Käytössä on nykyään Minolta Dimage A1. Speksejä ja arvosteluja voi katsoa tuttuun tapaan
DPreviewista tai
Steveltä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä on jo toista vuotta vanha malli. Minoltan ja muiden valmistajien uudet mallit ovat varmasti jo menneet ohi hinta-laatusuhteessa. Kerronpa silti pari sanaa kameran ominaisuuksista ja niiden tärkeydestä.
Kuten kuvista näkyy, kamera on melko järeä vehje. Se
ei mahdu taskuun tai edes mihinkään vyölaukun tapaiseen. Erillinen laukku on jokseenkin pakollinen ostos. Tämä rajoittaa hiukan käyttötilanteita. Massaa on toisaalta sen verran, että ote on todella tukeva ja käsivaralta saa kuvattua vallan mainiosti.
Optista zoomia löytyy suhteellisen runsaat 7x. Tästä on ollut todella paljon iloa. Kuvausetäisyyden voi valita paljon vapaammin. Kuvat saa yleensä täyden ruudun kokoisena ilman ahtaisiin paikkoihin vääntäytymistä tai lähemmäs juoksentelua. Kuvaan itse asiassa usein figuni ilman makroa, koska tarkkoja ja isoja kuvia saa pelkällä zoomilla noin metrin päästä. Toki makrokin löytyy ja toimii hienosti. Lähikuvista saa paljon tarkempia kuin oikeastaan haluaisikaan.
Suuri koko ei tarkoita pelkkää painolastia.
Linssi ja kenno ovat nimittäin selvästi suurempia kuin peruspokkarissa. Tämä tarkoittaa suurempaa valotehoa ja erottuu edukseen etenkin hämärissä tiloissa. Siinä missä minikamera joutuu käyttämään yli sekunnin valotusaikoja ja sisäkuvat menevät helposti abstraktin taiteen puolelle, tällä pärjää vielä melko hämärässäkin ilman salamaa. Kohtalaisen tehokas kuvanvakaaja osaa vielä korjata pienet tärähdykset.
Erilaisia
säätöjä on tuhoton määrä. Pelkästään erilaisten nappuloiden opiskeluun menee pari iltaa ja niiden kaikkien toimintojen ymmärtämiseen loppuikä... Automatiikka toimii ihan mukavasti, mutta nimenomaan omien asetusten käytössä kamera loistaa. Mitä tahansa voi säätää ja olennaisimmat ruuvit ovat reilun kokoisia. Manuaalinen valkotasapaino löytyy kätevästi yhden napin takaa.
Kameran tuottamat
värit ovat hyvin tarkat. Itse asiassa ne näyttävät jopa pelottavan realistisilta. Monet kamerat lisäävät väreihin kylläisyyttä jo kuvanottohetkellä, kuvankäsittelyssä niitä laitetaan usein vähän lisää ja paperikuvien kehittäjät tunkevat vielä reilusti lisää. Tästä kamerasta suoraan tulevat värit ovat edelliseen verrattuna lahjomattoman aitoja. Lisähehkun joutuu siis lisäämään itse ja usein se kannattaakin. Silmä nimittäin muodostaa elävästä kohteesta usein voimakkaamman vaikutelman ja kuva vaikuttaa siihen verrattuna latteammalta.
Salama on jopa tarpeettoman voimakas sisäkäyttöön. Valoa tulee varmasti tarpeeksi, mutta samalla kaikki näkyvät kohteet tulevat häiritsevän rajusti esille. Figukäytössä salamaa ei yleensä kannata käyttää, mutta muussa käytössä hyvä salama on avuksi. Inhimillisempiä kuvia saa, kun pitää salaman edessä paperinpalaa tai muuta himmennintä. Vaikutelma ei ole niin tyly, kun valo hajoaa laajemmalle alueelle, eikä paista suoraan kohteeseen.
Akku on todella hyvä. En ole koskaan saanut sitä kulumaan loppuun. Toisin sanoen ennemmin pitää purkaa kertyneet sadat kuvat kamerasta kuin poiketa lataustauolle. Olen ottanut pariin otteeseen noin 300 kuvaa automaattivakaajalla, näyttö päällä ja kohtalaisesti salamaa räpsien. Akku ei vielä näyttänyt edes hätävaloja. Yhdellä pärjää siis todella hyvin, jos sen vain voi pistää yöksi lataukseen. Kamera käyttää
CompactFlash -kortteja, jotka ovat ainakin minun havaintojeni mukaan halvimpia ja yleiskäyttöisimpiä kannettavien muistien joukossa.
Entäs se varsinainen kuvanlaatu?
Megapikseleitä on viisi ja se on riittänyt mainiosti. Zoomin määrä takaa, ettei reunoille jää turhaan tyhjää. Kokonaan hyötykäyttöön otettuna viisi megapikseliä riittää kaikkiin arkipäivän tarpeisiin. Suurempi määrä alkaa jo mennä hukkaan ja syö turhaan tallennuskapasiteettia. Eihän siitä tietenkään haittaa olisi - etenkin kun kamerat suostuvat ottamaan kuvia myös nimellistarkkuutta pienemmillä resoluutioilla. Tahdon vain sanoa, ettei megapikselien perässä kannata normikäytössä enää juosta viiden-kuuden jälkeen. Kuvat ovat vakaajan ansiosta yleensä siistejä ja teräviä. Hämärässä ja pitkillä valotusajoilla niihin tosin alkaa ilmestyä nopeasti kohinaa. Tällöin todellinen kuvasta saatava tarkkuus laskee, koska osan joutuu uhraamaan kohinan poistolle kuvankäsittelyssä. Hämärässä onnistuu vielä, pimeässä ei. Tämäkään ei ole yökamera.
Suosittelenko? Aivan peruskäyttöön en. Satunnainen kuvaaja ei luultavasti kaipaa kaikkia säätöjä, eikä edes viitsi opetella niitä. Suuri koko rajoittaa tien päällä kuvaamista ja päivänvalossa siitä saatavat edut ovat jokseenkin nimellisiä. Yleiseen käyttöön suosittelisin ennemmin Canonin G-sarjaa. Olen käyttänyt niistä ykköstä, kolmosta ja vitosta. Kaikki ovat olleet hyvin mukavia peruskäytössä ja silti riittävän tehokkaita. Päädyin kuitenkin itse Minoltaan, koska kaipaan reilua zoomia ja säätövaraa. Lisäksi hiukan vanhentuneen mallin sai juuri silloin halvalla. Nykyisin tilanne on taas muuttunut, enkä mene väittämään mitään valmistajien tai mallien voimasuhteista. Kertauksen vuoksi kuitenkin muutamia plussia ja miinuksia ominaisuuksista, jotka on edelleen syytä ottaa huomioon valintaa tehdessä.
- Kiitämme
- optisen zoomin määrää
- valotehoa, kuvanvakausta ja toimintaa myös hämärässä
- värien tarkkuutta
- säätövaraa ja mukavia kontrolleja
- akun kestoa
- CompactFlash-tukea
- Moitimme
- toisinaan hankalaa kokoa
- pitkää opetteluaikaa säätöjen kanssa
- hämärässä vähitellen ilmestyvää kohinaa
- vanhentuvaa mallia
Suosittelemme: säätäjä-ässälle, vakavalle harrastajalle, rauhallisissa oloissa kuvaajalle.
Emme suosittele: kärsimättömille, näppäilykuvaajille, kiihkeisiin tilanteisiin, ensimmäiseksi kameraksi.
Venähti taas vähän pitkäksi. Toivottavasti kuitenkin arvostelusta löytyy vähän enemmän informaatiota kuin satunnaisesta "[ainoa koskaan kokeilemani kamera] on paras11111" -heitosta. Saa kysyä.