyökkäsivät Herra Iso T:n kylkeen, champpa pirstoitui haasteessa ja Herra Iso T otti viimeisen haavan Instabilitystä.
Tuloksena oli tasapeli, sillä olin saanut pelastettua kaksi yksikköä Horroreita, yhden vaunun ja Flamerit. Valtasin vielä pöydän neljänneksen ja kaappasin yhden lipun, sekä tapoin kenraalin. Peli meni huomattavasti paremmin kuin olin aluksi arvellut.
Maalausarvostelu
Armeijani sai yhteensä 18 maalauspistettä 20:stä. Olisin saanut 19, mutta tuomari vähensi yhden, koska ”pelaan Tzeentch-armeijalla”. Oikea syy oli luultavasti tuomarin viimekertainen massacre-häviö armeijaani vastaan. Eniten pisteitä sai en-muista-nimeä High Elf –pelaaja, joka sai 18 ja yhden ylimääräisen tarjoamalla tuomarille mandariinia…
Peli 2
Vastassa Leevi ”figunarkki” Roivanen Khornen ritariarmeijallaan. Kirottua! Skenaario oli Breakthrough, jossa pisteitä sai ainoastaan viemällä yksiköitä 6” päähän vastustajan pöydänreunasta ja kaappaamalla lippuja ja tappamalla kenraalin. Onneksi kentällä oleva muta hidasti ritareiden liikettä yhdellä. Leevin armeija koostui kolmesta ritariyksiköstä, Lordista, herosta ja Exalted Daemonista sekä Hellcannonista. Kentällä oli paljon suota ja useita eri etenemisreittejä. Kun vastustaja asetteli ritareitaan etenemään keskeltä, päätin yrittää hankkia pisteitä kipittämällä Horroreilla reunoja pitkin ja viivyttämällä ritareiden kulkua.
Pelissä sitten lentojoukkoni leikkivät piirileikkiä Leevin armeijan kanssa samalla kun Horrorit hiippailivat kenenkään huomaamatta reunoja pitkin Leevin alueelle. Sain tuhottua Demonin ja Chosen ritarit sekä kaapattua näiden lipun. Leevi tajusi viitosvuorolla, kuinka skenussa saa pisteitä, mutta tällöin oli jo myöhäistä ja Leevi ei saanut yhtäkään pistettä pelistä, kun taas minä sain Horrorit vahingoittumana perille Flamereiden kanssa. Tämä takasi minulle Solid-voiton.
Nyt alkoi näyttää hyvältä: Olin selvinnyt ilman häviöitä kahdesta vaikeimmasta skenusta.
Peli 3
Yötaistelu (Clan Eshinin yösäännöt käytössä). Vastassa Kalle ”Strangten” Sylvänne Empirellään. Armeijassa kolme jalkaväkiblokkia detachmentein, Falgellantit, yksi ritarityksikkö, kaksi kanuunaa, Helblaster, kreivi, BSB ja kaksi velhoa. Asetin joukkojani kentän keskellä sijaitsevien kukkuloiden suojiin, kun vastustaja levittäytyi isolle alueelle.
Peli oikeastaan ratkesi jo ensimmäisellä vuorolla, kun näkyvyydeksi tuli 6”. Vastustaja ei päässyt ampumaan ja kakkosvuorolla oli jo myöhäistä kun joukkoni olivat jo takalinjoissa kiinni. Sain tykit vaimennettua nopeasti (Helblaster sai ammuttua Herra Iso T:ltä neljä haavaa pois) ja ajettua Horroreilla Greatswordit ja ritarit pakosalle. Tämän jälkeen pelissä oli kysymyksenä vain se, saanko kaikki vastustajan joukot tapettua. Ainoastaan BSB ja pari militiaa selvisi rytäkästä.
Pelin tulos oli puhdas massacre-voitto. Peli saattoi olla vastustajalle melko turhauttava. Pahoitteluni siitä.
Peli 4
Aamulla nukuttuani hyvät yöunet (takuulla paremmat kuin Jyväskylässä) kotonani sain vastaani Mikko ”Väkipyörä” Kiekaran gobbohorden. Armeijasta oli ilkeitä kokemuksiani Empirelläni, mutta nyt itselläni oli yhtä liikkuva armeija kuin Mikolla. Mikko ei ollut kovinkaan tyytyväinen saatuaan armeijani vastaansa…
Skenaario oli capture, jossa magiaa oli ”rajattu” (-1 powernoppa per velho, 6” säteellä objektiivista tuplanopat). Objektiivi vielä sattui olemaan metsän keskellä, joten Mikon oli melko vaikeaa kaapata sitä itselleen. Asettelin armeijani keskelle kenttää, kun taas Mikko laittoi fast cavalrynsa reunoille, kärryt sisemmälle ja keskimmäisenä olivat iso wuffepojuyksikkö, jätti ja kenraali.
Aloitin pelin siirtämällä Flamerit istumaan Objektiivin päälle ja ampuma-asemiin tulittamaan gobboja loitsuilla. Kaksi kärryä sainkin ammuttua säpäleiksi. Kakksovuorolla Herra Iso T otti kahden vaunun rynnäkön vastaan menettäen neljä haavaa (auts!), muu armeija siirtyi rynnäköintiasemiin. Kenraali oli rohkea ja parkkeerasi itsensä kylki paljaana Horroreiden ja kärryn eteen. Se ottikin näiltä seuraavalla vuorolla rynnäkön vastaan ja jäi yliajetuksi. Magia ei näytellyt suurta roolia pelissä, sillä vaikka generoinkin kourallisen noppia, en tehnyt niillä mitään ilman kunnollisia loitsuja.
Loppupelissä lähinnä siivoilin armeijan rippeet kentällä ja valtasin objektiivin. Vuorolla viisi kentällä oli yksi wuffepoikamuusikko, kun oma armeijani oli lähes vahingoittumaton. Siis massacre-voitto.
Tästä skenusta tuli järjestäjille paljon negatiivista palautetta, sillä siinä kävi juuri niin kuin olin arvellut: Se ei rajoita raskaita magia-armeijoita vaan nostaa niiden tehoa entisestään. Grondilla taisi olla välillä 24 powernoppaa yhden velhon armeijaa vastaan…
Peli 5
Vastassa Anssi Kokkonen rotillaan. Pelissä oli inhottava erikoissääntö, joka esti kentältä pakenemisen ja kaikki yksiköt, jotka juoksisivat ulos kentältä, rallyttavat automaattisesti. Kenttä oli sama kuin kakkospelissä, tosin tällä kertaa pelasin toisella puolella. Maasto vaikeutti vastustajan deployta, sillä asettelin kaikki yksikköni oikealle laidalle, joten vastustaja menetteli samoin. Tosin suomaasto aiheutti sen, että ainoastaan kolme yksikköä pääsi liikkumaan siinä kohdassa vierekkäin. Vastustaja tosin selvästi tiesi, mitä teki, kun asetteli armeijansa kahteen aaltoon estääkseen lentäjiäni laskeutumasta joukkojensa taakse.
Pelissä sitten etenimme hiljalleen toisiamme kohti rottien aloittamana. Sain ensimmäisellä vuorolla ammuttua rasittavimman vastustajan yksikön, eli Rat Swarmin yhteen parveen. Lisäksi vastustaja aliarvioi magiani ja jätti Indigo Firen kääröttämättä. Tämä maksoi hänelle koko pelin: Velhot kuolivat loitsun tuloksena (Horrorit pieksivät toisen, Coruscation viimeisteli toisen) ja linja pysähtyi paikalleen, jolloin pääsin livahtamaan linjojen taakse seuraavalla vuorolla. Tämän jälkeen vastustajallani ei ollut enää magiapuolustusta ja pääsin rellestämään kaikessa rauhassa loitsuilla.
Lopetimme pelin vuorolla 4, kun kentällä oli enää DoW light cavalry, pakoon juoksevat rotta-armeijan rippeet, kun itselläni oli tuhoutunut ainoastaan Ratlingien ampumat vaunut. Olisi ollut enää ajan kysymys, milloin olisin saanut rotat hengiltä. Tästäkin peistä siis seurasi massacre-voitto.
Lopputulos
Pelit tiesivät minulle 86 pelipistettä, eli kaksi vähemmän kuin korkein pistemäärä. Sen sijaan maalauspisteet nostivat itseni kaksi pistettä korkeammalle (omat 18, tällä toisella (en muista nimeä) 14). Tämä tarkoitti, että pistemäärä oli turnauksen korkein, joka merkitsi toista turnausvoittoa kuukauden sisällä.
Olin ”hieman” yllättynyt armeijani menestyksestä. Luettuani skenut en ollut läheskään näin itsevarma onnistumisista. Erityisen tyytyväinen olen, kun ainakin kaksi pelaajaa oli hairahtunut antamaan äänensä minulle Fairplay-äänestyksessä.
Nyt ajattelin pitää vähän taukoa turnauksista, mutta kyllä demonini vielä nähdään turnauksessa, uskokaa pois.
. Pääsimpähän jaetulle 10. sijalle.
Minulta ainakin sait 5 Fair Play -pistettä.
.